Isoäitini asuu vanhainkodissa, ja olimme siellä sunnuntaina

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:33"]

Täällä oli koululaisille joku Ylen järjestämä juttu, jossa he kävivät ulkoiluttamassa vanhainkodin asukkaita. Saivat teinit paljon kiitosta. Voisivat useimminki uhrata liikuntatunnin vanhusten auttamiseen. 

[/quote]

Tuossahan olisikin hieno idea: Koululaiset liikuntatunneilla vanhuksia ulkoiluttamaan. Tietysti koululaisten pitää ensin saada asiaan kunnon perehdytys, jotta työskentely olisi turvallista.

En pitänyt liikunnasta koulussa, mutta vanhusten ulkoiluttaminen olisi ollut todella ihanaa!

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:36"]

Meillä ei ainakaan pakastimia ole. Eikä edes pakastinlokeroa. Keittiöllä on mutta ei sinne saa viedä hygieniasyistä asukkaiden omia eväitä. Meidänpä kaupungilla ei ole varaa kustantaa kolmea pakettia torttutaikinaa että saataisiin joulukahvit omaisille ja vanhuksille!

[/quote]

Nyt puhutaan leivästä osana ruokailua, ei mistään erityisherkuista. Kai se "keittiö" tilaa sitä leipää jostain? Jospa se "keittiö" tilaisikin osan tummana leipänä? Kukaan "henkilökunnasta" saati "keittiöstä" ei ole vielä vstannut että joutuuko kala-allerginen mummo syömään kalasoppaa, koska henkilökunnalla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa ruokiin millään tavalla, ei edes puhua "keittiön" kanssa, ettei yksi mummeli voi syödä kalasoppaa, voisko saada vaikka kasvissosesoppaa. Vaikka kuinka kyselisi, tuleeko mummelille vaan kuitenkin "keittiöstä" desi kalasoppaa?  Jos joku on allerginen vehnälle, mutta voi syödä ruisleipää? Tunkeeko "keittiö" silti vanhuksen suuhun paahtoleipää?

Sen mitä olen pakosta joutunut laitosten touhua seuraamaan, tuntuu homma valitettavasti myös olevan sitä "työvuoron alkaessa aivot narikkaan" ja tosiaan jos joku yrittää vähän parantaa käytäntöjä se kiusataan ulos rikkurina, kun meillä on aina tehty tälleen. Eikä kukaan ajatele omilla aivoillaan että voisko tehdä toisin ja myös ehdottaa sitä toista toimintamallia jonnekin.

Tuokoot omaiset jatkossakin konjakit ja suklaat sun muut vanhuksille, mutta nyt puhutaan leivästä herranen aika.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:36"]

Meillä ei ainakaan pakastimia ole. Eikä edes pakastinlokeroa. Keittiöllä on mutta ei sinne saa viedä hygieniasyistä asukkaiden omia eväitä. Meidänpä kaupungilla ei ole varaa kustantaa kolmea pakettia torttutaikinaa että saataisiin joulukahvit omaisille ja vanhuksille!

[/quote]

Nyt puhutaan leivästä osana ruokailua, ei mistään erityisherkuista. Kai se "keittiö" tilaa sitä leipää jostain? Jospa se "keittiö" tilaisikin osan tummana leipänä? Kukaan "henkilökunnasta" saati "keittiöstä" ei ole vielä vstannut että joutuuko kala-allerginen mummo syömään kalasoppaa, koska henkilökunnalla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa ruokiin millään tavalla, ei edes puhua "keittiön" kanssa, ettei yksi mummeli voi syödä kalasoppaa, voisko saada vaikka kasvissosesoppaa. Vaikka kuinka kyselisi, tuleeko mummelille vaan kuitenkin "keittiöstä" desi kalasoppaa?  Jos joku on allerginen vehnälle, mutta voi syödä ruisleipää? Tunkeeko "keittiö" silti vanhuksen suuhun paahtoleipää?

Sen mitä olen pakosta joutunut laitosten touhua seuraamaan, tuntuu homma valitettavasti myös olevan sitä "työvuoron alkaessa aivot narikkaan" ja tosiaan jos joku yrittää vähän parantaa käytäntöjä se kiusataan ulos rikkurina, kun meillä on aina tehty tälleen. Eikä kukaan ajatele omilla aivoillaan että voisko tehdä toisin ja myös ehdottaa sitä toista toimintamallia jonnekin.

Tuokoot omaiset jatkossakin konjakit ja suklaat sun muut vanhuksille, mutta nyt puhutaan leivästä herranen aika.

[/quote]

Voi kun tajuaisit, kuinka byrokraattista homma on joskus. Sitä hoitajana hakkaa päätään seinään ja joskus väsyy niin, että haluttais lyödä ovet kiinni ja lähteä, kun taistelee joka pikku asiasta lasiseinää vastaan. Ja jos uskallat tehdä toisin, kuin määrätään, niin heti on ylihoitajan kansliassa puhuttelussa. 

Minulla on asiakkaana (siis lähinnä ulkonäköasioissa eli en ole hoitoalalla) eräs vanhempi rouva, joka joutui pariksi viikoksi vanhainkotiin leikkauksen jälkeen. Kertoi itku kurkussa, että se on ihan hullu paikka ja sinne ei saa ketään omaista päästää. Hänellekin oli meinattu laittaa vaipat (!), mutta pirteänä, fiksuna ja hyväkuntoisena soitti johonkin kaupungille, että tuli määräys, että pitää viedä vessaan. Kyseinen nainen oli liikuntakyvytön leikkauksen jälkeen hetken, mutta muuten asuu vielä omillaan, kulkee jopa kaupungilla ja päässä ei ole mitään vikaa, vaikka ikää on pian 90. Käy mm. laajaa kirjeenvaihtoa ympäri maailmaa, kun on ollut kieltenope ja kielet sujuu edelleen. Ja olisi kuulemma pitänyt vaipoissa olla ja sinne tehdä asiansa, vaikka ihminen pystyy elämään ilman kotiapua kotonaan. Eikä se ollut ainoa juttu. Toinen oli tämä, että nukutetaan lääkkeillä klo 17 ja kun illalla tulisi telvisio-ohjelmia, joita seuraa jne. Muutamana päivänä ei päässyt huoneestaan mihinkään, vaikka pyysi, koska kenelläkään ei ollut aikaa tai huvitusta. Se oli jäänyt epäselväksi, mistä oli kyse. Lopputuloksena sanoi, että jos joutuisi olemaan siellä pidempään, niin parissa kuukaudessa vajoaisi masennukseen, kakkimaan vaippoihin ja kuolisi pois.

Saakohan ihan tällaiset tavalliset ihmiset mennä vapaaehtoisena ulkoiluttamaan vanhuksia? Minä voisin mennä lasten kanssa ihan mielelläni. Antaiskohan ne jonkun mummelin meille mukaan;-)

Vahvistan. Olin vähänaikaa sitten vanhainkodissa TETissä vikkon ja seurasin touhua suu auki. Sen päätöksen tein että minähän en sinne mene vanhana.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 15:15"]

Minulla on asiakkaana (siis lähinnä ulkonäköasioissa eli en ole hoitoalalla) eräs vanhempi rouva, joka joutui pariksi viikoksi vanhainkotiin leikkauksen jälkeen. Kertoi itku kurkussa, että se on ihan hullu paikka ja sinne ei saa ketään omaista päästää. Hänellekin oli meinattu laittaa vaipat (!), mutta pirteänä, fiksuna ja hyväkuntoisena soitti johonkin kaupungille, että tuli määräys, että pitää viedä vessaan. Kyseinen nainen oli liikuntakyvytön leikkauksen jälkeen hetken, mutta muuten asuu vielä omillaan, kulkee jopa kaupungilla ja päässä ei ole mitään vikaa, vaikka ikää on pian 90. Käy mm. laajaa kirjeenvaihtoa ympäri maailmaa, kun on ollut kieltenope ja kielet sujuu edelleen. Ja olisi kuulemma pitänyt vaipoissa olla ja sinne tehdä asiansa, vaikka ihminen pystyy elämään ilman kotiapua kotonaan. Eikä se ollut ainoa juttu. Toinen oli tämä, että nukutetaan lääkkeillä klo 17 ja kun illalla tulisi telvisio-ohjelmia, joita seuraa jne. Muutamana päivänä ei päässyt huoneestaan mihinkään, vaikka pyysi, koska kenelläkään ei ollut aikaa tai huvitusta. Se oli jäänyt epäselväksi, mistä oli kyse. Lopputuloksena sanoi, että jos joutuisi olemaan siellä pidempään, niin parissa kuukaudessa vajoaisi masennukseen, kakkimaan vaippoihin ja kuolisi pois.

[/quote]

Terveyskeskussairaalat on aika kamalia paikkoja. Tai kuntoutusosastoiksi kai niitä nykyään hienosti sanotaan. En ole itse siellä työskennellyt, mutta moni tuttu on ja äitini oli vähän aikaa sellaisessa paikassa.

Heidän pitäisi tehdä kuntouttavalla työotteella, mutta henkilökunta on vedetty tosi tiukille. Mutta sen sijaan koneelle kirjaamista on lisätty aivan älyttömästi. Jos ne jätät väliin, saat syytteen. Kirjaamisen jättämisestä tulee syyte nopeampaa, kuin asiakkaan hoitamisesta. 

Sijaisia ei saa ja jos saa ottaa, niin otetaan kouluttamattomia hoitoapulaisnimikkeellä. No mitä tekee pystymetsästä tullut nuori tyttö siellä. Pyörii ympyrää, kun ei mitään osaa. 

Hoitajat palavat loppuun, kun henkilökuntamäärään lasketaan talon fysioterapeutit ja siivoajat ja kaikki mahdollinen, jotta saadaan paperilla näyttämään hoitajaluku oikealta.

Nyt tulee joulun alituslistat ja niihin ei saa ottaa tekijöitä. Kauhulla tuttuni kertoi, että jokaiseen vuoroon ei ole saatu edes yhtään hoitajaa. Hauska nähdä, jääkö yökkö aamulla hoitamaan kuntoutettavia yksin, kun aamuvuoroon ei tule ketään.

http://www.uusirovaniemi.fi/kolumnit/1194931852155/artikkeli/hoitajan+murhe+en+ehdi+tehda+tyotani+kunnolla.html

Olen työskennellyt 30 vuotta hoitajana. Minulta kysytään, etkö ole jo kyllästynyt. Olenhan kutsumusammatissani, tehnyt työtä aina sydämellä. Mutta miksi nyt emmin, ennen kuin vastaan?

Aikaisemmin sain tehdä työtäni parityöskentelynä, oli useampi käsipari tekemässä ja jakamassa työtä. Hoidettavien tarpeisiin ehti vastata paremmin. Työt ehti hoitaa ajallaan. Työpäivän päättyessä oli tunne, että olen saanut hoidettua työni hyvin ja asiakkaat olivat tyytyväisiä saamaansa hoitoon.

Sijaisten saanti ennen oli parempaa, mikä auttoi työssä jaksamista. Kesälomakautena oli kolme sijaista ammattiryhmittäin ja sai lomat paremmin toiveen mukaisesti. Joulunakin sai ennen pitää lomaa. Työilmapiiri oli parempi, kun työ ei uuvuttanut väsyksiin asti. Jaksettiin osallistua muuhunkin kuin työntekoon, huumoriakin löytyi. Työpaikalla välillä jopa naurettiin!

Nyt teen työtä kuntoutusosastolla, jossa aamuvuorossa on seitsemän hoitajaa (toisinaan kuusi), joista viisi (toisinaan neljä) tekee työtä osastolla 27 kuntoutujan kanssa. Kaikki 27 kuntoutujaa tarvitsevat hoitajan apua liikkumiseen ja osa tarvitsee kahden, välillä jopa kolmen hoitajan avun, jotta pääsee esimerkiksi wc:hen tarpeilleen.

Minun pitäisi tehdä työni kuntouttavalla työotteella, jotta asiakkaat kuntoutuisivat nopeasti joko kotiin tai mahdollisesti palveluasuntoihin. Eli työpäiväni arki on sitä, että vaikka kuinka omistaisin nopeat jalat ja kädet sekä vuosien tuoman ammattitaidon, en siltikään enää ehdi tehdä työtäni vaatimusten mukaan.

Aamuisin soi monta potilaskelloa yhtä aikaa, jokainen haluaa apua tarpeisiinsa. Kun olen yhtä auttamassa, toiselle ja kolmannelle joudun sanomaan ”kohta”. Ja se ”kohta” voi venyä, kun en selviä huonokuntoisen asiakkaan viereltä niin nopeasti kuin pitäisi.

Minunhan pitää tehdä työtäni kuntouttavalla työotteella. Minunhan pitää antaa aikaa kuntoutujalle käyttää toimivia omia voimavaroja sekä liikkumiseen, riisumiseen, pesemiseen että pukemiseen. Minunhan pitää ohjata ja antaa aikaa esimerkiksi halvaantuneelle tehdä nuo edellä mainitut kaikki asiat itse, yhdellä toimivalla kädellä.

Mahdotonta tehtävää yritän hoitaa! Monelta taholta tulevia vaatimuksia yritän täyttää! Kun työpäivästä pitää jotenkin selvitä ja kuntoutujien tarpeisiin vastata, kuntouttava työote on usein pakko unohtaa. Silloin teen kuntoutujan puolesta, nopeasti aikaa säästäen sekä yritän organisoida avun annon useammalle yhtä aikaa.

Eikä painetta helpota se, että tuon lisäksi pitää huolehtia lääkehoidosta, lähtevien kuntoutujien kotiutusasioista sekä ottaa uusia kuntoutujia osastolle vastaan.

Lisäksi vieressä odottaa opiskelija, hän odottaa ohjausta ja neuvontaa kädestä pitäen ja häntä pitää arvioida. Minun pitää ehtiä huomioida ja ohjata myös hänet, niin että hänestä tulisi työtäpelkäämätön, ehtivä, ammattitaitoinen hoitaja jatkamaan tätä työtäni. Työtä jonka palkkatasokaan ei vastaa työnvaativuutta.

Niin kuin eräs iäkäs kuntoutuja vastikään minulle sanoi: ”Istuhan tuohon vierelleni hetkeksi, hikipäässä täällä joudut juoksemaan, saatko edes kunnon palkkaa?”. Kerroin hänelle peruspalkkani ja hän siitä kauhistuneena sanoi ”Eläkkeenikin on suurempi ja minä tässä vain makailen!”

Ehdinkö tehdä tuon kaiken niin kunnolla kun haluan? En todellakaan! Työpäivän jälkeen on suuri murhe, kun en ehtinytkään tehdä työtäni vaatimusten mukaan.

Vaadittu kuntoutus jäi toisarvoiseksi asiaksi, kun piti ehtiä vastata yksin liian monen kuntoutujan perustarpeiden tyydyttämisestä ja sekin ajan vähyydessä! Liian moni kuntoutuja joutui liian kauan odottamaan ennen kuin ehdin auttamaan.

Vuosien myötä työmäärä ja vastuu ovat kasvaneet, mutta väki sitä tekemään ei ole lisääntynyt vaan jopa vähentynyt. Ympärilläni näen yhä vain työtaakan alle uupuvia työkavereitani, huoli myös heistä kasvaa.

Tässä taannoin oli kunnon Jackpotti jaossa. Sen haaveilin voittavani ja silloin olisin palkannut kuntoutusosastollemme uusia hoitajia ja hoitanut sijaismäärän kohdilleen. Olisipa silloin poissa huoli hoitajien jaksamisesta ja kaupunkimme sairastuneista kuntalaisista! Hoitajat saisivat tehdä ajan kanssa ammattitaitonsa mukaista työtään ja sairastuneet kuntalaiset saisivat ajan kanssa tehtyä kuntoutusta, aikaa ja ihmisarvoa kunnioittavaa hoitoa.

Valitettavasti potti jäi minulta voittamatta, joten apua asiaan tarvitaan ja kaivataan kuntamme päättäjiltä.

Sirkka Löf

Perushoitaja

Vai lapset ulkoiluttamaan laitospotilaita? Olisi kyllä turvallisuusriski molemmille. Malliesimerkki ehdotuksesta, josta näkee kauas, ettei mitään kokemusta vanhuksista ja pitkäaikaissairaanhoidosta ole. Vanhus, joka saa laitospaikan, ei ole enää siinä kunnossa, että lapsi pystyisi pitämään hänestä huolta yksinään hetkeäkään. Useimmat heistä eivät myöskään kokemukseni mukaan enää halua ulos, vaan tuntevat olonsa siellä turvattomiksi ja alkavat nopeasti valittaa ja vaatia takaisin sisään.

Tällä hetkellä poikien on pakko käydä armeija tai siviilipalvelus, eikö tasa-arvon nimissä tytöilläkin pitäisi olla sama velvollisuus? Käydä esim. ulkoiluttamassa vanhuksia, auttaa siivouksessa, toimia ruokakuriirina tms.?

On hienoa, kun monissa maissa on perheverotus; tällöin on selkeästi parempi mahdollisuus, että omainen voi kotona hoitaa vanhusta. Suomessahan tätä ei feminismin takia ole.

Itse pakenen ulkomaille kuolemaan siinä vaiheessa, kun minua aletaan suunnittelemaan hoitokotiin viemään. Toivottavasti kunto vielä riittää lähtemiseen.

Kamalia nuo ehdotukset, että.milloin mitäkin motivoitumattomia ihmisiäbpakotettaisiin vanhusten hoitoon.
Kamalaa, jos apuriksi joutuu pakolla vaikka pitkäaikaistyöttömiä, mamuja, vankilasta juuri vapautuneita, mielenterveyskuntoutujia. sivareita.
Ei vanhustenhoitoon saa pakottaa ketään, kun on se hoito sitten todella huonoa, jos ei yhtään haluaisi tehdä.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/22/sinulla-lupa-valittaa

Poikani luokka oli tässä mukana. Ketään nuorta tai vanhusta ei pakotettu osallistumaan. Kahdella nuorella oli yksi vanhus vastuullaan, mukana oli myös hoitaja ja opettaja.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:00"]

Eikös voitaisi järjetää auta vanhuksia Suomessa keräys?

p.s ei välttämättä vanhusta voi pukea yksin tai jos jotain nostolaitetta käytössä ei omaiset osaa sitä käyttää

[/quote]

Ehkäpä sotaveteraanien miljoonat ja keräykset voidaan siirtää yleisesti vanhuksille tässä pikkuhiljaa. (niivvarmaan)

[/quote]

Itse en anna tähän keräykseen ollenkaan rahaa, koska raha ei mene niille kenelle kerätään.. Eli näille veteraaneille. Ollu monta kertaa tästä juttua, että rahaa kerätään ja se jää vaan sotaveteraaniliitolle. :( Oma pappani oli sotaveteraani (sotilasarvoltaan kersantti, eli ei ns. korkea-avoinen) pyydettiin pyörätuolia ja paria muuta juttua.. Ei saatu. Noh hankittiin sit muuta kautta. En tiedä kenelle nuo avustukset sitten jaetaan.. Upseereille? Elossaoleville sotamiehille, jotka on tehnyt sen kovimman työn rintamalla, kiväri metsässä juosten ei varmaan annetaan mitään.. Ei sillä että heitä enää olisikkan elossa, osa jäi metsään ikiuneen. 

Ketään ei saa pakottaa vanhustenhoitoon. Ei vanhukset ole mitään jätteitä, joita raahaamaan käy kuka vaan.

Kyllä veteraaniavustuksia saavat tasapuolisesti ihan kaikki. Ei liity sotilasarvoon.
Isäni saa avustajan 2 kertaa kuussa noilla rahoilla. Perille menee.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:36"]

Meillä ei ainakaan pakastimia ole. Eikä edes pakastinlokeroa. Keittiöllä on mutta ei sinne saa viedä hygieniasyistä asukkaiden omia eväitä. Meidänpä kaupungilla ei ole varaa kustantaa kolmea pakettia torttutaikinaa että saataisiin joulukahvit omaisille ja vanhuksille!

[/quote]

Nyt puhutaan leivästä osana ruokailua, ei mistään erityisherkuista. Kai se "keittiö" tilaa sitä leipää jostain? Jospa se "keittiö" tilaisikin osan tummana leipänä? Kukaan "henkilökunnasta" saati "keittiöstä" ei ole vielä vstannut että joutuuko kala-allerginen mummo syömään kalasoppaa, koska henkilökunnalla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa ruokiin millään tavalla, ei edes puhua "keittiön" kanssa, ettei yksi mummeli voi syödä kalasoppaa, voisko saada vaikka kasvissosesoppaa. Vaikka kuinka kyselisi, tuleeko mummelille vaan kuitenkin "keittiöstä" desi kalasoppaa?  Jos joku on allerginen vehnälle, mutta voi syödä ruisleipää? Tunkeeko "keittiö" silti vanhuksen suuhun paahtoleipää?

Sen mitä olen pakosta joutunut laitosten touhua seuraamaan, tuntuu homma valitettavasti myös olevan sitä "työvuoron alkaessa aivot narikkaan" ja tosiaan jos joku yrittää vähän parantaa käytäntöjä se kiusataan ulos rikkurina, kun meillä on aina tehty tälleen. Eikä kukaan ajatele omilla aivoillaan että voisko tehdä toisin ja myös ehdottaa sitä toista toimintamallia jonnekin.

Tuokoot omaiset jatkossakin konjakit ja suklaat sun muut vanhuksille, mutta nyt puhutaan leivästä herranen aika.

[/quote]

Voi kun tajuaisit, kuinka byrokraattista homma on joskus. Sitä hoitajana hakkaa päätään seinään ja joskus väsyy niin, että haluttais lyödä ovet kiinni ja lähteä, kun taistelee joka pikku asiasta lasiseinää vastaan. Ja jos uskallat tehdä toisin, kuin määrätään, niin heti on ylihoitajan kansliassa puhuttelussa. 

[/quote]

Kiitos vastauksestasi ja kaikki sympatia teille raskaassa työssänne. Mutta vastaisitko ystävällisesti vielä tähän:

Jos osastolla on erityisruokavaliota tarvitseva vanhus, joutuuko hän byrokratian rattaiden takia syömään itselleen vaarallista ruokaa? Koska viesteistä päätellen kaikille tulee samaa ja 1 dl per tyyppi eikä siihen voi vaikuttaa. Ei mitenkään. 

Viimeksi tänään on ollut ketju av-mammojen kuolemaan johtavista laktoosiripuleista ja tappavista tomaattiallergioista. Kuolevatko nämä mammat tulevaisuudessa laitoksessa viikossa, koska byrokratia sanelee, että tomaattikeittoa on tänään ja piste. Pirkkokin nyt vaan syö siitä, nooooin.

Vanhuksilla on monenlaisia sairauksia, jotka vaativat myös erilaisia ruokavalioita. Eikö näitä todella pystytä millään tavalla noudattamaan vanhusten hoitolaitoksissa? Siis että kaikkien on syötävä samaa ja piste tai oltava syömättä? 

Olen järkyttynyt jos näin on. 

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:40"]

Meillä ainakin on sunnuntaina sama määrä porukkaa töissä kuin arkena, ja kunnallisia ollaan. :) Arki rullaa siis silloinkin normaaliin tapaan.[/quote]

Terveisiä toiselta kunnalliselta, viikonloppuina ja arkipyhinä mennään minimimiehityksellä ja lyhennetyillä työpäivillä. Vaikka kotihoidossa ollaankin, on täälläkin turha kenenkään haaveilla viikonloppuisin kenenkään suihkuttamisesta, ulkoiluttamisesta puhumattakaan.

En lukenut ketjua läpi, mutta itse vein vanhuksia pyörätuolilla ulos ihan 16-17-vuotiaana että näin että oletteko uusavuttomia tai mitä

up