Lue keskustelun säännöt.
Pakko nyt vähän avautua.
01.12.2014 |
Olen yrittänyt hillitä itseäni jo pari päivää, mutta pakko tästä pettymyksestä on jollekin vuodattaa. Paras ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet noin 3-vuotiaasta asti ja jonka kanssa olemme jakaneet kaikki ilomme ja surumme, meni lauantaina naimisiin. Minua ei ollut kutsuttu häihin, paitsi että tavallaan oli. Häitä alettiin "suunnitella" kesällä, silloin tuli suullinen kutsu jo ja olen ollut hänen kaverinaan katselemassa juhlapaikkoja, kirkkoja, mekko-ostoksillekin luvattiin ottaa mukaan. Nyt oli lauantaina illalla tullut facebookiin kuvia vihkimisestä (minulle siis kerrottu että häät ovat tammikuussa, olin kieltämättä vähän jo ihmetellyt että miksi virallisia kutsuja ei ole vielä tullut, ajattelin että ovat kertoneet suullisesti muillekin). Laitoin kaverilleni illalla tekstarin jossa onnittelin mutta kysyin myös, että luulin häiden olevan vasta ensi vuoden puolella. Vastaus oli että "päätettiinkin pitää ihan perheen kesken" (tosin kuvista erottui kyllä aika iso määrä sukulaisia). Saako minulla olla nyt edes vähän petetty olo? Olisin ymmärtänyt ystävääni täysin, jos hän olisi sanonut minulle aikaisemmin että haluaakin pitää häät aivan vain lähipiirilleen (vaikka olin toki olettanut olevani osa sitä lähipiiriä kun toistemme parhaita ystäviä olemme). Minulla on myös huijattu olo, kun koko ajan on annettu ymmärtää että häihin tulen mukaan, mitä ihmettä ne juhlatilojen katsastamiset yhdessä olivat, ja mekkokin oli näköjään jo löytynyt vaikka itse ehdotti että mennään joulun jälkeen katselemaan ensi vuoden mallistoja! Saanko pahoittaa mieleni edes vähän, ei siitä että minua ei otettu mukaan vaan että minulle käytännössä katsoen valehdeltiin, tai ainakin jätettiin kertomatta olennaisin asia (eli että minua ei olekaan kutsuttu)??
Kommentit (61)
Minua taas harmitti todella kun ystäväni puhui aina miten onnellinen olisi jos saisi olla kaasoni ja että ehdottomasti haluaa minut lapsensa kummiksi. Noh, ei tullut häihin eikä auttanut yhtään, lapsen kummiksikaan en päässyt koska hänen poikaystävällään on ollut pientä sutinaa kanssani kauan kauan sitten ennen heidän juttuaan. Nyt hän harmittelee kun lapsen kummit asuvat liian kaukana eivätkä muista lasta ollenkaan ja loukkaantui kun itse sanoi haluavani lapselle kummin jolla on aikaa kummilapselleen eli ei ole hankkimassa omaa lasta muutamaan vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 15:36"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 15:32"]
Aika outoa käytöstä tuollainen pitempiaikainen valehtelu. Tuli mieleen, että perhepiirissä on sattunut jotain, mikä on saanut aikaistamaan häät parilla kuukaudella. Kenties toisessa suvussa. Kummallista.
Pahoitat mielesi tietenkin. Sure vain. Äläkä kiukuttele miehelle, vaikka hän suruasi vähätteleekin. Ehkä hän jossain vaiheessa hoksaa....
[/quote]
Mutta jos jotain olisi sattunut, olisi siitä varmaan voinut mainita viimeistään silloin kaksi päivää ennen häitä, jolloin viimeksi näimme ja talven juhlia suunnittelimme? /AP
[/quote]
Niinpä. Jotain outoa tuossa on.
On mun mielestä omituista, jos paras kaveri tekee noin. Mahdotonta kuvitella omalle kohdalle, naurattaa ihan.
Ei tuollaiseen voi olla mitään kunnon selitystä. Jo se että ottaa kaverin mukaan noin pitkälle häidensä suunnitteluun tarkoittaa mun mielestä jo sitä, että kaveri on kaasoksi valittu tai bestis, joka aivan itseoikeutetusti kutsutaan.
Miksi muuten voisi edes perustella että pyytää toista mukaan omien häidensä järejstelyyn? Eihän kaveri ole mikään hääsuunnitteluha tai kantajaorja.
Ja jos suvun/sulhasen puolelta olisi tullut jotain painostusta, normaali ihminen oli etukäteen tavannut face-to-face, pahoitellut ja selittänyt asian. Tosin en näe mitenkään tilannetta, jossa itse morsiamena hyväksyisin painostuksen olla kutsumatta parasta lapsuudenystävääni, joiden häissä olin kaasona.
Olisin ap:n sijassa laittanut varmasti FB:n hääpostauksen alle viestin "Mitä helvettiä?" ja katkaissut välit tullaiseen "ystävään".
Oletkohan sä kommentoinut häistä jotakin sellaista, mikä pahoitti kaverin mielen? Tai oliko itselläsi hulppeat häät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 15:47"]On mun mielestä omituista, jos paras kaveri tekee noin. Mahdotonta kuvitella omalle kohdalle, naurattaa ihan.
[/quote]
mahdotonkin voi olla mahdollista
Unohda kok "ystävä". Älä ota häneen minkäänlaista yhteyttä. Anna ihmetellä, että mikä mahtaa olla kun ei kuulu eikä näy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä millainen suhde sinulla ja parhaalla ystävälläsi on, mutta jos omani tekisi noin niin katkaisisin varmaan välit. Olemme niin läheisiä, ettei tuollaista voisi ymmärtää. Todella paska temppu.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 15:47"]On mun mielestä omituista, jos paras kaveri tekee noin. Mahdotonta kuvitella omalle kohdalle, naurattaa ihan.
[/quote]
Mahdottomana minäkin pidin, ei naurata enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 15:38"]
Jos olisin ap niin pitäisin kyllä pidemmän mykkäkoulun... harmi ettet voi "kostaa" kun olet omat hääsi jo juhlinut.
[/quote]
Joo, mykkäkoulullahan ne ongelmat ratkeaakin. Olisikohan kuitenkin parempi vaihtoehto ihan avoimesti ja rehellisesti keskustella niistä asioista ja omista tuntemuksistaan? Kuten joku muukin sanoi, mielestäni ap pohti asiaa tosi hyvin ja neutraalisti, ei vihaisena ja katkerana.
Kostaminen taas on ihan lapsellista ja tyhmää, ei siitä tule kuin pahempi olo. En minä ainakaan halua kostaa ihmisille ja aiheuttaa heille pahaa mieltä tahallisesti, vaikka he olisivat tehneet minulle niin. Jos minua sattuu se, että joku on minulle ilkeä tai valehtelee, enkä pidä sellaisista piirteistä ihmisissä, niin miksi ihmeessä haluaisin itse olla sellainen?
Minä suosittelisin suoraa puhetta tässä tilanteessa, tavallaanhan sulla ap ei ole mitään menetettävää? Jos asia jää vaivaamaan niin ystävyyttä on joka tapauksessa aika mahdotonta jatkaa. Ota asia puheeksi ja jos ystäväsi ei edelleenkään pysty mielestäsi rehellisesti kertomaan mistä oli kyse niin se on sitten siinä (ja voi toki olla muutenkin, mutta onpahan ainakin yritetty pelastaa mitä pelastettavissa on).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelua tiskiin ja kova kovaa vastaan. Ne on tienneet ton jo varmasti kauan aikaa, mutta muija pysyi tarinassaan. Miksi? Oletteko sittenkään niin kovin läheisiä että sinulle ei voinut sanoa suoraan mistä kiikastaa? Ja entäs e mies, millaiset välit sulla on sen kanssa? Kuullostaa siltä, että alkaisin etsiä uutta seuraa. Missä muissa jutuissa hän kyykyttää, pimittää, valehtelee, manipuloi tai ohjailee sinua?
Ei kukaan jätä jonkun yhden kommentin takia parasta kaveriaan kutsumatta häihinsä. Jumankauta näitä kommentteja.
Keskustelua kehiin ja sassiin ja sanot kaverillesi, että toi oli niin kaunis temppu että sun pitää määritellä teidän välit uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoisinta minusta on se, että pari päivää ennen häitä olette nähneet eikä ystävä silti ole kertonut totuutta. Tuskin niin äkkiä tilanteet muuttuneet, etteikö silloin olisi asiaa tiennyt. Voi olla, että tullut budjetti vastaan ja sitten ei ole vain kehdannut sulle sitä sanoa... Itse en kyllä sukulaisia kutsuisi kavereiden sijasta, mutta toisilla on erilaiset välit sukulaisiin.
Ja tämäkö oli pitkäaikaisen ystävyytenne aikana ihan ensimmäinen kerta, kun sinut ohitettiin? Jos näin on, niin ehkä hänen miehensä / äitinsä / kuka ikinä ne häät maksoikin / kuka tahansa ei halunnut sinne kovin paljon väkeä, tai ei ainakaan sinua.
Jotain rajaa on pidettävä, jos hääpaikkaan mahtuu vain 150 lähisukulaista, joita on sitten kaikki hääparin pikkuserkut mukaanlukien noin 300.
Aika lutkamaista käytöstä kaveriltas. Onko se hyväksikäyttäjä muutenkin?
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 15:47"]On mun mielestä omituista, jos paras kaveri tekee noin. Mahdotonta kuvitella omalle kohdalle, naurattaa ihan.
[/quote]
Yleensä on vaikea kuvitells ennenkuin omalle kohdalle sattuu... pätee myös mm pettämiseen...
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 16:33"]Ja tämäkö oli pitkäaikaisen ystävyytenne aikana ihan ensimmäinen kerta, kun sinut ohitettiin? Jos näin on, niin ehkä hänen miehensä / äitinsä / kuka ikinä ne häät maksoikin / kuka tahansa ei halunnut sinne kovin paljon väkeä, tai ei ainakaan sinua.
Jotain rajaa on pidettävä, jos hääpaikkaan mahtuu vain 150 lähisukulaista, joita on sitten kaikki hääparin pikkuserkut mukaanlukien noin 300.
[/quote]
Vertaat siis parasta kaveria ja elinikäistä ystävää pikkuserkkuun?? Itse ainakin olen ystävieni kanssa läheisempi kuin esim. Tätieni.
Niin. Kostamaan en ryhdy mutta kyllä tämä laittoi arvioimaan ystävyyttämme uudestaan. Ei ole aiemmin mielestäni ollut vastaavia tilanteita. Mieheen on hyvät välit, mutta ei liian tuttavalliset eli siis ei ole mitään epäilyttävää ollut koskaan jne. Juuri nyt on sellainen olo, että en halua itse ottaa yhteyttä ja asiaa puheeksi. Jos hänestä ei mitään kuulu (minusta hänellä on velvollisuus tarjota joku selitys valehtelustaan) niin taitaa meidän ystävyys olla tässä. Harmittaa tuo kummiasia tosin. /AP
Jos olisin ap niin pitäisin kyllä pidemmän mykkäkoulun... harmi ettet voi "kostaa" kun olet omat hääsi jo juhlinut.