Koira ei ole "hän"

Lemmikkini on hän. Hän on arvokas persoona, kuten ihminenkin. Jos tämä ärsyttää aloittajaa, niin se ei ole minun ongelmani.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkini on hän. Hän on arvokas persoona, kuten ihminenkin. Jos tämä ärsyttää aloittajaa, niin se ei ole minun ongelmani.

Lemmikkini on se. Hän on arvokas persoona, kuten ihminenkin. Jos tämä ärsyttää Sinua, niin se ei ole minun ongelmani.

Eihän tästä hännittelystä löydy päätä eikä häntää. 

hännättä kirjoitti:

Eihän tästä hännittelystä löydy päätä eikä häntää. 

Miten niin? Onhan se nyt päivän selvää, että varikset käyttää työkaluja ja äo. on suurempi kuin ihmisen, ja että Imatralla hännitellään villasukkia! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaehtoisuus lisää tutkimusten mukaan tarhaeläintenkin hyvinvointia, sitä on siis ihan hyvä lisätä mahdollisuuksien mukaan myös lemmikkieläinten eloon. Se ei tarkoita että koira määrää kaikesta, 'dominoi', "pyrkii johtajaksi" vaan että koiralla on uskallus, kyky ja mahdollisuus ilmaista itseään. Kokeva ja tunteva persoona.

Ihan erilaista inhimillistämistä kuin joku kynsien lakkaus, rattaissa kuljettaminen, ylipainoiseksi syöttäminen, tarpeettomien vaatteiden pukeminen.

Ihmillistäminen on myös ongelmallinen termi. Monilla muillakin eläimillä on ihmimillisiä piirteitä, joten ehkä niitä pitäisi alkaa kutsua eläimellisiksi piirteiksi. Suru, ilo, empatia..

Onko mielestäsi ihmisen ja koiran elämä suoraan verrattuna saman arvoisia? Mikään ei tue tällaista, ei lainsäädäntö, yhteiskuntajärjestys, yleinen käsitys, ei mikään. Kyse on subjektiivisesta inhimillistämisestä, jossa pikkulinnustakin tai pihan kastemadosta voi tulla lapselle tärkeä. 

Minulle koirieni elämä on arvokkaampaa kuin vaikka yhdenkään naapurini. Tai AV huutelijan.

Onneksi muiden eläinten arvo muuttunee edes vähän paremmaksi lainkin edessä, kun saadaan kirjattua sinne niiden olevan tuntevia ja kokevia yksilöitä, eikä esim. koiriakaan voida kaupankäynnissä rinnastaa esineeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaehtoisuus lisää tutkimusten mukaan tarhaeläintenkin hyvinvointia, sitä on siis ihan hyvä lisätä mahdollisuuksien mukaan myös lemmikkieläinten eloon. Se ei tarkoita että koira määrää kaikesta, 'dominoi', "pyrkii johtajaksi" vaan että koiralla on uskallus, kyky ja mahdollisuus ilmaista itseään. Kokeva ja tunteva persoona.

Ihan erilaista inhimillistämistä kuin joku kynsien lakkaus, rattaissa kuljettaminen, ylipainoiseksi syöttäminen, tarpeettomien vaatteiden pukeminen.

Ihmillistäminen on myös ongelmallinen termi. Monilla muillakin eläimillä on ihmimillisiä piirteitä, joten ehkä niitä pitäisi alkaa kutsua eläimellisiksi piirteiksi. Suru, ilo, empatia..

Onko mielestäsi ihmisen ja koiran elämä suoraan verrattuna saman arvoisia? Mikään ei tue tällaista, ei lainsäädäntö, yhteiskuntajärjestys, yleinen käsitys, ei mikään. Kyse on subjektiivisesta inhimillistämisestä, jossa pikkulinnustakin tai pihan kastemadosta voi tulla lapselle tärkeä. 

Minulle koirieni elämä on arvokkaampaa kuin vaikka yhdenkään naapurini. Tai AV huutelijan.

Onneksi muiden eläinten arvo muuttunee edes vähän paremmaksi lainkin edessä, kun saadaan kirjattua sinne niiden olevan tuntevia ja kokevia yksilöitä, eikä esim. koiriakaan voida kaupankäynnissä rinnastaa esineeseen.

Miten olis jos hommaisit parisuhteen mieluummin?

Koira on tse, mutta voi HÄNtäänsä heiluttaa!

Koira on kiva kaveri ja hyvää seuraa, mutta on erikoista miksi ne pitää tuoda ihmisen tasolle. Useat jakavat suun bakteerikannankin koiran kanssa, joka voi olla erityisen vahingollista ainakin ihmiselle. Kun sänky jaetaan koiran kanssa, ihminen nukkuu punkkien ja muiden kapien kanssa. Tässäkin olisi hyvä muistaa rajat, eli koirat ei hypi pöydille, vaan koirille osoitetaan paikkansa lemmikkinä. Kun tämä systeemi toimii, niin siinä on vain voittajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaehtoisuus lisää tutkimusten mukaan tarhaeläintenkin hyvinvointia, sitä on siis ihan hyvä lisätä mahdollisuuksien mukaan myös lemmikkieläinten eloon. Se ei tarkoita että koira määrää kaikesta, 'dominoi', "pyrkii johtajaksi" vaan että koiralla on uskallus, kyky ja mahdollisuus ilmaista itseään. Kokeva ja tunteva persoona.

Ihan erilaista inhimillistämistä kuin joku kynsien lakkaus, rattaissa kuljettaminen, ylipainoiseksi syöttäminen, tarpeettomien vaatteiden pukeminen.

Ihmillistäminen on myös ongelmallinen termi. Monilla muillakin eläimillä on ihmimillisiä piirteitä, joten ehkä niitä pitäisi alkaa kutsua eläimellisiksi piirteiksi. Suru, ilo, empatia..

Onko mielestäsi ihmisen ja koiran elämä suoraan verrattuna saman arvoisia? Mikään ei tue tällaista, ei lainsäädäntö, yhteiskuntajärjestys, yleinen käsitys, ei mikään. Kyse on subjektiivisesta inhimillistämisestä, jossa pikkulinnustakin tai pihan kastemadosta voi tulla lapselle tärkeä. 

Minulle koirieni elämä on arvokkaampaa kuin vaikka yhdenkään naapurini. Tai AV huutelijan.

Onneksi muiden eläinten arvo muuttunee edes vähän paremmaksi lainkin edessä, kun saadaan kirjattua sinne niiden olevan tuntevia ja kokevia yksilöitä, eikä esim. koiriakaan voida kaupankäynnissä rinnastaa esineeseen.

Miten olis jos hommaisit parisuhteen mieluummin?

Olen lainaamasi kanssa täysin samaa mieltä, ja ollut parisuhteessa jo 37 vuotta.  Kauankos sinä?

Vierailija kirjoitti:

Koira on kiva kaveri ja hyvää seuraa, mutta on erikoista miksi ne pitää tuoda ihmisen tasolle. Useat jakavat suun bakteerikannankin koiran kanssa, joka voi olla erityisen vahingollista ainakin ihmiselle. Kun sänky jaetaan koiran kanssa, ihminen nukkuu punkkien ja muiden kapien kanssa. Tässäkin olisi hyvä muistaa rajat, eli koirat ei hypi pöydille, vaan koirille osoitetaan paikkansa lemmikkinä. Kun tämä systeemi toimii, niin siinä on vain voittajia. 

Tämä.

Ihmisistä puhun se, mutta koira on kyllä hän. 

Vierailija kirjoitti:

Koira on kiva kaveri ja hyvää seuraa, mutta on erikoista miksi ne pitää tuoda ihmisen tasolle. Useat jakavat suun bakteerikannankin koiran kanssa, joka voi olla erityisen vahingollista ainakin ihmiselle. Kun sänky jaetaan koiran kanssa, ihminen nukkuu punkkien ja muiden kapien kanssa. Tässäkin olisi hyvä muistaa rajat, eli koirat ei hypi pöydille, vaan koirille osoitetaan paikkansa lemmikkinä. Kun tämä systeemi toimii, niin siinä on vain voittajia. 

Koira saa tulla sänkyyn ja sohvalle ja voittajia ollaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaehtoisuus lisää tutkimusten mukaan tarhaeläintenkin hyvinvointia, sitä on siis ihan hyvä lisätä mahdollisuuksien mukaan myös lemmikkieläinten eloon. Se ei tarkoita että koira määrää kaikesta, 'dominoi', "pyrkii johtajaksi" vaan että koiralla on uskallus, kyky ja mahdollisuus ilmaista itseään. Kokeva ja tunteva persoona.

Ihan erilaista inhimillistämistä kuin joku kynsien lakkaus, rattaissa kuljettaminen, ylipainoiseksi syöttäminen, tarpeettomien vaatteiden pukeminen.

Ihmillistäminen on myös ongelmallinen termi. Monilla muillakin eläimillä on ihmimillisiä piirteitä, joten ehkä niitä pitäisi alkaa kutsua eläimellisiksi piirteiksi. Suru, ilo, empatia..

Onko mielestäsi ihmisen ja koiran elämä suoraan verrattuna saman arvoisia? Mikään ei tue tällaista, ei lainsäädäntö, yhteiskuntajärjestys, yleinen käsitys, ei mikään. Kyse on subjektiivisesta inhimillistämisestä, jossa pikkulinnustakin tai pihan kastemadosta voi tulla lapselle tärkeä. 

Minulle koirieni elämä on arvokkaampaa kuin vaikka yhdenkään naapurini. Tai AV huutelijan.

Onneksi muiden eläinten arvo muuttunee edes vähän paremmaksi lainkin edessä, kun saadaan kirjattua sinne niiden olevan tuntevia ja kokevia yksilöitä, eikä esim. koiriakaan voida kaupankäynnissä rinnastaa esineeseen.

Eläimillä ei pidä olla oikeuksia, kun ei ole velvollisuuksiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaehtoisuus lisää tutkimusten mukaan tarhaeläintenkin hyvinvointia, sitä on siis ihan hyvä lisätä mahdollisuuksien mukaan myös lemmikkieläinten eloon. Se ei tarkoita että koira määrää kaikesta, 'dominoi', "pyrkii johtajaksi" vaan että koiralla on uskallus, kyky ja mahdollisuus ilmaista itseään. Kokeva ja tunteva persoona.

Ihan erilaista inhimillistämistä kuin joku kynsien lakkaus, rattaissa kuljettaminen, ylipainoiseksi syöttäminen, tarpeettomien vaatteiden pukeminen.

Ihmillistäminen on myös ongelmallinen termi. Monilla muillakin eläimillä on ihmimillisiä piirteitä, joten ehkä niitä pitäisi alkaa kutsua eläimellisiksi piirteiksi. Suru, ilo, empatia..

Onko mielestäsi ihmisen ja koiran elämä suoraan verrattuna saman arvoisia? Mikään ei tue tällaista, ei lainsäädäntö, yhteiskuntajärjestys, yleinen käsitys, ei mikään. Kyse on subjektiivisesta inhimillistämisestä, jossa pikkulinnustakin tai pihan kastemadosta voi tulla lapselle tärkeä. 

Minulle koirieni elämä on arvokkaampaa kuin vaikka yhdenkään naapurini. Tai AV huutelijan.

Onneksi muiden eläinten arvo muuttunee edes vähän paremmaksi lainkin edessä, kun saadaan kirjattua sinne niiden olevan tuntevia ja kokevia yksilöitä, eikä esim. koiriakaan voida kaupankäynnissä rinnastaa esineeseen.

Uskallan väittää, että esineeseen rinnastaminen on koiralle vain hyvä asia omistussuhdeasioita mietittäessä. Sitä kuitenkin suojaa eläinsuojelulaki, eli et saa tehdä kenenkään koiralle samaa kuin saisit tehdä vaikka tuolillesi. Esim. istua päälle.

Ajattele, jos koira ei olisi lain edessä esine kun omistajuus on kyseessä. Ex-puolisosi voisi ehkä alkaa vaatia tapaamisoikeuksia koiraasi mikäli olisi viettänyt sen kanssa aikaa suhteenne aikana. Se ei olisi koiralle reilua. Selvintä on kun koira on sama kuin se tuoli omistajalleen: tasan yhden ihmisen nimissä ja piste, vaikka joku muu siihen silmänsä iskisikin. Ei tarvise kysellä eksiltä, koirilta ja anopeilta kenen kanssa rekku viettää tämän vuoden juhannuksen ja joulun.

Vierailija kirjoitti:

Et sinäkään ole hän. Jokainen saa määrittää sen itse.

Tai leikkiä määrittävänsä. Tämä lapsi vaan ei ole ihan terve.

Koira on hän.

Piste. Sinä et päätä tästä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

On "hän" vain jos toimii typerästi, ja se ärsyttää "käytiin kävelyllä lammenrannalla, niin tokihan hänen piti taas kytätä sorsia remmi suorana".

Mistä muuten johtuu että lemmikin eläimellisyyttä glorifioidaan ja mystifioidaan, mutta miehen kohdalla sama muuttuukin ällöttäväksi brutaaliksi elukkamaisuudeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaehtoisuus lisää tutkimusten mukaan tarhaeläintenkin hyvinvointia, sitä on siis ihan hyvä lisätä mahdollisuuksien mukaan myös lemmikkieläinten eloon. Se ei tarkoita että koira määrää kaikesta, 'dominoi', "pyrkii johtajaksi" vaan että koiralla on uskallus, kyky ja mahdollisuus ilmaista itseään. Kokeva ja tunteva persoona.

Ihan erilaista inhimillistämistä kuin joku kynsien lakkaus, rattaissa kuljettaminen, ylipainoiseksi syöttäminen, tarpeettomien vaatteiden pukeminen.

Ihmillistäminen on myös ongelmallinen termi. Monilla muillakin eläimillä on ihmimillisiä piirteitä, joten ehkä niitä pitäisi alkaa kutsua eläimellisiksi piirteiksi. Suru, ilo, empatia..

Onko mielestäsi ihmisen ja koiran elämä suoraan verrattuna saman arvoisia? Mikään ei tue tällaista, ei lainsäädäntö, yhteiskuntajärjestys, yleinen käsitys, ei mikään. Kyse on subjektiivisesta inhimillistämisestä, jossa pikkulinnustakin tai pihan kastemadosta voi tulla lapselle tärkeä. 

Minulle koirieni elämä on arvokkaampaa kuin vaikka yhdenkään naapurini. Tai AV huutelijan.

Onneksi muiden eläinten arvo muuttunee edes vähän paremmaksi lainkin edessä, kun saadaan kirjattua sinne niiden olevan tuntevia ja kokevia yksilöitä, eikä esim. koiriakaan voida kaupankäynnissä rinnastaa esineeseen.

Miten olis jos hommaisit parisuhteen mieluummin?

En ymmärrä miten tämä liittyy siihen että pidän koirieni elämää arvokkaana? Sama mies ollut jo 17 vuotta. Senkin elämää pidän arvokkaampana kuin naapurin tai av huutelijan.

Eipä tule häneksi kutsuttua. Mutta muru se on, vaikkei varsinaisesti mikään leivänmuru tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaehtoisuus lisää tutkimusten mukaan tarhaeläintenkin hyvinvointia, sitä on siis ihan hyvä lisätä mahdollisuuksien mukaan myös lemmikkieläinten eloon. Se ei tarkoita että koira määrää kaikesta, 'dominoi', "pyrkii johtajaksi" vaan että koiralla on uskallus, kyky ja mahdollisuus ilmaista itseään. Kokeva ja tunteva persoona.

Ihan erilaista inhimillistämistä kuin joku kynsien lakkaus, rattaissa kuljettaminen, ylipainoiseksi syöttäminen, tarpeettomien vaatteiden pukeminen.

Ihmillistäminen on myös ongelmallinen termi. Monilla muillakin eläimillä on ihmimillisiä piirteitä, joten ehkä niitä pitäisi alkaa kutsua eläimellisiksi piirteiksi. Suru, ilo, empatia..

Onko mielestäsi ihmisen ja koiran elämä suoraan verrattuna saman arvoisia? Mikään ei tue tällaista, ei lainsäädäntö, yhteiskuntajärjestys, yleinen käsitys, ei mikään. Kyse on subjektiivisesta inhimillistämisestä, jossa pikkulinnustakin tai pihan kastemadosta voi tulla lapselle tärkeä. 

Minulle koirieni elämä on arvokkaampaa kuin vaikka yhdenkään naapurini. Tai AV huutelijan.

Onneksi muiden eläinten arvo muuttunee edes vähän paremmaksi lainkin edessä, kun saadaan kirjattua sinne niiden olevan tuntevia ja kokevia yksilöitä, eikä esim. koiriakaan voida kaupankäynnissä rinnastaa esineeseen.

Miten olis jos hommaisit parisuhteen mieluummin?

En ymmärrä miten tämä liittyy siihen että pidän koirieni elämää arvokkaana? Sama mies ollut jo 17 vuotta. Senkin elämää pidän arvokkaampana kuin naapurin tai av huutelijan.

Ihmisillä on paljon ihmisvihaa ja se kohdistetaan naapureihin omien lemmikkien hyväksi. Tämä selittää paljon ilmiöitä lähiöissä.