Lue keskustelun säännöt.
yhteen tarkoitetut ihmiset
30.11.2014 |
Onko teillä ollut koskaan fiilistä että joku ihminen olisi tarkoitettu sun elämänkumppaniksi? Ilman, että teillä olisi jotain suhdetta. Se on outo tunne. Eikä kyse ole suuresta seksuaalisesta himosta vaan jostain muusta.
Kommentit (105)
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:32"]
Mutta onko tällaisen sielunkumppanin kanssa arki kuitenkaan niin hyvää? Suuret tunteet aluksi ja lopulta vain tyhjyyttä ja pettymystä kun arki ei toimikaan.
[/quote]
Näinpä. Luultavasti se, ettei toista voi oikeasti saada, pitää sitä tunnetta yllä.
[/quote]
Juuri tätä epäilen. Voin hyvin kuvitella meidät rakastelemassa täynnä suurinta intohimoa, hellimässä ja hyväilemässä toisiamme, keskustelemassa läpi yön, matkustelemassa ympäri maailmaa. Mutta en osaa kuvitella meitä arjessa: sopimassa kumpi käy kaupassa ja kumpi tiskaa astiat, oksennustautia potemassa, työhuolia täynnä jne. En vain osaa. Ehkä se on merkki siitä, että arki tulee elää jonkun muun kanssa.
[/quote]
Huoh, mä kyllä osaan. Erilaistahan se olisi kuin nyksän kanssa ja varmasti vaikeampaakin, mutta sitä vartenhan parisuhdeterapiat (varsinkin tunnekeskeinen) ovat... Menisimme sinne ja suhteemme lähenisi sille tasolle, jolle se kuuluukin. Intohimoisesti...
[/quote]
häh..parisuhdeterapiaa jotta kestäisi arkea kumppanin kanssa. Ehkä te olisitte hyvät panokaverit tai bileystävät. Avioliitto ja perhe kannattaa toteuttaa sellaisen kanssa, jonka kanssa nimenomaan arki toimii ja tuntuu luontevalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 20:34"]Miten te, jotka ette ole päätyneet yhteen sielunkumppaninne kanssa, olette päässeet yli tilanteesta? En halua jättää miestäni, mutta tämä toinen mies tuntuu niin tutulta että kun tapaamme ja sitten eroamme, purskahdan jälkeenpäin itkuun. En ole normaalisti näin tunneihminen ja omat reaktioni pelottavat minua. Haluaisin jo unohtaa tuon ihmisen, mutta en osaa. [/quote] En ole päässyt yli. Eli ihan sama tilanne täällä, ja hyvät neuvot kelpaisi mullekin. Ja todellakin on pelottavaa miten uusia tunteita ja ennen tuntemattomia reaktioita on noussut esiin. Ja unohtaminen ei onnistu, vaikka tämä tunteiden yltäkylläisyys alkaa jo uuvuttamaan.
[/quote]
Mulla on ainakin toiminut se, että olen a) työstänyt noita tunteita ja b) luonut suhdetta kyseiseen mieheen (vaikka oon varattu, mieheni luvalla). Ihan kahvilla ollaan käyty, ei muuta. Just tänään sanoin miehelleni ekaa kertaa, että huomasin, etten ollut hetkeen ajatellut tätä toista. Kun kelaan sitä muuten 24/7 tai jos en kelaa, niin se tuntuu olevan aina "tiedostoissa" auki kuin sulkematon ikkuna. Mut nyt se oli hetken jopa kiinni ja piti oikein ajatella, että jaa, pitikös mun X:ää ajatella.. :D
Eli kuluttamalla suhteen loppuun tavalla tai toisella siitä pääsee eroon.
Motto: "Unelmista ei juuri pääse eroon kuin toteuttamalla ne tai yrittämällä edes." Mulla auttaa se, ettei tää toinen ole ryntäämässä suhteeseen (mun harmiksi!!!) ja se, että miehelläni on lehmän hermot ja ymmärtäväisyys.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:32"]
Mutta onko tällaisen sielunkumppanin kanssa arki kuitenkaan niin hyvää? Suuret tunteet aluksi ja lopulta vain tyhjyyttä ja pettymystä kun arki ei toimikaan.
[/quote]
Näinpä. Luultavasti se, ettei toista voi oikeasti saada, pitää sitä tunnetta yllä.
[/quote]
Juuri tätä epäilen. Voin hyvin kuvitella meidät rakastelemassa täynnä suurinta intohimoa, hellimässä ja hyväilemässä toisiamme, keskustelemassa läpi yön, matkustelemassa ympäri maailmaa. Mutta en osaa kuvitella meitä arjessa: sopimassa kumpi käy kaupassa ja kumpi tiskaa astiat, oksennustautia potemassa, työhuolia täynnä jne. En vain osaa. Ehkä se on merkki siitä, että arki tulee elää jonkun muun kanssa.
[/quote]
Huoh, mä kyllä osaan. Erilaistahan se olisi kuin nyksän kanssa ja varmasti vaikeampaakin, mutta sitä vartenhan parisuhdeterapiat (varsinkin tunnekeskeinen) ovat... Menisimme sinne ja suhteemme lähenisi sille tasolle, jolle se kuuluukin. Intohimoisesti...
[/quote]
häh..parisuhdeterapiaa jotta kestäisi arkea kumppanin kanssa. Ehkä te olisitte hyvät panokaverit tai bileystävät. Avioliitto ja perhe kannattaa toteuttaa sellaisen kanssa, jonka kanssa nimenomaan arki toimii ja tuntuu luontevalta.
[/quote]
Siitä mulla on jo kokemusta.
Sen nimi on "rapport", se tulee siitä että on samanlainen tempo, samanlainen tapa käyttää sanoja, samanlainen nonverbaali viestintä. Siksi toinen tuntuu niin tutulta.
Se voi liittyä myös ystävyyteen.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:32"]
Mutta onko tällaisen sielunkumppanin kanssa arki kuitenkaan niin hyvää? Suuret tunteet aluksi ja lopulta vain tyhjyyttä ja pettymystä kun arki ei toimikaan.
[/quote]
Näinpä. Luultavasti se, ettei toista voi oikeasti saada, pitää sitä tunnetta yllä.
[/quote]
Juuri tätä epäilen. Voin hyvin kuvitella meidät rakastelemassa täynnä suurinta intohimoa, hellimässä ja hyväilemässä toisiamme, keskustelemassa läpi yön, matkustelemassa ympäri maailmaa. Mutta en osaa kuvitella meitä arjessa: sopimassa kumpi käy kaupassa ja kumpi tiskaa astiat, oksennustautia potemassa, työhuolia täynnä jne. En vain osaa. Ehkä se on merkki siitä, että arki tulee elää jonkun muun kanssa.
[/quote]
Huoh, mä kyllä osaan. Erilaistahan se olisi kuin nyksän kanssa ja varmasti vaikeampaakin, mutta sitä vartenhan parisuhdeterapiat (varsinkin tunnekeskeinen) ovat... Menisimme sinne ja suhteemme lähenisi sille tasolle, jolle se kuuluukin. Intohimoisesti...