yhteen tarkoitetut ihmiset

Tiedän tunteen. Mieskin selvästi tietää.

Tapasimme vuosia sitten, olimme oikeastaan enemmän ystäviä. Olisin halunnut ihan oikean suhteen miehen kanssa, mutta mies sanoi ei, koska mulla on lapsi.

Nyt on naimisissa naisen kanssa ja kaksi lasta. Törmäsin kesällä terassilla ja mies sanoi, että katuu sitä päivää aina, kun sanoi mulle ei. Olin että voi voi. Tänään tuli kaveripyyntö fb:ssä. En ole hyväksynyt.
Oltais oltu sielunkumppanit mutta ei kuitenkaan.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:51"]

Voi tiedän tunteen. Vuosia on kulunut ja silti vieläkin tunnen välillä kaipuuta tämän ihmisen luo, vaikka tiedän ettei meidän juttu onnistuisi ja hän ei koe sitä samalla tavalla. Ihmeellistä.

[/quote]

Mulla on sama, ettei mies koe sitä samalla tavalla, mutta tiedän, että se on vain hänen päivätajuntansa, joka sanoo niin. Jos mies uskaltaisi tuntea tunteensa niin todellakin tuntisi samoin. Silti arjen tasolla toimimisesta en tosiaan minäkään olisi niin varma.... 

En jaksa uskoa tuon tunteen syntyvän nimittäin niin, ettei se ole molemminpuolisesti mahdollista tuntea. Mutta on eri asia miten valmis tai avoin tai muuten tilanne toisella on, että voi sillä hetkellä kokea sen samoin.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:22"]

Onko teillä ollut koskaan fiilistä että joku ihminen olisi tarkoitettu sun elämänkumppaniksi? Ilman, että teillä olisi jotain suhdetta. Se on outo tunne. Eikä kyse ole suuresta seksuaalisesta himosta vaan jostain muusta.

[/quote]

Kyllä, vaikka himoakin on ollut kuvioissa.

On se hieno tunne mutta aivot se tuottaa, eikä mikään kohtalo.

ja usein on vain yksipuolista.

esim. stalkkerit kertoo usein tuota tarinaa.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:55"]

Tiedän tunteen. Mieskin selvästi tietää. Tapasimme vuosia sitten, olimme oikeastaan enemmän ystäviä. Olisin halunnut ihan oikean suhteen miehen kanssa, mutta mies sanoi ei, koska mulla on lapsi. Nyt on naimisissa naisen kanssa ja kaksi lasta. Törmäsin kesällä terassilla ja mies sanoi, että katuu sitä päivää aina, kun sanoi mulle ei. Olin että voi voi. Tänään tuli kaveripyyntö fb:ssä. En ole hyväksynyt. Oltais oltu sielunkumppanit mutta ei kuitenkaan.

[/quote]

Voi kun mäkin saisin vielä kuulla ton. Mulla siis sama tilanne, että minä kerroin ihastumisestani, mies jotenkin meni puihin ja se jäi silloin siihen. Nyt kun on kans tavattu vuosien päästä mä oon tahollani suhteessa joka on kakkosvaihtoehto, ja tää mies ei ole ollut kenenkään kanssa... Arght. Toisaalta tulisi vaikeuksia tietenkin, jos hän sanoisi jotain tuollaista nyt enää, koska rakastan häntä yhä, mutta miestäni en petä. Tuskin jätänkään. Arki tämän ekan sankarin kanssa kun tuskin olisi niin hyvää kuin nykyisen. Mutta ne tunteet, ne tunteet...

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 23:01"]

On se hieno tunne mutta aivot se tuottaa, eikä mikään kohtalo. ja usein on vain yksipuolista. esim. stalkkerit kertoo usein tuota tarinaa.

[/quote]

Mistäs sä tuon niin varmaks tiiät? Et ole tainnut itse kokea sitä?

Minulle tällainen mies sanoi, että olen hänen siskonsa. Vähän hankalaa, kun itse oon ihastunut... 

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 23:03"][quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 23:01"]

On se hieno tunne mutta aivot se tuottaa, eikä mikään kohtalo. ja usein on vain yksipuolista. esim. stalkkerit kertoo usein tuota tarinaa.

[/quote]

Mistäs sä tuon niin varmaks tiiät? Et ole tainnut itse kokea sitä?
[/quote]

olen kokenut. Ja pettynyt. Enkä enää luota moiseen tunteeseen.

Monet psykologit sanoo että siinä voi olla kyse siitä että "traumat kohtaavat", eikä se useinkaan ole alku hyvälle suhteelle, vaan alku myrskyisälle suhteelle.

Tuntuu, että miesystäväni on sielunkumppanini. Olemme aiemmin olleet läheisiä ystäviä tietynlaisella romanttisella twistillä, mutta seksiä ei ollut. Mies olisi tahtonut, mutten kokenut sen kuuluvan ystävyyssuhteeseen. Tahdoin kyllä miestä jo silloin (seksiäkin joo), uskoin johonkin syvempään välillämme. Lopulta vuosien jälkeen kaikki yhdistyi ja nyt olemme parisuhteessa. Kaikki tuntuu oikealta ja todella erilaiselta verrattuna edellisiin suhteisiin..tai miehiin ylipäätään. Vaikeuksia toki on, kuten joka parisuhteessa. Silti ne käsitellään ja ylitetään aivan erilaisin voimin.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 23:07"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 23:03"][quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 23:01"] On se hieno tunne mutta aivot se tuottaa, eikä mikään kohtalo. ja usein on vain yksipuolista. esim. stalkkerit kertoo usein tuota tarinaa. [/quote] Mistäs sä tuon niin varmaks tiiät? Et ole tainnut itse kokea sitä? [/quote] olen kokenut. Ja pettynyt. Enkä enää luota moiseen tunteeseen. Monet psykologit sanoo että siinä voi olla kyse siitä että "traumat kohtaavat", eikä se useinkaan ole alku hyvälle suhteelle, vaan alku myrskyisälle suhteelle.

[/quote]

Jaa, no allekirjoitan itsekin tämän, mutta silti koen myös, että kyseessä on kohtalonomainen juttu. Meille on sen miehen kanssa tapahtunut tahoillamme molemmille aivan käsittämätön määrä henkimaailman juttuja sillä aikaa, kun tapasimme uudestaan. Tiedän, että meidänkin suhteemme voisi olla todella myrskyisä, enkä siksi olekaan hyppäämässä liian pitkälle siinä. Voi sitä myös katsoa eikä katua, vaikka olisikin kohtalon eteen tuomasta jutusta kysymys. Ei se kohtalokaan halua, että mä satutan itseni vaan opin ja oon todellakin oppinut ja tämä toinen ihminen myös. Esim. mitä sanotte siitä, että aivan sattumalta valikoituneet päivät tapaamisillemme ovat olleet nimipäivinä järjestyksessä: Ilona, Unelma, Valo, Gabriel (arkkienkeli) ja Lempi!

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 23:08"]

Tuntuu, että miesystäväni on sielunkumppanini. Olemme aiemmin olleet läheisiä ystäviä tietynlaisella romanttisella twistillä, mutta seksiä ei ollut. Mies olisi tahtonut, mutten kokenut sen kuuluvan ystävyyssuhteeseen. Tahdoin kyllä miestä jo silloin (seksiäkin joo), uskoin johonkin syvempään välillämme. Lopulta vuosien jälkeen kaikki yhdistyi ja nyt olemme parisuhteessa. Kaikki tuntuu oikealta ja todella erilaiselta verrattuna edellisiin suhteisiin..tai miehiin ylipäätään. Vaikeuksia toki on, kuten joka parisuhteessa. Silti ne käsitellään ja ylitetään aivan erilaisin voimin.

[/quote]

Mahtava tarina! Olisipa minunkin tulevaisuuttani... <3

Mulla on kaverina sellainen nainen mikä aina huolehtii ja kyselee pärjäämistä. Tämä nainen kyllä seurustelee ja kertoilee kaikenlaista juttuja.  Itse en ainakaan  pahemmin koe mitään seksuaallista vetovoimaa. Noin 30 vuotiaita olemme.  Ei mitään teinejä.  Luen myös kyseistä naista niin kun avointa kirjaa. Eli hyvin on samanlainen ihminen ja kiinnostuksen aiheet ja kaikki.  

Eräs mies, jonka tapasin parisen vuotta taakse päin, vei sydämeni. Pian ymmärsin hänen olevan samanlainen kaikille naisille, mutta jostain syystä hän päästi minut lähelleen, ei seksuaalisesti vaikka himoakin on ollut monesti, vaan ainoastaan sydämeensä. Siitä lähin meillä on ollut side, romantiikkaa, treffejä, mutta kuitenkaan ei mitään pysyvää. Nykyään olen parisuhteessa toisen miehen kanssa, mutta aina tavatessamme ns. sielunkumppanini kanssa tunnen jotain erilaista. En osaa selttää sitä, mutta olemme jutelleet asiasta ja tiedän hänen tuntevan samoin. Kuitenkin järjellä ajatellessani ymmärrän ettei meistä voisi tulla mitään enempää, korkeintaan erittäin huono ja vahingollinen parisuhde meille molemmille.

Mulla oli tällainen kokemus parikymppisenä vähän vanhempaan mieheen. Oltiin hetki myös yhdessä, mutta tää mies lopetti suhteen yllättäen enkä syytä tajunnut enkä tiedä vieläkään. Olisi kuitenkin kiva joskus nähdä ja jutella, koska hänen ansiostaan on elämäni nykyään tällainen eli löysin oman itseni ja paikkani :) Ehkä kuvittelin koko jutun, mutta sillä hetkellä se oli niin totta.

Mulle kävi näin nykyisen miesystäväni kanssa. Ensi tapaamisella ku tutustuimme ni mulle tuli tunne että tää ihminen on mun sielunkumppani.. tunne oli juuri todella outo koska en tuntenut kyseistä ihmistä vielä silloin.. vähitellen tutustuimme ja mä ihastuin mieheen melko pian. Vähitellen mies ihastui ja rakastui myös minuun. Mieheni sanoo usein että olemme sielunkumppanit.. en ole kuitenkaan kehdannut sanoa miehelle että tunsin näin alusta asti ensi tapaamisella.. mies nimittäin ei ollut minusta ensimmäisten tapaamisten jälkeen erityisen kiinnostunut. Hän huomasi sielunkumppanuuden vasta ku oppi tuntemaan mut paremmin...

Tää ketju kertoo miksi romanttisten leffojen tuijottelu on typerää puuhaa. Alkaa uskoa haihatuksiin.

Taitaa olla sellaista satua ja itse ainakin aidosti säälisin naista, joka kuolaa jonkun varatun miehen perää ja toivoo vuosikausia että tästä tulisi jotain. Ihminen elää kuvitelmissaan ja mies ei tunne koko naista. Yleensä yhteen tarkoitetut ihmiset saavat aikaan ihan oikean ja fyysisen ihmissuhteen.Jos joku mies nyt joskus hymyili sinulle nätisti tai jutteli pari sanaa kanssasi, niin ei se tarkoita, että olette yhteen tarkoitetut.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:52"]On sellainen tunne. Tuli heti kun tapasin kyseisen ihmisen. Se tunne pysynyt jo pitkään vaikka emme ole ikinä edes suudelleet. (Varattuja molemmat).

Joku näkymätön side yhdistää ja tiedän että toisella osapuolella on sama fiilis. Ehkä seuraavassa elämässä sitten.
[/quote]

Sama. Kummatkin ollaan naimisissa, mutta tiedetään että ollaan toistemme sielunkumppaneita. Mekää ei olla koskaan suudeltu, silti meidän välillä on jotain elämää suurempaa. Välillä satuttaa niin paljon. Seuraavassa elämässä ehkä mahdollisuus olla yhdessä. :)

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 23:50"]Taitaa olla sellaista satua ja itse ainakin aidosti säälisin naista, joka kuolaa jonkun varatun miehen perää ja toivoo vuosikausia että tästä tulisi jotain. Ihminen elää kuvitelmissaan ja mies ei tunne koko naista. Yleensä yhteen tarkoitetut ihmiset saavat aikaan ihan oikean ja fyysisen ihmissuhteen.Jos joku mies nyt joskus hymyili sinulle nätisti tai jutteli pari sanaa kanssasi, niin ei se tarkoita, että olette yhteen tarkoitetut.
[/quote]

Joo, tästä viestistä huomaa ettet ole koskaan sielunkumppaniin törmännyt. Turha kommentti.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 23:50"]

Taitaa olla sellaista satua ja itse ainakin aidosti säälisin naista, joka kuolaa jonkun varatun miehen perää ja toivoo vuosikausia että tästä tulisi jotain. Ihminen elää kuvitelmissaan ja mies ei tunne koko naista. Yleensä yhteen tarkoitetut ihmiset saavat aikaan ihan oikean ja fyysisen ihmissuhteen.Jos joku mies nyt joskus hymyili sinulle nätisti tai jutteli pari sanaa kanssasi, niin ei se tarkoita, että olette yhteen tarkoitetut.

[/quote]

 Voi voi... Tietäisitpä vaan ;)