yhteen tarkoitetut ihmiset

Oma mieheni on sielunkumppanini ja kyllä sen tiesi heti ekasta tapaamisesta lähtien. Lisäksi yksi parhaimmista ystävistäni on tällainen. Ei sitä oikein voi sanoin edes kuvailla, sen vaan tuntee.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:27"]

Ärsyttävä kliseinen vastaus: Oma mieheni oli heti jo sellainen jonka kanssa tunsin kuuluvani yhteen. Suhteemme on ollut välillä vaikeakin (teininä tavattu ja jo lähes 20 vuotta yhdessä) silti en ole ikinä epäillyt tätä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Enkä voisi erota koska menettäisin sen yhden ainoan ihmisen jonka kanssa minun on tarkoitus olla koko ikäni.

LÄHEISRIIPPUVAINEN? ei kuulosta hyvältä.... ketään ei voi ikinä omistaa. Jos ei sitä ole tajunnut, ei ole kasvanut aikuiseksi ja jonain päivänä miehesi kasvaa ja silloin voit jäädä yksin. Varoitan vain... :(

[/quote]

En nyt sinänsä tiedä mistään sielunkumppanuudesta tai yhteenkuulumisesta, mutta joskus kyllä tulee vastaan sellaisia ihmisiä, jotka tuntuvat erilaisilta kuin muut. Jonkin aikaa sitten tapasin erään miehen, joka jostain syystä jäi mieleen todella vahvasti, vaikka hän ei ollut mitenkään sen näköinen tai oloinen että olisin yleensä hänestä kiinnostunut. Olen vähän huono vieraiden ihmisten kanssa, mutta hänen seurassaan oli heti sellainen todella rauhallinen ja hyvä olo, ja tuntui jotenki luontevalta istua hiljaakin keskenämme vaikka olimme juuri tavanneet. Ihan kuin olisi tavannut jonkun vanhan ystävän, jonka olemassaolon oli unohtanut. Tapaamisen jälkeen purskahdin itkuun, kun mieleeni tuli mahdollisuus ettemme enää ikinä näkisi ja se tuntui ihan pohjattoman surulliselta ajatukselta.

Seuraavalla tapaamiskerralla kävi ilmi, että hän oli kokenut samansuuntaisesti ja meillä oli aika omituisia hetkiä yhdessä kun keskustelimme asioista, joita en todellakaan yleensä jakaisi jonkun kanssa jonka tapaan toista kertaa. Luulen, että tässä oli kyse tuolla jossain aiemmin tässä ketjussa jo esiintulleista samanlaisista traumoista, koska oli sellainen olo että toinen ymmärtää ja on jotenkin samalla tavalla rikki. Enkä usko, että tämä kokemus on pelkästään jotain, mitä itse jonkinlaisena stalkkerina heijastan häneen, koska sillä kertaa erotessamme ja halatessamme hän itki. Seurustelemme molemmat tahoillamme, emmekä näe kovin usein tai pidä muuten yhteyttä, mutta aina kun tapaamme tulee sellainen outo, pysähtynyt fiilis ja jäämme vain tuijottamaan toisiamme silmiin. Kuulostaapa tuo pahalta, mutta en siis ikinä pettäisi miestäni enkä usko, että meistä olisi tämän toisen miehen kanssa parisuhteeseen tai edes seksiin - tämä tunne vahvistui kun näin hänen seurustelukumppaninsa kanssa eikä oloni ollut vähääkään mustasukkainen. Jotain meidän välillä kuitenkin on.

Onneksi tähän ovat vastanneet jotkut myös siitä omasta puolisostaan, muuten en uskoisi koko hommaan. Jos tuota tunnetta esiintyisi vain varattujen välillä, niin eiköhän kyse olisi kielletyn hedelmän viehätyksestä.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:27"]

Ärsyttävä kliseinen vastaus: Oma mieheni oli heti jo sellainen jonka kanssa tunsin kuuluvani yhteen. Suhteemme on ollut välillä vaikeakin (teininä tavattu ja jo lähes 20 vuotta yhdessä) silti en ole ikinä epäillyt tätä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Enkä voisi erota koska menettäisin sen yhden ainoan ihmisen jonka kanssa minun on tarkoitus olla koko ikäni.

LÄHEISRIIPPUVAINEN? ei kuulosta hyvältä.... ketään ei voi ikinä omistaa. Jos ei sitä ole tajunnut, ei ole kasvanut aikuiseksi ja jonain päivänä miehesi kasvaa ja silloin voit jäädä yksin. Varoitan vain... :(

[/quote]

[/quote]

:D En todella ole läheisriippuvainen, lähinnä päinvastoin. Ja tokihan siihen eroon on sopeuduttava jos tulee eteen, tarkoitin vain etten itse olisi hakemassa eroa koska olen löytänyt oman ihmiseni.

Tää av on kumma paikka kun ihmiset vääntää asioista ihan muuta mitä olet kirjoittanut..

Minusta tuntui juuri tuolle kun tapasin mieheni. Hän muodostui myös jonkinasteiseksi pakkomielteeksi.

Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisi ehkä kannattanut antaa vaan olla tunteesta huolimatta, kun oli aika vaikea tyyppi ja on yhä edelleenkin välillä. Ehkäpä meidän tapauksessa juurikin jotkut traumat kohtasivat, mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan..

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 12:17"]

Kyllä uskon. mulla ja mieheni hyvällä ystävällä on tälläinen " suhde" hän on nimittäin itsekkin näin sanonut että hänestä tuntuu että me oltas yks ja sama henkilö. Jos näin voi sanoa, niin läheisemmät välit meillä on hänen kanssaan kuin minulla ja miehelläni, tunne ja ajatus tasolla siis. 

[/quote]

Mä en edes tunne mun miehen kavereita niin hyvin, että osaisin sanoa, olenko jonkun heistä kanssa samalla tunteiden ja ajatusten tasolla.

[/quote]

Meillä pitkälti tämä johtuu siitä, kun asutaan pienellä paikkakunnalla. Lähimmät kaverit asuvat 1km  säteellä. Sopivasti kävelymatkan päässä.

Naivia kyllä, mut mä uskon, että joidenkin ihmisten kuuluu löytää toisensa. Tunnen yhtä ihmistä kohtaan yliluonnollista vetoa, voimakkaampaa kun ketään muuta kohtaan aiemmin. Ihan järjetöntö ja hallitsematonta. Mulla ei edes ole tuon kyseisen henkilön suhteen mitään odotuksia, haluisin vaan saada olla sen lähellä. Ajattelen että sekin riittää. Elämä ilman tuon ihmisen seuraa tuntuu täysin mahdottomalta, kuin kuolisin. Ja Hitto vie mä en ole mikään takiainen, enemminkin toisin päin.

En uskonut, että sellaista on ennen kuin sen koin itse. Ikäeroa tosin on aivan liikaa (+30v), muuten varmaan oltaisiin yhdessä. Lyhyt, salainen suhde meillä oli ja edelleen molemmilla kaipuu toista kohtaan tietyllä tavalla. Ollaan ystäviä edelleen, ja molemmat ollaan parisuhteessa tahoillamme.

2

Helppoa tuudittautua tuollaiseen mielikuvituksen tunteeseen. Sitten kun elämä on tylsää ja oman puolison kanssa vaikeuksia, voi haaveilla tästä sielunkumppanista.
Hohhoijaa!

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 16:20"]

Helppoa tuudittautua tuollaiseen mielikuvituksen tunteeseen. Sitten kun elämä on tylsää ja oman puolison kanssa vaikeuksia, voi haaveilla tästä sielunkumppanista. Hohhoijaa!

[/quote]

Noin puhuu ihminen, jolla ei ole käsitystä todellisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Tunnetko edes mitään?

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 16:23"][quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 16:20"]

Helppoa tuudittautua tuollaiseen mielikuvituksen tunteeseen. Sitten kun elämä on tylsää ja oman puolison kanssa vaikeuksia, voi haaveilla tästä sielunkumppanista. Hohhoijaa!

[/quote]

Noin puhuu ihminen, jolla ei ole käsitystä todellisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Tunnetko edes mitään?
[/quote]

Olen kokenut tämän. Tai niin luulin kunnes tajusin että huijasin itseäni.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 16:23"][quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 16:20"] Helppoa tuudittautua tuollaiseen mielikuvituksen tunteeseen. Sitten kun elämä on tylsää ja oman puolison kanssa vaikeuksia, voi haaveilla tästä sielunkumppanista. Hohhoijaa! [/quote]   Noin puhuu ihminen, jolla ei ole käsitystä todellisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Tunnetko edes mitään? [/quote] Olen kokenut tämän. Tai niin luulin kunnes tajusin että huijasin itseäni.

[/quote]

No se, että sinä tulit siihen tulokseen ei tarkoita, että kävi niin kuin piti käydä tai kuten jollekin muulle. Kyllä mä uskon myös sen, että tällaisenkin suhteen voi sössiä kun ei vaan ole vielä valmis sillä hetkellä tms.

Typerää haaveilla jostain ihmisestä jonka kanssa ei ole kuin jutellut ja pitää tätä jonain sielunkumppanina! En ole koskaan tuntenut muestäni kohtaan mitään sielunkumppanuutta mutta olemme selättäneet niin suuria ongelmia ja yhdessä 20v jälkeen edelleen joten alan uskoa että me todella kuulumme yhteen! Siinä teille vertailupohjaa.

Mieheni oli sielunkumppanini. Hän itse sanoi monet kerrat,että olen hänen toinen puoliskonsa. Ja sanoi,että jokaisella on sielunkumppani,mutta harva sen löytää. Olimme 20 vuotta yhdessä. Kun hän nukkui pois ja kumarsin arkun vieressä,tuntui kuin puolet itsestäni oli siellä arkussa. Elämäni mies.
Kun hän n

Jotenkin jännä ilmiö aina tällaisissa jutuissa, mitä jotkut kokee ja jotkut ei: Ne, jotka ei koe, leimaavat kaikki kokijat hulluiksi ja idiooteiksi. Miksi on niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että ihmiset kokee ja huomaa erilaisia asioita, ja se, että juuri sinä et ole kokenut asiaa X, ei tarkoita etteikö joku muu olisi voinut kokea. Tai se, että joku kokee asian X, ei tarkoita että jokaisen muunkin pitäisi kokea.

En minäkään varsinaisesti sielunkumppaneihin uskonut, ennenkuin tosiaan sellainen käveli elämääni. Mutta en minä nyt mitenkään tyhmänä pitänyt niitä, jotka sen olivat kokeneet. Mutta kai se on vaikea ymmärtää tunnetta, jota ei ole koskaan kokenut. Ethän voi selittää mitään muutakaan tunnetta elävästi ja tarkasti sellaiselle henkilölle, joka sitä tunnetta ei ole koskaan kokenut.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 16:37"]

Typerää haaveilla jostain ihmisestä jonka kanssa ei ole kuin jutellut ja pitää tätä jonain sielunkumppanina! En ole koskaan tuntenut muestäni kohtaan mitään sielunkumppanuutta mutta olemme selättäneet niin suuria ongelmia ja yhdessä 20v jälkeen edelleen joten alan uskoa että me todella kuulumme yhteen! Siinä teille vertailupohjaa.

[/quote]

Totta kai pitkä parisuhde on muokannut teidät yhteen, enkä vähättele liittonne merkitystä. Mutta entä jos löytäisit/olisit löytänyt jonkun ihmisen, jota kohtaan tuntisit ennen kokematonta yhteenkuuluvuutta, sielunkumppanuutta? Kokisit, että olette tunteneet toisenne aina tai kenties aiemmassa elämässä? Jos joku sellaiseen uskoo :D

Onpa jotkut kyynisiä. Kyllä minä uskoin tuohon yliluonnolliseen vetovoimaan jo ennen kuin itse koin sen. Ja nyt kun olen hiljattain saanut asiasta omakohtaista lisäkokemusta, niin tiedän sitä olevan.

Tunne ei meidänkään kohdalla ole ehkä molemminpuolinen, mutta toisaalta se toinen on vielä niin nuori, ettei ehkä tunnista omia tunteitaan kovin hyvin. Meitä ei siis ole tarkoitettu pariskunnaksi, koska ikäero on hyvin suuri. Kuten muutama muukin on sanonut, niin ehkä seuraavassa elämässä sitten.

Mutta jostain syystä meidät on kohtalo tuonut toistemme elämään tässäkin elämässä. Minulla on meistä paljon kauniita hymyileviä muistoja. Mutta erossa oleminen on aivan kamalaa, en tiennyt voivani kokea sellaista tuskaa vain siitä, ettemme enää näe toisiamme. Samanlaisia tilanteita on elämässä ehtinyt olla kymmenien - satojen ihmisten kanssa, mutta vain tämän yhden vuoksi olen ikinä kokenut sellaista suunnatonta tuskaa kuin olisin kohdannut kuoleman. Se on aivan järjetöntä, kun ottaa huomioon, että minulla on elämässä kaikki hyvin ja tiedän tuon nuorenkin elävän tyytyväisenä iloista nuoruuttaan.

Ne on niitä päiväunia. Arki voisi olla ihan toista kuin unelma. Kiva unelmoida. Saahan sitä unelmoida. Sen ei kannTa kuitenkaan antaa pilata hyvää arkea.