Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko alkoholistin kanssa olla koskaan täysin onnellinen?
06.10.2021 |
Siinähän se sisältö. Testattu nyt että kaksi viikkoa jaksaa olla kokonaan ilman, sitten alkaa tissuttelu joka johtaa lopulta täys känniin. Kuuntelee vielä jonkinverran puolison toiveita, mutta jos antaisi vapaat kädet joisi varmaan niin paljon kuin töiden vuoksi olisi mahdollista.
Alkaa olemaan henkinen yhteys koetuksella.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Uskon että voi, jos on itsekin alkoholisti. Silloin varmaan ymmärtää toista paremmin eikä juomista pidä ongelmana.
Muuten varmaan aika mahdotonta.
Aika moni juomari tietää olevansa alkoholiongelmaisia, mutta syystä tai toisesta jatkaa. Eikähän se ole ongelma nousuhumalassa. Tosin kovin tuntemani juomamies joutui sairaalaan alkoholin takia. Kaverit olivat käyneet moikkaamassa ja kyselleet miten mies pärjää. "Muuten hyvin, mutta kun noi juopot ölisee", saivat kaverit vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka siedätte juoppoa olette yhtä lailla syypäitä hänen alkoholismiinsa.
ALkoholistin täytyy mennä pohjalle että herää. Ja te ylläpidätte ja pitkitätte sitä holhoomalla ja voivottelemalla.
Juoppo on juoppo vaikkei joisiskaan.
Jotkut jopa sanovat että alkoholismi on sairaus. Voivoi sairasta.
Sanokaa että lusikat menee nyt jakoon jos ei dokaaminen lopu. Sinun valinta.
Kerran kuussa, ei useammin. Siihen pystyy melkein jokainen juoppo.
Kausijuopot on erikseen.
Tuo on hyvä tapa, katsotaan mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla alkoholistin kanssa enkä myöskään alkoholistiperheessä kasvaneen kanssa.
Toiselle tärkeintä on alkoholin juominen ja toisella on traumoja siitä kun muut juovat. Molemmilla on se tietty ehdottomuus alkoholin kanssa. Se määrää heidän elämäänsä.
Ei mua ainakaan häiritse silloin tällöin alkoholista nauttiminen. Sitten kun se on lähes jokapäiväistä, niin se ei sitten enää kyllä käy.
Sulla on kyllä kohtuullinen luoviminen ton vaatimuksen kanssa, niin suuri osa suomalaisista on joko juoppo tai sen uhri.
Alkoholistin puoliso on narsistimarttyyri. Luulisi, että alkoholisti on mielenkiintoisempi.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin puoliso on narsistimarttyyri. Luulisi, että alkoholisti on mielenkiintoisempi.
Joo, varmasti onkin, kun sen tapaa kerran vuodessa. Kuuntele joka *tun päivä niitä kännijuttuja, niin tuut toisiin aatoksiin. Kyllä kai kuka vaan voi olla hauska seuramies nousuhumalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että voi, jos on itsekin alkoholisti. Silloin varmaan ymmärtää toista paremmin eikä juomista pidä ongelmana.
Muuten varmaan aika mahdotonta.Aika moni juomari tietää olevansa alkoholiongelmaisia, mutta syystä tai toisesta jatkaa. Eikähän se ole ongelma nousuhumalassa. Tosin kovin tuntemani juomamies joutui sairaalaan alkoholin takia. Kaverit olivat käyneet moikkaamassa ja kyselleet miten mies pärjää. "Muuten hyvin, mutta kun noi juopot ölisee", saivat kaverit vastauksen.
No siinä on jo kieltäminen viety ääriasentoon. En minä mutta nuo muut.
Raittiin alkoholistin kanssa voi olla hyvä elämä, juovan alkoholistin kanssa ei, jos asuu saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raittiin alkoholistin kanssa voi olla hyvä elämä, juovan alkoholistin kanssa ei, jos asuu saman katon alla.
Tuntemani raittiit alkoholistit on rasittavia ihmisiä. Oma äiti, pari muuta sukulaista ja naapurin ukko: kaikki ovat omasta mielestä parempia ihmisä ja oikeita naapurikyyliä. Oikeasti ovat hermonsa riekaleiksi juoneita, naapurin äijäkin huutelee keskellä päivää HILJAA! jos joku uskaltaa sunnuntaina imuroida tai mun äiti, joka kyttää kaupassa muiden kaljaostoksia ja raportoi eteenpäin.
Oikeasti kannattaa pysytellä erossa molemmista, sekä juovista että raittiista alkoholistista.
Vierailija kirjoitti:
Voiko kenenkään kanssa olla oikeasti onnellinen?
Ei voi! Onnellisuus on hetkittäinen olotila, jonka voi tuntea milloin tahansa. Toisen ihmisen kanssa eläminen on aina ylä- ja alamäkiä, olkoot se toinen juoppo tai ei. Raittiin kanssa elämä toki on helpompaa, mutta ei välttämättä siltikään onnellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka siedätte juoppoa olette yhtä lailla syypäitä hänen alkoholismiinsa.
ALkoholistin täytyy mennä pohjalle että herää. Ja te ylläpidätte ja pitkitätte sitä holhoomalla ja voivottelemalla.
Juoppo on juoppo vaikkei joisiskaan.
Kaikki vaan ei ole noin kylmäkiskoisia kuin sinä. Jos on liitossa toisen kanssa ja on perhettä ja omaisuutta, niin ei ole helppoa siitä lähteä eikä tosissaan se ole se päätavoite, vaan se että lopettaa sen hyysäänisen ja yrittää saada juopon hoitoon. Syyttely siinä ei auta ei sitä diabeetikkoakaan pistetä pihalle sairautensa takia ja sanota, etten kestä tuota sinun jatkuvaa piikittelyä. Alkoholismi on sairaus, kai sen jokaisen pitäisi jo tietää. Voin kertoa, että oma mies oli vkl-juoppo. Vähitellen alkoi ja paheni, kaikkea mahdollista veruketta jne että pääsi aina lähtemään. Masennus iski joka kerta kun juopotteluputki loppui ja krapula alkoi. Tajusi kyllä itsekin, että teki väärin. Lääkärille ei kertonut alkoholin käytöstä, vaan masennuksestaan. Se oli bingo. Nimittäin lääkäri määräsi hänelle masislääkkeen. 2kk päästä mies oli kuin eri mies eikä kalja enää maistunut. Ilo palasi ja toimintakyky. Muuta ei tarvittu.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minä olen voinut olla jo 10 vuotta. Mutta tiesin jo suhteen alussa että mies on alkoholisti eikä muuksi muutu.
Mitä hyviä puolia miehessäsi on? Mietin vaan että turha varmaan kyttäillä juomista, jos on alkoholisti? Miten tuollaisen kanssa kannattaa elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että voi, vaikka alkoholistin rinnalla elävä tai alkoholisti itse näin väittäisi. Mutta tämänkin opin kantapään kautta - vasta omasta alkoholististani irtauduttua tajusin, mitä päihdeongelmasta vapaa elämä on.
Se nyt vaan on niin, että oli sitten kyseessä lempeä juoppo, maltillinen tissuttelija tai mitä vaan, se päihteen ympärillä pyörivä elämä kuristaa henkisesti vähän kerrallaan. "Voidaanko lähteä viikonloppuna reissuun?" -> "Ei voida, jos ei saa juoda samalla." Tai sitten lähdetään, mutta kenelläkään ei ole kireässä ja painostavassa ilmapiirissä kivaa.
Alkoholistin rinnalla joko alkoholisoituu itse, tai toivoo salaa koko ajan, että toinen joisi vähemmän ja lopulta lopettaisi kokonaan. Olen melko varma, että vaikka alkoholistin läheinen näyttäisikin päällepäin luovuttaneen ja "antaisi" holistinsa juoda rauhassa, hän olisi koko ajan enemmän tai vähemmän tarkkailuasemissa: Paljonko se toinen on jo ehtinyt juoda? Mikä on tämänhetkinen humalatila? Voiko kohta tulla riitaa jostain pikkuasiasta, kun humalainen jumiutuu jankkaamaan. Niillä selvillä hetkillä läheinen yrittää parhaansa mukaan pitää tunnelmaa korkealla ja alkoholistin hyvällä tuulella, ettei "nalkuttava akka" (tai ukko) anna uutta syytä tarttua pulloon. Selvät hetket pelkkää turhaa toivoa ja toiselle vakuuttelua, että "huomaatko, miten kivaa meillä on yhdessä ihan näin selvinkin päin!".
Läheisenä ei ole koskaan vapaa ilmaisemaan itseään ja omia tunteitaan ja tarpeitaan avoimesti - toinen on aina joko humalassa tai saattaa retkahtaa, joten helpompi on vaan jatkaa sitä kananmunan kuorilla kävelyä ja kaikessa hiljaisuudessa uudestaan ja uudestaan rakentaa usko tulevaan sen varaan, että joskus ihmeitäkin tapahtuu.
---
Mutta se vapaus, kun tuosta kaikesta pääsee irti! Kun vihdoin itse tajuaa, että oman elämänsä suunnan voi ihan itse valita, eikä alkoholin ja alkoholistin tarvitse antaa määrittää omaa elämää. Minä jätin rakkaan alkoholistini selvittämään ongelmansa itse, ja vaikka se itsensä irti repäiseminen teki kipeää, hetkeäkään en ole katunut. Sen sijaan tuntuu, kuin olisin saanut oman elämäni takaisin.
Tätä oon aina miettinyt. Aina: "toivoo salaa, että toinen joisi vähemmän".
Miksi aina pitää toivoa salaa? Ehkä se kannattaisi tuoda voimalla ilmi aina ja joka kerta, ennenkuin ongelma on jo noin paha.
Jos ei auta niin sitten pitäisi lähteä ja lopettaa juomisen mahdollistaminen.
Ei. Ei voi. Myös lapset tulevaisuudessa saa kärsiä, jos päätätte niitä tehdä.
Terv. alkoholisti äidin tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkkisten kannattaa, etsiä alkkis puoliso. Silloin 8n kumpikin hetkittäin ainakin onnen illuusiossa. Tosin kun kukaan ei pyöritä huushollia niin usein jää vuokrat ja laskut rästiin jne.. Joku Alkkisten asuntola missä oma solu vois toimia. Joku sosiaalityöntekijä käy kerran viikossa tarkistamassa onko aamupuurot syöty ja ylipäätään vielä hengissä.
Alue: Aihe vapaa
En voisi olla alkoholistin kanssa enkä myöskään alkoholistiperheessä kasvaneen kanssa.
Toiselle tärkeintä on alkoholin juominen ja toisella on traumoja siitä kun muut juovat. Molemmilla on se tietty ehdottomuus alkoholin kanssa. Se määrää heidän elämäänsä.