Voiko alkoholistin kanssa olla koskaan täysin onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit olla onnellinen, jos suostut siihen, että alkoholi on aina puolisosi elämässä se tärkein ja määräävin asia.

Ei alkoholismi tarkoita, että alkoholi olisi tärkein asia. Minullakin on av-riippuvuus, mutta en silti sanoisi että tämä palsta on elämäni tärkein asia. Paremminkin tämä on vähiten tärkeä asia, vaikka en pääsekään tästä eroon.

Niin, tuossa ei varmaankaan tarkoiteta sitä asiaa, jonka alkoholisti itse vastaisi kysyttäessä, "mikä on tärkein asia elämässäsi". Mutta vaikka se riippuvainen miten itse ajattelisi, että esimerkiksi perhe ja puoliso ovat ne tärkeimmät asiat hänen elämässään, todellisuudessa se päihde kerta toisensa jälkeen voittaa tosipaikan tullen. Sitä tuossa ensimmäisessä kommentissa varmasti haettiin.

Ja miten surullista se onkaan. Ei varmasti alkoholisti itsekään sisimmässään toivo ja ole ylpeä siitä, että vaikka lapsi miten itkee vieressä kun ei ole kyytiä kaverin synttäreille, se pullo vie voiton.

Alkoholismi on sairaus.

Minun mieheni on vissiin jonkin sortin alkoholisti. Ainakin suurkuluttaja on. 50+.

Hän ei koskaan örvellä, ei sammu ja oksentele, ei petä lupauksiaan, tekee seuraavana päivänä sovitut asiat, on viiniä juodessaan aina ystävällinen ja puheliaampi. 

Jos hän on alkoholisti - kuten av:n mittareilla on - niin kyllä, olen hänen kanssaan onnellinen. 

En tiedä kauanko enää jaksan. Lähdettiin lomalle, joka ilta koko ajan tissuttelua, tänään hävisi neljäksi tunniksi (lähibaariin varmaankin) ja tuli kännissä viiden aikoihin. Kahteen päivään ei ole tarvinnut edes syödä kun ollut nestemäinen dieetii isännällä. Kannatti ajaa tänne pimeässä ja liukkaassa kelissä kattelemaan tätä. On niin epätoivoinen olo.

Jos tällä on kohtalotovereita, niin oletteko käyneet alanonissa ja onko siitä ollut apua?

Te  jotka siedätte juoppoa olette yhtä lailla syypäitä hänen alkoholismiinsa.

ALkoholistin täytyy mennä pohjalle että herää. Ja te ylläpidätte ja pitkitätte sitä holhoomalla ja voivottelemalla.

Juoppo on juoppo vaikkei joisiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sitten, jos hän lopettaa juomisen. Ei varmaan muuten.

Silloinkin joutuu elämään pelko persiissä, että jos ratkeaa uudestaan.

Alkkiksen kanssa eläminen on traumaattista. Helpommalla pääsee kun etsii sellaisen, jolla ei moista ongelmaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni on vissiin jonkin sortin alkoholisti. Ainakin suurkuluttaja on. 50+.

Hän ei koskaan örvellä, ei sammu ja oksentele, ei petä lupauksiaan, tekee seuraavana päivänä sovitut asiat, on viiniä juodessaan aina ystävällinen ja puheliaampi. 

Jos hän on alkoholisti - kuten av:n mittareilla on - niin kyllä, olen hänen kanssaan onnellinen. 

Lapsellista selittelyä. Ukon aivot ja maksa tuhoutuu, oli tuo miten leppoisa tahansa. Ja liika dokaaminen ei vaan ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Jos tällä on kohtalotovereita, niin oletteko käyneet alanonissa ja onko siitä ollut apua?

Lisäys vielä, ei siis juonut kun mentiin naimisiin.

Molemmat isoisäni olivat alkoholisteja, isäni oli myös, veljeni on vieläkin, ensimmäinen aviomieheni oli myös ja nyt toinenkin siis on. Tissuttelu alkoi vaivihkaa viikonloppuisin, levisi viikonpäiville ja lisääntyi, tämä on siis vuosien harjoittelun tulos miehellä. Enkä ole mikään tiukkis, vaan tämä vaikuttaa jo normaaliin elämäämme, hänen luonteeseensa ja meidän väleihimme, enkä enää jaksa.

up

Mulla oli miesystävä, jonka alkoholin käyttö oli runsasta. Joka viikonloppu meni koppa kaljaa. Arki-iltaisin muutama sauna olut jne. Lomilla kaljatölkki aukesi heti ja olutta meni joka päivä 8-10 ainakin.

Jos hänellä oli lapset esim. uutena vuotena, oli käyttö ihan yhtä runsasta kuin ilman lapsia. Ihan sama pelkäsivätkö lapset rakettien pauketta jne.

Seksi ei sujunu, kun kaljapäissä seiso huonosti.

Mulle riitti tämä alkoholimäärä... Se saneli menemiset ja päissään jakso jankata milloin mistäkin.

Mulle riitti tämä lkoholikeskeisyys. Nyt olen onnellinen uudessa parisuhteessa ilman alkoholia.

Uskon että voi, jos on itsekin alkoholisti. Silloin varmaan ymmärtää toista paremmin eikä juomista pidä ongelmana.

Muuten varmaan aika mahdotonta.

Olen elänyt alkoholistin kanssa, eli siis entinen mieheni. Sitä helvettiä en toivo kenelläkään. Katsoin aikani ja odotin ryhtiliikettä, kun ryhtiliikettä ei tapahtunut, tein omat ratkaisuni. Myös rakkaus loppui kyseiseen ihmiseen, alkoholisti ei rakasta muuta kuin alkoholia, hän rakastaa sinua kun on krapula ei muulloin. Silloin hän haluaa hoivaa. Kun tämä on ohi, alkoholisti on taas oma narsistinen itsensä. Alkoholistiin ei voi luottaa, alkoholistin kanssa ei voi suunnitella tulevaisuutta, alkoholisti kuluttaa perheen rahat alkoholiin. Suosittelen kaikille, jotka elävät alkoholistin kanssa, pelastakaa itsenne tästä sairaasta elämästä. Oma elämäni parani heti kun alkoholisti ei asunut kodissani enää. Sain mielenrauhan ja muutenkin rauhan koko elämään, oppirahat maksaneena, ei koskaan parisuhdetta enää alkoholistin kanssa eikä sellaisen ihmisen kanssa jolla on joku riippuvuus.

Ehkä hetkittäin voi olla mukavia tunteja tai päiviäkin mutta rauhallista ja syvää onnellisuutta ei voi saavuttaa, jos täytyy koko ajan olla varuillaan toisen alkoholinkäytöstä.

Voi olla onnellisia hetkiä myös alkoholistin kanssa. Yleensä ne vain loppuvat lähes kokonaan, kun suhde jatkuu, ja myös alkoholismi etenee. Kumppani ajattelee ehkä olevansa onnellinen, kun muistelee, että on niitä hyviäkin ollut.

Irtauduin itse aikanaan elämäni rakkaudesta. Rakkaus ei loppunut, mutta elämä alkoholistin kanssa oli lopulta aivan mahdotonta. Nuolin pitkään haavojani, mutta silti se oli paras päätös ikinä.

Huomasin tietyn vinouman ajattelussani, kun uusi miesystäväni soitti ja ilmoitti, että myöhästyy treffeiltä n. puoli tuntia. Olin soitosta jotenkin ihan ihmeissäni. Olin niin tottunut siihen, ettei toista näy eikä kuulu, etenkään silloin, kun on sovittu. Tällaiset pienet asiat ilahduttivat toisenlaiseen tilanteeseen tottunutta aivan suunnattomasti, vaikka näiden pitäisi olla ihan itsestään selvyyksiä parisuhteessa.

Lyhyesti sanottuna alkoholistin kanssa ei voi koskaan olla täysin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli miesystävä, jonka alkoholin käyttö oli runsasta. Joka viikonloppu meni koppa kaljaa. Arki-iltaisin muutama sauna olut jne. Lomilla kaljatölkki aukesi heti ja olutta meni joka päivä 8-10 ainakin.

Jos hänellä oli lapset esim. uutena vuotena, oli käyttö ihan yhtä runsasta kuin ilman lapsia. Ihan sama pelkäsivätkö lapset rakettien pauketta jne.

Seksi ei sujunu, kun kaljapäissä seiso huonosti.

Mulle riitti tämä alkoholimäärä... Se saneli menemiset ja päissään jakso jankata milloin mistäkin.

Mulle riitti tämä lkoholikeskeisyys. Nyt olen onnellinen uudessa parisuhteessa ilman alkoholia.

Lapset asuu onneksi jo omillaan, että eivät kärsi tästä. Anopille kerran mainitsin mikä on tilanne, ei uskonut. Mies osaa käyttäytyä kun on muita paikalla, joten sitä juomisen määrää ei usko muut. Epäilen että on alkanut vaikuttaa jo aivoihinkin kun persoonallisuus on muuttunut, on jatkuvasti ärtynyt ja äreä, saa raivareita ihme asioista, ymmärtää sanomiseni ihan eri lailla kun mitä tarkoitan ja sen vuoksi tulee riitoja ihan turhista asioista.

Asuitteko yhdessä ja miten lopetit suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt alkoholistin kanssa, eli siis entinen mieheni. Sitä helvettiä en toivo kenelläkään. Katsoin aikani ja odotin ryhtiliikettä, kun ryhtiliikettä ei tapahtunut, tein omat ratkaisuni. Myös rakkaus loppui kyseiseen ihmiseen, alkoholisti ei rakasta muuta kuin alkoholia, hän rakastaa sinua kun on krapula ei muulloin. Silloin hän haluaa hoivaa. Kun tämä on ohi, alkoholisti on taas oma narsistinen itsensä. Alkoholistiin ei voi luottaa, alkoholistin kanssa ei voi suunnitella tulevaisuutta, alkoholisti kuluttaa perheen rahat alkoholiin. Suosittelen kaikille, jotka elävät alkoholistin kanssa, pelastakaa itsenne tästä sairaasta elämästä. Oma elämäni parani heti kun alkoholisti ei asunut kodissani enää. Sain mielenrauhan ja muutenkin rauhan koko elämään, oppirahat maksaneena, ei koskaan parisuhdetta enää alkoholistin kanssa eikä sellaisen ihmisen kanssa jolla on joku riippuvuus.

Miten pääsit tilanteeseen että olit valmis päästämään irti?

Vierailija kirjoitti:

Te  jotka siedätte juoppoa olette yhtä lailla syypäitä hänen alkoholismiinsa.

ALkoholistin täytyy mennä pohjalle että herää. Ja te ylläpidätte ja pitkitätte sitä holhoomalla ja voivottelemalla.

Juoppo on juoppo vaikkei joisiskaan.

Jotkut jopa sanovat että alkoholismi on sairaus. Voivoi sairasta.

Sanokaa että lusikat menee nyt jakoon jos ei dokaaminen lopu. Sinun valinta.

Kerran kuussa, ei useammin. Siihen pystyy melkein jokainen juoppo.

Kausijuopot on erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla onnellisia hetkiä myös alkoholistin kanssa. Yleensä ne vain loppuvat lähes kokonaan, kun suhde jatkuu, ja myös alkoholismi etenee. Kumppani ajattelee ehkä olevansa onnellinen, kun muistelee, että on niitä hyviäkin ollut.

Irtauduin itse aikanaan elämäni rakkaudesta. Rakkaus ei loppunut, mutta elämä alkoholistin kanssa oli lopulta aivan mahdotonta. Nuolin pitkään haavojani, mutta silti se oli paras päätös ikinä.

Huomasin tietyn vinouman ajattelussani, kun uusi miesystäväni soitti ja ilmoitti, että myöhästyy treffeiltä n. puoli tuntia. Olin soitosta jotenkin ihan ihmeissäni. Olin niin tottunut siihen, ettei toista näy eikä kuulu, etenkään silloin, kun on sovittu. Tällaiset pienet asiat ilahduttivat toisenlaiseen tilanteeseen tottunutta aivan suunnattomasti, vaikka näiden pitäisi olla ihan itsestään selvyyksiä parisuhteessa.

Tiedän tunteen, ex häipyi päiväkausiksi ilmoittamatta eikä vastannut puhelimeen. Nyt nousee valtava hätä jos on mies myöhässä, eikä ilmoita mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt alkoholistin kanssa, eli siis entinen mieheni. Sitä helvettiä en toivo kenelläkään. Katsoin aikani ja odotin ryhtiliikettä, kun ryhtiliikettä ei tapahtunut, tein omat ratkaisuni. Myös rakkaus loppui kyseiseen ihmiseen, alkoholisti ei rakasta muuta kuin alkoholia, hän rakastaa sinua kun on krapula ei muulloin. Silloin hän haluaa hoivaa. Kun tämä on ohi, alkoholisti on taas oma narsistinen itsensä. Alkoholistiin ei voi luottaa, alkoholistin kanssa ei voi suunnitella tulevaisuutta, alkoholisti kuluttaa perheen rahat alkoholiin. Suosittelen kaikille, jotka elävät alkoholistin kanssa, pelastakaa itsenne tästä sairaasta elämästä. Oma elämäni parani heti kun alkoholisti ei asunut kodissani enää. Sain mielenrauhan ja muutenkin rauhan koko elämään, oppirahat maksaneena, ei koskaan parisuhdetta enää alkoholistin kanssa eikä sellaisen ihmisen kanssa jolla on joku riippuvuus.

Miten pääsit tilanteeseen että olit valmis päästämään irti?

Kun rakkaus loppuu, on helppo päästää irti. Rakkauden loppumiseen tarvitsee useita pettymyksiä ainakin omalla kohdallani. Näitä riitti, joten ajattelin, että arvostan itseäni, juova ihminen ei arvosta. Haluan elää muunlaista elämää, tätä en halua elää loppuelämääni. Olen nyt ollut yksin 10 vuotta ja itseasiassa en halua enää parisuhdetta. Voin tapailla mutta kotiani en jaa enää kenenkään kanssa.