Lapsuutesi herkkuja tai tavallisia ruokia, mistä tykkäsit mutta aniharva enää tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät ritarit ja suklaakiisseli. Näitä äiti teki, itse en ole koskaan.

:D . Tein suklaakiisseliä eilen ja köyhiä ritareita kesällä. Jälkimmäisiä olen monessa ravintolassakin viime vuosina saanut. 

Jep. Köyhät ritarit on erinomaisen ekologista ruokaa.  Söin juuri viime viikolla "pain perdu"n, marjojen ja kermavaahdon kera rajojemme ulkopuolella.  Ravintola veti köyhästäritaristaan pointseja mainostamalla, miten eivät heitä mitään pois, vaan kaikki jämät käytetään mahdollisimman tarkkaan.  Ritareihin kertoivat käyttävänsä jääneitä briosheja. Vähän turhan paksu, mutta samalla tavoin tehty kuin suomalinenkin. Lopputulos ranskiksesta on parempi.    (Ja ko maassa voi kyllä saada hyvällä onnella ihan suomalaisen ranskanleivän kaltaisesta leivästä samalla metodilla tehdyn köyhänritarin. Tosin sitä suomalaista ranskanleipää olen vuosikymmneten aikana nähnyt vain pari kertaa ja yhdessä paikassa, jota ei enää edes ole.)

Eikös muuten köyhät ritarit ole englanniksi "french toast"?

Vierailija kirjoitti:

Ruispuuro koulussa oli herkkua

Sitten ruispuolukkapuuro, siitä en pitänyt.

Tomaattikeittoa missä makkaranpaloja ja riisiä joukossa, vieläkin puistattaa.

Koulussa tarjottiin tuota tomaattikeittoa ja kovasti tykkäsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät ritarit ja suklaakiisseli. Näitä äiti teki, itse en ole koskaan.

:D . Tein suklaakiisseliä eilen ja köyhiä ritareita kesällä. Jälkimmäisiä olen monessa ravintolassakin viime vuosina saanut. 

Jep. Köyhät ritarit on erinomaisen ekologista ruokaa.  Söin juuri viime viikolla "pain perdu"n, marjojen ja kermavaahdon kera rajojemme ulkopuolella.  Ravintola veti köyhästäritaristaan pointseja mainostamalla, miten eivät heitä mitään pois, vaan kaikki jämät käytetään mahdollisimman tarkkaan.  Ritareihin kertoivat käyttävänsä jääneitä briosheja. Vähän turhan paksu, mutta samalla tavoin tehty kuin suomalinenkin. Lopputulos ranskiksesta on parempi.    (Ja ko maassa voi kyllä saada hyvällä onnella ihan suomalaisen ranskanleivän kaltaisesta leivästä samalla metodilla tehdyn köyhänritarin. Tosin sitä suomalaista ranskanleipää olen vuosikymmneten aikana nähnyt vain pari kertaa ja yhdessä paikassa, jota ei enää edes ole.)

Eikös muuten köyhät ritarit ole englanniksi "french toast"?

No nyt sotkin tän, ainoastaan viimeinen lause on minulta ja sitä edeltävä lainausta.

Vierailija kirjoitti:

Kesäkeitto. Viimeksi tätä söin ala-asteella monta kymmentä vuotta sitten.

Tuolloin sitä syötiin kotonakin joskus.

Sain kesäkeittoa ensimmäistä kertaa ainakin kahteenkymmeneen vuoteen, kun olin kesällä äitini luona. Olin ihan järkyttynyt siitä, miten hyvää se oli, kun minun muistikuvissani se oli semmoinen aika mitäänsanomaton arkiruoka. Mutta aikanaan se oli varmaan tehty kiireen vuoksi pakastevihanneksista, ja nyt tuoreista raaka-aineista kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tehty maksalaatikko. Lähikaupassa ei ole jauhemaksaa myynnissä, siellä ei ole edes takahuoneessa myllyä jolla jauhaisi maksapalan. Eikä itselläkään ole lihamyllyä, joten täytyy tyytyä Saarioisten lootaan. Atrian loota on kamalaa, rasva puuttuu kiinni kitalakeen.

Kurkkaapa löytyykö jauhettua maksaa pakastettuna lähikaupastasi! Mä teen broilerin maksasta (miedompaa maultaan kuin naudan tai possun maksa) mm. hyvää jauhemaksakastiketta. Maistuu!

Kyllä sitä löytyy, mutta se on pientaloudelle liian suuri satsi. Se kaikki pakastemaksa kun pitäisi käyttää kaikki kerralla, eikä syntynyttä liikatuotosta voi pakastaa uudelleen. Jotkut hurjathan tekevät näin, mutta itse olen oppini saanut. Ei ole mitenkään hyvä lopputuotos se muutamaan kertaan pakastettu, sulatettu ja kuumennettu ruoka.

Ternimaidosta tehty uunijuusto, jonka päälle siroteltiin sokeria ja kanelia.

Vierailija kirjoitti:

Vatkuli ja pikkelsit kirjoitti:

Kanaviillokki siihen kuuluu keitetyt perunat oikeasti . Kunnolla kanan rintaa ja kastike . Mustaherukka hillo . Mistään ei sitäkään saa ilman lisäaineita . Pitää perustaa kansan ravintolat ja keittäjät töihin. Mitään säilöntä aine sotkuja kukaan syö !

Nahallista kansanrintaa ei tahdo saada mistään. Kaikki on joitain nahattomia fileitä.

Kariniemen kanan rintapaloja myydään esim. Prismassa. Tosin vain marinoituna, pesen sen marinadin aina pois. Tulee hyvä viillokki.

Lappapuuro,

Kanamunakastike :D

Äiti teki lapsuudessa usein sultsinoita paistamalla ruiskuoritaikinasta kaulittuja lättyjä suoraan hellan levyn päällä. Erityisen hyvin nämä onnistuivat puuhellassa, mutta mielikuvani mukaan niitä tehtiin myös sähköhellan levyllä. Maitovoisulalla voideltu sultsina täytettiin riisipuurolla. Nam...

Makeista leivonnaisista muistan tehneeni itsekin (tykkäsin leipoa kakkuja koska tekijä sai aina nuolla taikinakulhon) usein hiekkakakkua, johon tulee  mm. perunajauhoja ja sitruunaa. En ole tätäkään herkkua syönyt 35 vuoteen.

Pullasuttua 

eli 70-luvulla mukiin sullottiin kuivahtaneita tai rutikuivia pullanpalasia, ja sitten kiehuvaa vettä päälle, ja annettiin turvota. Sitten kun jäähtynyt sopivaksi, ei kylmäksi, niin teelusikalla hienoa sokeria pikkasen päälle ja söit "ensimmäisen kerroksen",  sitten taas teelusikalla vähän sokeria päälle ja syöt toisen kerroksen jne. sen kolme-neljä kerrosta mitä siitä nyt tuli jostain mukillisesta. 

Tämä oli lasten ruokaa ja herkkua. 

Leipäressu. Samettivelli. Kananmunakastike. Uudet perunat ja silli. 

Rakettispagetti ja siihen voita ja ketsuppia.

äidin tekemät kaalikääryleet

Lammaskaali, blinit ja köyhät ritarit.

Kaverin äiti osasi paistaa isoja räiskäleitä. Mun äiti teki vain pieniä lettupannulla.

Vierailija kirjoitti:

Mun herkku oli syödä valkokastiketta (ruohosipulilla, ilman kananmunaa) vähän kuivahtaneiden, pienten ruisleipäpalojen kanssa. Muu perhe söi tätä soosia perunoiden kanssa. Vähän sukua leipäressulle - se oli myöskin hyvää.

Oi. Mä muistan valkokastikkeen köksän tunnilta ysäriltä. Uskoisin saavani sen tehtyä.

Sain käpylakkua kaverilla. En usko niiden edelleenkään tietävän, niiden vaikutuksesta mun elämään. Kotona oli makkaraa. Jätin monesti syömättä.

Noista kaverikokemuksista johtuen olen mennyt lukioon, yliopistoon jne..

En koskaan kysynyt. Vain ilmoitin meneväni lukioon ja se oli kuulemma ok.

Tekisi mieli syödä mannapuuroa ja vispipuuroa.

Karhukeittoa kaipaan ja ukin paistamia kanansiipiä grilliltä. Tykkäisin pelata taas korttia suvun kanssa.

Eräs sisaruksistani oli joskus huonossa päivähoitopaikassa. Siellä oikeasti syötiin vellejä lounaaksi.

Äidin tekemää munuaispataa kermaisessa sinappikastikkeessa. Se oli hyvää.

Nykyisin jos näen munuaisia kauppahallissa, valmistan ne edesmenneen Juha Tantun reseptin ’pikavalkosipulimunuaiset’ mukaisesti. Juomaksi punaviiniä ja sivuun tuoretta patonkia.

Jos oikein maltan, niin teen ranskalaisittain ’rognons de veau morvandelle’, mutta noita vasikanmunuaisia ei tahdo enää mistään saada. Jos niitä löydän, mukaan pitää muistaa pyytää pala naudan ydinluuta, joka on olenmainen osa tämän ruokalajin kastiketta.