Hypotermiaan kuoleminen
Aion tappaa itseni paleltumalla heti kun ilmat kylmenevät. Kasa rauhoittavia lääkkeitä apuna, mutta mitä muuta tulisi ottaa huomioon, ainakin tarpeeksi syrjäinen paikka mutta se ei liene ongelma
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että kävisin ulkomailla vielä yhdessä kohteessa joka on aiemmin kiinnostanut, mutta en usko että jaksan, eikä silläkään ole tosiaan niin paljon väliä. Mikään ei oikeastaan tunnu miltään enää, haluan vain että kaikki loppuu.
Onko sinulla ketään ystävää kelle puhuisit olostasi? Se voisi auttaa. Toivon ettet päädy tekoosi, vaan haet apua jostain.
Ei oikeastaan ole ketään. Olen avun piirissä, jossa olen kyllä puhunut näistäkin asioista, mutta mikään hoito ei ole auttanut enkä usko että on edes mitään mikä auttaisi.
Minulla on myös vähän tosi ystäviä, mutta elän ihan omaa elämääni. Ei kannata verrata omia sairauksia muiden elämään. Elää vaan vuodenaikojen mukaan niin hyvin kun pystyy. Puuhailee arkisia asioita siivoillen ja ruokaa laittaen. Välillä käydä ulkona happea hakemassa. En osaa sanoa sinulle muuta kuin jatka elämistä kuitenkin. Joulu on kohta tulollaan, ja kivat elokuvat tv:stä. Voimia sinulle ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut hypotermiassa.
Tarkoituksenani oli kuolla hukkumalla. Kylmetyin siinä kelluessani (hukkuminen ei ole helppoa).
Hypotermia ei tunnu ollenkaan kivalta. On varmaan kivuttomampiakin tapoja.
PS. En näin seitsemän vuotta myöhemmin kadu, että pelastuin.
Anteeksi, mutta miten voi pelastua hypotermiassa jostain oletettavasti kylmästä merestä tai järvestä..?
” Kylmän veden varaan joutunut jäähtyy hyvin nopeasti. Esimerkiksi +4 – +6 -asteisessa vedessä uhri voi menettää toimintakykynsä muutamassa minuutissa ja tajuntansa noin 15 minuutissa.”
- Terveyskirjasto
Joesta.
Huusin apua, koska kylmäsi enkä voinut uida. Joku yökävelyllä ollut kuuli, ja soitti apua. Pintapelastaja haki minut rantaan ja suoraan ambulanssiin.
Harmi kun en voinut koskaan kiittää ketään tuossa pelastusketjussa ollutta. No, kiitos vaikka nyt sitten tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että hypotermiassa voi tuntea päivastaisia tuntemuksia, ts. vaikka ole jäätymässä, voit tuntea, että sinulla on hiki ja alat riisua itseäsi! Eli puhtaat alusvaatteet pitää olla, noloa, jos sinut löydetään jarrukalsongit jalassa, etenkin jos olet ehtinyt puoliksi riisua nekin :(
Joo, bikiniraja kantsii ainaki sheivata. Voi olla komeita miehiä etsimässä. Eikun oikeasti, älä tee sitä ap. Muuta vaikka Thaimaaseen ja aloita uusi elämä.
Just, taas näitä ”hyviä” ehdotuksia. Jos henkilö haluaa kuolla, ei paljon Thaimaat kiinnosta. Mä voisin tehdä saman kuin ap.
No haloo, ei se nyt sitä tarkoita että lähtisi lomalle. Vaan uusi ympärisö, uusi rooli, uusi identiteetti. Sehän on vähänkuin minikuolema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että hypotermiassa voi tuntea päivastaisia tuntemuksia, ts. vaikka ole jäätymässä, voit tuntea, että sinulla on hiki ja alat riisua itseäsi! Eli puhtaat alusvaatteet pitää olla, noloa, jos sinut löydetään jarrukalsongit jalassa, etenkin jos olet ehtinyt puoliksi riisua nekin :(
Joo, bikiniraja kantsii ainaki sheivata. Voi olla komeita miehiä etsimässä. Eikun oikeasti, älä tee sitä ap. Muuta vaikka Thaimaaseen ja aloita uusi elämä.
Just, taas näitä ”hyviä” ehdotuksia. Jos henkilö haluaa kuolla, ei paljon Thaimaat kiinnosta. Mä voisin tehdä saman kuin ap.
No haloo, ei se nyt sitä tarkoita että lähtisi lomalle. Vaan uusi ympärisö, uusi rooli, uusi identiteetti. Sehän on vähänkuin minikuolema.
No masentuneena ei jaksa edes lomalle lähteä saatika muuttaa jonnekin uuteen paikkaan, aivan utopistinen ajatus. Hyvä kun sängystä pääsee ylös, mutta ei kai sitä näemmä terveet ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut hypotermiassa.
Tarkoituksenani oli kuolla hukkumalla. Kylmetyin siinä kelluessani (hukkuminen ei ole helppoa).
Hypotermia ei tunnu ollenkaan kivalta. On varmaan kivuttomampiakin tapoja.
PS. En näin seitsemän vuotta myöhemmin kadu, että pelastuin.
Anteeksi, mutta miten voi pelastua hypotermiassa jostain oletettavasti kylmästä merestä tai järvestä..?
” Kylmän veden varaan joutunut jäähtyy hyvin nopeasti. Esimerkiksi +4 – +6 -asteisessa vedessä uhri voi menettää toimintakykynsä muutamassa minuutissa ja tajuntansa noin 15 minuutissa.”
- TerveyskirjastoJoesta.
Huusin apua, koska kylmäsi enkä voinut uida. Joku yökävelyllä ollut kuuli, ja soitti apua. Pintapelastaja haki minut rantaan ja suoraan ambulanssiin.
Harmi kun en voinut koskaan kiittää ketään tuossa pelastusketjussa ollutta. No, kiitos vaikka nyt sitten tässä.
En usko vieläkään. Kaikki tuo ei voinut tapahtua 15 minuutissa, jolloin olisit tajunnan menetettyäsi aivan taatusti hukkunut, saati muutamassa minuutissa, kun olisit jo ollut toimintakyvytön -> hukkunut. Ottaen huomioon se aika, kun uit sinne jokeen.
Typerää trollata itsemurhayrityksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut hypotermiassa.
Tarkoituksenani oli kuolla hukkumalla. Kylmetyin siinä kelluessani (hukkuminen ei ole helppoa).
Hypotermia ei tunnu ollenkaan kivalta. On varmaan kivuttomampiakin tapoja.
PS. En näin seitsemän vuotta myöhemmin kadu, että pelastuin.
Anteeksi, mutta miten voi pelastua hypotermiassa jostain oletettavasti kylmästä merestä tai järvestä..?
” Kylmän veden varaan joutunut jäähtyy hyvin nopeasti. Esimerkiksi +4 – +6 -asteisessa vedessä uhri voi menettää toimintakykynsä muutamassa minuutissa ja tajuntansa noin 15 minuutissa.”
- TerveyskirjastoJoesta.
Huusin apua, koska kylmäsi enkä voinut uida. Joku yökävelyllä ollut kuuli, ja soitti apua. Pintapelastaja haki minut rantaan ja suoraan ambulanssiin.
Harmi kun en voinut koskaan kiittää ketään tuossa pelastusketjussa ollutta. No, kiitos vaikka nyt sitten tässä.
En usko vieläkään. Kaikki tuo ei voinut tapahtua 15 minuutissa, jolloin olisit tajunnan menetettyäsi aivan taatusti hukkunut, saati muutamassa minuutissa, kun olisit jo ollut toimintakyvytön -> hukkunut. Ottaen huomioon se aika, kun uit sinne jokeen.
Typerää trollata itsemurhayrityksillä.
Ymmärräthän, että hypotermia kehittyy nopeammin +4-6 asteisessa vedessä kuin esim. +10 asteisessa. On hölmöä syytellä trollauksesta kun tiedossa ei ole olennaisia faktoja.
- eri
Mä roikuin jo melkei köydessä viime viikonloppuna, kunnes tajusin, että jos en tähänkään mennessä kaikista sairauksistani huolimatta ole onnistunut kuolemaan, en varmaan onnistu myöskään ko.yrityksessä. Tod.näk.olisin vain saanut jonkun aivovamman...
Kannattaa ainakin odotella kunnon pakkasia. Uimaan ei kannata mennä, siinä voi vaarantaa jonkun muunkin jos tämä päättää lähteä pelastamaan.
Tietysti suosittelen vielä harkitsemaan. Tilanne voi olla aivan toinen parin vuoden päästä ja olet silloin kiitollinen, että muutit suunnitelmaa. Et voi vielä tietää mitä tulevaisuudella on sulle varattuna.
Vanha keskustelu, mutta kirjoitan kuitenkin. Toivottavasti keskustelun aloittaja on saanut rauhan, joko eläen tai täältä lähtien.
Olen ollut masentunut ja ahdistunut yli 20 vuotta. Melkein puolet elämästäni. En ikinä voinut kuvitellakaan, että tämä tapahtuisi minulle. Ja kun tapahtui, oletin paranevani alle vuodessa. Kuinka väärässä olinkaan. Minulla on lapset, mies, talo ja koira. Kaikki hyvin siis. Valitettavasti se ei vain mene niin. Olen sinnitellyt yli 20 vuotta. Yrittänyt pysyä hengissä päivästä toiseen. Elämäni ei ole ollut elämisen arvoista. En haluaisi tuottaa tuskaa läheisilleni, joten minä kärsin. Kärsin, jotta muiden ei tarvitsisi kärsiä. Joka ilta toivon, etten heräisi aamulla. Aina olen herännyt. Enää en jaksa kärsiä.
Mielenterveysammattilaiset toivottavat tsemppiä ja sanovat, että toivoa on. Onko todella? Onko? Kaikkea on kokeiltu - lääkkeitä, sähköhoitoa, terapiaa. Mikään ei ole auttanut. Kuinka kauan minun pitää jaksaa sinnitellä? Mikä on hyväksyttävä raja? Onko hyväksyttävää rajaa? Milloin saan päästää irti? Saanko milloinkaan?
Kirjoitan mielessäni jäähyväiskirjeitä. Pitää vielä kirjoittaa ne paperille. Ettei mikään ole epäselvää, ettei mikään jää vaivaamaan. Pitää käydä myös ystävän haudalla kertomassa hänelle, etten minäkään enää jaksa.
Vasta masennukseen sairastununeelle haluan sanoa, että toivoa on. Sinnittele vielä. Älä tee hätäistä ratkaisua. Minäkin sinnittelin yli 20 vuotta. Se on pitkä aika, siihen mahtuu paljon. Todella paljon. Ehkä sinä olet elänyt vasta 20 vuotta. Joten katso vielä hetki eteenpäin.
Minä en vain yksinkertaisesti jaksa sinnitellä toista samanmoista.
Vierailija kirjoitti:
Itse joku vuosi sitten suunnittelin unilääkkeitä ja tukevaa känniä -25 asteen pakkasessa. Kävin hetken köllöttämässä jollain ihme hiihtoladulla, mutta öinen tähtitaivs oli niin pirun kaunis että könysinkin sitten takisin kotiin kuumn suihkuun ja jätin mömmöt napsimatta.
Hyvä, että näit luonnon kauneuden ja jatkoit elämää, varmaan olet jo löytänyt muunkin syyn elää.
Ei oikeastaan ole ketään. Olen avun piirissä, jossa olen kyllä puhunut näistäkin asioista, mutta mikään hoito ei ole auttanut enkä usko että on edes mitään mikä auttaisi.