Miksi erosit kirkosta??

Kirkko otti homo myönteisen kannan vuonna 2010 telkkarissa.

Itse olen toki homo myönteinen mutta kirkko ei voi olla sitä minä voin.

Jos et usko, niin miksi ihmeessä olet vielä jäsen?

Eroa, se helpottaa, lakkaat miettimistä suhdettasi kirkkoon. Monet ovat sanoneet että eroamisen jälkeen tulee vapaunut olo ja alkaa ihmetellä että miksi ei saanut erottua aikaisemmin.

Ei olisi yhtään huono juttu että kaikki kirkon jäsenyydet laitettaisiin katkolle ja vain aktiivisesti jäsenyyden jatkamisen ilmaisevat pidettäisiin jäsenenä, merkkinä voitaisiin pitää vapaaehtoista kirkolisveron maksamista. Saisivat kaikki sitoutumattomat pois riveistään ja kirkko alkaisi voida taas paremmin.

Kolmen lapsen perättäise rippileirit, olimme varattomia ja tulottomia

mutta sentin latia ei tullut kirkolta, vaikka verot kelpasivat. Kirkko otti kaiken mutta ei antanut mitään takaisin. Samaa aikaan Kari Mäkinen saa 11 790 € /kk ja hulppean asunnon kun meitä oli kaksiossa kuusi ihmistä.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 18:23"]

Vielä sellainen, että.. Oletteko miettineet mihin teidät haudataan? Olette varmoja, ettei lastanne kasteta kirkossa, ettekä mene naimisiin siellä? En siis syyllistä, vaan mietiskelin vain :)

[/quote]

Hautauksestani jätän päätösvallan läheisilleni, ainoa toivomukseni on että uskonnolliset menot jätetään pois. Lapsiani ei kasteta kirkossa eikä muuallakaan, paitsi jos he itse myöhemmin haluavat kasteen, ja jos haluavat niin saavat myös itse päättää paikasta. Naimisiin menin maistraatissa.

-17

Siksi olen eronnut luterilaisesta kirkosta, että se valitsi muuttaa linjaansa sen mukaan, mitä ihmiset toivovat, sen sijaan että se palvelisi alkuperäisellä ajatuksellaan niitä, jotka näihin arvoihin sitoutuvat.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:21"]

Tajusin lukion ensimmäisten uskonnon kurssien jälkeen että hetkinen, enhän minä tähän usko. Siihen lisänä vielä erilaisten tieteiden opiskelu juuri siihen aikaan, kaikki vahvisti sitä että minulle opetettu uskonto on vanhoihin tarinoihin perustuvaa fiktiota. Ymmärrän todella hyvin, että jotkut saavat uskonnostaan paljon irti, esimerkiksi lohtua ja turvaa, mutta minä käsittelen asiat eri tavoin. Erosin kirkosta 18 vuotiaana.

[/quote]

Ai vasta lukiossa huomasit. Meillä ei kotona koskaan puhuttu uskonnosta tai luettu mitään ilta- tai ruokarukoulksia. Äiti kuului kirkkoon saimoin me lapset, isä oli käsittääkseni eronnut kirkosta jossain vaiheessa, mutta ei siitäkään paljon puhuttu. Kun menin kouluun niin olin aivan ihmeissäni kun siellä jotku muut lapset osasivat ilta- ja ruokarukouksia ja pitivät niitä uskonnon tunnin juttuja totena. Itselläkin oli varmaan jossain 1-3 luokan paikkeilla vaihe että pikkusen uskoin jumalaan, mutta kyllä se siitä rapisi pois aika äkisti.

Olen maksanut kirkollisveroa elämäni aikana viisinumeroisen summan. Olen käyttänyt kirkon palveluja; kaksi kastetilaisuutta ja vihkiminen sekä joulukirkko silloin tällöin. Mielestäni melko kallista, joten erottuani puolisostani erosin samalla myös kirkosta. Vaikka uskonkin jollakin tasolla suurempiin voimiin...

26 jatkaa vielä: Lapsiani ei ole kastettu ja minulle on itsestäänselvää, että hautajaiseni eivät noudata mitään uskonnollisia menoja. Toivon tuhkausta, ja tuhkieni sirottelua johonkin. Näin ei tule ongelmaa, että pakana veisi kirkkomaalta tilaa. Perheeni ei myöskään käytä kirkon diakoniapua, vaan saamme kelalta ja sossulta rahaa. Myöskään seurakunnan päiväkerhoissa emme käy, muitakin mahdollisuuksia tavata muita lapsia ja lapsiperheitä on.

Mulla kans syynä veroprosentti.

Ens vuonna on tiukempaa niin joka euro minkä säästää on tarpeeseen.

saatan joskus liittyä takasin.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 18:33"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 18:23"]

Vielä sellainen, että.. Oletteko miettineet mihin teidät haudataan? Olette varmoja, ettei lastanne kasteta kirkossa, ettekä mene naimisiin siellä? En siis syyllistä, vaan mietiskelin vain :)

[/quote]

Hautauksestani jätän päätösvallan läheisilleni, ainoa toivomukseni on että uskonnolliset menot jätetään pois. Lapsiani ei kasteta kirkossa eikä muuallakaan, paitsi jos he itse myöhemmin haluavat kasteen, ja jos haluavat niin saavat myös itse päättää paikasta. Naimisiin menin maistraatissa.

-17
[/quote]
Ok, kiitos vastauksesta :) -ap

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 18:10"]

Voitte myös sanoa koska erositte tai minkä ikäisiä olitte?

[/quote]

Kymmenisen vuotta sitten, noin kolmekymppisenä, aika heti kun eroakirkosta.fi sivusto alkoi välittää eroilmotuksia. Olisiko ollut 2004.

Erosin koska en usko. Uskoin aika pitkään koska mulle kotona yms sanottiin että kaikki se on totta ja miksi nyt olisin lapsena kyseenalaistanut. Vasta yläasteella aloin ajatella omilla aivoillani, ahdisti muuten viimeiset vuodet alaikäisenä kuulua kirkkoon koska vanhemmat ei antaneet erota. Tein sen sitten heti 18-vuotiaana. En halua kuulua järjestöön (ja vielä maksaa siitä) joka opettaa kaikkea arvojeni vastaisesti ja aivopesee ihmisiä ihan tosissaan.

En usko Jumalaan.

Olemme miehen kanssa puhuneet, että haluaisimme tuhkauksen ja tuhkien ripottelun jonnekin, esimerkiksi rakkaan kesämökkimme maille. Emme halua tulla haudatuksi seurakunnan maahan.

Erosin vuonna 1994 ollessani 31v (vastaus numero 8)

Hei olen kristitty ja uskon Jumalaan. Olen aina uskonut ihan lapsesta asti. Olen ihan varma että Jeesus ja Jumala ovat olemassa. En voisi elää ilman sitä että en uskoisi Jeesukseen Kristukseen jumalan ainoaan poikaan. Siksi minulle on vaikeaa elää tässä nykymaailmassa joka herjaa Jumalaa joka tuutista. Ihminen olet aivan eksyksissä jos luulet pärjääväsi omillasi ja olevasi itse joku Jumala. Käänny ja rupea ajattelemaan mitä Raamattu opettaa siellä on kaikki mitä tarvitset.

En usko oppeihinsa. Mut oli pienenä kastettu ja yritettiin kasvattaa uskovaiseksi. Näin kuitenkin kävi.

Erosin kirkosta jo monta vuotta sitten. Syynä se, että minulla elämässäni tapahtunut rankkoja asioita ja en usko, että jos jumala oikeasti olisi olemassa näitä tapahtuisi. Toisekseen uskonnon varjolla tehdään hirveitä asioita ja usein nämä uskovaiset ovat myös suvaitsemattomia mielipiteineen. Siitä huolimatta, niin kuin oon monta kertaa aiemminkin sanonut jokainen saa uskoa mihin tahtoo.

Luin Raamatun. Kannesta kanteen. Ensin yhden kerran ja sitten toisen. Koko opus soti niin kaikkia arvojani vastaan, etten yksinkertaisesti voinut olla enää kristitty. Olin tuolloin 38-vuotias.

En usko Jumalaan. Erosin 20-vuotiaana, naimusiin menin maistraatissa, lasta ei ole kastettu. En halua uskontoa mukaan hautajaisiin, tuhkaus lienee käytännöllisin ratkaisu.