Onko minulla hyvä vai paska mies?
En enää tiedä onko mieheni hyvä, normaali mies minulle, joka rakastaa. Vai onko hän kusipää. Paljon hän on vuodessa muuttunut. Ennen olin ykkönen, hän teki kaikkensa jopa liikaa, että olen onnellinen. Paljon lahjoja, huomiota ja "rakas" jne- viestejä pitkin päivää.
En arvostanut noita asioita ja minua ahdisti. Nyt tilanne on se, että mies ei todellakaan osta mulle mitää, ei lähettele ihania viestejä. Huomiota kyllä saan kun kotona ollaan. Sekin on jo paljon verrattuna vanhaan suhteeseen.
Mies haluaa käydä kavereiden kanssa kerran viikossa baarissa, minä olen silloin yleensä yksin koska en halua ryypätä enkä jaksa aina nähdä kavereita. Haluaisin että joskus hän jäisikin kanssani kotiin. Mutta ei. Onko hän kusipää?
Mies on riidan tullen väliinpitämätön ja jättää minut itkemään ja lähtee ovet paukkuen. Ennen ei ikinä olisi tehnyt niin. Toki olemme riidelleet niiiiin paljon viime aikoina, että ei kuulemma jaksa enää. Mutta silti. Kusipää? Koska kuka jättää rakkaan itkemään eikä lohduta :(
Miehelle yhteinen aika ei ole tärkeää. Häntä ei haittaa vaikka völillä tulee viikkoja, että ei nähdä iltaisin lainkaan. Sali ja kaverit tuntuu menevän edelle. Tätä hän ei myönnä mutta mielestäni jos viidestä arki-illasta neljän hän viettää salilla ja vkl olemme vaikka eri paikoissa, niin hänen pitäisi karsia salillakäymistä jotta näkisimme useammin.
Hän vetää ihan hirveät överikännit aina kun juo, eikä suostu kuuntelemaan jos pyydän että ei joisi niin paljon. Kännissä hän myös joskus jättää mut. Kusipää? Aamulla ei ole edes pahoillaan. Vasta illalla saattaa tajuta, siis seuraavana päivänä, että olen syystä loukkaantunut. Pyytää anteeksi mutta ei ikinä enää osta vaikka kukkia tai suklaata lohduttaakseen, niin kuin ennen.
Anteeksi pitkä viesti, mutta onko mieheni perus suomalainen mies nykyään, ja minun pitäisi olla tyytyväinen? Vai onkoo hän kusipää. Onko ok jos mies
Muuttuu noin paljon siitä, mitä hän oli alussa? Korostan että sillon kun hän minun kanssaan suvaitsee oöla niin on maailman ihanin minulle.
Kommentit (31)
1. vaihe: Rakastuminen
Arvioitu kestävän maksimissaan tuhat yötä eli reilu kolme vuotta.
Tarjoaa mahdollisuuden romantiikkaan, intohimoon ja yhteensulautumiseen
Kumppanin aidot piirteet sekoittuvat unelmaan. ”Sinä olet kuten minä”
Itsestä yritetään antaa positiivinen kuva ja toinen nähdään positiivisesti
Toisen erilaiset piirteet koetaan houkutteleviksi haasteiksi
Toisen ärsyttäviltä piirteiltä ummistetaan silmät
Kaikki mahdollinen aika halutaan viettää yhdessä
”Ymmärrämme toisiamme”
2. vaihe: Silmät avautuvat
Molemmat näyttävät todelliset luonteensa
Erilaiset tunteet ja tarpeet vuorottelevat
Saattaa ilmaantua vihaa, sitoutumisen pelkoa, läheisyyden kaipuuta
Toisen ”muutos” ihmetyttää
Huuma on mennyt ohi
Todellinen kuva mielikuvan sijaan
On opittava ratkaisemaan ristiriitoja
Olenko rakastunut huumaan vai ihmiseen?
Toiset liukuvat tähän vaiheeseen myös ilman dramatiikkaa: realiteetit on nähty ja hyväksytty
3. vaihe: Sitoudunko sinuun?
Monelle kaikista vaativin ja raskain vaihe, jossa kestävyys saattaa olla koetuksella
Jaksanko sitoutua sinuun?
Usein ne piirteet, joihin toisessa aluksi ihastui, saattavat ärsyttää
Moni tarvitsee aikaa ja tilaa itselleen. Olenko olemassa omana itsenäni?
Etsitään sopivaa etäisyys-läheisyys-suhdetta
Läheisyys on aitoa
Uskallus rehelliseen riitelyyn
4. vaihe: Elämänkumppanuus
Uusi avoimuuden, rakastamisen ja yhdessä tekemisen aika
Ei tarvetta valtataisteluun, en yritä enää muuttaa toista
Hyväksyn itseni ja sinut
Olemme kiinnostuneita syventämään liittoamme
Elämänkokemus ja yhteiset vuodet kannattelevat
Helppo elää yhdessä
Keskinäinen huumori lisääntyy
Kommentoija 24 on oikeassa. Olet kypsymätön nuori itsekeskeinen nainen ja suhteesi tuntuvat perustuvan siihen että sinun pitää saada sitä mitä sinä haluat silloin kun sinä haluat. Yrität ottaa haluamasi manipuloimalla ja käskyttämällä.
Sulla oli ihana mies, et arvotsanut sitä vaan sua huomio ahdisti. Onko nyt sinussa mikään muuttunut? Arvostatko nyt todella miestäsi ihmisenä ja puolisona? Vai kaipaatko vain huomiota, koska et viihdykään yksin. Itkemisesi miehen perään ovat vain yritys manipuloida häntä. Jos mies alkaisi taas huomioida sinua, pian se alkaisi taas ahdistaa sinua, eikös vaan?
Teillä ei taida olla rehellistä keskusteluyhteyttä, ei yhteisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita tai tulevaisuuden suunnitelmia. Ei kovin hyvät eväät suhteen jatkolle.
Luulen että miehellä on jo seuraava emäntä katsottuna, hän on vain sen verran kiltti, ettei sano sulle sitä suoraan, vaan odottaa että tajuaisit lähteä. Vaikkei niin olisikaan, niin mies on selvästi jo elämässä elämää, johon sinä et kuulu.
No, jos noin oaljon on muuttunu niin en osaa sanoa oletko sinä syy muutokseen vai oliko alku esitystä
Perushyvä, mutta tuollaisiakin on, minkälainen miehesi oli alussa :)
Hän on eroamassa sinusta, ottaa etäisyyttä.
Kuulostaa siltä että sinä olet se kusipää. Lue oma viestisi niin tajuat.
Toivottavasti asia ei ole niin, vaikka olen sitä itsekkin miettinyt :( hän sanoi kerran ettei pysty antaa kaikkeaan tällä hetkellä koska minä en aikoinani häntä arvostanut ja melkein jätin hänet 6kk sitten. Sen jälkeen aloin arvostamaan mutta miehen käytös muuttui. Mitä voisin tehdä että saisin suhteen ennalleen?
Ap
minkä ikäisiä olette?
suhteissa ensihuuma menee aina ohi
Mieti enemmänkin sitä mitä itse saat tollasesta suhteesta.Mies pitää sua itsestäänselvyytenä.Lähde menee.
Ollaan 24-vuotiaita. En saa tästä mitään ja mies todellakin pitää minua itsestäänselvänä. Lähinnä olen tässä koska toivon että mies muuttuisi sellaiseksi kun joskus oli. Mies on sanonut että hän on oikeasti sellainen mitä joskus oli, mutta tällä hetkellä minun kanssa ei pysty. Hän on sanonut että ehkä joskus pystyy taas antamaan kaikkensa. Siksi minä haluaisin odottaa. Ilen nyt puoli vuotta odottanut.
Ap
Ostatko itse ikinä lahjoja miehelle tai lohdutat kun riitelette? Miksi miehen pitäisi tehdä kaikki eikä odottaa naiselta mitään takaisin? Ei mies oo mikään lahjakone tai joulupukki, joka aina jaksaa ajatella sua mutta ei ikinä tarvitse itse huomiota. Ehkä se on kyllästynyt yksipuoliseen suhteeseen jossa hänen pitäisi aina olla läsnä sulle ja kuunnella ja lohduttaa. Suhteen pitäisi olla molemminpuolista välittämistä.
Kyllä se on tässä niin että sinä olet se kusipää, eikä miehesi. Sinulla oli mahdollisuutesi ja hän jumaloi sinua, mutta et arvostanut sitä. Nyt mies on luovuttanut, ja sinä syytät häntä kusipääksi. Olet lapsellinen.
Olin ennen kamala enkä arvostanut mutta nykyään se olen vain minä joka ostaa lahjoja ja lähettää ihana viestejä. Olen muuttunut mutta mies ei silti tee eteeni mitään. Onko tämä siis ohi nyt :(
Ap
Sinun pitäisi vilpittömästi osoittaa rakkautesi miehellesi ja olla pahoillasi siitä, ettet ole arvostanut häntä ja olet hänet miltei jättänyt. Se on tehnyt suuren kuilun ja epäluottamuksen välillenne.
nyt et kuulosta vilpittömältä, vaan kaipaat miehen tuomia suklaarasioita ja kukkia. En tosiaankaan osaa sanoa, pelastuuko suhteenne. Suurta kasvua, avoimuutta ja syviä keskusteluja tarvitsisi nyt teiltä molemmilta.
Joo myönnän että kaipaan mieheltä niitä osoituksia mitä sain, mutta haluan myös hänet takaisin ihmisenä. Hän on tällä hetkellä mielestäni oikeasti kusipää. En ymmärrä kun kaikki täällä puolustelee häntä että hän on ok. Vai onko teillä kaikilla ihan paskat miehet? Koska mielestäni ei ole ok, että jättää naisen itkemään ja olemaan surullinen ja lähtee itse ryyppäämään.
Ap
Olet loukannut miestäsi eikä hän enää tunne sinua kohtaan samoin kuin ennen. Vaikuttaa myös siltä ettet pysty hänen tunteitaan muuttamaan. Ohi taitaa olla. Seuraavaksi kun löydät helmen (jos löydät) niin koita toimia järkevämmin.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 11:46"]
Joo myönnän että kaipaan mieheltä niitä osoituksia mitä sain, mutta haluan myös hänet takaisin ihmisenä. Hän on tällä hetkellä mielestäni oikeasti kusipää. En ymmärrä kun kaikki täällä puolustelee häntä että hän on ok. Vai onko teillä kaikilla ihan paskat miehet? Koska mielestäni ei ole ok, että jättää naisen itkemään ja olemaan surullinen ja lähtee itse ryyppäämään. Ap
[/quote]
Ei myöskään ole ok pitää miestään itsestäänselvyytenä ja olla arvostamatta hänen jumalointiaan ja vaivannäköään. Olet itse keittänyt tämän sopan, siksi et saa kaikkea sympatiaa. Lue huolella vastaukset 13 ja 15.
Ei miehesi kuulosta kusipäältä, kuulostaa vain että suhteenne on tullut tiensä päähän. Et osannut arvostaa miestäsi ja antaa vastakaikua tavalla jota hän odotti. Seurasi kriisi ja nyt vaikuttaa että miehesi on jo luovuttamassa.
Joka tapauksessa vakavan ja asiallisen keskustelun paikka. Joko aloitatte yhdessä alusta tai jatkatte omille teille.
Kannattaa lukea parisuhteen vaiheista. Alussa oli huumaa, nyt haette omaa tilaa ja suhteen rajoja (eriytymisvaihe). Kun tilanne ratkeaa ajan kanssa, suhde syvenee jälleen. Vaatii kuitenkin syyttelemisen lopettamista ja myös miehesi motivaatiota puhua asioista ja ottaa sinut huomioon, että suhde voi parantua uudelleen.
Eroaminen ei ole ratkaisu kaikkeen.
Tässä sulle vastaus:
Parisuhteen 4 vaihetta
Rakastuminen
Suhteen alussa kumppanista on epärealistinen kuva. Rakastuminen on voimakas tunnetila, joka aikaansaa hormonimyrskyn. Pari haluaa yleensä viettää kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Muut asiat elämässä tuntuvat jäävän taka-alalle.
Vakiintuminen
Rakastumisen tunteen laantuessa silmät avautuvat ja molemmat näyttävät todellisen luonteensa. Pari ihmettelee toisessa tapahtuneita muutoksia ja protestoi niitä vastaan. Liika yhdessä olo voi ahdistaa. Toisaalta yhdessä olo voi tuntua myös tylsältä. Tästä vaiheesta alkaa arkirakkaus, mikäli pari ei päädy lähtemään eri teille.
Itsenäistyminen
Tämä parisuhteen kolmas vaihe on monelle se kaikkein vaativin ja raskain. Se on itsenäistymisen ja irtautumisen aikaa, joka alkaa suhteessa monesti 7-10 vuoden kohdalla. Moni tarvitsee tässä vaiheessa korostuneesti omaa tilaa ja miettii tosissaan, mitä elämältään oikein haluaa ja kuka minä oikeastaan olenkaan. Pohdintaan kuuluu myös parisuhteen uudelleen arviointi: millainen ihminen poulisostani on tullut ja haluanko todella elää hänen kanssaan?
Kumppanuus
Itsenäistymisvaiheen jälkeen parilla on kaksi vaihtoehtoa: erota tai löytää uudenlainen yhdessäolon malli. Kun pari pääsee itsenäistymisvaiheen ohi, parisuhteessa alkaa reilumpi ja lempeämpi kumppanuuden aika. Molemmat kokevat, että elämässä on riittävästi itsenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Arkeen tulee lisää huumoria ja väljyyttä.
(http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/parisuhteen-4-vaihetta/)
Yhdenkään miehen kanssa elämä ei tule olemaan jokaviikkoisia ruusukimppuja ja vuolaita tekstareita ja anteeksipyyntöjä. Arki tulee jossain vaiheessa aina vastaan. Nyt realismia kehiin! Ajattele asiaa muulta kantilta kuin "onko minulla paska mies". Arvomaailma, vakavien keskusteluiden taso, tulevaisuudensuunnitelmat jne.