Anoppi murjottaa, koska otamme koiran

Meillä kanssa appivanhemmat ilmoittivat, ettei me voida tulla käymään heillä - koirien kanssa eikä ilman koiria - koska tyttärenpoika oli koirille allerginen ja hän ei sitten voisi tulla käymään mummolassa.  Kumma kyllä, tyttärenpoika ei ole mummolassa käynyt varmaan 15 vuoteen, kun meillä on ollut koiria 10 vuotta. Meillä hän on sen sijaan kyllä käynyt ja selvinnyt antihistamiininappien avulla ihan hienosti.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 09:41"]

Hah, hauskaa että tämä on jonkun mielestä suuri draamatarina, mutta meille tämä on ihan totta. Pahemmaksi asian varmaan tekee se, että mieheni ei varsinaisesti halua koiraa ja anoppi sen tietää. Mies on kyllä siis myöntynyt koiran hankintaan, ja voi tarvittaessa vähän autellakin, mutta pääosin koira tulee minulle ja lapsille. Ap.

[/quote]

Ei välttämättä paras lähtökohta koiraa ajatellen. Molempien aikuisten pitää haluta ja olla sitoutunut lemmikin ottamiseen ja hoitamiseen. Lasten 'apuun' ei voi nojata. Koira tulee olemaan sitten yksin sinun vastuullasi, jos miehesi ei ole niin innostunut lemmikistä. Tulee tilanteita, joissa jonkun muun kuin sinun tarvitsisi viedä koira ulos, lapsia ei huvita, tai joku muu tärkeä asia kesken, kaverit ym ja miehesi ilmoittaa, että sinä sen halusit, niin soppa valmis. Mies, lapset ja anoppi vastaan sinä ja koira.  

Kunnollinen ja luotettava hoitopaikka on hyvä olla katsottuna ja sovittunakin jo ennen koiran ottamistra. Aika nopeasti häviää sellaiset tutut kuvioista, jotka sanovat koiran ollessa pentu, että kyllä he voivat hoitaa, valitettavasti.

Miettikää hyvin tarkasti nämäkin puolet, ennen lemmikinottamista, koska koirakaan ei ansaitse riitaisaa kotia itselleen, vaan kärsii kireästä tunnelmasta, kuten lopulta koko perhe ja sen jälkeen on taas yksi koira kodinvaihtajakierteessä. 

Anoppi on asia erikseen, hänelle lemmikin ottaminen ei kuulu, mutta ajattelee joutuvansa hoitajaksi ja kulujen maksajaksi. Lemmikistä tulee melkoisesti kustannuksia, myös niitä arvaamattomia. Itselle voi tulla tilanteita, että nopeasti tarvitsisi jonkun koiraa hoitamaan ja silloin yleensä lähimmät ovat niitä, joita apuun kysytään. 

Toivottavasti puhutte asiasta vielä miehesi kanssa, hoidatte sen hoitopaikka-asian ennalta, teette 'pelisäännöt' selviksi ja sen jälkeen hommaatte pennun. 

Rahallisesti pärjäämme kyllä omillamme ja minulla on ollut koira, joten tiedän mitä sen kanssa eläminen on. En vaan voi käsittää tuollaista reaktiota. Toivottavasti mummukka toipuu vielä. Ap.

Hurjan monella sossun asiakkaalla on koira!

Anopin ei tarvitse koirasta välittää ja nyt hän saa hyvän syyn olla maksamatta lastenne haalareita, harrastuksia ja pikkukivaa. Lisäksi hän saa hyvän syyn olla käymättä teillä eikä koira tietenkään ole tervetullut hänen luokseen. Hän tuskin malttaa odottaa niitä öitä, jolloin koira oksentelee ja paskoo ympäriinsä ja sinä kuljet sairaan koiran kanssa edestakaisin. Älä silloin valita sanallakaan miehelle, että miksi aina sinä joudut hoitajaksi. Mies kertoo äidilleen ja yhdessä nauravat sinulle.

Ap miksi pitää ottaa koira jos miehesikin ei oikein halua? Onko miehesi oikeasti onneton luuseri kun ei äidilleen sekä sinulle sano suoraan mielipiteitänsä. Taidat ap olla vitunmoinen päsmäri pirttihirmu joka jyrää hissukka miehenkin mielipiteiden ohi. Muuten, käykö miehesi äiti vielä pukemassa sille ressukalle sukat aamuisin jalkaan. Oikeesti vittu mitä porukkaa ootte.

Otsikko on harhaan johtava, SIIS SINÄ OTAT KOIRAN ette TE.

Anopin huuto on lapsuuteni äänimaisema. Isän äidin huuto. Meidän mummomme.

Kun veljeni sai lapsena akvaarion, mummo soitti meille ja rääkyi ihan hulluna, miten meillä ei saisi olla kotona kaloja, koska isä oli pikkupoikana etelänmatkalla pelännyt jotain kalaa sekä saanut kerran koulun kalaruoasta allergiakohtauksen missä hänen korviaan ja kurkkuaan alkoi kutista. Eli tästä syystä ei veljelleni saisi koskaan hankkia akvaariota.

Kun muutimme pois kaupungista ja minä sain vanhemmilta luvan vuokrata kesäloman ajaksi ponin, mummo soitti oikeasti ihan koko ajan ja vain huusi ja huusi, että poni täytyy laittaa pois, ei HÄNELLÄ ole aikaa tulla hoitamaan sitä sitten KUN me ei osata tai jakseta. Myös siitä vuokrasta mummo oli sitä mieltä, ettei HÄN voi auttaa maksuissa. Kuitenkin se oli jo maksettu eikä me tarvittu mummoa yhtään mihinkään. Eihän hän koko ikänsä keskustassa asuneena edes tiennyt miten eläimiä hoidetaan, isä sanoi silloin, että mummo ei ole koskaan edes nähnyt muita kuin poliisihevosia ja Koffin mainoshevoset.

Ap, ota se koira, koirista on lapsille enemmän iloa kuin mustasukkaisesta mummosta.

Meillä myös aikoinaan anoppi murjotti kun otimme koiranpennun (emmekä hommanneet heti lasta). Muistan sen ihan selvästi kun tulivat ekan kerran pentua katsomaan niin anoppi murjotti eikä edes koskenut koiraan!
Aivan käsittämätöntä. Tästä kauan aikaa mutten vieläkään ole unohtanur moista käytöstä.

Miten liittyy tähän tapaukseen, että joku ihan toinen av:lainen on antanut kaverinsa koiran paskastaa vaatteensa? Miten kenenkään henkilökohtainen suhde koiriin liittyy tähän keskusteluun? Taas tää sama ilmiö, että kun joku kertoo vaikka vauvahaaveistaan, niin ketju täytyy lapsettomista, jotka muistelee kavereittensa vauvojen kakkoja ja itkuja, miten ne oli jotakkii aevan hirviää. Sit vielä pari janaria vänkää, että ei sulla ole rahaa, ei ole rahaa, vauva vaatii rahaa, sulla tuskin on rahaa, vauva tarvii rahaa. No shit Sherlock. :D Kunnon ilottomia ankeuttajia...

Millaista rahallista tukea saatte heiltä? Jos he jatkuvasti omasta niukkuudestaan maksavat teidän elämäänne, niin musta on ymmärrettävää, että harmittaa jos te käytätte rahoja asiaan mikä ei ole anopille mieluisa. Maksavat säännöllisesti esim jonkun lasten puhelinlaskun, aina ulkoiluvaatteet tms? Jos näin on, voisiko järjestelystä luopua?

2

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 09:37"]

Ota koira ja jatkossa hoidat/ maksat lapsiin liittyvät asiat itse. Normaalistihan niin tehdään joka tapauksessa.

[/quote]

Normaalisti? Mä ihmettelen tällaisia viestejä. Ei tule mieleen yhtään lapsiperhettä lähipiiristäni, joiden lapsia isovanhemmat eivät joskus hoitaisi tai osallistuisi hankintoihin. Onko todella se, että isovanhemmat eivät hoida lapsia tai osta lapsenlapsille mitään, jonkun mielestä normaalitilanne?

Anoppi sulaa kun koiranpentu tallustaa vastaan. Ei niin kylmää ihmistä olekkaan.

Anopit yleensä haluaa sponsoroida jotain tiettyä juttua lapsenlapsille, vaikkapa jotakin harrastusta. Miehen siskontyttö saa anopilta urheiluharrastuksensa maksut sekä yhden lehtitilauksen. Sielläkin anoppi uhkaili vetävänsä rahoituksensa pois, kun tyttö ilmoitti - toisten isovanhempiensa tuella - ostavansa lemmikkieläimen. Me sitten tarjouduttiin vuorostamme maksamaan tytön urheilukulut ja lehti, mutta sekään ei anopille sopinut, vaan hän halusi kiristää tytön luopumaan lemmikistä. Typerän sopan keitti anoppi, kaikki alkoivat vain inhota häntä ja tyttö lisäksi vähän pelätä. Asia ratkaistiin sitten niin, että tytön vanhemmat maksavat tästä lähin kaiken, niin ei ole anopilla nokan koputtamista suvun lahjasuhteisiin.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 10:15"]

No mua ainakin vituttaa yhden tutun "ihana" koira sen verran pahasti et jos esim. vanhemmillani tai sisaruksellani olisi samanlainen täystuho kotonaan niin en kyllä vierailisi tai vastaavasti eivät olisi tervetulleita meille kylään koiran kanssa.

Koiratutullani viimeksi kyläillessä niskani kipeytyi koska koko illanvieton ajan koira makasi niskaani nojaten sohvan selkänojalla. Valkoinen paitani meni pilalle koska koira kuolasi siihen eikä kuola lähtenyt pesussa pois. Housuni menivät myös piloille koska koira raapi niihin epämääräisiä lankoja näkyviin pintaan. Koira syö sohvapöydältä lautasilta ruuat kun hetkeksikin uppoutuu keskustelun lomaan. Jos vie mukanaan tarjoiluja niin koiran kitaanhan ne päätyvät. Sama mahdollisten lahjojen kanssa, kiva kuulla myöhemmin asiasta kun tiedustelee oliko lahja mieleinen. Kyläilyn loppuessa huomaan kenkieni hävinneen eteisestä ja ne löytyvät koiran suun hajuisina portaikosta. Huoh.

[/quote]

Unohtui vielä että kyseinen koira myös alkaa räyhätä kun talon ohi ajaa bussi tai talon ohi kulkee esim. lenkkeilijä, joten vähintään puolen tunnin välein ohjelmassa koiran hepulikohtaus...

[/quote]

Minulla loppui vierailut yhden lapsiperheen luona, kun lapset eivät muuta tehneet kuin juoksivat huutaen, hyppivät syliin ja lääppivät likaisilla käsillä (kaivettu nenää, syöty suklaata) vaatteeni likaisiksi. Viimeinen niitti oli se, että ottivat käsilaukkuni eteisen naulakosta, levittelivät tavarat pitkin huushollia ja sitten 'leikittiin' etsi -leikkiä, kun oli jo kiire lähtevään bussiin.

Älä siis yleistä, en minäkään tee. Meillä eivät pennut huuda ja juokse sisällä, eivätkä varasta vieraiden tavaroita. Eikä myöskään koirat ole sohvalla, kerjää pöydän ääressä herkkupaloja tai kantele vieraiden tavaroita.

AP:lle vain yksi kysymys: oletko aikuinen ja kykenevä päättämään perheesi kanssa teitä koskevista asioista, vai tarvitsetko kaikkeen anopin hyväksynnän? Rahasta olen samaa mieltä, että ehkä olisi aika katkaista myös jo se taloudellinen napanuora.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 09:41"]

Hah, hauskaa että tämä on jonkun mielestä suuri draamatarina, mutta meille tämä on ihan totta. Pahemmaksi asian varmaan tekee se, että mieheni ei varsinaisesti halua koiraa ja anoppi sen tietää. Mies on kyllä siis myöntynyt koiran hankintaan, ja voi tarvittaessa vähän autellakin, mutta pääosin koira tulee minulle ja lapsille. Ap.

[/quote]

Ei välttämättä paras lähtökohta koiraa ajatellen. Molempien aikuisten pitää haluta ja olla sitoutunut lemmikin ottamiseen ja hoitamiseen. Lasten 'apuun' ei voi nojata. Koira tulee olemaan sitten yksin sinun vastuullasi, jos miehesi ei ole niin innostunut lemmikistä. Tulee tilanteita, joissa jonkun muun kuin sinun tarvitsisi viedä koira ulos, lapsia ei huvita, tai joku muu tärkeä asia kesken, kaverit ym ja miehesi ilmoittaa, että sinä sen halusit, niin soppa valmis. Mies, lapset ja anoppi vastaan sinä ja koira.  

Kunnollinen ja luotettava hoitopaikka on hyvä olla katsottuna ja sovittunakin jo ennen koiran ottamistra. Aika nopeasti häviää sellaiset tutut kuvioista, jotka sanovat koiran ollessa pentu, että kyllä he voivat hoitaa, valitettavasti.

Miettikää hyvin tarkasti nämäkin puolet, ennen lemmikinottamista, koska koirakaan ei ansaitse riitaisaa kotia itselleen, vaan kärsii kireästä tunnelmasta, kuten lopulta koko perhe ja sen jälkeen on taas yksi koira kodinvaihtajakierteessä. 

Anoppi on asia erikseen, hänelle lemmikin ottaminen ei kuulu, mutta ajattelee joutuvansa hoitajaksi ja kulujen maksajaksi. Lemmikistä tulee melkoisesti kustannuksia, myös niitä arvaamattomia. Itselle voi tulla tilanteita, että nopeasti tarvitsisi jonkun koiraa hoitamaan ja silloin yleensä lähimmät ovat niitä, joita apuun kysytään. 

Toivottavasti puhutte asiasta vielä miehesi kanssa, hoidatte sen hoitopaikka-asian ennalta, teette 'pelisäännöt' selviksi ja sen jälkeen hommaatte pennun. 

[/quote]

Koirahoitolat on keksitty, sinne saa viedä koiran hoitoon rahaa vastaan, kun varaa paikan ensin etukäteen. Jos esim. on varaa lähteä ulkomaille, pitää olla varaa maksaa myös koiran hoidosta, eikä luottaa siihen, että mummo hoitaa ilmaiseksi. Lyhyemmät reissut onnistuu niin, että palkkaa koiranhoitajan käyttämään koiran ulkona. Varmasti löytyy joku koiraton nuori tyttö mielellään tätä tekemään. Miksi pitää aina olettaa, että kaiken saa ilmaiseksi? Mielestäni jokaisen pitäisi ensisijaisesti itse hoitaa omat koiransa ja myös lapsensa!

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 09:41"]

Hah, hauskaa että tämä on jonkun mielestä suuri draamatarina, mutta meille tämä on ihan totta. Pahemmaksi asian varmaan tekee se, että mieheni ei varsinaisesti halua koiraa ja anoppi sen tietää. Mies on kyllä siis myöntynyt koiran hankintaan, ja voi tarvittaessa vähän autellakin, mutta pääosin koira tulee minulle ja lapsille. Ap.

[/quote]

Ei välttämättä paras lähtökohta koiraa ajatellen. Molempien aikuisten pitää haluta ja olla sitoutunut lemmikin ottamiseen ja hoitamiseen. Lasten 'apuun' ei voi nojata. Koira tulee olemaan sitten yksin sinun vastuullasi, jos miehesi ei ole niin innostunut lemmikistä. Tulee tilanteita, joissa jonkun muun kuin sinun tarvitsisi viedä koira ulos, lapsia ei huvita, tai joku muu tärkeä asia kesken, kaverit ym ja miehesi ilmoittaa, että sinä sen halusit, niin soppa valmis. Mies, lapset ja anoppi vastaan sinä ja koira.  

Kunnollinen ja luotettava hoitopaikka on hyvä olla katsottuna ja sovittunakin jo ennen koiran ottamistra. Aika nopeasti häviää sellaiset tutut kuvioista, jotka sanovat koiran ollessa pentu, että kyllä he voivat hoitaa, valitettavasti.

Miettikää hyvin tarkasti nämäkin puolet, ennen lemmikinottamista, koska koirakaan ei ansaitse riitaisaa kotia itselleen, vaan kärsii kireästä tunnelmasta, kuten lopulta koko perhe ja sen jälkeen on taas yksi koira kodinvaihtajakierteessä. 

Anoppi on asia erikseen, hänelle lemmikin ottaminen ei kuulu, mutta ajattelee joutuvansa hoitajaksi ja kulujen maksajaksi. Lemmikistä tulee melkoisesti kustannuksia, myös niitä arvaamattomia. Itselle voi tulla tilanteita, että nopeasti tarvitsisi jonkun koiraa hoitamaan ja silloin yleensä lähimmät ovat niitä, joita apuun kysytään. 

Toivottavasti puhutte asiasta vielä miehesi kanssa, hoidatte sen hoitopaikka-asian ennalta, teette 'pelisäännöt' selviksi ja sen jälkeen hommaatte pennun. 

[/quote]

Koirahoitolat on keksitty, sinne saa viedä koiran hoitoon rahaa vastaan, kun varaa paikan ensin etukäteen. Jos esim. on varaa lähteä ulkomaille, pitää olla varaa maksaa myös koiran hoidosta, eikä luottaa siihen, että mummo hoitaa ilmaiseksi. Lyhyemmät reissut onnistuu niin, että palkkaa koiranhoitajan käyttämään koiran ulkona. Varmasti löytyy joku koiraton nuori tyttö mielellään tätä tekemään. Miksi pitää aina olettaa, että kaiken saa ilmaiseksi? Mielestäni jokaisen pitäisi ensisijaisesti itse hoitaa omat koiransa ja myös lapsensa!

[/quote]

Koirahoitoloitakin on niin moneen lähtöön, siksi kirjoitinkin, että olisi hyvä vaikka tutustua paikkoihin etukäteen. Itse ainakin haluaisin tietää hyvinkin tarkkaan minkälaisessa hoitolassa koirani on hoidettavana. 4H-yhdistyksen dogsittereistä voi saada hyvän hoitajan. 

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 10:37"]

Rahallisesti pärjäämme kyllä omillamme ja minulla on ollut koira, joten tiedän mitä sen kanssa eläminen on. En vaan voi käsittää tuollaista reaktiota. Toivottavasti mummukka toipuu vielä. Ap.

[/quote]

Vaikuttaa siis, että anoppisi haluaa osoittaa määräysvaltaansa, tai jotain otetta poikaansa ja osoittaa jollain tasolla kaapin paikkaa. 

Ah, ihana tilaisuus päästä päsmäröivästä anopista vähän kauemmas, ellei jopa kokonaan eroon. Koira on ihmisen paras ystävä!

Todennäköisesti anoppia kyrsii se, että kohta hän hoitaa penskojen lisäksi myös piskiä.