Pitääkö uusperheen lapsilla olla sama elintaso?
Jäin vain miettimään kun meillä niin ei ainakaan ollut. Ensimmäisen liiton lapseni jonka isä oli kuollut ei saanut läheskään niin paljon kuin nykyisen mieheni kanssa oleva yhteinen lapsemme. Olisiko elintason pitänyt olla sama molemmilla lapsilla?
Kommentit (31)
Pitäisi. Olen itsekin uusperheellinen. Mulla oli lapsei ennestään ja miehellä ei. Myöhemmin saimme yhteisen. Alusta asti ollut selvää, että me olemme perhe. Ja kaikilla samat eli tasavertaisuutta. Mieheni on aina pitänyt lastani, kuin omaansa. Ja miettien exääni eli lapsen isää niin mieheni on pystynyt tarjoamaan paljon enemmän. Ei vain rahaan liittyvissä asioissa. On ollut isäpuolena niin mahtava. Antanut lapselle paljon sellaista mikä olisi ollut biologisen isän tehtävä.
Lapselleni oli parasta saada loistava isäpuoli, kun oma isä katosi kokonaan kuvioista. Tämä tapahtui ennen uutta puolisoa.
Siinä vaiheessa, kun uusperheessä on sun ja mun niin peli on menetetty. Asiat selviksi ennen yhteenmuuttoa ja sen uuden perheen perustamista.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 13:24"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 13:23"]
Kyllä
[/quote]
Ok. Ei mun nykyinen mieheni halunnut alkaa leikkimään isää tuolle edellisen liiton lapselle.
[/quote]
Tylyä lasta kohtaan, että silti otit kyseisen miehen, vaikkei halunnut puoliorvolle isäksi =(
Perhe on perhe, oli uus- eli ei. Perheessä ei olla eriarvoisia.
Meidän yhteisellä lapsella on parempi elintaso kuin miehen etälapsilla, mutta itse näen että syy on siinä mihin lasten äiti käyttää rahat, tuloerot ovat hyvin pienet.
Tasa-arvoa ei välttämättä tule vaikka kaikki niin toivoisivat. Jos ex on varakas ja ostaa omalle lapselleen hevosen, kaikki uusimmat pelit ja vehkeet ja ulkomaanlomat niin pitäisikö tämän varakkaan exän lapsen jakaa nämä kalliit kännykkänsä, tablettinsa, vaatteensa, käyttörahansa jne. niiden muiden lasten kanssa, jotka eivät ole edes sukua?
Entäs jos edellisen liiton lapsen isä olisikin elossa ja varsin varakas ja koko sen puolen suku myös. Kaverilla näin ja pikkusisarukset katsoo vain kateellisena vierestä, miten isoveljellä on kaikki kalliit pelit ja vehkeet, aina uusia merkkivaatteita jne.
Jos itse perustaisin joskus uusperheen, niin pitäisin tärkeänä, että perheen sisäisesti lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti. Eli päätökset omista huoneista, harrastuksista, vaatteista, taskurahoista jne tehdään ikätason ja tarpeen perusteella, eikä sen perusteella kenen vanhempi tienaa enemmän. Sille ei sitten voi mitään, jos toisen exä antaa kalliita lahjoja ja ostelee mopoja ja toisen ei. Jos tuo ei onnistu niin sitten ei pidä uusperheeseen ryhtyä.
Mua ihmetyttää täällä nuo mielipiteet, että on väärin ensimmäisen liiton lasta kohtaan, jos hänen elintasonsa laskee uuden liiton seurauksena. No, mun mielestä ei todellakaan ole, vaan se on ihan normaalia. Lasten elintaso vaihtelee vanhempien elämäntilanteiden mukaan ydinperheissäkin, ja siihen on vaan sopeuduttava. Tietysti jos muutos on todella raju ja äkillinen niin sitä voi kannattaa pehmentää jo siksikin, että uudet sisarukset ovat iso muutos ilman näitä taloudellisiakin seikkoja. Mutta pääasia on nähdäkseni, että kaikkia lapsia nimenomaan kohdellaan tasapuolisesti perheen jäseninä.
Ei voi kieltääkään isää hankkimasta pojalle asioita. Muiden pitää vaan kärvistellä. Tuntuuhan se epäreilulta.
Kyllä ne lapset tajuaa, että toisilla lapsilla on erilaisia sukulaisia tai etävanhempa. Pahalta se tuntuu, jos etävanhempi ostaa jotain kallista, mutta eihän sille mitään voi.
Mutta samassa perheessä pitää olla sama elintaso.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 14:03"]
Tasa-arvoa ei välttämättä tule vaikka kaikki niin toivoisivat. Jos ex on varakas ja ostaa omalle lapselleen hevosen, kaikki uusimmat pelit ja vehkeet ja ulkomaanlomat niin pitäisikö tämän varakkaan exän lapsen jakaa nämä kalliit kännykkänsä, tablettinsa, vaatteensa, käyttörahansa jne. niiden muiden lasten kanssa, jotka eivät ole edes sukua?
Ei tietenkään, mutta se vaikeuttaa elämää, että yhdellä tai kahdella viidestä on kaikki ja toisilla ei mitään tai joutuu omilla taskurahoillaan hankkimaan vastaavia kuukausia säästäen. Eihän se tavllaan muilta ole pois mutta ei kait siitä kukaan osaa iloitakkaan. Ihmisiähän täällä ollaan. Tämä on hyvä keskustelu, koska jatkossa tilanteet saattaa vielä mennä jyrkempäänkin suuntaan koska kokoajan luokkaerot ja eriarvoistuminen lisääntyy Suomessa ja se heijastuu mm. tällä tavalla uusperheen arkeen. Kuitenkin fakta on se että uusperheiden määrä lisääntyy. Puolet avioliitoista päätyy eroon ja aika moni perustaa uuden perheen sen jälkeenkin.
[/quote]
Siihen pitäisi pyrkiä, mutta mielestäni muutama asia pitäisi ottaa huomioon:
- Toinen köyhä ja toinen rikas, köyhällä monta lasta, rikkaalla yksi. Ei voi vaatia rikkaan lasta tiputtamaan elintasoaan, jotta köyhän lapset saisivat enemmän.
- Jos uusperheen perustaa, siihen pitää kaikkien sopia mukaan ja kaikkien mielipidettä pitää kysyä ja myös arvostaa. Mies ei voi tulla suhteeseen ja päättää olla hyväksymättä naisen lasta (kuten edellä jollakin), eikä äiti voi ottaa yhtäkkiä vierasta miestä kotiin, jos lapset siitä kokevat kärsivänsä.
- Jos joku lapsista jää rahallisesti voitolle, sen on ehdottomasti oltava etälapsi. Ei missään tapauksessa niin, että yksi lapsi jää sekä ajallisesti että rahallisesti tappiolle, samalla kun uudet lapset nauttivat hänen vanhempansa huomiosta ja rahoista.
- Lasten iät tietysti vaikuttavat asiaan: vaikka edellisen suhteen kakaralle ostetaan mopo, ei silti uuden onnen rakkaustaaperolle tarvi ostaa vastaavasti tonnien edestä tavaraa.
Sanoisinkin, että vain hyvin harvoin ja tarkan harkinnan jälkeen kannattaa perustaa uusperhe, yleensä on parempi pitäytyä seurustelusuhteessa ilman yhteistä taloutta. Näin lapset eivät joudu kärsimään vanhempien suhteista ja säädöistä ja väistämättä eteen tulevista epätasa-arvoisuuksista.