Lue keskustelun säännöt.
Nuorten aikuisten sosiaalisista taidoista
03.10.2021 |
Olen hämmästynyt siksi, ettei nykyään nuorilla aikuisilla ole niin sanotusti kotikasvatuksen verran sosiaalisia taitoja. Kun toivotan esimerkiksi hyvää viikonloppua niin jokunen vastaa ”ok” ja suurin osa välttää katsomasta minuun ja on kuin ei olisi kuullutkaan.
Ovatko nämä nuoret nykyään ihan siellä huoneessaan omissa oloissaan vai miksi ihan peruskohteliaisuuteen kuuluva dialogi on hakusessa? Toki ala voi vaikuttaa mutta ei se ainakaan vielä kymmenen vuotta sitten tehnyt ihmisistä mykkiä. Eikö perheissä keskustella?
On huolestuttavaa, että opiskelevat nuoret aikuiset potevat yksinäisyyttä ja masentuvat. Ne sosiaaliset taidot, toisten huomioonottamisen ja sen ymmärtäminen ettei kaikilla ole taka-ajatusta mielessä jos tervehtii tai kysyy kuinka viikonloppu on mennyt.
En tiedä, kuinka nuoret ikuiset ovat itse ajatelleet tämän ongelman ratkaista. Eihän kukaan uskalla tulla seuraan eikä yritä edes tutustua jos toiselta tulee vastaukseksi yksitavuisia sanoja tai mykkyyttä. Minä en nyt hauku tässä ketään vaan yritän herätellä ihmisiä.
Teidänkin lapsenne ovat joskus nuoria opiskelijoita ja jäävät kokemaan yksinäisyyttä ihan sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi. Ei vaadi paljoa opetella tervehtimään, kuuntelemaan muita ja vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin. Sosiaaliset taidot vähentävät kitkaa ihmisten väliltä. Sen lisäksi hyvillä sosiaalisilla taidoilla on merkitystä parinvalinnassa.
Kommentit (65)
Erikoista, sillä itse olen huomannut aivan päinvastaisen ilmiön ainakin pääkaupunkiseudulla. Asiakaspalvelun ym taso on noussut hurjasti, ja useimmat näistä hyvistä ystävällistä sekä asiakkaan huomioivista asiakaspalvelijoista ovat juuri niitä nuoria aikuisia. Esimerkkinä siis työelämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nuori ja hieman ujo, mutta puhun aina kohteliaasti muille. Samoin suurin osa ihmisistä jotka tunnen. Epäkohteliaitakin toki on, mutta ihan kaiken ikäisissä.
Oletko koskaan nähnyt keski-ikäisiä tai vanhuksia vaikka ravintoloissa tai työpaikoilla vähän käyttäytymässä? Kyllä siitäkin jotain sanomista keksii..
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies ja ottanut itseesi, kun nuori nainen ei vastannutkaan toivotuksiisi?
En. Olen ihan nainen, joka törmää töissä opiskeleviin nuoriin.
Mun yksi kaveri on tuollainen. Ei koskaan sano esim. huomenta, kiitos, ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiakaspalveluammattien nuoret ovat kyllä usein välittömän kohteliaita ja auttavaisia. En tiedä, että johtuuko ero sitten siitä että käytännön ja teoreettisille aloille hakeutuu täysin erilaisia ihmisiä?
Tosiaankaan nuoret eivät ole liikkeissä niitä, jotka ärtyvät siitä jos heidän rauhaansa mennään asiakaspalvelupaikassa rikkomaan. Enemmän keski-ikäisillä on ikäviä asenteita ulkonäöstä tai sukupuolesta johtuen. Muistan kun siivosin kuolinpesää ja en ollut mitenkään laitettu. Pakko oli kuitenkin kaupassa käydä ja varttuneempi kassa katsoi kuin halpaa makkaraa. Silloin teki mieli sanoa, että rahalla minäkin ostokseni maksan aivan kuten muutkin. No, onneksi annoin olla.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan nähnyt keski-ikäisiä tai vanhuksia vaikka ravintoloissa tai työpaikoilla vähän käyttäytymässä? Kyllä siitäkin jotain sanomista keksii..
Keskustelen nyt arkielämän tilanteista, joissa ollaan selvänä. Tietenkin keski-ikäisissä ja vanhuksissakin ovat ne, jotka ovat jääneet vaille kotikasvatusta sekä muiden ihmisten seuraan sosiaalistamista. Vanhuksilla on voinut olla tilanne, jossa lapset ovat olleet keskenään ja vanhemmat suunnilleen koko ajan töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nuori ja hieman ujo, mutta puhun aina kohteliaasti muille. Samoin suurin osa ihmisistä jotka tunnen. Epäkohteliaitakin toki on, mutta ihan kaiken ikäisissä.
Kohteliaisuus ei edes maksa mitään. Mielestäni on hienoa, että sinulla on oikea asenne ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Harva pitää epäkohteliaista ihmisistä. Kohteliaisuus ei tarkoita mitään makeilua tai valehtelemista.
Osa nuorista puhuu aikuisille kuin toisille nuorille. Tämän olen huomannut.
Asiakaspalvelussa näkee usein todella hyvä käytöksisiä ja palvelualttiita nuoria herrasmiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun yksi kaveri on tuollainen. Ei koskaan sano esim. huomenta, kiitos, ole hyvä.
Pidän merkillisenä sitä, ettei vanhempi tai vanhemmat opeta kotona. Lapsihan oppii kun näkee vanhempansa harjoittavan kohteliasta kanssakäymistä muiden kanssa.
Olen toki törmännyt perheeseen, jossa vanhemmat sanoivat että heidän lapsensa saavat itse päättää tervehtivätkö tai kiittävätkö. Sellainen antaa kyllä koko perheestä erikoisen kuvan kun on kyse korkeakoulutetuista ihmisistä. En tiedä mihin kasvatussuuntaukseen tuollainen edes kuuluu.
Toivotin lähikauppani nuorelle kassalle (poika) kerran hyvää viikonloppua, sain vastaukseksi: "Jep".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa nuorista puhuu aikuisille kuin toisille nuorille. Tämän olen huomannut.
Asiakaspalvelussa näkee usein todella hyvä käytöksisiä ja palvelualttiita nuoria herrasmiehiä.
Ei minulle, keski-ikäiselle, tarvi kenenkään puhua kuin rouva Jenni Haukiolle tai pääministeri Sanna Marinille. Tärkeintä on se, että on hyvä kontakti ja asia tulee hoidettua siten, että molemmilla osapuolilla on hyvä mieli.
Miehistä puheenollen sen verran, että en kovin mielelläni hakeudu ikäisteni tai vanhempien miesten pakeille jos olen ostamassa jotain teknistä laitetta. Nuoret miehet ilmeisesti ymmärtävät, että nainen voi olla kiinnostunut tekniikasta ja ostaa juuri tietynlaisen tuotteen. Mutta kirjoittihan Ilta-Sanomat 1990-luvun lopussa artikkelin, että tarviiko nainen matkapuhelinta mihinkään? Sinä aikana nuoruutensa viettäneillä on voinut jäädä aatemaailma 1990-luvulle.
Vierailija kirjoitti:
Toivotin lähikauppani nuorelle kassalle (poika) kerran hyvää viikonloppua, sain vastaukseksi: "Jep".
Tuo on juuri sellaista tilannetajuttomuutta. Ihan kahdella sanalla ”kiitos, samoin” olisi noteerannut mitä toinen sanoo ja antanut itse toiselle kohteliasta palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita instaan ”huomenta!” niin saat vastauksen ”kiitti samoin 😀” … niissä tapauksissa, joissa osaaminen on tippunut jo alemmaksi saat vastaukseksi 👍🏻😀
Monissa perheissä ei keskustella. Tai sitten vanhemmatkaan eivät omaa normaaleja käytöstapoja. Lapset oppivat ensisijaisesti vanhempiensa esimerkistä. Sitten teini-iässä kavereidensa esimerkistä. Yhteiskunta ja sen kansalaiset polarisoituvat. Hyväosaisuus keskittyy tietylle porukalle aivan kuten huono-osaisuuskin keskittyy tietylle porukalle. On paljon vanhempia, joilla itselläänkin on sosiaaliset taidot hukassa. Eivät he pysty opettamaan omille lapsilleen sellaista, mitä eivät osaa itsekään.
Etelä-pohjanmaalla nuoret ainakin ovat tuollaisia jotka eivät vastaa huomenta-tervehdykseen, eivät kiitä ja saattavat hyvinkin sanoa "jep" kun toivotan hyvää viikonloppua.
Ilmeisesti lapsia ei ole tapana kasvattaa enää nykyään, edes tätä vähää.
Nämä nuoret ovat yleensä sellaisia jotka syyttävät aina muita kaikesta, omaa vastuun ottoa ei ole harjoiteltu. Olen miettinyt, korjaantuuko asia vai tuleeko näistä nuorista onnettoman itsekeskeisiä ja ikuisesti väärinymmärrettyjä aikuisia.
Vanhempia pitäisi kouluttaa kasvattamaan lapsensa siten, että he osaisivat käytöstavat ja ainakin vieraiden ihmisten seurassa olemisen alkeet. Synnytysvalmennuksessa se on liian myöhäistä. Jonkun pitäisi tehdä edullinen nettikurssi tästä aiheesta perheenlisäystä odottaville. Lapsen kasvatus ja sosiaalistaminen muiden ihmisten seuraan määrää pitkälle ystävyyssuhteiden syntymisen, pariutumisen, työpaikan saamisen jne. Tärkeitä asioita.
99% ”möllötäjistä” on jäänyt ilman kotikasvatusta ja sosiaalistamista. Sosiaalistuminen ei tapahdu itsestään eikä sitä voi päiväkodin kontolle laittaa. Varmaan he itse välillä ihmettelevät mikseivät ihmissuhteet suju kuten toisilla? Vika on vanhemmissa, jotka eivät ole toimineet lapsen herkkyyskausien aikana. Toki vanhemmilla voi olla suuria ongelmia, jotka vievät voimat pois lapsenhoidosta ja -kasvatuksesta eikä puolison ja sukulaistenkaan kanssa välit ole mitenkään lämpimät.
Tavallisin suomalainen kiintymyssuhdetyyppi on välttelevä kiintymyssuhde. Aikuinen voi tehdä asialle itse jotain. Lapsi on täysin aikuisten armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Monissa perheissä ei keskustella. Tai sitten vanhemmatkaan eivät omaa normaaleja käytöstapoja. Lapset oppivat ensisijaisesti vanhempiensa esimerkistä. Sitten teini-iässä kavereidensa esimerkistä. Yhteiskunta ja sen kansalaiset polarisoituvat. Hyväosaisuus keskittyy tietylle porukalle aivan kuten huono-osaisuuskin keskittyy tietylle porukalle. On paljon vanhempia, joilla itselläänkin on sosiaaliset taidot hukassa. Eivät he pysty opettamaan omille lapsilleen sellaista, mitä eivät osaa itsekään.
Olet oikeassa.
Oman kokemukseni perusteella nykynuoret ovat kohteliaita, vanhemmissa ihmisissä on taas örähtelijöitä tai sitten ihan hulluja asiakaspalvelijan painajaisia. Huudetaan ja nimitellään, ei tuollaista yksikään nuori ihminen ole tehnyt. :o
Oletko mies ja ottanut itseesi, kun nuori nainen ei vastannutkaan toivotuksiisi?