Nuorten aikuisten sosiaalisista taidoista
Olen hämmästynyt siksi, ettei nykyään nuorilla aikuisilla ole niin sanotusti kotikasvatuksen verran sosiaalisia taitoja. Kun toivotan esimerkiksi hyvää viikonloppua niin jokunen vastaa ”ok” ja suurin osa välttää katsomasta minuun ja on kuin ei olisi kuullutkaan.
Ovatko nämä nuoret nykyään ihan siellä huoneessaan omissa oloissaan vai miksi ihan peruskohteliaisuuteen kuuluva dialogi on hakusessa? Toki ala voi vaikuttaa mutta ei se ainakaan vielä kymmenen vuotta sitten tehnyt ihmisistä mykkiä. Eikö perheissä keskustella?
On huolestuttavaa, että opiskelevat nuoret aikuiset potevat yksinäisyyttä ja masentuvat. Ne sosiaaliset taidot, toisten huomioonottamisen ja sen ymmärtäminen ettei kaikilla ole taka-ajatusta mielessä jos tervehtii tai kysyy kuinka viikonloppu on mennyt.
En tiedä, kuinka nuoret ikuiset ovat itse ajatelleet tämän ongelman ratkaista. Eihän kukaan uskalla tulla seuraan eikä yritä edes tutustua jos toiselta tulee vastaukseksi yksitavuisia sanoja tai mykkyyttä. Minä en nyt hauku tässä ketään vaan yritän herätellä ihmisiä.
Teidänkin lapsenne ovat joskus nuoria opiskelijoita ja jäävät kokemaan yksinäisyyttä ihan sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi. Ei vaadi paljoa opetella tervehtimään, kuuntelemaan muita ja vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin. Sosiaaliset taidot vähentävät kitkaa ihmisten väliltä. Sen lisäksi hyvillä sosiaalisilla taidoilla on merkitystä parinvalinnassa.
Kommentit (65)
Ei nuoret sinänsä huonokäytöksisiä ole, ovat vain tuossa omassa maailmassaan ja kuplassaan. Se näkyy sitten keski-ikäisille kantturoille ylimielisyytenä ja huonoa käytöksenä vaikka ei sitä olisi. Olen itse tällainen kanttura ja itseäni lähinnä piristää tuo nuorten huolettoman oloinen elämäntyyli.
Tätä tyyppiä on tullut vastaan työelämässä. Yleensä ovat niitä, jotka olemattomalla koulutuksella ja substanssiosaamisella ovat lähinnä sukulaissuhteiden ja tuurin ansiosta päässeet eteenpäin.
Lopputulos on litra kusta hatussa, mikä näkyy helvetin töykeänä ja lapsellisena, muita aliarvoivana käytöksenä, esimiestaitojen ollessa 0.
Eräältä tällaiselta vastaus hyvän joulun toivotukseen oli "joo".
Vierailija kirjoitti:
Tavallisin suomalainen kiintymyssuhdetyyppi on välttelevä kiintymyssuhde. Aikuinen voi tehdä asialle itse jotain. Lapsi on täysin aikuisten armoilla.
Tuo koskee vain miehiä. Naisten yleisin kiintymyssuhdetyyppi on turvallinen kiintymyssuhde.
Tässä ohjeita pikkulasten vanhemmille lasten ja nuorten sosiaalisten vuorovaikutustaitojen tukemiseksi: https://www.mielenterveystalo.fi/lapset/ammattilaisille/hairiot/Documen… . Ei ole kallista!
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni perusteella nykynuoret ovat kohteliaita, vanhemmissa ihmisissä on taas örähtelijöitä tai sitten ihan hulluja asiakaspalvelijan painajaisia. Huudetaan ja nimitellään, ei tuollaista yksikään nuori ihminen ole tehnyt. :o
Osa ajattelee, että asiakas on aina oikeassa. Kerran kyllä pisti vihaksi Helsingin keskustassa olevassa tavaratalossa varttuneen henkilön tapa käskyttää ja puhua todella tylysti asiakaspalvelijalle. Sitten hän sai haluamansa, tuhahti ja lähti pois varomatta vastaan tulevia ihmisiä. Aikamoinen jyrä.
Joo olen samaa mieltä kuin joku muukin tässä ketjussa että vaatekauppoihin jne asiakaspalveluduuneihin päätyvät nuoret aikuiset ovat kyllä tosi ystävällisiä ja mukavia.
Itse olen nuorista huomannut sellaisen, että eivät kaikki osaa enää kuunnella keskustelukumppaniaan ollenkaan. Esim. jos junassa kuuntelee teinien/nuorten aikuisten keskustelua niin joukossa on sellaisia, joille muut kuin omat puheenvuorot on vaan välttämätön häiriötekijä joka katkaisee oman puheen, ja he vastaavat muiden juttuihin vaan jotain aha, ja jatkavat omaa juttuaan. Sellaista on tosi raskasta kuunnella vierestä.
On ihan fakta, että nuorison nykynuorison sosiaaliset taidot ovat lähes olemattomia. Esimerkiksi puhelimeen vastaaminen on monelle nuorelle suuri haaste nykyisin - he vain vastaavat puheluun mutta eivät sano mitään.
Tässä sosiaalisten taitojen pikakurssi aikuisille: https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/et/sosiaaliset-taidot/ .
Ikinä ei ole liian myöhäistä oppia uutta!
Vierailija kirjoitti:
Joo olen samaa mieltä kuin joku muukin tässä ketjussa että vaatekauppoihin jne asiakaspalveluduuneihin päätyvät nuoret aikuiset ovat kyllä tosi ystävällisiä ja mukavia.
Itse olen nuorista huomannut sellaisen, että eivät kaikki osaa enää kuunnella keskustelukumppaniaan ollenkaan. Esim. jos junassa kuuntelee teinien/nuorten aikuisten keskustelua niin joukossa on sellaisia, joille muut kuin omat puheenvuorot on vaan välttämätön häiriötekijä joka katkaisee oman puheen, ja he vastaavat muiden juttuihin vaan jotain aha, ja jatkavat omaa juttuaan. Sellaista on tosi raskasta kuunnella vierestä.
Ystävälliset ja mukavat nuoret ovat poikkeuksia nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Joo olen samaa mieltä kuin joku muukin tässä ketjussa että vaatekauppoihin jne asiakaspalveluduuneihin päätyvät nuoret aikuiset ovat kyllä tosi ystävällisiä ja mukavia.
Itse olen nuorista huomannut sellaisen, että eivät kaikki osaa enää kuunnella keskustelukumppaniaan ollenkaan. Esim. jos junassa kuuntelee teinien/nuorten aikuisten keskustelua niin joukossa on sellaisia, joille muut kuin omat puheenvuorot on vaan välttämätön häiriötekijä joka katkaisee oman puheen, ja he vastaavat muiden juttuihin vaan jotain aha, ja jatkavat omaa juttuaan. Sellaista on tosi raskasta kuunnella vierestä.
Kotonahan tuollainen vuorovaikutustyyli opitaan. Ei varhaiskasvatus tai peruskoulu tähtää tuohon. Ehkä sillä yhdellä perheen yhteisellä aterialla on sittenkin enemmän kuin pelkkä ravitsemuksellinen merkitys? Jos ei opita keskustelemaan edes ruokapöydässä perheen kanssa ja haetaan murkinaa vieden se omaan huoneeseen syötäväksi niin eipä siinä juuri sosiaaliset taidot pääse kukkimaan.
On ikävää jos joku syrjäytyy ja masentuu ymmärtämättömien vanhempien aikaansaamattomuuden vuoksi. Vaikka parisuhde olisi syvältä niin aina voi kunnioittaa toista oman lapsensa vanhempana.
Mä tiedän että te inhoatte mua, ja mua masentaa, etten välttämättä koskaan tule olemaan sellainen kuin minusta olisi pitänyt tulla. Vaikka kuinka yritän, en tule koskaan olemaan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän että te inhoatte mua, ja mua masentaa, etten välttämättä koskaan tule olemaan sellainen kuin minusta olisi pitänyt tulla. Vaikka kuinka yritän, en tule koskaan olemaan tarpeeksi.
Ei sinulta kukaan ole mahdottomuuksia vaatimassa. Eikä minulla ole mitään syytä inhota sinua.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, sillä itse olen huomannut aivan päinvastaisen ilmiön ainakin pääkaupunkiseudulla. Asiakaspalvelun ym taso on noussut hurjasti, ja useimmat näistä hyvistä ystävällistä sekä asiakkaan huomioivista asiakaspalvelijoista ovat juuri niitä nuoria aikuisia. Esimerkkinä siis työelämästä.
Tässähän se jälleen näkyy, keskiluokan jakautuminen. Ne joilla menee hyvin, sosiaalistuvat harrastuksissa ja sukutapaamisissa, perhetuttuja tavatessa jne. Köyhtyneistö sen sijaan raapii rahaa kasaan seuraavaan vuokraan ja suree kun kaksioon ei mahdu vieraita eikä riittävää ruokapöytääkään. Eivät häpeältään saa tutustuttua naapureihinkaan, ja lapset metsittyvät kaupungissa.
Arvaa sitten, kumpien lapset siellä palveluammateissa loistavat, kun hakijoita on pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän että te inhoatte mua, ja mua masentaa, etten välttämättä koskaan tule olemaan sellainen kuin minusta olisi pitänyt tulla. Vaikka kuinka yritän, en tule koskaan olemaan tarpeeksi.
Kunnon teiniangstia. Enää puuttuu emo-musiikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, sillä itse olen huomannut aivan päinvastaisen ilmiön ainakin pääkaupunkiseudulla. Asiakaspalvelun ym taso on noussut hurjasti, ja useimmat näistä hyvistä ystävällistä sekä asiakkaan huomioivista asiakaspalvelijoista ovat juuri niitä nuoria aikuisia. Esimerkkinä siis työelämästä.
Tässähän se jälleen näkyy, keskiluokan jakautuminen. Ne joilla menee hyvin, sosiaalistuvat harrastuksissa ja sukutapaamisissa, perhetuttuja tavatessa jne. Köyhtyneistö sen sijaan raapii rahaa kasaan seuraavaan vuokraan ja suree kun kaksioon ei mahdu vieraita eikä riittävää ruokapöytääkään. Eivät häpeältään saa tutustuttua naapureihinkaan, ja lapset metsittyvät kaupungissa.
Arvaa sitten, kumpien lapset siellä palveluammateissa loistavat, kun hakijoita on pilvin pimein.
⬆️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän että te inhoatte mua, ja mua masentaa, etten välttämättä koskaan tule olemaan sellainen kuin minusta olisi pitänyt tulla. Vaikka kuinka yritän, en tule koskaan olemaan tarpeeksi.
Ei sinulta kukaan ole mahdottomuuksia vaatimassa. Eikä minulla ole mitään syytä inhota sinua.
Inhoat kumminkin. Myönnä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, sillä itse olen huomannut aivan päinvastaisen ilmiön ainakin pääkaupunkiseudulla. Asiakaspalvelun ym taso on noussut hurjasti, ja useimmat näistä hyvistä ystävällistä sekä asiakkaan huomioivista asiakaspalvelijoista ovat juuri niitä nuoria aikuisia. Esimerkkinä siis työelämästä.
Tässähän se jälleen näkyy, keskiluokan jakautuminen. Ne joilla menee hyvin, sosiaalistuvat harrastuksissa ja sukutapaamisissa, perhetuttuja tavatessa jne. Köyhtyneistö sen sijaan raapii rahaa kasaan seuraavaan vuokraan ja suree kun kaksioon ei mahdu vieraita eikä riittävää ruokapöytääkään. Eivät häpeältään saa tutustuttua naapureihinkaan, ja lapset metsittyvät kaupungissa.
Arvaa sitten, kumpien lapset siellä palveluammateissa loistavat, kun hakijoita on pilvin pimein.
Kyllä ihan vähätuloinen yksinhuoltajakin voi opettaa lapselleen sosiaalisia taitoja ja sosiaalistaa lapsensa. Asiahan ei vaadi puitteita. On olemassa ilmaisia harrastuksia kuten kirjaston lukupiiri tai kirkon muskari. Sen lisäksi on olemassa myös edullisia harrastuksia. Esimerkiksi judovaatteita kierrätetään hyvin ja judossa ei suvaita huonoa käytöstä keneltäkään.
Väärin. KAIKKI ihmiset ovat pahoja ja haluavat sinulle pahaa. Aivan turha opettaa heille muuta ja altistaa heidät satuttamaan itseään.