Lue keskustelun säännöt.
Nuorten aikuisten sosiaalisista taidoista
03.10.2021 |
Olen hämmästynyt siksi, ettei nykyään nuorilla aikuisilla ole niin sanotusti kotikasvatuksen verran sosiaalisia taitoja. Kun toivotan esimerkiksi hyvää viikonloppua niin jokunen vastaa ”ok” ja suurin osa välttää katsomasta minuun ja on kuin ei olisi kuullutkaan.
Ovatko nämä nuoret nykyään ihan siellä huoneessaan omissa oloissaan vai miksi ihan peruskohteliaisuuteen kuuluva dialogi on hakusessa? Toki ala voi vaikuttaa mutta ei se ainakaan vielä kymmenen vuotta sitten tehnyt ihmisistä mykkiä. Eikö perheissä keskustella?
On huolestuttavaa, että opiskelevat nuoret aikuiset potevat yksinäisyyttä ja masentuvat. Ne sosiaaliset taidot, toisten huomioonottamisen ja sen ymmärtäminen ettei kaikilla ole taka-ajatusta mielessä jos tervehtii tai kysyy kuinka viikonloppu on mennyt.
En tiedä, kuinka nuoret ikuiset ovat itse ajatelleet tämän ongelman ratkaista. Eihän kukaan uskalla tulla seuraan eikä yritä edes tutustua jos toiselta tulee vastaukseksi yksitavuisia sanoja tai mykkyyttä. Minä en nyt hauku tässä ketään vaan yritän herätellä ihmisiä.
Teidänkin lapsenne ovat joskus nuoria opiskelijoita ja jäävät kokemaan yksinäisyyttä ihan sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi. Ei vaadi paljoa opetella tervehtimään, kuuntelemaan muita ja vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin. Sosiaaliset taidot vähentävät kitkaa ihmisten väliltä. Sen lisäksi hyvillä sosiaalisilla taidoilla on merkitystä parinvalinnassa.
Kommentit (65)
Olen joskus vastannut ihan vahingossa jotain "joo" tai "okei" kun joku toivotti hyvää jatkoa, olin ajatuksissani ja en vain ehtinyt reagoida ajoissa oikein. Joskus voi käydä niinkin. Olen kyllä sinänsä samaa mieltä että sosiaalisia taitoja pitäisi opettaa lapsille. Itse jouduin opettelemaan ne itse nuorena ja oli kyllä vaikeaa. Kotona vanhemmat on erikoisia ihmisiä jotka eivät osaa olla ihmisten kanssa, eivätkä opettaneet näitä taitoja minulle. Joskus silti mokaan, vaikka yritän tsempata. Mielestäni tämä on vähän kulttuuriasiakin, olen asunut ulkomailla ja siellä oli lähes kaikilla paremmat kohteliaammat käytöstavat kuin keskimäärin täällä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on ylipäätänsä vaikea olla rento asunnon ulkopuolella ja liika hälinä ärsyttää. Oon aina pelännyt nolatuksi tulemista, kun koulussakin on vielä kiusattu. Tosi vaikeaa saada muodostettua perheen ulkopuolisia suhteita.
Ruokakaupassa sanon aina kassalle Hei ja kiitos!kun poistun ostosteni kanssa, ja kassa vastaa samalla tavalla. Nyt kassat sanovat jo kuittia antaessaan Hyvää päivänjatkoa! Vastaan kiitos samoin, vaikka oikeestaan kuitista pitäisi kiittää, ja alan pakata kassiani. Tulee outo olo jos kassalla ei ole muita asiakkaita ja sanon Hei kiitos, vastausta ei tule. Ihme automaattifraasi.
Vierailija kirjoitti:
Mun on ylipäätänsä vaikea olla rento asunnon ulkopuolella ja liika hälinä ärsyttää. Oon aina pelännyt nolatuksi tulemista, kun koulussakin on vielä kiusattu. Tosi vaikeaa saada muodostettua perheen ulkopuolisia suhteita.
Sama. Kaipa sitä aivot on jotenkin sökönä ja traumat puskee pintaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaupassa sanon aina kassalle Hei ja kiitos!kun poistun ostosteni kanssa, ja kassa vastaa samalla tavalla. Nyt kassat sanovat jo kuittia antaessaan Hyvää päivänjatkoa! Vastaan kiitos samoin, vaikka oikeestaan kuitista pitäisi kiittää, ja alan pakata kassiani. Tulee outo olo jos kassalla ei ole muita asiakkaita ja sanon Hei kiitos, vastausta ei tule. Ihme automaattifraasi.
Nämä siis nuoria aikuisia. Yksi aloitti senbfraasin ja nyt kaikki nuoret kassat kailottaa sitä samaa. Pari vanhempaa kassaa puhuu ihan oikeesti ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan mitään käytöstapoja ollut 20-vuotiaana. Kotikasvatus oli periaatteessa ihan ok, mutten saanut koskaan puhua lapsena tuntemattomille. Olin ehkä juuri oppinut sanomaan kaupassa hei ja kiitos. Loput opin sitten kantapään eli ihmisten paheksunnan kautta, varsinkin ulkomailla kun olin sellaisissa maissa (Ranska, Italia), joissa käytöstapoja edellytettiin.
Tästä on siis jo yli 20 vuotta aikaa. Nykyään ärsyttää todella paljon, mikäli joku käyttäytyy huonosti, mutta yritän muistaa, ettei se välttämättä johdu k.sipäisyydestä, vaan siitä, ettei kukaan ole koskaan kertonut, miten kuuluu käyttäytyä, eikä varsinkaan ole sitten pystynyt käytöstapoja harjoittelemaan.
Itselläni on ainakin sosiaalista ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivotin lähikauppani nuorelle kassalle (poika) kerran hyvää viikonloppua, sain vastaukseksi: "Jep".
Nuoret asiakaspalvelijat ovat ilkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, sillä itse olen huomannut aivan päinvastaisen ilmiön ainakin pääkaupunkiseudulla. Asiakaspalvelun ym taso on noussut hurjasti, ja useimmat näistä hyvistä ystävällistä sekä asiakkaan huomioivista asiakaspalvelijoista ovat juuri niitä nuoria aikuisia. Esimerkkinä siis työelämästä.
Tässähän se jälleen näkyy, keskiluokan jakautuminen. Ne joilla menee hyvin, sosiaalistuvat harrastuksissa ja sukutapaamisissa, perhetuttuja tavatessa jne. Köyhtyneistö sen sijaan raapii rahaa kasaan seuraavaan vuokraan ja suree kun kaksioon ei mahdu vieraita eikä riittävää ruokapöytääkään. Eivät häpeältään saa tutustuttua naapureihinkaan, ja lapset metsittyvät kaupungissa.
Arvaa sitten, kumpien lapset siellä palveluammateissa loistavat, kun hakijoita on pilvin pimein.
Kyllä ihan vähätuloinen yksinhuoltajakin voi opettaa lapselleen sosiaalisia taitoja ja sosiaalistaa lapsensa. Asiahan ei vaadi puitteita. On olemassa ilmaisia harrastuksia kuten kirjaston lukupiiri tai kirkon muskari. Sen lisäksi on olemassa myös edullisia harrastuksia. Esimerkiksi judovaatteita kierrätetään hyvin ja judossa ei suvaita huonoa käytöstä keneltäkään.
Moniko yh tietää, että judovaatteita kierrätetään? Itse jouduin aikoinaan lopettamaan karaten koska äidille tuli kassakriisi. Ei sinne saanut edes alennusta tai lykkäystä.
Harva ymmärtää, että haitan ei tarvitse olla ratkaiseva ollakseen haitta. Kun elämä muuttuu päättymättömäksi aitajuoksuradaksi, joku niistä aidoista kompastuttaa juoksijan vaikka hänellä olisi tekninen kyky päästä jokaisesta yksittäisestä yli.
Puhutaan todennäköisyyksistä. Niiden ymmärtämiseen etenkin poliittisissa kysymyksissä tarvitaan ilmeisesti vähintään yli 120 menevä äo. Senverran harva tuntuu oivaltavan asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies ja ottanut itseesi, kun nuori nainen ei vastannutkaan toivotuksiisi?
Oletko kuullut sellaisesta kuin perusystävällisyys? Tai käytöstavat?
Monen hyvin käyttäytyvänkin on nykyään vaikeaa ilmaista tavalla tai toisella kiitosta kun kysytään sellainen tavallinen kysymys kuin "mitä kuuluu?"
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen fobia ja ahdistus usein taustalla.
Vaikkei lapsuudenkodissa olekaan ymmärretty kasvattaa lapsesta toisten ihmisten hyväntahtoisuuteen luottavaista niin peruskäytöstavat voi aina opettaa lapselle. Jos lapsuus on ohi niin sosiaalisista fobioista kärsivä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä ahdistuva pääsee eri tilanteissa sujuvasti eteenpäin nimenomaan hyvien käytöstapojen avulla. Kukaan normaali ihminen ei jää miettimään toisen käytöstä jos toinen osaa tervehtiä, kiittää ja pyytää anteeksi.
Noita taitoja voi mennä harjoittelemaan vaikka lähikauppaan. Tervehtii kassaa ja kiittää sekä toivottaa hyvää päivänjatkoa.
On selvää, että terapiakin voi auttaa mutta terapia ei korvaa käytännössä tapahtuvaa siedätyshoitoa. Enemmän ihmiset kiinnittävät huomiota vaitonaiseen vaeltajaan, joka ei puhu eikä pukahda missään tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun on ylipäätänsä vaikea olla rento asunnon ulkopuolella ja liika hälinä ärsyttää. Oon aina pelännyt nolatuksi tulemista, kun koulussakin on vielä kiusattu. Tosi vaikeaa saada muodostettua perheen ulkopuolisia suhteita.
Varsinaisessa elämässä ei ole yhtä paljoa keskenkasvuisia ja lapsellisia ihmisiä kuin peruskoulussa ja toisella asteella. Kiusaamiseen syyllinen on aina kiusaaja. Kannattaa vapautua kiusatun identiteetistä. Siten näytät keskisormea kiusaajillesi. Mikään mahti maailmassa ei estä sinun käyttäytyvän kuin sivistynyt ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ainakin sosiaalista ahdistusta.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon saa halvan avun lääkärin kirjoittamalla iät ja ajat käytetyllä verenpainelääkityksellä. Minun teinini elämä muuttui kun hän pakon edessä alkoi syödä lääkkeitä sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Tilannne oli niin paha, ettei koulunkäynnistä meinannut tulla mitään.
Vuoden päästä hänellä oli jo muutama luottokaveri. Nyt opiskelijana onkin vaikeampaa tutustua muihin, koska he eivät pahemmin puhu eivätkä vastaa jos vaikka kysyy ihan normaalin kohteliaasti maanantaina, että oliko kiva viikonloppu? Hän on hyvillään, että otti lääketieteen avun vastaan ja pääsi lopulta sosiaalisten tilanteiden pelosta 75% eroon.
Hieman varovaisuutta kannattaakin säilyttää, ettei ole sinisilmäinen ja jymäytettävissä oleva hölmö. Jotain esitelmää pitäessä rauhoittaa tietää, että suurinta osaa kuulijoista ei kiinnosta koko asia ja he ovat puhelimillaan. On kuin seinille puhuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, sillä itse olen huomannut aivan päinvastaisen ilmiön ainakin pääkaupunkiseudulla. Asiakaspalvelun ym taso on noussut hurjasti, ja useimmat näistä hyvistä ystävällistä sekä asiakkaan huomioivista asiakaspalvelijoista ovat juuri niitä nuoria aikuisia. Esimerkkinä siis työelämästä.
Tässähän se jälleen näkyy, keskiluokan jakautuminen. Ne joilla menee hyvin, sosiaalistuvat harrastuksissa ja sukutapaamisissa, perhetuttuja tavatessa jne. Köyhtyneistö sen sijaan raapii rahaa kasaan seuraavaan vuokraan ja suree kun kaksioon ei mahdu vieraita eikä riittävää ruokapöytääkään. Eivät häpeältään saa tutustuttua naapureihinkaan, ja lapset metsittyvät kaupungissa.
Arvaa sitten, kumpien lapset siellä palveluammateissa loistavat, kun hakijoita on pilvin pimein.
Kyllä ihan vähätuloinen yksinhuoltajakin voi opettaa lapselleen sosiaalisia taitoja ja sosiaalistaa lapsensa. Asiahan ei vaadi puitteita. On olemassa ilmaisia harrastuksia kuten kirjaston lukupiiri tai kirkon muskari. Sen lisäksi on olemassa myös edullisia harrastuksia. Esimerkiksi judovaatteita kierrätetään hyvin ja judossa ei suvaita huonoa käytöstä keneltäkään.
Moniko yh tietää, että judovaatteita kierrätetään? Itse jouduin aikoinaan lopettamaan karaten koska äidille tuli kassakriisi. Ei sinne saanut edes alennusta tai lykkäystä.
Harva ymmärtää, että haitan ei tarvitse olla ratkaiseva ollakseen haitta. Kun elämä muuttuu päättymättömäksi aitajuoksuradaksi, joku niistä aidoista kompastuttaa juoksijan vaikka hänellä olisi tekninen kyky päästä jokaisesta yksittäisestä yli.
Puhutaan todennäköisyyksistä. Niiden ymmärtämiseen etenkin poliittisissa kysymyksissä tarvitaan ilmeisesti vähintään yli 120 menevä äo. Senverran harva tuntuu oivaltavan asiaa.
Ainakin meidän judoseurassamme on kierrätetty judopukuja iät ja ajat. Kukaan ei tarvi joka kokoa olevia judopukuja vaatehyllyjä täyttämään. Ihan omassa FB-ryhmässä ostimme ja myimme judopukuja. Mielestäni urheiluseurojen pitäisi tehdä oma osansa sen eteen, ettei suomalaisten roskiin laittama tekstiilijätemäärä (13kg/asukas/vuosi) kasvaisi enempää.
Muidenkin harrastusten välineiden kierrätystä on viisasta tehostaa ihan ilmastonmuutoksen hidastamisen nimissä.
Kyllä urheiluseuralla pitäisi olla sosiaalinen omatunto olemassa. Luulisi seuran harrastajamäärän olevan tärkeä asia seuralle. Eikä sosiaalihuolto antanut ennen vanhaan vähävaraisille lapsille ja nuorille harrastusrahaa? Se ehkäisisi syrjäytymistä.
Sosiaalinen fobia ja ahdistus usein taustalla.