Mikä muuttui, kun täytit 40?

Vierailija kirjoitti:

Tulin ekaa kertaa äidiksi joten kaikki muuttui.

Tuossa iässä kuuluu olla mummo, ei vauvan äiti.

Tiedoksesi, että Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut huomattavasti. Nykyisin ensisynnyttäjät ovat yli 30-vuotiaita ja moni tulee ensimmäistä kertaa äidiksi noin 40-vuotiaana. Hyhin harvalla 20-25-vuotiaalla naisella on lapsi. 20-30-vuotiaat opiskelevat ja käyvät töissä ja perhe perustetaan huomattavasti myöhemmin kuin kymmeniä vuosia sitten.

Isoäidiksi tullaan nykyään 60-70-vuotiaana. Monessa lapsiperheessä isovanhemmat ovat iäkkäitä ja usein he ovat jo melko raihnaista väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ekaa kertaa äidiksi joten kaikki muuttui.

Tuossa iässä kuuluu olla mummo, ei vauvan äiti.

Vierailija kirjoitti:

Kolmen ämpärin kantaminen ei enää onnistunut. Piip vielä jaksoi mutta polvet ei kerpele kestäneet.

Piip, mikä ihmeen piip?

"Sepä se, miehet vanhenee kuin viini ja naiset kuin maito."

Ei se ihan niin mene. Miesten sänkykunto rupeaa siinä nelikymppisenä laskemaan huomattavasti, jos ei oikeasti pidä kunnostaan huolta. Jos on semmoinen keskinkertainen perusjampppa, niin ei ainakaan mun kyydissä jaksa. N41

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksesi, että Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut huomattavasti. Nykyisin ensisynnyttäjät ovat yli 30-vuotiaita ja moni tulee ensimmäistä kertaa äidiksi noin 40-vuotiaana. Hyhin harvalla 20-25-vuotiaalla naisella on lapsi. 20-30-vuotiaat opiskelevat ja käyvät töissä ja perhe perustetaan huomattavasti myöhemmin kuin kymmeniä vuosia sitten.

Isoäidiksi tullaan nykyään 60-70-vuotiaana. Monessa lapsiperheessä isovanhemmat ovat iäkkäitä ja usein he ovat jo melko raihnaista väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ekaa kertaa äidiksi joten kaikki muuttui.

Tuossa iässä kuuluu olla mummo, ei vauvan äiti.

No jos sinut on saatu 40-vuotiaana ja sinä saat lapsen 40-vuotiaana, on äitisi sitten jo 80-vuotias, kun hänestä tulee isoäiti, ei enää 60-70-vuotias.  Onhan tuo iäkkäämpänä synnyttäminen ollut jo aika pitkään muotia.

On kyllä raskasta lukea näitä ikäkriisikeskusteluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ekaa kertaa äidiksi joten kaikki muuttui.

Tuossa iässä kuuluu olla mummo, ei vauvan äiti.

Sä et sitä päätä. Eikä tuossa iässä vielä kuulu olla mummo.

En ole ikinä ollut mikään syntymäpäivien juhlija, eikä se ole ikinä kauheasti kiinnostanut. Yllättin kuitenkin vaimoni 40 vuotispäiväni kunniaksi. Siitä tuli ihana päivä ja toivottavasti vaimoni muistaa sen ikuisesti.

Syntymäpäiväni aamuna herätin vaimoni tuomalla hänelle kahvin sänkyyn. Suutelin hänen olkapäitään ja kaulaansa ja rakastelimme tulisesti ennen töihin lähtöä. Vaimoni oli kotona jäätyään vastikään työttömäksi ja lasten jo muutettua omilleen (saimme kaksostytöt kun olimme molemmat vasta 20 vuotiaita) ei ollut nyt mihinkään kiire. 

Olin vastikään voittanut lotossa isohkon summan rahaa josta osan käytin lomamatkan varaamiseen ja uuden auton ostoon vähän niinkuin salassa vaimoltani. Sängyssä vielä loikoillessamme kerroin nuo uutiset vaimolleni. Sanoin varanneeni kaukomatkan joka alkaisi pitkällä Karibian risteilyllä. Vaimoni oli pakahtua hymystä.

Ennen töihin lähtöä huikkasin ovelta,  että hänen kannattaisi pakata laukkunsa valmiiksi päivän aikana. Vaimoni kysyi mihin olimme menossa ja mitä pakata mukaan. 

Sanoin, että minua ei kiinnosta pätkääkään - kunhan hän olisi poissa asunnosta siihen mennessä kun tulisin kotiin. Lukkoseppä tulisi klo 16 ja minun lentoni lähti klo 19 ja siihen mennessä halusin akan ulos kämpästä.    

Vierailija kirjoitti:

Muuttuuko elämä jotenkin radikaalisti sillä samalla sekunnilla kun täyttää 40v.? Ei mulla ainakaan muuttunut ja elämä on nyt 42-vuotiaana samanlaista kuin 39-vuotiaana. En tajua mikä tässä olisi pitänyt muuttua jotenkin erityisesti. Ei mun elämä ole ohi.

Myös miehet vanhenee.

Miehillä se vanheneminen ei näy niin selkeästi kun aina voi vaihtaa nuorempaan tyttöystävään. 

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ollut mikään syntymäpäivien juhlija, eikä se ole ikinä kauheasti kiinnostanut. Yllättin kuitenkin vaimoni 40 vuotispäiväni kunniaksi. Siitä tuli ihana päivä ja toivottavasti vaimoni muistaa sen ikuisesti.

Syntymäpäiväni aamuna herätin vaimoni tuomalla hänelle kahvin sänkyyn. Suutelin hänen olkapäitään ja kaulaansa ja rakastelimme tulisesti ennen töihin lähtöä. Vaimoni oli kotona jäätyään vastikään työttömäksi ja lasten jo muutettua omilleen (saimme kaksostytöt kun olimme molemmat vasta 20 vuotiaita) ei ollut nyt mihinkään kiire. 

Olin vastikään voittanut lotossa isohkon summan rahaa josta osan käytin lomamatkan varaamiseen ja uuden auton ostoon vähän niinkuin salassa vaimoltani. Sängyssä vielä loikoillessamme kerroin nuo uutiset vaimolleni. Sanoin varanneeni kaukomatkan joka alkaisi pitkällä Karibian risteilyllä. Vaimoni oli pakahtua hymystä.

Ennen töihin lähtöä huikkasin ovelta,  että hänen kannattaisi pakata laukkunsa valmiiksi päivän aikana. Vaimoni kysyi mihin olimme menossa ja mitä pakata mukaan. 

Sanoin, että minua ei kiinnosta pätkääkään - kunhan hän olisi poissa asunnosta siihen mennessä kun tulisin kotiin. Lukkoseppä tulisi klo 16 ja minun lentoni lähti klo 19 ja siihen mennessä halusin akan ulos kämpästä.    

Sellaset fantasiat. Tuliko hyvä mielu?

Vierailija kirjoitti:

"Sepä se, miehet vanhenee kuin viini ja naiset kuin maito."

Ei se ihan niin mene. Miesten sänkykunto rupeaa siinä nelikymppisenä laskemaan huomattavasti, jos ei oikeasti pidä kunnostaan huolta. Jos on semmoinen keskinkertainen perusjampppa, niin ei ainakaan mun kyydissä jaksa. N41

Voi kuule, sun ikäistä panee enää epätoivoiset peräkammarin pojat.

Seksielämä loppui niillä nurkilla

Miksi luet? Jos ikäkriisi ei kosketa sinua, niin tiedoksi, että monia ihmisiä ikäkriisi koskettaa. Ikääntyminen ei ehkä ahdista, pelota ja masenna sinua. Ikääntyminen ja siihen liittyvät haitat ja ongelmat on asia, joka ahdistaa, pelottaa ja masentaa monia ihmisiä ja todella paljon!

Vierailija kirjoitti:

On kyllä raskasta lukea näitä ikäkriisikeskusteluja. 

S#ksielämä loppuu naisella viimeistään noin 45-50-vuotiaana. Hedelmättömyys, vaihdevuodet, ylipaino ja ulkonäön rupsahtaminen aiheuttavat haluttomuutta. S#ksi ei kiinnosta naista enää vähääkään. Parisuhteessa tämä voi aiheuttaa ongelmia, jos puoliso on vielä s#ksuaalisesti aktiivisessa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Seksielämä loppui niillä nurkilla

Elämäni ensimmäiset iho-ongelmat tulivat heti kun täytin 40. Se hieman yllätti. Perioraalidermatiitti, joka ei mennyt pois ilman lääkärin apua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi luet? Jos ikäkriisi ei kosketa sinua, niin tiedoksi, että monia ihmisiä ikäkriisi koskettaa. Ikääntyminen ei ehkä ahdista, pelota ja masenna sinua. Ikääntyminen ja siihen liittyvät haitat ja ongelmat on asia, joka ahdistaa, pelottaa ja masentaa monia ihmisiä ja todella paljon!

Vierailija kirjoitti:

On kyllä raskasta lukea näitä ikäkriisikeskusteluja. 

No enemmän ahdistaa nuo ns nuorten vastaukset, kun luulevat olevansa ikuisesti nuo

ria ja sitten osoittavat suunnilleen jotain vanhempaa sormella: katsokaa hän on tuossa vanha ja MINÄ nuori.

Miesten kiinnostus alkoi selkeästi hiipumaan. Huomaan myös itse olevani nykyään väsyneempi kuin vaikka vain 5 vuotta sitten ja palautuminen treeneistä vie huomattavasti kauemmin. Nykyään myös lihon huomattavasti herkemmin, jos syön yhtään mitään ylimääräistä.

Vierailija kirjoitti:

Näin iäkkäämpänä on saanut huomata, että on miehille ilmaa. Joo no kerta panoksi kelpaa, mutta parisuhteeseen halutaan se 25v nainen :/

vm78

Sama. Onneksi myös omat lapsihaaveet ovat hiipuneet, joten enää ei ole pakonomaista tarvetta pariutua. Ekaa kertaa elämässäni mietin, millaisen tulevaisuuden itse haluan sen sijaan, että tekisin asioita sen vuoksi, että se parantaisi asemiani parisuhdemarkkinoilla tai mahdollistaisi yhteisen elämän miehen kanssa. Voin asua just miten haluan, olla liian kiireinen harrastusten, opiskelun tai ystävien vuoksi, voin tehdä sellaisia valintoja, jotka eivät välttämättä miellyttäisi miestä jne.

Aloin opiskelemaan uutta alaa kun täytin 40.v. Olen miettinyt, haluanko tehdä nykyistä työtä eläkeikään asti. Lapset on jo teini-ikäisiä ja omaa aikaa on enemmän, olen urheillut useammin ja kiinnittänyt enemmän huomioita ruokavalioon, kiloja tuppaa kertymään herkemmin kuin aikaisemmin. Pienen ikäkriisin lisäksi on ollut myös kriisiä parisuhteessa, olemme olleet jo pitkään yhdessä, eikä kahdenkeskistä aikaa oikein ole viime vuosina ollut. Olen myös huomannut, että haluamme tulevaisuudelta eri asioita. Tänä keväänä huomasinkin ihastuneeni hieman nuorempaan työkaveriini, enkä ole saanut häntä vielä mielestäni..

N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luet? Jos ikäkriisi ei kosketa sinua, niin tiedoksi, että monia ihmisiä ikäkriisi koskettaa. Ikääntyminen ei ehkä ahdista, pelota ja masenna sinua. Ikääntyminen ja siihen liittyvät haitat ja ongelmat on asia, joka ahdistaa, pelottaa ja masentaa monia ihmisiä ja todella paljon!

Vierailija kirjoitti:

On kyllä raskasta lukea näitä ikäkriisikeskusteluja. 

No enemmän ahdistaa nuo ns nuorten vastaukset, kun luulevat olevansa ikuisesti nuo

ria ja sitten osoittavat suunnilleen jotain vanhempaa sormella: katsokaa hän on tuossa vanha ja MINÄ nuori.

Todennäköisesti olet ajatellut itse ihan samoin nuorena. Itsekin vihasin kaikkia mummoja, jotka aina viisastelivat, että elämä on lyhyt ja vuodet valuu hetkessä hukkaan, jos et ole varuillaan. Nyt ymmärrän, et oikee elämä alkaa vasta sitten, kun tajuaa, että loppulaskenta on alkanut. Sitä ennen kaikki on yhdentekevää haahuilua tai autopilotilla suorittamista.