Kun kukaan ei vain tunnu oikealta

Vierailija kirjoitti:

Itselläni taas kävi niin, että löysin sellainen ihmisen, mutta sitten jutusta ei kuitenkaan tullut mitään. Vaikea kiinnostua kenestäkään muusta kun tiedän, että se yksi ihminen on olemassa - ja hänkin sinkkuna, samaan aikaan kuin minä. Ja sitten kun kukaan muu ei tunnu läheskään samalta...

Miksi ei tullut mitään? Eikö se toinen tuntenut niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni taas kävi niin, että löysin sellainen ihmisen, mutta sitten jutusta ei kuitenkaan tullut mitään. Vaikea kiinnostua kenestäkään muusta kun tiedän, että se yksi ihminen on olemassa - ja hänkin sinkkuna, samaan aikaan kuin minä. Ja sitten kun kukaan muu ei tunnu läheskään samalta...

Miksi ei tullut mitään? Eikö se toinen tuntenut niin?

No, ilmeisesti ei tuntenut yhtä voimakkaasti. Ei hän täysin välinpitämätönkään ollut, mutta juttu kaatui hyvin varhaisessa vaiheessa. En jaksa selittää yksityiskohtia, tutut vielä tunnistavat... Mutta oli vähän monimutkaisempi juttu kuin tavanomaiset jutut joissa joko toinen ei sitten olekaan kiinnostunut tai jossa jompi kumpi olisi hakenut vain seksiä. Mutta ei sillä oikeastaan tämän ketjun aiheen kannalta ole mitään väliä, miksi juttu ei jatkunut - pointti on se, että minä löysin juuri sellaisen ihmisen jollaisen haluaisin, ja tiedän hänen olevan olemassa, ja nyt pitäisi sitten saada itsensä kiinnostumaan jostain toisesta - eikä kukaan tunnu puoliksikaan niin hyvältä kuin hän.

Jokaiselle meistä on se oikea jossain. Voi niitä olla useampikin vaadittavat kriteerit täyttävä, mutta se miten sen onnistuu kohtaamaan ja siitä vielä kehittämään parisuhteen voi osoittautua aika hankalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni taas kävi niin, että löysin sellainen ihmisen, mutta sitten jutusta ei kuitenkaan tullut mitään. Vaikea kiinnostua kenestäkään muusta kun tiedän, että se yksi ihminen on olemassa - ja hänkin sinkkuna, samaan aikaan kuin minä. Ja sitten kun kukaan muu ei tunnu läheskään samalta...

Miksi ei tullut mitään? Eikö se toinen tuntenut niin?

No, ilmeisesti ei tuntenut yhtä voimakkaasti. Ei hän täysin välinpitämätönkään ollut, mutta juttu kaatui hyvin varhaisessa vaiheessa. En jaksa selittää yksityiskohtia, tutut vielä tunnistavat... Mutta oli vähän monimutkaisempi juttu kuin tavanomaiset jutut joissa joko toinen ei sitten olekaan kiinnostunut tai jossa jompi kumpi olisi hakenut vain seksiä. Mutta ei sillä oikeastaan tämän ketjun aiheen kannalta ole mitään väliä, miksi juttu ei jatkunut - pointti on se, että minä löysin juuri sellaisen ihmisen jollaisen haluaisin, ja tiedän hänen olevan olemassa, ja nyt pitäisi sitten saada itsensä kiinnostumaan jostain toisesta - eikä kukaan tunnu puoliksikaan niin hyvältä kuin hän.

Ikävää. Jos et saanut selviä pakkeja, niin tuollainen voikin olla vähän vaikeampi saada pois mielestä. Itselläni vähän vastaava kokemus ja fiilikset ihan samat kuin sinulla tuon suhteen, että miten sitä edes saisi itsensä kiinnostumaan jostain toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni taas kävi niin, että löysin sellainen ihmisen, mutta sitten jutusta ei kuitenkaan tullut mitään. Vaikea kiinnostua kenestäkään muusta kun tiedän, että se yksi ihminen on olemassa - ja hänkin sinkkuna, samaan aikaan kuin minä. Ja sitten kun kukaan muu ei tunnu läheskään samalta...

Miksei tullut? Toivottavasti syynä ei ollut harjoituksen puute tai se, että kulmat olivat liian hiomattomat ja kaaduitte alkuvaikeuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni taas kävi niin, että löysin sellainen ihmisen, mutta sitten jutusta ei kuitenkaan tullut mitään. Vaikea kiinnostua kenestäkään muusta kun tiedän, että se yksi ihminen on olemassa - ja hänkin sinkkuna, samaan aikaan kuin minä. Ja sitten kun kukaan muu ei tunnu läheskään samalta...

Miksei tullut? Toivottavasti syynä ei ollut harjoituksen puute tai se, että kulmat olivat liian hiomattomat ja kaaduitte alkuvaikeuksiin. 

Ei ollut sellainen syynä. Eikä tässä enää ihan nuoria ja harjaantumattomia olla, kumpikaan meistä.

Suurimmalle osalle ei vaan löydy sitä oikeaa, kaikenlaisia vääriä sitäkin enemmän.

Varmaan hyvä kysymys on kaikille ; haluatko kuolla yksin.

Jos vastaat että et, niin ota sellainen jonka kanssa tulet toimeen ok. Ei tartte sukkien pyöriä jaloissa. Koska jos ne pyörii alussa, loppuu se pyöriminen kuitenkin.

Elämä on pääosin arkea, ja oleellista on tulla toimeen. Rakkaus - se vaihtelee...

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hyvä kysymys on kaikille ; haluatko kuolla yksin.

Jos vastaat että et, niin ota sellainen jonka kanssa tulet toimeen ok. Ei tartte sukkien pyöriä jaloissa. Koska jos ne pyörii alussa, loppuu se pyöriminen kuitenkin.

Elämä on pääosin arkea, ja oleellista on tulla toimeen. Rakkaus - se vaihtelee...

Hohhoijaa... Jos sukkien pyöriminen jaloissa loppuisikin, on silti ihan eri asia, tuntuuko toinen oikeasti omalta sielunkumppanilta ja juuri itselle sopivalta, vai onko hän vain joku, jonka kanssa tulee toimeen ok. Jos itse sattuukin olemaan se, joka kuolee myöhemmin, kuolee joka tapauksessa yksin, mutta sitä ennen joutuu hoivaamaan toista - voin uskoa, että motivaatio siihen on hiukan eri, onko kyseessä ihminen, jonka vuoksi ne sukat pyörivät jaloissa, vai onko kyseessä vain joku jonka kanssa on ainoastaan "tullut toimeen".

Ja on ihan eri asia, onko kyseessä suuresta intohimosta kehittynyt rakkaussuhde - vai onko kyseessä vain joku jonka kanssa on "tultu toimeen" ja pyöritetty yhdessä arkea. Se tavallinen arki tuntuu nimittäin ihan erilaiselta eri ihmisten kanssa. Jonkun kanssa se tuntuu mielekkäämmältä kuin toisten kanssa.

Johtuu siitä, ettet ole kehenkään kunnolla rakastua retkahtanut, ap.

Eikä kukaan sinuun.  Jos niin tapahtuu, se on menoa.

Voihan oikea! Eihän kukaan tuota jaksaisi pitkään. Eli jos MINULLE kaiken pitäisi olla helppoa ja luonnollista, miten sitten sille toiselle. Ei vaan ole kahta täydellisesti toisilleen sopivaa ihmistä. Toinen aina uhrautuu vaikkei sitä sanoisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä, ettet ole kehenkään kunnolla rakastua retkahtanut, ap.

Eikä kukaan sinuun.  Jos niin tapahtuu, se on menoa.

Niin - mikäli se on molemminpuolista. Ei pelkkä oma rakastuminen vielä mitään takaa - ja toisaalta mitenkäs rakastut, jos ei kukaan ole sellainen, joka kolahtaa oikealla tavalla. Eipä niitä elämässä ihan hirveän monta kertaa tule.

Vierailija kirjoitti:

Voihan oikea! Eihän kukaan tuota jaksaisi pitkään. Eli jos MINULLE kaiken pitäisi olla helppoa ja luonnollista, miten sitten sille toiselle. Ei vaan ole kahta täydellisesti toisilleen sopivaa ihmistä. Toinen aina uhrautuu vaikkei sitä sanoisikaan.

Mitä tarkoitat tällä?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hyvä kysymys on kaikille ; haluatko kuolla yksin.

Jos vastaat että et, niin ota sellainen jonka kanssa tulet toimeen ok. Ei tartte sukkien pyöriä jaloissa. Koska jos ne pyörii alussa, loppuu se pyöriminen kuitenkin.

Elämä on pääosin arkea, ja oleellista on tulla toimeen. Rakkaus - se vaihtelee...

Ota ja ota. Mites otat kun ei pääse edes toisille treffeille kenenkään kanssa 🤔

Olen ollut pitkään parisuhteessa. Miehen ymmärtää minua, suhde tuntuu hyvältä ja pystyn olemaan oma itseni. Silti minullakaan ei ole sellaista tunnetta, että olisin jotenkin kotona hänen kanssaan tai että hän täysin ymmärtäisi minua. Ei sellaista ihmistä ole olemassakaan. Lopulta ihminen on aina yksin. Omat ajatukset, ajattelu ja mielipiteet ovat asioita, joita ei oikein pysty jakamaan kenenkään kanssa. 

Siksi parisuhteen tulisi perustua ensisijaisesti seksiin, hauskanpitoon ja mukavaan yhdessä olemiseen. Ei ole olemassa sielunkumppaneita, täydellistä ymmärtämistä tai samankaltaisuutta. On olemassa ihmisiä, joiden kanssa on parempi olla kuin muiden, mutta tässä maailmassa ihminen on aina yksin. Ja sanon tämän siis pitkän, onnellisen ja rakkaudentäyteisen parisuhteen kokemuksella. 

Tarkoitin toisen kanssa kotona olemisella sitä että voisi olla oma itsensä. Hillua kotona vaikka miten, puhua mistä vaan, näyttää huonotkin puolet ja olla rennosti. Jännittämättä ja pingottamatta. Kyllä te tiedätte. Kyse ei siis ole mistään sukkien pyörimisestä, vaan siitä että jonkun kanssa olisi se tietty helppouden tunne. Kyllä te tiedätte. Eksän kanssa se oli, mutta perhe-elämän haasteisiin meistä ei ollut. Sen koommin kaikki tuttavuudet on olleet pelkkää jäykistelyä. Mutta toki jos ei sellaista tule niin sitten ollaan yksin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni taas kävi niin, että löysin sellainen ihmisen, mutta sitten jutusta ei kuitenkaan tullut mitään. Vaikea kiinnostua kenestäkään muusta kun tiedän, että se yksi ihminen on olemassa - ja hänkin sinkkuna, samaan aikaan kuin minä. Ja sitten kun kukaan muu ei tunnu läheskään samalta...

Miksi ei tullut mitään? Eikö se toinen tuntenut niin?

No, ilmeisesti ei tuntenut yhtä voimakkaasti. Ei hän täysin välinpitämätönkään ollut, mutta juttu kaatui hyvin varhaisessa vaiheessa. En jaksa selittää yksityiskohtia, tutut vielä tunnistavat... Mutta oli vähän monimutkaisempi juttu kuin tavanomaiset jutut joissa joko toinen ei sitten olekaan kiinnostunut tai jossa jompi kumpi olisi hakenut vain seksiä. Mutta ei sillä oikeastaan tämän ketjun aiheen kannalta ole mitään väliä, miksi juttu ei jatkunut - pointti on se, että minä löysin juuri sellaisen ihmisen jollaisen haluaisin, ja tiedän hänen olevan olemassa, ja nyt pitäisi sitten saada itsensä kiinnostumaan jostain toisesta - eikä kukaan tunnu puoliksikaan niin hyvältä kuin hän.

Vähän sama tilanne paitsi ehdittiin olla yhdessä puolitoista vuotta. Vaikea uskoa, että löytyy ihan heti vastaavaa tunnetta, jos koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin toisen kanssa kotona olemisella sitä että voisi olla oma itsensä. Hillua kotona vaikka miten, puhua mistä vaan, näyttää huonotkin puolet ja olla rennosti. Jännittämättä ja pingottamatta. Kyllä te tiedätte. Kyse ei siis ole mistään sukkien pyörimisestä, vaan siitä että jonkun kanssa olisi se tietty helppouden tunne. Kyllä te tiedätte. Eksän kanssa se oli, mutta perhe-elämän haasteisiin meistä ei ollut. Sen koommin kaikki tuttavuudet on olleet pelkkää jäykistelyä. Mutta toki jos ei sellaista tule niin sitten ollaan yksin. Ap

Eivätkö uudet tuttavuudet aina ole jollain tapaa jäykistelyä? Mun on ainakin tosi vaikeaa kuvitella, että jonkun kanssa olisi tuollainen helppouden tunne heti.