Kuopion lapsisurmaaja oli pohtinut tekoa useita viikkoja!

Tuntuu että täällä pyörii paljonkin kaikenlaisia pipoja! Ihminen voi yksinkertaisesti vain olla paha, narsisti murhaaja tarot kuningatar. Toivottavasti saa ansionsa mukaan.

Tuli mieleen yks ilta että onko oikeasti olemassa ns.
" murhanhimo"?
En tarkoita että tällä äidillä olisi ollut mutta kuitenkin.
Miksi sillä oli pakkomielle tappamisesta?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 00:34"]

Tuntuu että täällä pyörii paljonkin kaikenlaisia pipoja! Ihminen voi yksinkertaisesti vain olla paha, narsisti murhaaja tarot kuningatar. Toivottavasti saa ansionsa mukaan.

[/quote]

Aina on tosiaan hyysäreitä, joiden mielestä joku Juha Valjakkalakin on vain sairas ja jonka kuuluisi saada terapiaa. Tietysti jossain katsannossa on niinkin, että kaikista voidaan kaivaa esiin jokin mielisairaus, koska ei ole olemassakaan täydellisen tasapainoista persoonaa. Mutta ajatus siitä, että persoonallisuushäiriö alentaisi syyntakeisuutta on todella vaarallinen. Ennemminkin rangaistuksia pitäisi koventaa, että rikoksiin taipuvaiset psykopaatit pysyisivät vankilassa mahdollisimman pitkään.

Ei muuta kuin hirteen tai luoti kalloon mokomalle lasten murhaaja horatsulle.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:20"]

Minulla kiinnostaisi tietää, että kuinka paljon näitä lapsensurmia tapahtui "ennenvanhaan". Miehet oli sodassa, savotoilla, uitossa ja reissuhommissa? Ei ollut osallistuvia isiä, vaan elettiin lähekkäin vittumaisen anopin,  juopon appiukon ja juoruavien kylän ämmien kanssa. Kukaan ei kysynyt, että jaksatko ja tarvitsetko omaa aikaa? Ei ollut neuvolaa, ei sossua.

Mitä on tapahtunut?

[/quote]

Kyllä ne lapset oli useimmiten siihen aikaan anopilla hoidossa, eikä suinkaan anoppi ollut harrastuksissaan tai matkailemassa. Etsi tietoa netistä, kyllä sitä löytyy. Lapsensurmat ovat useimmiten tainneet olla ei-toivottujen raskauksien aiheuttamia, katoamisia jne.

[/quote]

Myös sukulaistytöt hoitivat lapsia - halusivat tai eivät. Jos olit tyttö tai nainen, oli häpeä jos et pitänyt lapsista ja halunnut hoitaa niitä.

Lastenhoito ja - kasvatus oli täysin erilaista, nykyajan standardeilla meidät kaikki olisi otettu 60-70-luvulla huostaan, aiemmista aikakausista puhumattakaan.

Miehet joivat mutta alkoholinkäyttö on lisääntynyt niistä ajoista. Pääasiassa jokaisen piti raataa, ja ihmiset raihnaistuivat ja kuolivat nuorempina.

Joo ja 231:lla ei ole mielipidettä Kuopion tapaukseen, vaan tähän usein kysyttyyn "kuinka ennen jaksettiin".

Luulenpa että tämä tapaus tekee itsemurhan lähiaikoina. Kunhan vähän pää selvenee.

karmeaa. 

Oikeastaan mielenkiintoista, että tekeekö hän itsemurhan. Jos tekee, niin se voisi viitata edes jonkinlaiseen katumukseen ja ehkä siihen, että teon aikana ei ole ollut päässä kaikki kohdallaan. Jos ei, niin se taas varmistaisi sitä että kyseessä on jonkin tyypin psykopaatti.

Psykiatriaan erikoistuvana lääkärinä en osaa näillä tiedoilla sanoa tähän tapaukseen juuri mitään.
Tiedän vain, etten tiedä.

Yleisellä tasolla näissä tapauksissa mielestäni on hyvä miettiä rangaistuksien logiikkaa. On ihmisiä, jotka rangaistuksen uhasta huolimatta tavoitellevat omaa parastaan toisen ihmisen kustannuksella, jopa surmaamalla. Näiden tekojen jälkeen on ymmärrettävää että ihmiset vaativat kovempia rangaistuksia, ja haluavat tekijät julkisesti tuomita, jotta kynnys ko tekoihin nousisi. Harkitsevuus koetaan erityisen raskauttavana.

On olemassa myös ihmisiä, joiden tekoja mikään mahdollinen rangaistus ei estäisi. Nämä ihmiset yleensä luokitellaan sairaiksi. Vanhempi (biologisista syistä varsinkin äiti) on investoinut resursseja lapsiinsa, eikä heidän surmaamisensa suoraan sovellu ylläolevaan. Harva äiti (nykyisessä yhteiskunnassa) hyötyy lastensa kuolemasta, ja vielä harvemmin voi olettaa selviävänsä ilman rangaistusta.

Lisäksi on vielä on selityksen ja moraalisen oikeutuksen erottaminen. Ihmisen ääriteoillekin voidaan (ja mielestäni yhteiskunnan kannattaa) yrittää löytää jokin syy, vaikka se olisi olosuhteiden ja henkilön psyykeen vuorovaikutuksessa. Oikeutus taas on moraalinen käsite, eikä selitys ei ole lähellekään sen synonyymi.

Ihan varmastihan me ei tiedetä mitään hänen terveydestään mitään. Ei edes blogien perusteella.

Psykoosi voi olla hyvin kapea-alainen, esim.ellei diagnoosia tehdessä tule esille ilmastohormista tuleva vihreä savumyrkky, ei ole mitään muuta syytä epäillä potilaan terveyttä. Varsinkin kapea-alaisista harhoista kärsivät voivat pitää harhojaan niin stigmatisoivina, että pyrkivät salaamaan ne kaikilta mahdollisimman pitkään. Usein kuitenkin psykoottinen ihminen kertoo harhoistaan jos niistä tai niiden seurauksista kysyy.
Lapsivuodepsykoosi on sairaus, joka sopisi naiseen vauvan iän perusteella. Tiedän tapauksia, joissa "pakko vahingoittaa" rakkaimpiaan on ollut niin suuri, että ihmiset ovat sen estääkseen tehneet hirveitä itselleen.

Se onko tekijä ollut alentuneesti syyntakeinen ei tee tekoa hyväksyttäväksi tai ymmärrettäväksi. Se saattaa vaan olla monelle vaikea ja pelottava ymmärtää, että mielenterveydenhäiriö voi periaatteessa puhjeta kenelle tahansa ja seuraukset voivat olla hirvittäviä.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 01:31"]

Ihan varmastihan me ei tiedetä mitään hänen terveydestään mitään. Ei edes blogien perusteella. Psykoosi voi olla hyvin kapea-alainen, esim.ellei diagnoosia tehdessä tule esille ilmastohormista tuleva vihreä savumyrkky, ei ole mitään muuta syytä epäillä potilaan terveyttä. Varsinkin kapea-alaisista harhoista kärsivät voivat pitää harhojaan niin stigmatisoivina, että pyrkivät salaamaan ne kaikilta mahdollisimman pitkään. Usein kuitenkin psykoottinen ihminen kertoo harhoistaan jos niistä tai niiden seurauksista kysyy. Lapsivuodepsykoosi on sairaus, joka sopisi naiseen vauvan iän perusteella. Tiedän tapauksia, joissa "pakko vahingoittaa" rakkaimpiaan on ollut niin suuri, että ihmiset ovat sen estääkseen tehneet hirveitä itselleen. Se onko tekijä ollut alentuneesti syyntakeinen ei tee tekoa hyväksyttäväksi tai ymmärrettäväksi. Se saattaa vaan olla monelle vaikea ja pelottava ymmärtää, että mielenterveydenhäiriö voi periaatteessa puhjeta kenelle tahansa ja seuraukset voivat olla hirvittäviä.

[/quote]

Onko se ihan oikeesti niin että kenelle tahansa voi tulla esim. psykoosi? Pystyisin kuvittelemaan että masennus voi tulla melkein eklel tahansa. Mutta on vähä liioittelua, että kenelle vain voi tulla mielenterveyden häiriö "ihan yhtäkkiä".

Enemmänkin ajattelen sitä vaihtoehtoa, mihin joku jo viittasi, että emme voi tietää kyseisen naisen terveydestä juuri mitään edes jonkun blogin perusteella. Itse en ole blogia lukenut. vasta kuulin siitä.
Mutta itselläni on kokemusta sairaasta tyypistä, josta ei päällepäin olisi uskontu millään että maailmankuva on vinoutunut. Eli ihminen voi hyvin esittää tervettä ja olla jopa keskimääräistä viisaampi.
Varsinkaan puolesta puhuvat ystävät eivät tiedä totuutta. Heille on helppo esittää mukavaa kaveria.
Vain lasten isä tietää totuuden millaista perheessä on ollut.
Läheisen mielisairautta voi olla vaikea myöntää. Se ei saisi olla kynnyskysymys tai häpeä ja edetä liian pitkälle.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 01:41"]

Niin järkyttävää, ei voi kuvitella omaisten, isän ja isovanhempien tuskaa kun näin joulun alla menettäneet suloiset pienokaiset väkivaltaisesti yhden järkyttävän pahan ihmisen takia. Piti minunkin yllytyshullun mennä katsomaan naamakirjasta se isän ja vauvan kuva, ei olisi pitänyt, tuli tosi paha olo. Niin kaunis kuva, tosi suloinen vauva kauniin isän kanssa. Älkää katsoko.

[/quote]

Onko isänkin nimi jo mainittu? Toivottavasti ei.

Äiti on sairas ja todella pahasti. Bipolaari ja lapsivuodepsykoosi on vaarallinen yhdistelmä. Jossain on joku huomannut jotain, koska perhe oli lastensuojelun tarkkailussa. Narsismi taas liittyy tähän siinä mielessä, että masentunut ihminen on äärimmäisen itsekeskeinen. Eli äiti ei välttämättä ole narsisti luonteeltaan vaan narsismi on tässä sairauden oireena. Bipolaari tarvitsee lääkitystä, mutta varsinkaan maniavaiheessa ei halua sitä ottaa, koska ei itse koe sitä tarvitsevansa ja sairaudentunto yleensä puuttuu kokonaan. Äiti on ajatellut päästävänsä lapsensa pois pahasta maailmasta ja kuvittelee sairaassa mielessään tehneensä hyvän teon. Hän tietää joutuvansa vankilaan ja on valmis siihen,  pääasia että lapset ovat nyt turvassa (äidin mielestä). Pahempi juttu äidille on joutua psykiatriseen hoitoon ja mahdollisesti lääkityksen tehottua tajuta, mitä on tehnyt. Tällä hetkellä hän vielä varmasti vastailee kysymyksiin avoimesti eikä häpeä tekoaan, koska on omasta mielestään tehnyt sen, mikä lapsille on parasta. 

Tiivistettynä: sairas äiti teki kammottavan teon ja tulee kärsimään teostaan lopun elämäänsä

Miesasia ei liity tähän mitenkään. Myös mies voi romahtaa henkisesti ja tappaa perheensä. Jos täällä jotkut ovat isää syyttäneet, se on pientä syytöstä verrattuna siihen, miten naisia syytetään vastaavissa tapauksissa, kun tappaja on ollut mies. Huoraa ja femakkoa huutavat kertovat enemmän itsestään kuin yhdestäkään perhesurmasta.

Isä ei ole tappoihin syyllinen! Äiti on syyllinen mutta mahdollisesti syyntakeeton. Kenen tahansa mieli voi sairastua, toki joillain on siihen enemmän geneettistä taipumusta tai muuten suurempi riski esim. raskaiden elämäntilanteiden vuoksi. 

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 20:47"]On ihan eri asia yrittää ymmärtää kuin hyväksyä naisen teko. Se että ymmärrän mielen voivan olla niin sairas ja kykeneväinen erilaisten taustatekijöiden vaikutuksesta näin kuvottavaan tekoon ei tarkoita, että hyväksyisin moisen teon. Haluan naisen kärsivän ja rankaistavan. Mutta silti voin yrittää ymmärtää, miksi ja mikä tuohon tilanteeseen ajoi. [/quote] Piste. Järkevin kommentti mikä on tästä aiheesta kirjoitettu.

[/quote]

Mitä järkeä siinä on, että haluaa rangaista sairasta ihmistä tai nähdä tämän kärsivän? 

Ei sillä mikään psykoosi ollut. Oli harkinnut tekoaan jo viikkoja, toiminut ihan normaalisti ja jutustellut ja tavannut sitä ystäväänsäkin, joka blogiin kirjoitti pitkän jutun aiheesta. (Poistettu, mutta Googlen varastoista löytyy edelleen.) 

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:20"]

Minulla kiinnostaisi tietää, että kuinka paljon näitä lapsensurmia tapahtui "ennenvanhaan". Miehet oli sodassa, savotoilla, uitossa ja reissuhommissa? Ei ollut osallistuvia isiä, vaan elettiin lähekkäin vittumaisen anopin,  juopon appiukon ja juoruavien kylän ämmien kanssa. Kukaan ei kysynyt, että jaksatko ja tarvitsetko omaa aikaa? Ei ollut neuvolaa, ei sossua.

Mitä on tapahtunut?

[/quote]

30-luvulla tilastoituja alle 1vuotiaiden lapsensurmia oli luokkaa 80 vuodessa. Moninkertainen määrä kuoli keuhkokuumeeseen, synnynnäiseen heikkouteen ym. ja alle 5-vuotiaita esim hukkui nykypäivään verrattuna moninkertainen määrä. Arvuutella voi, kuinka moni lastensurmista tilastoitiin jonain muuna, koska kuolemansyyntutkimus oli vähän eri tasolla kuin nykyään.

Anekdootteja löytyy kyllä siitä, että esim paljon sairasteleva lapsi saatettiin jättää oman onnensa nojaan kunnes kupsahti, mutta vaikeahan se on vuosisata myöhemmin arvioida kuinka yleistä se lopulta oli. Pelkästään tilastojen valossa <1v lasten surmien määrä on vähentynyt 80 vuoden aikana noin kymmenesosaan.

Eli mitä on tapahtanut? Monin keinoin on saatu lapsensurmien määrä vähentymään murto-osaan, mutta nykyaikaisen median ansiosta niitä yksittäistapauksia päivitellään koko suomen voimin eikä vaan naapurikylissä. Sama koskee jossain määrin rikollisuutta ylipäätään ja on tavallaan surullista että osin juuri median ansiosta turvattomuuden tunne on lisääntynyt, vaikka väkivalta yhteiskunnassa on vähentynyt.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 20:40"]Minusta tämä on aivan selvää. Nainen oli sairastunut muutama vuosi sitten burn outin jälkeen maanis- depressiivisyyteen. On saanut lapsen, on ollut parempia kausia ja voimakkaita maniajaksoja ja vaihtelevasti myös depressiojaksoja. Kuten ystävänsä blogissaan kirjoitti, oli naisen persoona muuttunut ja hänellä ollut voimakas huoli siitä että lapset kärsivät hänen kanssaan koska hän on sairas. Hän tunsi itsensä riittämättömäksi ja halusi ikäänkuin pelastaa lapset itseltään. Kaikki tämä kehittyi hänen mielessään vauvan syntymän jälkeen kun valvominen ja hormonaaliset muutokset ajoivat hänet psykoosiin, jossa hän uskoi tekevänsä oikein. Aivan kuten eläimet jonkin ulkoisen uhan edessä syövät poikasensa, hän joutui tappamaan lapsensa.

Voi kun joku olisi ajoissa auttanut. Ohjannut hoitoon. Tuntuu niin pahalta.
[/quote]

"Joutui tappamaan lapsensa". Olet sairas!

Kyllä minä olen sairastanut synnytyksen jälkeen masennusta. Ja käytöksestä sen huomasi. Enkä halunnut pahaa kenellekään, paitsi itselleni. Sain lääkäriltä apua. Missään vaiheessa ei tullut mieleen tehdä lapselleni mitään pahaa!

En usko, ettei tämän naisen mies olisi huomannut mitään. Murhasi kylmäverisesti. Ja vielä suunnitteli sitä etukäteen. Varmaankin ihan miehen kiusaksi. Niinkuin se Rautavaara-tapaus(((

Jos psykoosissa oleva ihminen sanoo, että "suunnittelin viikkoja", niin muuttuuko se silloin todeksi? Vähän niin kuin Laajasalon tapauksessa poliisi kysyy murhaajalta: "Oletko rasisti?" –> murhaaja vastaa: "öh.., e.." –> poliisi tiedottaa faktana: "juu ei ollu mitää motiivia".