Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Totaalikyllästyminen deittailuun ja miehiin (sis. avautumista)
26.11.2014 |
Tilanne on se, että erosin pitkästä suhteesta alkuvuodesta. Eron syyt oli pitkälti käsitelty jo ennen eroa, eikä eroon liittynyt mitään draamaa, joten on tuntunut siltä, että olisin valmis uuteen suhteeseen.
Nyt vuoden aikana olen käynyt paljon baareissa, pitänyt silmiä auki ihan arkiympäristössä ja käynyt jopa useammilla nettitreffeillä. Minulla ei ole ollut mielestäni liian tarkkoja kriteereitä miehen suhteen, vaan olen ollut hyvin avoimin mielin liikenteessä.
Jos asialla on merkitystä, asun pääkaupunkiseudulla, olen alle 30-vuotias, korkeakoulutettu, ihan hyvässä työssä. Ulkonäöltäni uskaltaisin sanoa, että olen jopa kaunis: hoikka, mutta muodokas, pitkähiuksinen, naisellinen, hyvin pukeutuva. Ei riippuvuuksia tai suuria ongelmia, vaan kaikin puolin ihan normaali.
Nyt kuitenkin iski aivan totaalinen kyllästyminen. Olin viime viikonloppuna sekä perjantaina että lauantaina baarissa (pikkujoulukausi), eikä kumpanakaan iltana edes ottanut silmään _yhtään_ oikeasti potentiaalista miestä. Varmasti paras vaihtoehto, jonka kanssa juttelin, osoittautui varatuksi.
Tämän viikon alkupuolelle olin sopinut nettitreffit, viestien ja kuvien perusteella oikein fiksun oloisia ja komeita miehiä. Totuus oli, että mies 1:n kuva tai kertomansa ikä poikkesi huomattavasti todellisuudesta, näytti n. 20 vuotta kertomaansa ja kuvaansa vanhemmalta ja vahvasti epäilen, että oli edes itse siinä kuvassa. Join kohteliaasti kahvit ja toivotin mukavaa loppuvuotta. Mies 2 ei myöskään vastannut kuvaansa, saati kertomaansa. Ihan ok seuraa jutella, mutta ei todellakaan sytyttänyt sitten yhtään.
Nyt jotenkin tuli oikeasti sellainen olo, että en vaan jaksa enää, sillä vastaavia kokemuksia on nyt kertynyt aivan liikaa. En halua "tyytyä" mieheen, josta en oikeasti ole tarpeeksi kiinnostunut enkä jaksa sitä, kun itse yrittää panostaa ja valikoima on oikeasti aika järkyttävää. Olen jo alkanut miettiä, pitääkö minun oikeasti hyväksyä se, että en tule sopivaa miestä löytämään ja tulen elämään yksin ilman perhettä tulevaisuudessakaan.
Varmasti joku muukin ollut samassa tilanteessa, niin miten olette selvinneet eteenpäin? Jatkaneet kohti uusia pettymyksiä, löytäneet unelmienne miehen, lopettaneet yrittämisen?
Kommentit (73)
Ihanaa kun joku oli eilen tätä jopa uppaillutkin, se edes en ollut minä :)
Olen nyt oikeasti kypsytellyt paljon asioita viime päivinä, ja olen nyt päätynyt siihen, että keskityn oikeasti omaan elämääni. Huonona puolena tässä on, että olen yleisesti parhaimmillani ja onnellisimmillani ollessani parisuhteessa, mutta aktiivisuus deittailurintamalla vaan on oikeasti todella puuduttavaa, ja ainakin nyt tuntuu, että tulos ei todellakaan ole vaivan arvoinen.
Viimeinen niitti varmaan oli, kun eräs mies laittoi minulle kolme viestiä eilen joskus puolen yön aikaan kun olin nukkumassa, kiva herätä siihen, kun toinen höpöttää jotain ihan turhaa. Juu, ja lähti viestiääni samantien äänettömäksi, tein juuri jonkun päivityksen puhelimeen, ja jostain syystä äänet olivat täysillä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:20"][quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:14"]
Omia kokemuksiani kolmefemmana miehenä asiasta. Olen keskiluokkaisessa ammatissa, pitkä, harrastan liikuntaa ja käyttäydyn herrasmiehen tavoin. Komea en ole, mutta aika harva meistä on. Väittäisin että 30-40 vuotiaiden ihan tavallistenkin sinkkunaisten vaatimustaso on nykyään jäätävä. Treffeille pääsykin on työn ja tuskan takana. Ja jos tapaillaan, niin se voidaan lopettaa milloin vain jostain mitättömästä pikkusyystä tai mitään syytä ei ilmoiteta. Harkitsen itsekkin jo kohta luovuttamista. Kyllä se mieskin tulee toimeen ilman naista. Tässä on enää vaikea ryhtyä peiliinkään enempää katsomaan, koska tosiaankaan en koskaan käyttäydy mitenkään friikisti tai huonosti, olen keskiluokkaisessa ammatissa, harrastan liikuntaa, pituus 188cm ja paino 86kg. Johtopäätökseni on, että monet sinkkunaiset eivät edes halua miestä, vaan jonkun ihmeellisen unelman. Tämä siis Helsingissä.
[/quote]Miksi pitäisi tyytyä rumaan?
[/quote]
Ei jokaiselle tavallisen näköiselle naiselle ole komeaa miestä. Tai varakasta.
No mä en ainakaan kehottanut tarkistamaan vaatimustasoa sen vuoksi, että pitäisi nimenomaan laskea vaatimustasoa, ottaa mies, joka ei kiinnosta tai joku ongelmainen mies, jonka kanssa ei voi onnistua. Vaan halusin omassa kommentissa sanoa, että kannattaa miettiä, mitkä vaatimuksista ovat tärkeimpiä ja sitä, onko vaatimuslista tosi yksityiskohtainen. Pitempään sinkkuna olleiden ongelmana lienee kuitenkin myös sellainen tietynlaisiin yksityiskohtiin takertuminen, tyyliin "miehellä pitää olla samanlainen musikkimaku ja on rakastettava koiria". Vaikka todellisuudessa ei haittaa jos miehellä ei ole samanlainen musiikkimaku jos yhdistäviä asioita yleensä on. Tai ei haittaa, vaikka ei ole koirafanaatikko vaikka koirat on ok muutoin.
Ja mun kokemuksen mukaan netissä liikkuu miehiä, jotka varsin hyvin tietävät, mitä naiset haluavat kuulla. Jos siis naiselle on tosi tärkeää kohteliaisuudet naiselle, herrasmiesmäisyys, hauskuus, jatkuva huomiointi, naisen jatkuva toiveiden huomiointi (huom. siis nämä kaikki tosi painottuneena) niin varmasti sitten löytyy netistä mies, joka on liian hyvä ollakseen totta. Siksi minusta naisena kannattaa miettiä, onko tärkeintä se kokemus, että "pidetään kuin kukkaa kämmenellä".
Minä etsin miestä, joka rakastaa minua. Pitäisikö laskea vaatimustasoa?
Löyty hollantilainen mies reissussa, suosittelen vähän laajempaa etsintää, ei tartte olla välttämättä suomalainen karju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:19"]
Minä etsin miestä, joka rakastaa minua. Pitäisikö laskea vaatimustasoa?
[/quote]
Eikö riitä sellainen joka ei lyö?
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:30"]
En ymmärrä näitä "laske vaatimustasoasi" kommentteja ja "kaikki hyvät on jo varattuja". Pitäisikö alkaa seurustelemaan miehen kanssa joka ei sytytä ja olla jonkun kanssa vain siksi ettei olisi yksin? Ja kyllä ne "hyvät varatut" myös eroavat ja aloittavat uusia suhteita.
[/quote]
Miksi sitten miehiä moititaan siitä, että ylipainoiset tai rumat naiset eivät sytytä? Tietenkään vaatimustasoa ei pidä laskea. Kaunis nainen tietää arvonsa, kuten myös komea mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sun ikäisenä samassa tilanteessa, mutta deittailuvauhti ei ollut noin kova, kriteerit palstoilla olivat tarkemmat, mutta silti löytyi hyvää juttuseuraa - elämänseuraa ei. Luovuin etsimisestä vasta toissavuonna ja olen nyt 48 v.
Tuntuu,e ttä seuraa löytyy kun "tähdet ovat oikeassa asennossa". Alun hyvän flaksin jälkeen, että tämmöstä se sitten on, minusta ollaan kiinnostuneita ja löytyy jopa tällaisia mulle sopivia erikoisempia heppuja. Tätä jatkuin jonkin aikaa, mutta sitten tuli stoppi. Yhtäkkiä missään ei enää ollut ketään eikä toi alakerran ukkokaan enää katso päin, niin kuin silloin hyvinä aikoina. jos luovuttaminen tuntuu susta alistumiselta, älä alistu, mutta pidä taukoa.
Mä olen tavannut n. 15 ukkoa, eikä yksikään ole ollut jotain muuta, mitä kertoi profiilissa tai meileissä. Tai hetkinen, yksi oli (satunnaisen tupakoinnin sijaan poltti jatkuvasti), mutta me ei tavattukaan treffailumielessä, vaan muusta syystä.
En ymmärrä, missä teidän tutka oikein on. Jos on epärehellinen nilkki, kai se nyt jotenkin käy selville jo jutuista muutenkin. Vai tapaatteko heti ensimmäisen tervehdyksen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko 30+ lapsia hankkineen naisen tai miehen ongelma se, että takana on jo todella merkityksellisiä ja tunnepitoisia asioita, perheen perustaminen ym. ja tämän vuoksi seuraavan kumppanin pitää tehdä iso loikka yltääkseen tälle seuraavalle tasolle. Enää ei kelpaa sellainen "katteellaan" -tyyppi, joka kelpasi parikymppisenä kokeilunhaluisena mistääntietämättömänä.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:05"]
Tämän keskustelun myötä olen miettinyt sitäkin, annankohan itsestäni jotenkin ulospäin väärän kuvan. Minun on tämän mukaan oletettu olevan ainakin pelkkää miehen ulkonäköä tuijottava, pinnallinen, koulutustani korostava, joka kuvittelee olevansa kaksikymppinen. En pidä itseäni minään näistä.
Ja näille, jotka jauhavat vaatimustason laskemisesta: olen mielummin yksin kuin miehen kanssa, joka ei kiinnosta minua millään tavalla, ja jota minun ei tee edes mieli koskea. Kaiken järjen mukaan ihan normaalejakin miehiä nyt luulisi olevan vapaalla edes väliaikaisesti, koska suhteista kuitenkin erotaan.
55:lla ihana tarina, kiitos <3
Ap
[/quote]
Hei ap! Et anna ainakaan tämän keskustelun perusteella todellakaan tuollaista väärää kuvaa itsestäsi (pinnallinen, koulutusta korostava). Nuo ovat joidenkin keskusteluun osallistuneiden ihan omasta hatustaan vetämiä juttuja. Jokainen järkevä ihminen, joka ymmärtää lukemaansa, saa toisenlaisen käsityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap:lle tarjotaan 40-vuotiasta vaihtoehdoksi? Miten olisi joku noin 25-vuotias tai alle, joka on kiinnostunut jo sitoutumaan kunnolla?
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:20"][quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:14"] Omia kokemuksiani kolmefemmana miehenä asiasta. Olen keskiluokkaisessa ammatissa, pitkä, harrastan liikuntaa ja käyttäydyn herrasmiehen tavoin. Komea en ole, mutta aika harva meistä on. Väittäisin että 30-40 vuotiaiden ihan tavallistenkin sinkkunaisten vaatimustaso on nykyään jäätävä. Treffeille pääsykin on työn ja tuskan takana. Ja jos tapaillaan, niin se voidaan lopettaa milloin vain jostain mitättömästä pikkusyystä tai mitään syytä ei ilmoiteta. Harkitsen itsekkin jo kohta luovuttamista. Kyllä se mieskin tulee toimeen ilman naista. Tässä on enää vaikea ryhtyä peiliinkään enempää katsomaan, koska tosiaankaan en koskaan käyttäydy mitenkään friikisti tai huonosti, olen keskiluokkaisessa ammatissa, harrastan liikuntaa, pituus 188cm ja paino 86kg. Johtopäätökseni on, että monet sinkkunaiset eivät edes halua miestä, vaan jonkun ihmeellisen unelman. Tämä siis Helsingissä. [/quote]Miksi pitäisi tyytyä rumaan? [/quote] Ei jokaiselle tavallisen näköiselle naiselle ole komeaa miestä. Tai varakasta.
[/quote]On varmasti. Maailmassa on 3 mrd miestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annanpa koulutetuille naisille vinkin. Katsokaa ilman ennakkoluuloja itseänne kouluttamattomampia miehiä, esim. ammattikoulun käyneitä, koska siellä saattaa olla todellisia helmiä. Minun ammattikoulun käynyt mieheni tekee pitkää päivää ja ahkerasti töitä, on maailman paras kokki ja aktiivisesti kiinnostunut ruoanlaitosta, kova matkustelemaan ja puhuu hyvin kieliä, melko sivistynyt, mahtava isä, pitkä, tumma ja komea.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:57"]
Miksi ap:lle tarjotaan 40-vuotiasta vaihtoehdoksi? Miten olisi joku noin 25-vuotias tai alle, joka on kiinnostunut jo sitoutumaan kunnolla?
[/quote]
Olen käynyt tämän sinkkuvuoden aikana ulkona sekä 40+ -vuotiaan että alle 25-vuotiaan kanssa, joten ikäkriteerien ei varmasti kukaan voi sanoa olevan liian tiukat. Näistä kuitenkaan tämä nelikymppinen ei halunnut lapsia tai naimisiin, nuorempi joskus, mutta ei vielä moneen vuoteen. Mielestäni on hyvä selvittää nämä asiat melko varhaisessa vaiheessa, sillä en halua päätyä suhteeseen, missä halutaan aivan eri asioita. Ap
Hmm.
Tuon takia mietin hyvin tarkasti kannattaako 30 v + erota heppoisesti..
Mires esim 40 v miehet? Onko uusperhe ok?
Sun on aivan turha kuvitella että löytäisit spekseilläsi jonkun vapaana, sellaisen joka jotenkin vastaisi sitä mitä sä olet. Ne ketkä tuossa tilanteessa saa vielä miehen, iskee sen jostakin onnettomasta suhteesta. Hyviä miehiä oli sinkkuna vielä 22-23-vuotiaana, ei enää kymmenen vuotta myöhemmin.
Mies ei ole mikään välttämätön asuste, joka jokaisella naisella on oltava.
Alue: Aihe vapaa
up