Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö sinä miehen tässä tilanteessa? Neuvoja!
26.11.2014 |
Olen ollut 3 vuotta yhdessä, joista 1½ vuotta kihloissa mieheni kanssa. Ensimmäinen vuosi meni ihanasti.
Jonka jälkeen kaikki muuttui. Mies notkuu vain tietokoneella, ei koska minuun milläänlailla ellen minä mene ensin hipelöimään häntä. Hän ei viihdy minun ystävieni seurassa. Esim. jos meidät kutsutaan illanistujaisiin, hän kyllä tulee mutta valittaa siellä miten mielummin olisi jossain muualla ja kuinka hän ei yhtään pidä illan ohjelmasta vaan ennemmin murjottaa ja ropaa puhelintaan.
Kuukausi sitten sanoin hälle, kun oli yhdet istujaiset tiedossa, että "Siellä on tälläkertaa sellaista ja tällaista ohjelmaa. Jos ei ole mieleisiäsi niin voit jäädä kotiinkin!"
Vastaus oli, että "Ei, kyllä mä voin tulla ja!" ja taas sama murjotus.
Olen ollut hälle nämä 3vuotta itsestäänselvyys johon ei tarvitse panostaa. Minä järjestän ylläri reissuja risteilyjä,hotelli öitä ja kerran yllätys synttärijuhlat miehelle. Mä en tarvitsisi kuuta taivaalta, riittäisi että hän toisi kaupasta edes suklaapatukan pyytämättä, jotta tietäisin hänen ajattelevan minua.
Kerran kokeilin missä vaiheessa mies huomaa, että minä en haekkaan häneltä läheisyyttä enkä kiehnää kainalossa yms.
No, eihän huomannut!!
No tämä kaikki itsestäänselvyytenäpito, huomiomattumuus ja muu välinpitämättömyys ajautui siihen pisteeseen, että tyttöjenillassa 3kk sitten ihastuin toiseen mieheen. En ole miestäni kuitenkaan pettänyt millään muotoa.
Tuo ihastuminen sai minut ehkä jopa pelästymään miten helposti se tapahtui tai miten kipeästi olin
tarvinnutkaan toisen ihmisen huomiota ja läheisyyttä. Ja kysehän ei nyt ole mistään muusta kuin siitä, että minä tanssin tuon miehen kanssa ja hän tarjoi 1 lasillisen minulle.
Olen eroa pyöritellyt päässäni, mutta pelkään mitä yksinolo tulisi olemaan. Pakko myöntää sekin, että kyllä mulla yhä on tunteita miestäni kohtaan.
En vaan todellakaan tiedä mitä teen! Jatkanko matkaa yksin vaiko en.
Mitä sinä tekisit?
Mainittakoon loppuun, että asioista on puhuttu ja siitä mitä minä suhteelta haluan ja mitä mieheni haluaa.
Asiat ei kuitenkaan puhumalla ole muuttunut :/
Kommentit (27)
Mulla oli vuosia takaperin ihan samanlainen tilanne ja pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että lopetin suhteen (joka siinä vaiheessa oli jatkunut 4 vuotta). Musta ei vaan tuntunut siltä, että sain rakkautta osakseni, koska mies tuskin koskaan huomioi minua erityisemmin. Keskustelut asiasta eivät auttaneet. Sitten tapasin aika pian nykyisen mieheni, joka kosi yllättäen noin vuosi seurustelun alkamisen jälkeen. Nyt ollaan oltu naimisissa jo muutama vuosi.
Kyllähän tämä nykyinenkin pelaa tietokoneella ja viihtyy paremmin kotona, kun illanistujaisissa, mutta handlaa toki nuo sosiaaliset tilanteetkin kunnialla. Minulla oli juuri synttärit ja mieheni yllätti minut viemällä ulkomaille viettämään niitä yms. Kyllä tuollaiset asiat merkitsee naiselle, eikä niiden toki tarvitsisi olla edes mitään isoja juttuja, vaan juuri tuollaista, että kaupassa käydessään ostaa jotain herkkuja mistä pidät ja yllättää tällä tavalla iloisesti. Joskus mieheni on nähnyt minun kuolaavan kaupassa jonkun tuotteen perään ja sitten on salaa käynyt ostamassa sen minulle. Tai raskaan viikon jälkeen kotiin tullessaan tuo minulle lempiviiniäni. Kuinka onnelliseksi tällaiset asiat voikaan tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23 jatkaa sen verran, että oma miehenikään ei olisi halunnut suuria hääjuhlia, mutta tehtiin kompromisseja ihan onnistuneesti ja lopulta meillä oli vieraita kuitenkin monta kymmentä. On hän tehnyt paljon uhrauksia, joista olen hänelle todella kiitollinen. Sain jopa kirkkohäät ja hän kävi rippikoulun nyt aikuisiässä, koska ei ole teininä käynyt (on ateisti), jotta meidät voitiin vihkiä kirkossa.
Jätä se. Käytännössähän sä olet jo yksin.
Ei aikuista miestä tarvitse loputtomasti ymmärtää, jos ei ole jo keskusteltuja asioita ymmärtänyt ja koittanut tapojaan muuttaa.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:37"]
Mulla oli vuosia takaperin ihan samanlainen tilanne ja pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että lopetin suhteen (joka siinä vaiheessa oli jatkunut 4 vuotta). Musta ei vaan tuntunut siltä, että sain rakkautta osakseni, koska mies tuskin koskaan huomioi minua erityisemmin. Keskustelut asiasta eivät auttaneet. Sitten tapasin aika pian nykyisen mieheni, joka kosi yllättäen noin vuosi seurustelun alkamisen jälkeen. Nyt ollaan oltu naimisissa jo muutama vuosi.
Kyllähän tämä nykyinenkin pelaa tietokoneella ja viihtyy paremmin kotona, kun illanistujaisissa, mutta handlaa toki nuo sosiaaliset tilanteetkin kunnialla. Minulla oli juuri synttärit ja mieheni yllätti minut viemällä ulkomaille viettämään niitä yms. Kyllä tuollaiset asiat merkitsee naiselle, eikä niiden toki tarvitsisi olla edes mitään isoja juttuja, vaan juuri tuollaista, että kaupassa käydessään ostaa jotain herkkuja mistä pidät ja yllättää tällä tavalla iloisesti. Joskus mieheni on nähnyt minun kuolaavan kaupassa jonkun tuotteen perään ja sitten on salaa käynyt ostamassa sen minulle. Tai raskaan viikon jälkeen kotiin tullessaan tuo minulle lempiviiniäni. Kuinka onnelliseksi tällaiset asiat voikaan tehdä!
[/quote]
Meillä mies viihtyy niin kotona kuin pirskeissäkin. Mutta pirskeet joissa hän viihtyy pitää olla hänen ystäviensä, jolloin on vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Eniten minua jurppii siinä se, että hän tulee kuitenkin väkisin istujaisiin ja nimenomaa murjottaa siellä ja räpeltää vain puhelinta nurkassa hiljaa yksin.
Eikä kyse ole siitä että olisi ujo tai ei tuntisi ketään.
Olisi mukava mennä ulos mieheni kanssa tietäen että molemamat viihtyy, mutta itse joudun stressaamaan mieheni olemista ja miettiä miten hänne olonsa olisi mukavempi. Vaikkei siihen kuitenkaan pysty vaikuttamaan mitenkään.
Olen hälle tosiaan monesti sanonut, että "Jos et viihdy niin ei sun tarvitse tulla."
Tämä ukko jonka kanssa mieheni on ystävystynytkin kysyi hältä kerran, kun mieheni marisi että olisi ennemmin jossain muualla "Miksi sä sitten tulet aina tänne, jos et viihdy?"
Se, että 1 murjottaa syö kyllä fiilistä muiltakin aika lahjakkaasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se. Eihän tuosta suhteesta ole mitään iloa. Mitä nopeammin lähdet, sitä enemmän sinulla on aikaa etsiä mies, josta on myös kumppaniksi.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:25"]
Missään suhteessa ei pitäisi olla vain siksi, että pelkää olla yksin! Suhteenne on vielä nuori ja tuore mutta meno kuulostaa kuin 40 vuotta yhdessä olleella eläkeläispariskunnalla. Kukaan muu ei voi tehdä päätöstä puolestasi mutta kuulostaa kyllä ap siltä, että tämä suhde tekee sinusta lähinnä onnettoman.
[/quote]
Me puhuttiin naimisiin menosta syksyllä ja mieheni oli sitä mieltä, että voitaisiin ensi kesänä mennä.
No kun kirkkoa sai alkaa varamaan mieheni sanoi, että ei halua isoja häitä. "ok, ei pidetä isoja häitä".
No loppupeleissä hän ei halunnut juhlia ollenkaan. Naimisiin pitäisi mennä kahdestaan ja juhlia kahdestaanm edes vanhempia ei olisi saanut kutsua kahville..
Myönnyin ja sanoin, että jos se on hänen tahto niin olkoon niin, mutta jotain spesiaalia minä haluan sillepäivällä, edes hotelliyö toisaalla.
Kyselin vapaita päiviä kesävihkimiselle ja päivät jotka sain ilmoitin miehelleni.. Kas kummaa mikään päivä ei sopinut eikä mikään kirkko tai maistraatti vaihtoehto.
Joten häät unohdettiin.
Miksi tuokin asia meni noin, en tiedä. Mieheni ei ole antanut mitään järkevää selitystä tai selitystä ollankaan, kun asian otin puheeksi.
Minulla on tunteita yhä miestäni kohtaan ja kun hän irroittautuu sosiaalisesta mediasta hän osaa olla symppis ja hänen kanssaan saa järkeviäkin keskusteluja aikaan.
Ap