Lue keskustelun säännöt.
Murhatut lapset: isän osuus äidin kuuntelemisessa
26.11.2014 |
En halua lietsoa mitään syyllistämistä, se tehkööt nyt selväksi heti.
Jos perheen äiti (tai isä) voi huonosti, eikä se toinen osapuoli ota toisen puheita tosissaan, vaan jatkaa normaalia elämäänsä. Niin mieleeni nousee kysymys, että kuunteleeko se toinen osapuoli hätää ollenkaan vai eikö ota tosissaan? " Joo, joo, sulla on nyt rankkaa, mutta mä meen nyt" tms. Kyse ei ole siitä, onko toisen poissaolon aihe työ tai muu, mutta eikö puolisot enää kuuntele toisiaan vai onko kyse pakenemisesta? Kun en vaan voi ymmärtää, näitä nyt on ollut pienessä ajassa liian monta. Vaiko ovatko nämä anteeksiantamattomat teot totaalisia yllätyksiä, ettei asiaa ole kertaakaan edes sivuttu? En tiedä, en vaan ymmärrä.
Kommentit (155)
Entä jos äiti on hymyssä suin laittanut isän menemään menoihinsa? Että pääsee tappamaan lapsensa? Miksi on niin vaikea uskoa, että äitikin voi olla paha?
Jättäkää isä rauhaan. Jos hän olisi tiennyt, mikä tilanne kotona on, ei hän olisi lähtenyt yhtään minnekään. Hän on ihan tavallinen suomalainen mies, joka on elänyt mielenterveyden häiriöistä kärsineen naisen kanssa. Hän voisi olla sinun veljesi, poikasi.
Lapsia ei tapeta, vaikka kuinka mies menisi menojaan, ei vaikka kuinka väsyttäisi. Lakatkaa "ymmärtämästä" äitiä, ei mikään selitä tätäkään surmaa sen paremmin kuin mitä tahansa muutakaan murhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla meni nuppi sekaisin synnytettyäni meidän ainoan lapsemme. Mies oli ensimmäiset 7 viikkoa kotona ja sen jälkeen järjestettiin isovanhempia meille päiviksi, etten olisi lapsen kanssa yksin. Sanoin ihan suoraan, ettei minua nyt voi jättää kaksin tuon lapsen kanssa. Mieheni on fiksu ja kunnioittava, niinpä hän otti sanomani tosissaan. Onneksi otti. Selvisin synnytyksen jälkeisestä masennuksestani puolessa vuodessa ja nyt käyn terapiassa. Lapsi meni hoitoon kodin ulkopuolelle 9kk. Me todellakin teimme toimenpiteitä, eikä kenelläkään tullut mieleenkään jättää minua, sairastunutta äitiä, kaksin kotiin lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:31"]Jos pienin lapsi on muutaman viikon ja äidillä mielenterveysongelmaa, ei heitä jätetä yksin. Ainakaan kiekkomatsin takia. Mikä on tärkeää? [/quote] No montako viikkoa pitää kotona olla kun 6 ei riitä? Toisten on käytävä ihan töissäkin!
[/quote]
On tämä maa kumma kun isän oikeus käydä töissä on aina tärkeämpi kuin lapsen oikeus elämäänsä. Luulen muuten ettei lauantai-iltana tuo Kuopion iskä ollut duunissa vaan rehellisesti kaljalla. Toivottavasti huurteinen maistui.
[/quote]
Eli miehen pitää olla 24/7?
Töissä ei saa käydä? Yhteiskunta maksaa kaikille isille palkat? Mihin asti?
Ulkona ei saa käydä? Tuleeko joku viemään roskatkin?
[/quote]
Mikä siinä on, että sen naisen kyllä pitää? Jos toisella on mielenterveydessä häikkää, niin eiköhän ole selvää, ettei sellaista jätetä kotiin lasten kanssa 24/7. Sitten tehdään muita järjestelyjä. Miten nykypäivänä pidetään edelleen selviönä, että nainen jää neljänseinän sisälle vuosiksi pienten lasten kanssa. Miehet sinne myös, niin ei mene nupit sekaisin. Kussakin perheessä se, kenen psyyke parhaiten kestää. Tuon naisen paikka ei ollut kotona. Miehen olisi ollut.
[/quote]
Eli mies siis murhasi lapset?
Eiköhän tuolla naisella ollut ihan ystäviäkin, tuskin oli lukittuna kotiinsa.
Ja tunnet tuon miehen? Ei päästänyt vaimoaan ulos?
Olet oikeasti sairas ihminen, mies on menettänyt kaiken, ja syyllistät vielä miehen? Olet oksettava.
[/quote]
En syyllistä ketään. Musta on selvää, että tuossa tapauksessa se terve vanhempi olisi pitänyt olla se, joka on lasten kanssa kotona. Se, jonka pää ei kotona oloa kestä menköön töihin tai sairaslomalle. On täysin epäluonnollista olla pienten lasten kanssa kotona vuosikausia. Ihminen kuuluu lajityypillisesti yhteisöihin, ei eristyksiin. Moni mies ei tajua millaista on psyykeelle olla kotona. Tässä tapauksessa oli tiedossa, että nainen on mieleltään sairas, joten miksi mies ei jäänyt lasten kanssa kotiin?
[/quote]
Teet itsestäsi todella naurettavan. Eli pahat miehet panee naiset raskaaksi ja lukitsee naiset vuosiksi kotiin?
Hiukan on vieras ja sairas tuo ajatusmaailmasi. En jatka jankkaamista hullun kanssa.
Mä oikeasti tunnen isän puolesta surua, kun luen näitä juttuja.
Te täällä syylistätte miestä ja isää, jonka vaimo(?) MURHASI yhteiset lapset.
Mä olen kysymysmerkkinä, hyi.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:20"]Kuinka aikaisemmin äidit ovat jaksaneet monen lapsen kanssa!
[/quote]
Yhteiskunta on muuttunut aika rajusti viim. 100 vuoden aikana. Ihmiset viettävät aikaa yksin, omien ajatusten kanssa enemmän kuin koskaan ennen. Ihminen on laumaeläin ( poikkeuksia löytyy) ja voi hyvin kun sillä on lajitovereita ympärillään jotta voi olla vuorovaikutuksessa. Toinen ihminen jakaa, toisen kanssa koko tunteiden kirjon ja ottaa osan siitä vastaan keventäen tai korostaen toisen tunteita. Näinhän on ennen ollut, ollaan asuttu isoimmisaa perheyhteisöissä, on voinut olla piikoja, renkejä, aseenkantajia yms. nykyään ihmnen on yksin ja hänellä on liikaa aikaa ajatella ja vatvoa asioita. Ennen aika on mennyt perustarpeiden tyydyttämiseen. Ruuan hankinta ja valmistus näistä ykkösenänä. Ulkoa tulevat paineet ja stressitekijät ovat olleet minimaalisia ja helpommin käsiteltäviä kuin nykyään. Toiset pärjäävät täsdä valtavassa paineessa, minkä olemme ihan itse luoneet ja toisten päät letaavat. Ihmisen aivot ovat ylikuormittuneet samalla kun fyysinen kehomme on alikuormittut. Ei kuullosta kovin tasapainoiselta? Ihminen on edelleen fyysisesti sama olento kuin luolamiesten aikana, ympäristö on muuttunut. Tää on mun pohdinta siitä miksi ihmiset eivät enää pärjääja voivat pahoin. Mun pohdintaa nykyisestä maailmanmenosta...mutta pyörä pyörii jo. Ihmisen perusolemus on hukassa ja kaikki palvelut tähtäävät oireiden helpottamiseen, puutumatta itse ongelmaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainenhan antanut joku vuosi sitten lehdille haastatteluja miten paloi huipputöissä loppuun ja nyt rauhoittanut elämäänsä sekä mahdollisuus perheenlisäykseen. Kaiken piti olla oikein hienosti hänen omien sanojen mukaan.
Ja sitten me höperöt syyllistämme miehiä sekä lastensuojelua kun ei huomata väsymystä eikä tueta.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:33"]
Kun ihmisellä on hätä, ainoa mikä auttaa on toinen ihminen. Tuki, turva. Sairasta ajatella, että toisen ihmisen ei tarvitsisi ottaa toisen hätää tosissaan. Että jossain on joku ylin viranomaisisä tai äiti jonka velvollisuuksiin kuuluu rientää apuun. Sellaista ei ole. Eikä sellainen ainakaan tule paikalle silloin kun tarvitaan. Ihmisten kuuluu pitää huolta toisistaan. Vähintäänkin perheestään. Että kyllähän se todellakin on isän asia tukea ja auttaa hakemaan lisätukea. Usein on vain niin, että se isäkin on niin tunnevammainen, ettei tajua omilta ongelmiltaan toisen hätää. Jos ei olisi, tajuaisi ja auttaisi. Luin tutukimuksen, jossa sanottiin, että noin 50% suomalaisista miehistä on välttelevästi kiintyviä (kiintymyssihdeteoria) joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kun toinen tarvitsee emotionaalista tukea, tällainen mies nostaa kytkintä ja häipyy, koska toisen tarvitsevuus on niin ahdistavaa. Ne joilla on turvalliseen kiintymyssuhteeseen kykenevä kumppani, saavat myös tukea puolisolta silloin kuin tarvitsevat. Miehistä näitä on aika pieni osa. Siinä missä "sekoaminen" ei ole oma vika, ei ole tuo kiintymyssuhdevammakaan. Mutta molemmat tarvitaan, jotta tilanne ajautuu katastrofiin. Jos toinen osaa toimia, katastrofin mahdollisuus pienenee huomattavasti. Itse olin liitossa tuollaisen välttelevät miehen kanssa. Hän oli ulospäin avulias ja kaikin puolin mukava, mutta kertaakaan, kun olisin syvästi tarvinnut tukea, hän ei pystynyt auttamaan. Useimmiten hän keksi jonkun tekosyyn millä pääsi ovesta ulos. lasten ollessa pieniä en siis koskaan saanut häneltä tukea. Hän vain lähti, ja jätti mut lasten ja ongelmien kanssa ja tuli takaisin kuin mitään ihmeellistä ei olis ollutkaan. Onneksi selvisin, vaikka olikin monenlaisia ongelmia. Joten, KAIKKI LIITTYY KAIKKEEN, myös isän toiminta siihen, miten asiat menevät. Kukaan ei ole yksin maailmassa.
[/quote]
Mitä isän olisi pitänyt tehdä? Lopettaa työnteko ja olla kädessä kiinni 24/7?
Tilata ruoat kotiin? Pyytää ystävät kotiin siksi aikaa kun vie roskapussin? Ei vahingossakaan itse sairastua, koska terveyskeskukseen tai lääkäriin ei voi lähteä?
Täysin sairas ajattelutapa.
Mies on varmasti tukenut 4 vuoden aikana (mt-ongelmat) tuota murhaajaa. Ihminen joka ei olisi välittänyt, olisi jo lähtenyt lätkimään helpomaan elämän perässä.
Olet oikeasti ihan pimeä tuon miehen syyllistämisesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksikähän sitä isän nimeä varjellaan, ettei missään vaiheessa ole putkahtanut esinn.
Aikamoista tajunnavirtaa tämän kurssin sisältö. http://jooga.meditaatio.fi/viewtopic.php?p=21687
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:31"]Jos pienin lapsi on muutaman viikon ja äidillä mielenterveysongelmaa, ei heitä jätetä yksin. Ainakaan kiekkomatsin takia. Mikä on tärkeää? [/quote] No montako viikkoa pitää kotona olla kun 6 ei riitä? Toisten on käytävä ihan töissäkin!
[/quote]
On tämä maa kumma kun isän oikeus käydä töissä on aina tärkeämpi kuin lapsen oikeus elämäänsä. Luulen muuten ettei lauantai-iltana tuo Kuopion iskä ollut duunissa vaan rehellisesti kaljalla. Toivottavasti huurteinen maistui.
[/quote]
Eli miehen pitää olla 24/7?
Töissä ei saa käydä? Yhteiskunta maksaa kaikille isille palkat? Mihin asti?
Ulkona ei saa käydä? Tuleeko joku viemään roskatkin?
[/quote]
Mikä siinä on, että sen naisen kyllä pitää? Jos toisella on mielenterveydessä häikkää, niin eiköhän ole selvää, ettei sellaista jätetä kotiin lasten kanssa 24/7. Sitten tehdään muita järjestelyjä. Miten nykypäivänä pidetään edelleen selviönä, että nainen jää neljänseinän sisälle vuosiksi pienten lasten kanssa. Miehet sinne myös, niin ei mene nupit sekaisin. Kussakin perheessä se, kenen psyyke parhaiten kestää. Tuon naisen paikka ei ollut kotona. Miehen olisi ollut.
[/quote]
Eli mies siis murhasi lapset?
Eiköhän tuolla naisella ollut ihan ystäviäkin, tuskin oli lukittuna kotiinsa.
Ja tunnet tuon miehen? Ei päästänyt vaimoaan ulos?
Olet oikeasti sairas ihminen, mies on menettänyt kaiken, ja syyllistät vielä miehen? Olet oksettava.
[/quote]
En syyllistä ketään. Musta on selvää, että tuossa tapauksessa se terve vanhempi olisi pitänyt olla se, joka on lasten kanssa kotona. Se, jonka pää ei kotona oloa kestä menköön töihin tai sairaslomalle. On täysin epäluonnollista olla pienten lasten kanssa kotona vuosikausia. Ihminen kuuluu lajityypillisesti yhteisöihin, ei eristyksiin. Moni mies ei tajua millaista on psyykeelle olla kotona. Tässä tapauksessa oli tiedossa, että nainen on mieleltään sairas, joten miksi mies ei jäänyt lasten kanssa kotiin?
[/quote]
Teet itsestäsi todella naurettavan. Eli pahat miehet panee naiset raskaaksi ja lukitsee naiset vuosiksi kotiin?
Hiukan on vieras ja sairas tuo ajatusmaailmasi. En jatka jankkaamista hullun kanssa.
[/quote]
Sanoit tuon ihan itse. Minä en kirjoittanut missään noin. Fakta on, että yhä edelleen kotihoidon tuen käyttäjistä yli 90% on naisia. Miehiltä puuttuu täysin kokemus siitä, mitä on olla vuosia kotona eristyksissä pienten lasten kanssa. Se on ihmiselle täysin lajityypin vastainen ympäristö. Ihminen on alunperin yhteisöistä. Lapsia on kannette keräilijäyhteiskunnissa milloin kenenkin sylissä ja imetetty milloin kenenkin rinnasta. Ei äidit ole poteroituneet vuosiksi savimajoihin lasten kanssa. Miksi nykyään tehdään niin? Ei sosiaalisiksi kontakteiksi riitä pari perhekerho tuntia viikossa, pari kauppareissua jonka aikana sanotaan kassalle hei ja yksi lattekahvittelu torstaina toisen äitiyslomalaisen kanssa. Se ei ole normaalia ja hyväksi sen enempää äidille kuin lapsellekaan. Jos kotonaoloa jaettaisiin vanhempien kesken siitä seuraisi seuraavat hyödyt:
-Molemmilla vanhemmilla on kokemus siitä, millaista on olla siellä kotona. Silloin ymmärrys on aivan eri tasolla kun toinen yhtäkkiä sanookin torstai-iltana, että voitko nyt olla menemättä treeneihin. En millään jaksa nyt pyörittää tätä yksin.
-Kumpikaan ei joudu hautautumaan luonnottomiin olosuhteisiin vuosikausiksi. On eri asia kestää 6kk kuin 3 vuotta. Vaihtelu pitää kiinni elämässä.
-Molemmat saavat korvaamattoman mahdollisuuden tutustua syvällisesti lapsiinsa.
Kaikista suurimpana voittajana tässä kuviossa ovat tietysti lapset.
Miksi perheissä ei tehdä näitä ratkaisuja? Onko rahanahneus niin vallitsevaa? Lapsia tehdään, mutta koko talouden kaataa se, että isäkin olisi edes 6kk kotona kotihoidontuella? Raha menee mielenterveyden ja koko perheen jaksamisen edelle?
Suurin osa ei tapa lapsiaan. Ei ole tappanut ennen eikä nytkään. Jotenkin pitäisi terveydenhuollossa saada seulotuksi ne äidit, joiden psyyke ei kestä lapsia ja kiinnittää heidän tukemiseen enemmän huomiota. Tai härskisti vaan tarjota tosi tukevaa ja varmaa ehkäisyä. Ei se näiden naisten mielenterveyttä ainakaan paranna, etttä kaiken muun murheen ohella ovat sitten lopulta lapsenmurhaajiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin lestat alkavat tappamaan lapsiaan. Niiden voi ajatella olevan sävyneitä ja tulee jo paineita siitä ulkopuolelta että ette te jaksa olla lastentekokoneita.
Ja sitten nämä uraohjukset kuitenkin tappavat lapsiaan.
Minä en voi mitenkään ymmärtää näitä kommentteja, että näihin (tai mihin tahansa murhiin) "ei ole yhtä syyllistä". Onhan. Se murhan tekijä. Se on syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:38"][quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:49"]
Kirjoitan ny omakohtasen kokemuksen puhelimella, sori kappale jako ei toimi! Meillä oli esikoisen aikana jo miehen kanssa parisuhteessa vaikeuksia, niistä puhuttiin ja niitä käsiteltiin. Sitten tulin raskaaksi ehkäsyn pettäessä, jälkiehkäisy haettiin, mutta niin vaan pärähti plussa testiin. Yksi lapsi olisi riittänyt meille, mutta mulla on selkeä arvomaailma, johon ei kuulu abortin tekeminen. Joten toinen lapsi oli siis tulossa jo aika hankalaan tilanteeseen. Raskausaikana koitettiin parannella parisuhdetta huonolla menestyksellä.
[/quote]
Eli sait ihan itse tilanteen aikaan, koska "arvomaailmasi" ei salli aborttia. Et voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi millään tavalla.
[/quote]
Ihanan kapeakatseinen ajatustapa :D Enhän mä ketään tilanteesta ole syyllistänytkään....se on monen asian summa. Ja kyllä, päätöseni pitää lapsi on yksi osanen näistä. Ja tästä tapahtumaketjusta viisastuneena olen jonossa sterilisaatioon. Koska lapsia en enää lisää halua. Onneksi jollain ihmisillä edes on se arvomaailma vielä jäljellä.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:20"]
Kuinka aikaisemmin äidit ovat jaksaneet monen lapsen kanssa!
[/quote]
Missähän menneisyyden heinäkuhilaassa sinä elelet? Eipä taida olla mitään käsitystä siitä miten ne asiat olivat ENNEN??? Kas kun moni asia on ihan eri lailla tänä päivänä. Ensinnäkään kukaan nainen ei huolehtinut lapsistaan YKSIN. Oli yhteisöllisyyttä, mummoja jne. Ei tarvinnut mennä kuntosalille eikä toimistotöihin. ja jos tarvitsi, kotona oli APULAINEN. Ihan noin yleisesti. Kuten on monessa maassa nykyäänkin. Ja lapset sitten- ei lapsia niin aina hoivattu, keskenään pyörivät ja vanhemmat hoitivat nuorempia miten osasivat. Tunteita ei saanut näyttää, eikä lasten henkisestä kehityksestä muutenkaan aina voitu tai osattu pitää huolta. Tärkeää oli että saatiin leipää. Käsityks ihmisen tarpeista ja lapsen hyvinvoinnista on tänä päivänä hyvin erilainen kuin "ennen". Kannattaisi katsella jotain muutakin kuin Martta Wendelinin postikortteja. Niiden takana moni lapsi nöyryytettiin ihan lyttyyn. Jäljet näkyvät tänäkin päivänä monessa suvussa jos vain viitsii katsoa. MOnta lasta tehtiin myös siksi, että niin monen lapsen oletettii kuolevan. MOnta lasta takaisin jonkun selviytyvät siihen saakkaa, että voisi huolehtia vanhemmistaan.