Lue keskustelun säännöt.
Murhatut lapset: isän osuus äidin kuuntelemisessa
26.11.2014 |
En halua lietsoa mitään syyllistämistä, se tehkööt nyt selväksi heti.
Jos perheen äiti (tai isä) voi huonosti, eikä se toinen osapuoli ota toisen puheita tosissaan, vaan jatkaa normaalia elämäänsä. Niin mieleeni nousee kysymys, että kuunteleeko se toinen osapuoli hätää ollenkaan vai eikö ota tosissaan? " Joo, joo, sulla on nyt rankkaa, mutta mä meen nyt" tms. Kyse ei ole siitä, onko toisen poissaolon aihe työ tai muu, mutta eikö puolisot enää kuuntele toisiaan vai onko kyse pakenemisesta? Kun en vaan voi ymmärtää, näitä nyt on ollut pienessä ajassa liian monta. Vaiko ovatko nämä anteeksiantamattomat teot totaalisia yllätyksiä, ettei asiaa ole kertaakaan edes sivuttu? En tiedä, en vaan ymmärrä.
Kommentit (155)
Jos pienin lapsi on muutaman viikon ja äidillä mielenterveysongelmaa, ei heitä jätetä yksin. Ainakaan kiekkomatsin takia. Mikä on tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:31"]Jos pienin lapsi on muutaman viikon ja äidillä mielenterveysongelmaa, ei heitä jätetä yksin. Ainakaan kiekkomatsin takia. Mikä on tärkeää?
[/quote]
No montako viikkoa pitää kotona olla kun 6 ei riitä? Toisten on käytävä ihan töissäkin!
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 02:15"]
Ei ne lapsisurmat sillä lopu että täällä haukutaan lastensa surmaajat kuorossa.
On monia isiä jotka jättävät perheensä oman onnensa nojaan, vaikka heidän tulisi huolehtia omista lapsistaan, eikä mennä aina siitä mistä aita on matalin. Pitäisikö sitten tällaisia kusipääisejä ymmärtää ja tuollainen vastuuttomuus hyväksyä?
Ei se isän vastuuttomuus tietenkään oikeuta äitiä lapsiaan tappamaan, mutta lapsista huolehtiminen olisi kuitenkin saattanut estää äitiä tappamasta lapsiaan. Mutta sopiihan se tietenkin vastuuttomille kusipäille ensin luistaa omista velvollisuuksistaan ja sitten haukkua ja kerätä jotain irtopisteitä sillä että ovat muka jotain uhreja tässä... Ei olekaan enää sitä äitiä joka hoitaa kaiken jne
Ja tällä en nyt tarkoita kyseistä kuopion tapausta vaan puhun ihan yleisellä tasolla.
Mun mielestä on ihanaa että on kuitenkin olemassa isejä jotka tekevät lastensa vuoksi mitä tahansa. Näitä velvollisuuksiaan pakenevia isejä en lainkaan arvosta...
[/quote]
Juu, äiti murhaa niin isä ja yhteiskunta on vastuussa. AINA. Kun mies tappaa, sille etsitään palstalla vankilassa hakkaajia, kuten Hakunilan perhesurmaajalle. Näin sitten kävikin.
Isän vika kun ei kuunnellut tarpeeksi ja muutenkin terapoinut. Sehän on selvä, palsta on puhunut.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:31"]Jos pienin lapsi on muutaman viikon ja äidillä mielenterveysongelmaa, ei heitä jätetä yksin. Ainakaan kiekkomatsin takia. Mikä on tärkeää? [/quote] No montako viikkoa pitää kotona olla kun 6 ei riitä? Toisten on käytävä ihan töissäkin!
[/quote]
On tämä maa kumma kun isän oikeus käydä töissä on aina tärkeämpi kuin lapsen oikeus elämäänsä. Luulen muuten ettei lauantai-iltana tuo Kuopion iskä ollut duunissa vaan rehellisesti kaljalla. Toivottavasti huurteinen maistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:31"]Jos pienin lapsi on muutaman viikon ja äidillä mielenterveysongelmaa, ei heitä jätetä yksin. Ainakaan kiekkomatsin takia. Mikä on tärkeää? [/quote] No montako viikkoa pitää kotona olla kun 6 ei riitä? Toisten on käytävä ihan töissäkin!
[/quote]
On tämä maa kumma kun isän oikeus käydä töissä on aina tärkeämpi kuin lapsen oikeus elämäänsä. Luulen muuten ettei lauantai-iltana tuo Kuopion iskä ollut duunissa vaan rehellisesti kaljalla. Toivottavasti huurteinen maistui.
[/quote]
Eli miehen pitää olla 24/7?
Töissä ei saa käydä? Yhteiskunta maksaa kaikille isille palkat? Mihin asti?
Ulkona ei saa käydä? Tuleeko joku viemään roskatkin?
Mikä ihme on bibo?
Taas jengi keksii omia sanoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos äitä ei kerran voi jättää yksin, niin ei siinä töissäkään käydä. Miehen jäätyä työttömäksi se kaikkein tärkein eli kulissit romahtaisi. Mitenköhän se sopisi ulkoisesta imagosta huolehtivan uraohjusäidin mielenterveyteen?
Kirjoitan ny omakohtasen kokemuksen puhelimella, sori kappale jako ei toimi!
Meillä oli esikoisen aikana jo miehen kanssa parisuhteessa vaikeuksia, niistä puhuttiin ja niitä käsiteltiin. Sitten tulin raskaaksi ehkäsyn pettäessä, jälkiehkäisy haettiin, mutta niin vaan pärähti plussa testiin. Yksi lapsi olisi riittänyt meille, mutta mulla on selkeä arvomaailma, johon ei kuulu abortin tekeminen. Joten toinen lapsi oli siis tulossa jo aika hankalaan tilanteeseen. Raskausaikana koitettiin parannella parisuhdetta huonolla menestyksellä. Raskausaika oli mulle aika vaikea, veto oli poissa, väsytti lähes koko 9kk ja pyörrytti jokapäivä, joten pysteltiin esikoisen kanssa aika tiivisti kotinurkissa. Sitten syntyi toinen lapsi, joka huusi ensimmäiset 4kk. Yötä päivää. Seuraukset tästä, minä yleensä energinen ja iloinen, lehmänhermot omistava äiti, olin todella väsynyt . Kireä kuin viulunkieli. Uusi tulokas ei syönyt maitoa pullosta, ja imi rintaa 2h välein, yön roikku tissillä lähestulkoon koko ajan ja loppuajan hän itki ja nukkui 10.min pätkissä. Olin siis oman kotini ja lapseni vanki ja usein niin väsynyt että selvisin vain pakollisista päivän tehtävista, hyvin harvoin oli energiaa lähteä minnekkään. Mies pakeni tilannetta, kävi töissä ja keksi itselleen kaikkea tekemistä maan ja taivaan väliltä illoiksi ja viikonlopuiksi. Se oli hänen tapansa käsitellä tätä kaoottista tilannetta. Minä sanoin hälle muutamaankin kertaan, että minä en jaksa tätä yksin ja kerroin että pahimpina hetkinä mulla on ollu olo että heitän meen rakkaan lapsen vielä joku kerta pitkin seiniä kun mulla pimahtaa...mies lupasi auttaa, mutta ei auttanutkaan. Myös neuvola oli tietoinen tilanteesta mutta sanoin että en tarvitse apua kun mies on luvannu skarpata...no vauva lakkasi huutamasta ja söu jo pullostakin, eli itse sain vähän vapautta, mutta olin edelleen ihan poikki ja rikki edellisestä 4kk. Samaan aikaan miehellä tuli aika kasa töitä tehtäväksi, mä sanoin että älä ota niitä vastaa, mikään raha ei ole sen arvosta että mä pimahdan päästäni ja sanoin ihan suoraan jälleen kerran, että en jaksa yksin tällä hetkellä. Mies otti työt vastaan ja mä jäin jälleen kerran yksin lasten kanssa....nyt vauva on 1.v, minä olen masentunut ja katkera tästä kaikesta, mutta asiat on menossa valoisampaan suuntaan, me saadaan apua, miehellä tutkitaan add:tä. Mä olen ollut niin rikki, oon halunnu kuolla, oon saanu paniikkikohtauksia, on ollu hetkiä kun oo meinannu käydä lapsiini käsiksi. Me ollaan selviydytty tästä hengissä koska, mulla on ollut tukiverkkoa, olen puhunut olotiloistani avoimesti, myös kaikista synkimmistä ajatuksista. Olen hakenut apua. Luojan kiitos mulla ei oo ollu pohjalla mitään mielenterveys ongelmia tai sairautta, luojan kiitos että olen ihminen kenellä on tosi hyvä itsetuntemus ja itsetunto, olen tajunnut omat voimavarani ja koska ne ovat loppu. En tie mikä lopputulos olisi ollut jos , en olisi pystynyt soittamaan pimeinä hetkinä jollekkin ja avautua tunteistani tai jos itsellä olisi ollut esim. Bibo tms. ...en halua ees ajatella :, ( ketään ihmistä ei voi olla vahtimassa 24/7 , mutta kyllä sillä on iso merkitys, että se ihminen johon sun pitäis luottaa kuin kallioon, olisi siinä vierellä niinä pimeimpinä hetkinä ja oikeesti kuuntelisi kun toinen sanoo että on hätä. Mutta ymmärrän myös että miehelläni on ollut ne pimeimmät hetket samaan aikaan kun minulla, ei hän ole pystynyt mun tukemiseen, kun on keskittynyt pitämään itseään kasassa...katkera oon miehelleni ja siinä on työstettävää, mutta toivottavasti ollaan viisampia seuraavassa kriisissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 01:57"]Miesten syyllistäminen on taas keino pitää äitimyyttiä yllä ja nainen-on-aina-uhri-harhaa?
Uskokaa nyt saatana , että se nainen on näissä tapauksissa murhaaja, siitä ei voi miestä eikä yhteiskuntaa syyttää!!!
Miksi tuollaisessa tilanteessa olevaa naista ymmärretään mutta mies demonisoidaan? En yleensä jaksa näitä keskusteluita lukea juuri siksi, että naisen tekemälle surmatyölle ei pitäisi alkaa heti etsiä lieventäviä asianhaaroja ja oikeutusta. Älkää etukäteen oikeuttako ja puolustelko tulevia lastensurmia vaan tuomitkaa ne!
[/quote]
Johtuisikohan se siitä yksinkertaisesta syystä että äidillä on voimat loppu. Osasyynä siihen lienee vaikuttaa mies. Vai MITÄÄN LUULET.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 01:57"]Miesten syyllistäminen on taas keino pitää äitimyyttiä yllä ja nainen-on-aina-uhri-harhaa?
Uskokaa nyt saatana , että se nainen on näissä tapauksissa murhaaja, siitä ei voi miestä eikä yhteiskuntaa syyttää!!!
Miksi tuollaisessa tilanteessa olevaa naista ymmärretään mutta mies demonisoidaan? En yleensä jaksa näitä keskusteluita lukea juuri siksi, että naisen tekemälle surmatyölle ei pitäisi alkaa heti etsiä lieventäviä asianhaaroja ja oikeutusta. Älkää etukäteen oikeuttako ja puolustelko tulevia lastensurmia vaan tuomitkaa ne!
[/quote]
Suksi sinä vittuun huutamasta kun et tunnu mitään tietävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:52"]Mikä ihme on bibo?
Taas jengi keksii omia sanoja..
[/quote]
Bibolaarinen
"Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö (aikaisemmin myös maanis-depressiivisyys) on nimensä mukaisesti mielialahäiriö, jossa mieliala vaihtelee ja jossa esiintyy manian ohella masennusta eli depressiota."
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 02:49"]
Toi kakkosen selostus... Mitä vittua just luin... ?!
[/quote]
Tosi rankkaa kun joutuu puoli vuorokautta olemaan IHAN YKSIN vastuussa kahdesta lapsesta, vähän ymmärrystä nyt hei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:49"]
Kirjoitan ny omakohtasen kokemuksen puhelimella, sori kappale jako ei toimi! Meillä oli esikoisen aikana jo miehen kanssa parisuhteessa vaikeuksia, niistä puhuttiin ja niitä käsiteltiin. Sitten tulin raskaaksi ehkäsyn pettäessä, jälkiehkäisy haettiin, mutta niin vaan pärähti plussa testiin. Yksi lapsi olisi riittänyt meille, mutta mulla on selkeä arvomaailma, johon ei kuulu abortin tekeminen. Joten toinen lapsi oli siis tulossa jo aika hankalaan tilanteeseen. Raskausaikana koitettiin parannella parisuhdetta huonolla menestyksellä. Raskausaika oli mulle aika vaikea, veto oli poissa, väsytti lähes koko 9kk ja pyörrytti jokapäivä, joten pysteltiin esikoisen kanssa aika tiivisti kotinurkissa. Sitten syntyi toinen lapsi, joka huusi ensimmäiset 4kk. Yötä päivää. Seuraukset tästä, minä yleensä energinen ja iloinen, lehmänhermot omistava äiti, olin todella väsynyt . Kireä kuin viulunkieli. Uusi tulokas ei syönyt maitoa pullosta, ja imi rintaa 2h välein, yön roikku tissillä lähestulkoon koko ajan ja loppuajan hän itki ja nukkui 10.min pätkissä. Olin siis oman kotini ja lapseni vanki ja usein niin väsynyt että selvisin vain pakollisista päivän tehtävista, hyvin harvoin oli energiaa lähteä minnekkään. Mies pakeni tilannetta, kävi töissä ja keksi itselleen kaikkea tekemistä maan ja taivaan väliltä illoiksi ja viikonlopuiksi. Se oli hänen tapansa käsitellä tätä kaoottista tilannetta. Minä sanoin hälle muutamaankin kertaan, että minä en jaksa tätä yksin ja kerroin että pahimpina hetkinä mulla on ollu olo että heitän meen rakkaan lapsen vielä joku kerta pitkin seiniä kun mulla pimahtaa...mies lupasi auttaa, mutta ei auttanutkaan. Myös neuvola oli tietoinen tilanteesta mutta sanoin että en tarvitse apua kun mies on luvannu skarpata...no vauva lakkasi huutamasta ja söu jo pullostakin, eli itse sain vähän vapautta, mutta olin edelleen ihan poikki ja rikki edellisestä 4kk. Samaan aikaan miehellä tuli aika kasa töitä tehtäväksi, mä sanoin että älä ota niitä vastaa, mikään raha ei ole sen arvosta että mä pimahdan päästäni ja sanoin ihan suoraan jälleen kerran, että en jaksa yksin tällä hetkellä. Mies otti työt vastaan ja mä jäin jälleen kerran yksin lasten kanssa....nyt vauva on 1.v, minä olen masentunut ja katkera tästä kaikesta, mutta asiat on menossa valoisampaan suuntaan, me saadaan apua, miehellä tutkitaan add:tä. Mä olen ollut niin rikki, oon halunnu kuolla, oon saanu paniikkikohtauksia, on ollu hetkiä kun oo meinannu käydä lapsiini käsiksi. Me ollaan selviydytty tästä hengissä koska, mulla on ollut tukiverkkoa, olen puhunut olotiloistani avoimesti, myös kaikista synkimmistä ajatuksista. Olen hakenut apua. Luojan kiitos mulla ei oo ollu pohjalla mitään mielenterveys ongelmia tai sairautta, luojan kiitos että olen ihminen kenellä on tosi hyvä itsetuntemus ja itsetunto, olen tajunnut omat voimavarani ja koska ne ovat loppu. En tie mikä lopputulos olisi ollut jos , en olisi pystynyt soittamaan pimeinä hetkinä jollekkin ja avautua tunteistani tai jos itsellä olisi ollut esim. Bibo tms. ...en halua ees ajatella :, ( ketään ihmistä ei voi olla vahtimassa 24/7 , mutta kyllä sillä on iso merkitys, että se ihminen johon sun pitäis luottaa kuin kallioon, olisi siinä vierellä niinä pimeimpinä hetkinä ja oikeesti kuuntelisi kun toinen sanoo että on hätä. Mutta ymmärrän myös että miehelläni on ollut ne pimeimmät hetket samaan aikaan kun minulla, ei hän ole pystynyt mun tukemiseen, kun on keskittynyt pitämään itseään kasassa...katkera oon miehelleni ja siinä on työstettävää, mutta toivottavasti ollaan viisampia seuraavassa kriisissä...
[/quote]
Paljon voimia sinulle!
29. Vielä kirjoittaa....ei tälläisissä tilanteissa ole suoraan yhtä syyllistä. Tai kiistämätön fakta on se että, äiti on lapsensa ottanut hengiltä ja on syyllinen siihen tekoon. Mutta teon takana on miljoonia asioita joita ei voi ketään tietää, mieleltään terve ihminen ei lastaan tapa. On hyvä että asia herättää keslustelua ja ehkä yhteiskuntakin alkaisi pikkuhiljaa heräilemään ihmisten pahaan oloon...lapsenmurha ei ole mikään uusi asia, mutta sen taustalla vaikuttavat asiat ovat erilaisia kuin vaikka 100 vuotta sitten...
Mies tappaa-miehen syy, nainen tappaa-miehen syy
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 01:57"]
Miesten syyllistäminen on taas keino pitää äitimyyttiä yllä ja nainen-on-aina-uhri-harhaa?
Uskokaa nyt saatana , että se nainen on näissä tapauksissa murhaaja, siitä ei voi miestä eikä yhteiskuntaa syyttää!!!
Miksi tuollaisessa tilanteessa olevaa naista ymmärretään mutta mies demonisoidaan? En yleensä jaksa näitä keskusteluita lukea juuri siksi, että naisen tekemälle surmatyölle ei pitäisi alkaa heti etsiä lieventäviä asianhaaroja ja oikeutusta. Älkää etukäteen oikeuttako ja puolustelko tulevia lastensurmia vaan tuomitkaa ne!
[/quote]
Voi mikä tomppeli oletkaan. Yleensä normaali ihminen haluaa aina löytää syyn ja selityksen vakaville onnettomuuksille. Jos läheisesi kuolee muuten kuin pitkäaikaissaurauteen, ensimmäiseksi omaiset kokoontuvat selvittämään, mitä tapahtui ja miksi. Näin toimitaan myös silloin, kun ihminen tapetaan, halutaan tietää syyt tekoon, vaikka ne eivät tuokaan ihmistä enää elävien kirjoihin.
Se, ettet tiedä, mikä on hyväksymisen tai kannustamisen tai syyn selvittämisen ero, on oma häpeäsi. Ehkä osaat käyttää sanakirjaa, jos joku kädestäpitäen neuvoo?
Ai niin, ja se että jos miehiä kohdellaan ymmärtämättömästi, ei suinkaan muutu sillä, että haukutaan naisia.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 08:41"]
Mun äiti oli maanis-depressinen koko mun lapsuuden, sai vasta myöhään lääkkeet.. Meitä on 9 lasta, 1-2 vuoden välein, isä paljon poissa kotoa. Uhkaili joskus itsemurhalla ja siskon mukaan pahoinpiteli pikkuveljeäni. Itse en muista että olisi meitä satuttanut. Kerran lukitsi minut ja veljen mun huoneeseen tunniksi ja meni nukkumaan. Pointti oli että vaikka olisi kuinka raskasta ja mielenterv. ongelmia, lapsien tappamiseen tarvitaan vielä jotain muutakin.. Pahuutta?
[/quote]
Joo, pahuus on ehdottomasti se syy, jonka asiantuntijat laittavat diagnooseihin.
Pahoihin tekoihin täytyy etsiä selityksiä, tyhmyys on synnynnäistä.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 09:31"]Jos pienin lapsi on muutaman viikon ja äidillä mielenterveysongelmaa, ei heitä jätetä yksin. Ainakaan kiekkomatsin takia. Mikä on tärkeää?
[/quote]
Jos oma miehesi sairastuisi niin sinä tietenkin jättäisit elämättä omaa elämääsi ja olisit miehesi rinnalla 24t vuorokaudessa?
No tuota, mistä tiedät, että nainen on puhunut pahasta olostaan(?) miehelleen? Toisekseen mitä miehen olisi sitten pitänyt tehdä, jos nainen ei kuitenkaan ole esim. uhkaillut lasten tappamisella? Olla 24/7 kotona? Jokainen aikuinen on viime kädessä vastuussa itsestään, ei sitä vastuuta kukaan muu voi pysyvästi kantaa.