Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muutettiin yhteen mutta mies ei tajua ettei koti ole mikään esittelytalo...!
02.10.2021 |
Puolisen vuotta yhdessä asuttu mies osti talon ja muutettiin yhteen. Ookoo mutta mies pitää kotia jonain linnana mitä esitellään tiedättehän sellainen asuuko tuol ny kukaan design lehden koti.. Onhan se kivaa kun on siistiä ja puhdasta mutta kun se on myös minun kotini mutta mies kieltää meiltä molemmilta eväiden syönnin olohuoneen sohvalla ja makkarissa (ruoka syödään miehen mielestä vain keittiössä). Keittiökin kiiltelee eikä pöydillä saa olla juuri mitään tavallista tavaraa vaan ainoastaan design juttuja. Mies suutahtaa jos vahingossakin jää leivänmuruja keittiön pöydälle, vaikka siivoan jälkeni kokkailujen ja syömisen jälkeen. En vaan haluaisi stressata elämistä kodissani mutta mies pitää päänsä. :( Saako teillä muilla näkyä eläminen kotona?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kutsuttu tällaista unelmamieheksi ette tiedä mistä puhutte. Mulla oli edellinen mies täysi sika mitä tuli siisteyteen ja luulin, että joku tällainen mies olisi ihana kun itsekin tykkään siististä. Mutta ei, seuraava mieheni oli todellinen siisteysfriikki ja kotona ei voinut olla enää rennosti, kun kaikesta tuli sanomista ja koko ajan piti varoa. Käyttäytyi ihan kuin aikuinen joka ohjeistaa lasta. Siisteys on hyvä asia, mutta suhteellisuudentajua pitää olla ja omassa kodissa on voitava olla rennosti. Kompromisseja tehtävä molempien, ei vain toisen. Tuo on kaukana unelmasta.
Yrittäkää nyt vaan uskoa, että meitä naisia on, ketkä ovat erittäin tarkkoja siitä, että koti on koko ajan tiptop. Se tuo meille sen mielenrauhan ja tuollainen mies kuin ap:llä, olisi suorastaan jumalan lahja.
Tottakai se uskotaan. Mutta kukaan ei voi parisuhteessa yksipuolisesti määräillä toista mikä on oikea tapa olla ja elää. Kysymys on yhteensopivuudesta ja toisen kunnioittamisesta puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksä oli sitä mieltä, että ruoka syödään ruokapöydässä eikä sohvalla tai sängyssä. Tuosta tuli joskus riitaa.
Senkö takia hänestä tuli exä kun ei halunnut katsoa sivusta kun toinen syö sängyssä? Alkeellisiin käytöstapoihin kuuluu syöminen ruokapöydän ääressä eikä ympäri asuntoa.
Se miltä kaikki näyttää ei ole tärkeintä. No vanhana viimeistään ymmärtää.
Kuulostaa ihan yhdeltä (miespuolisesta) kaverilta. Äärimmäisen rasittavaa jo pelkästään vierailijoille ja varmaan ihan mahdotonta asua tuollaisen kanssa, ellei sitten jaa samaa pakkomiellettä.
Kasvua ja kompromissia huutaa ap:n case.
Löytyykö miehestä joitakin näistä piirteistä:
- stressaantuu ja kuormittuu herkästi
- ilmaisee vain vähän tunteitaan
- ei osaa rentoutua ja lepäillä, oikeus lepoon pitää ensin suorittaa (saattaa jopa paheksua näkee jonkun "lojuvan toimettomana ja laiskana")
- suorituskeskeinen
- ei osaa nauraa itselleen
- vaikeus tehdä kompromisseja
Jos näistä osui useampi oikein, niin anna miehelle ehto: joko terapiaan neuroottisuutta hoitamaan tai suhde on siinä. Älä lisäännyt hänen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi mitään, mutta tuntuu etten ole edes samaa eläinlajia näiden keskustelun osallistujien kanssa, jotka vain jankkaavat erilaisia sääntöjä kuin papukaijat.
Ruoka syödään pöydän ääressä.
Sushin kanssa vain valkoviiniä.
Tavarat heti paikalleen.
Joka perjantai on siivouspäivä.
Toki jos on lapsia, niin kaaoksen hallitsemiseksi on pakko olla jotain sääntöjä lapsille, ja silloin aikuistenkin on noudatettava niitä jotta ei ole epäreilua.
Mutta uskokaa tai älkää, mulla on onnellinen suhde, hyväpalkkainen työ, suht siisti koti, parikin korkeakoulutukintoa, hyviä ystäviä ja ihan huippu elämä, vaikka todellakin syön pihviä muovilautaselta kokiksen kanssa, siivotaan miehen kanssa yhdessä silloin kun molempia huvittaa, synttäreiden jälkeen saatan seuraavana aamuna vetää loput kakusta aamupalaksi sängyssä, menen aina välillä kolmelta nukkumaan ja herään puoliltapäivin.
Jostain syystä siivousneurootikot aina tulkitsevat asiaa niin, että jos joku yksi sukka jossain ahdistaa, niin vika on siinä sukassa ja sen jättäjässä. Vika ei koskaan ole siinä, että itse ahdistuu jostain aivan mitättömästä syystä.
Itse olen päätynyt nykyiseen elämäntyyliini omakohtaisen vertailun kautta. Vanhemmat erosivat kun olin pieni, ja äidillä ja uudella miehellään oli rento mutta asiallinen suhtautuminen elämään. Suunnilleen kerran viikossa siivottiin ja leffaa katsoessa syötiin herkkuja sohvalla ja viikonloppuisin sai nukkua jos nukutti. Isällä ja uudella vaimollaan taas sellainen, että kaikki säännöt olivat heille pyhiä, tiuskivat toisilleen ja minulle jos kaikki ei ollut koko ajan järjestyksessä ja olivat muutenkin kireitä koko elämän suhteen. 15 vuodessa ehti kummasti havainnoida, kummanlaisessa perheessä on hyvä elää.
Ahdistusta ei voi poistaa hallinnoimalla ympäristöään raitaisella nyrkillä, jos siinä ympäristössä on tarkoitus muidenkin kokea olevansa turvassa ja kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi mitään, mutta tuntuu etten ole edes samaa eläinlajia näiden keskustelun osallistujien kanssa, jotka vain jankkaavat erilaisia sääntöjä kuin papukaijat.
Ruoka syödään pöydän ääressä.
Sushin kanssa vain valkoviiniä.
Tavarat heti paikalleen.
Joka perjantai on siivouspäivä.Toki jos on lapsia, niin kaaoksen hallitsemiseksi on pakko olla jotain sääntöjä lapsille, ja silloin aikuistenkin on noudatettava niitä jotta ei ole epäreilua.
Mutta uskokaa tai älkää, mulla on onnellinen suhde, hyväpalkkainen työ, suht siisti koti, parikin korkeakoulutukintoa, hyviä ystäviä ja ihan huippu elämä, vaikka todellakin syön pihviä muovilautaselta kokiksen kanssa, siivotaan miehen kanssa yhdessä silloin kun molempia huvittaa, synttäreiden jälkeen saatan seuraavana aamuna vetää loput kakusta aamupalaksi sängyssä, menen aina välillä kolmelta nukkumaan ja herään puoliltapäivin.
Jostain syystä siivousneurootikot aina tulkitsevat asiaa niin, että jos joku yksi sukka jossain ahdistaa, niin vika on siinä sukassa ja sen jättäjässä. Vika ei koskaan ole siinä, että itse ahdistuu jostain aivan mitättömästä syystä.
Itse olen päätynyt nykyiseen elämäntyyliini omakohtaisen vertailun kautta. Vanhemmat erosivat kun olin pieni, ja äidillä ja uudella miehellään oli rento mutta asiallinen suhtautuminen elämään. Suunnilleen kerran viikossa siivottiin ja leffaa katsoessa syötiin herkkuja sohvalla ja viikonloppuisin sai nukkua jos nukutti. Isällä ja uudella vaimollaan taas sellainen, että kaikki säännöt olivat heille pyhiä, tiuskivat toisilleen ja minulle jos kaikki ei ollut koko ajan järjestyksessä ja olivat muutenkin kireitä koko elämän suhteen. 15 vuodessa ehti kummasti havainnoida, kummanlaisessa perheessä on hyvä elää.
Ahdistusta ei voi poistaa hallinnoimalla ympäristöään raitaisella nyrkillä, jos siinä ympäristössä on tarkoitus muidenkin kokea olevansa turvassa ja kotona.
Jokainen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi mitään, mutta tuntuu etten ole edes samaa eläinlajia näiden keskustelun osallistujien kanssa, jotka vain jankkaavat erilaisia sääntöjä kuin papukaijat.
Ruoka syödään pöydän ääressä.
Sushin kanssa vain valkoviiniä.
Tavarat heti paikalleen.
Joka perjantai on siivouspäivä.Toki jos on lapsia, niin kaaoksen hallitsemiseksi on pakko olla jotain sääntöjä lapsille, ja silloin aikuistenkin on noudatettava niitä jotta ei ole epäreilua.
Mutta uskokaa tai älkää, mulla on onnellinen suhde, hyväpalkkainen työ, suht siisti koti, parikin korkeakoulutukintoa, hyviä ystäviä ja ihan huippu elämä, vaikka todellakin syön pihviä muovilautaselta kokiksen kanssa, siivotaan miehen kanssa yhdessä silloin kun molempia huvittaa, synttäreiden jälkeen saatan seuraavana aamuna vetää loput kakusta aamupalaksi sängyssä, menen aina välillä kolmelta nukkumaan ja herään puoliltapäivin.
Jostain syystä siivousneurootikot aina tulkitsevat asiaa niin, että jos joku yksi sukka jossain ahdistaa, niin vika on siinä sukassa ja sen jättäjässä. Vika ei koskaan ole siinä, että itse ahdistuu jostain aivan mitättömästä syystä.
Itse olen päätynyt nykyiseen elämäntyyliini omakohtaisen vertailun kautta. Vanhemmat erosivat kun olin pieni, ja äidillä ja uudella miehellään oli rento mutta asiallinen suhtautuminen elämään. Suunnilleen kerran viikossa siivottiin ja leffaa katsoessa syötiin herkkuja sohvalla ja viikonloppuisin sai nukkua jos nukutti. Isällä ja uudella vaimollaan taas sellainen, että kaikki säännöt olivat heille pyhiä, tiuskivat toisilleen ja minulle jos kaikki ei ollut koko ajan järjestyksessä ja olivat muutenkin kireitä koko elämän suhteen. 15 vuodessa ehti kummasti havainnoida, kummanlaisessa perheessä on hyvä elää.
Ahdistusta ei voi poistaa hallinnoimalla ympäristöään raitaisella nyrkillä, jos siinä ympäristössä on tarkoitus muidenkin kokea olevansa turvassa ja kotona.
Jokainen tavallaan.
Aivan, jokainen tavallaan. Ja yksin asuessa asia on ongelmaton, mutta yhteistalouksissa saa oikeasti miettiä, milloin säännöt ovatkin vallankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholia saa nauttia vain perjantaisin ja lauantaisin, on yksi meidän perheen sääntö. Silloinkin vain max 3 annosta / hlö.
Siivouspäivä on aina perjantai. Silloin vaihdetaan myös lakanat.
Ruoka syödään ruokapöydän ääressä, sehän on selvä se.
Siivouspäiväksi kannattaa valita torstai, jolloin on siistiä viikonlopuksi.
Ei vaan sunnuntai tai maanantai, jolloin on viikoksi siistiä. Mitä väliä onko viikonloppuna siisitä, kun muutenkin sotkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi mitään, mutta tuntuu etten ole edes samaa eläinlajia näiden keskustelun osallistujien kanssa, jotka vain jankkaavat erilaisia sääntöjä kuin papukaijat.
Ruoka syödään pöydän ääressä.
Sushin kanssa vain valkoviiniä.
Tavarat heti paikalleen.
Joka perjantai on siivouspäivä.Toki jos on lapsia, niin kaaoksen hallitsemiseksi on pakko olla jotain sääntöjä lapsille, ja silloin aikuistenkin on noudatettava niitä jotta ei ole epäreilua.
Mutta uskokaa tai älkää, mulla on onnellinen suhde, hyväpalkkainen työ, suht siisti koti, parikin korkeakoulutukintoa, hyviä ystäviä ja ihan huippu elämä, vaikka todellakin syön pihviä muovilautaselta kokiksen kanssa, siivotaan miehen kanssa yhdessä silloin kun molempia huvittaa, synttäreiden jälkeen saatan seuraavana aamuna vetää loput kakusta aamupalaksi sängyssä, menen aina välillä kolmelta nukkumaan ja herään puoliltapäivin.
Jostain syystä siivousneurootikot aina tulkitsevat asiaa niin, että jos joku yksi sukka jossain ahdistaa, niin vika on siinä sukassa ja sen jättäjässä. Vika ei koskaan ole siinä, että itse ahdistuu jostain aivan mitättömästä syystä.
Itse olen päätynyt nykyiseen elämäntyyliini omakohtaisen vertailun kautta. Vanhemmat erosivat kun olin pieni, ja äidillä ja uudella miehellään oli rento mutta asiallinen suhtautuminen elämään. Suunnilleen kerran viikossa siivottiin ja leffaa katsoessa syötiin herkkuja sohvalla ja viikonloppuisin sai nukkua jos nukutti. Isällä ja uudella vaimollaan taas sellainen, että kaikki säännöt olivat heille pyhiä, tiuskivat toisilleen ja minulle jos kaikki ei ollut koko ajan järjestyksessä ja olivat muutenkin kireitä koko elämän suhteen. 15 vuodessa ehti kummasti havainnoida, kummanlaisessa perheessä on hyvä elää.
Ahdistusta ei voi poistaa hallinnoimalla ympäristöään raitaisella nyrkillä, jos siinä ympäristössä on tarkoitus muidenkin kokea olevansa turvassa ja kotona.
Raitainen nyrkki?
Rai-rai-rai vaan!
Se on tällaisten ihmisten kanssa aina niin, että muiden täytyy mukautua heidän tapoihin koska heidän tapansa on ainoa oikea. Koskaan ei ole erimielisyyksissä kyse siitä, että itse tekee ongelmia olemattomista asioista. Ei, vika on aina muissa ja siinä etteivät muut osaa elää oikein. Äärettömän raskaita ihmisiä eikä tuollainen parisuhteessa vaan vetele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös sääntö, että ruoka syödään ruokapöydässä. Mitä ihmeellistä siinä on?
Muita sääntöjä on, että olutta ei juoda löylyhuoneessa, vaan saunan jälkeen. Valkoviiniä juodaan sushin ja punaviiniä pihvin kanssa ym.
Ruoka syödään ruokapöydässä. Mutta: syön paljon kalaa kotona tai ravintolassa, mutta jos viiniä, niin vain punaviiniä. Vanha juttu tuo, että muka kalan kanssa vain valkoviiniä.
En ymmärrä ihmisiä, jotka juo kylmää olutta kuumassa saunassa. Olut kuumenee js menee pilalle. Siksi meillä on kiellettyä juoda olutta saunassa.
Olin tänään käymässä kaverin mökillä saunomassa. Sanoi, ettei olutta saa tuoda löylyihin. Olin ihmeissäni. Perusteli et olut menee pilalle.
Alue: Aihe vapaa
Yrittäkää nyt vaan uskoa, että meitä naisia on, ketkä ovat erittäin tarkkoja siitä, että koti on koko ajan tiptop. Se tuo meille sen mielenrauhan ja tuollainen mies kuin ap:llä, olisi suorastaan jumalan lahja.