Sain juuri tietää olevani raskaana - ihanaa!
Tämä on ensimmäinen lapseni. Tai no, tavallaan toinen, sillä ensimmäisen annoin adoptioon 7 vuotta sitten.
Mutta takaisin asiaan: Mä olen siis raskaana, ihanaa! Ostin kaupasta kolme raskaustestiä, ja jokainen näytti plussaa. Nyt vaan pitää odottaa miestä kotiin, että voin kertoa tämän ihanan asian <3 Tuleekohan tyttö vai poika? Ja mikä olisi paras nimi? Ja tuleekohan raskausaika sujumaan hyvin? Ja meneekö tämä synnytys yhtä nopeasti kuin edellinenkin? Paljon kysymyksiä pyörii mielessä, tämä lapsi kun on ihan toivottu! Meinaan ihan vain pakahtua rakkaudesta <3
Mutta siis, tästä tuli nyt tällainen pikahehkutus... Minulta saa myös kysyä jotain, tai no ihan mitä tahansa asiallisesti :)
Kommentit (29)
Onnea, minäkin olen onnessani kun kolmas tulossa rv6 :) väsymys kyllä painaa.
minkä verran olet yhteydessä esikoiseesi ja kuuluuko hän perheeseesi? Kaipaatko häntä kotiin?
Tämä on varmaan sinulta provo, mutta
1. Miten miehesi on suhtautunut tietoon, että olet luopunut yhdestä lapsesta?
2. Kuinka paljon raskaus on saanut sinut pohtimaan sitä yhtä lasta jossain?
Onnea. Miksi annoit esikoisen pois?
Onnea!
Meillä toisen lapsen yritystä takana 4kk. Tuntuu, että kaikki muut tulevat raskaaksi paitsi minä. Ei 4kk viel ole aika eikä mikään, mutta silti.
Minkä ikäinen olet?
Vielä et sitä tajua, mutta kun seuraat oman ihanan, rakkaan lapsesi kasvamista, et voi olla miettimättä adoptioon antamaasi lasta. Et voi olla ajattelematta, että kuka näki hänen huojuvat ensi askeleensa, kuuli ensimmäiset sanansa ja kuka nauroi katketakseen kun hän teki jotain uskomattoman suloista ja hihitti omalle tempulleen. Mietit, että koskahan hänellä tuli ekat hampaat, söikönhän hyvällä ruokahalulla vai päristelikö kukkakaalit pitkin keittiötä.
Onnea valitsemallesi tielle.
2: Kiitos, ja onnea sinullekin! :)
3: Kiitos ja onnea myös! En ole missään yhteydessä esikoiseeni ja hän ei kuulu perheeseeni. Välillä haluaisin tietää, mitä hänelle kuuluu ja millainen poika hänestä on kasvanut, mutten sen erityisemmin. Uskon hänen voivan paremmin uudessa perheessä. Asiat olisivat luultavasti huonommin, jos esikoinen olisi jäänyt meille. Sain hänet nimittäin teini-ikäisenä.
ap
Onnea! minulla esikoinen tulossa rv 6+2 mennään :) Toivottavasti pieni pysyy matkassa! :)
Minkä ikäisena annoit ensimmäisen vauvasi pois, oliko vaikea päätös ja minkäikäisenä nyt odotat toivottua lasta? Ja onko vielä tullut mieleen kun nyt tähän toivottuun rakastut sydänjuuriä myöten että oliko rakkauden tunteita sitä kohtaan jonka annoit pois muiden rakastettavaksi?
Kerrotko lapsellesi että hän ei ole oikeasti esikoinen vaan annoit esikoisen pois, koska koko ajan nimität sitä epätoivottua esikoiseksi kuitenkin..
4: Provo? Jos hehkutan raskausonneani olen provo? Mutta kysymyksiisi: 1) Mieheni tietää asiasta, lapsi oli myös hänen (tosin emme seurustelleet silloin). Me päädyimme yhdessä tähän päätökseen. 2) Aika paljon oikeastaan. Mietin, millaiseksi hän on kasvanut.
5: Kiitos! Sain hänet teini-ikäisenä, ja olin varma, etten voisi pitää hänestä hyvää huolta, ja että hän saisi paremman elämän jonkun muun perheessä.
6: Kiitos! :) Olen 23v.
ap
9: Oi, onnea sinulle! :)
10: Annoin ensimmäisen lapseni pois 16-vuotiaana. Tällä hetkellä olen 23v. Oli vaikea päätös, mutta uskon että hänellä olisi onnellisempi elämä jonkun muun luona, eikä teiniäidin joka ei ollut silloin edes yhdessä lapsen isän kanssa (nykyään olemme yhdessä, hän on mieheni). Ja oli rakkauden tunteita. Rakkaudesta annoin hänet poiskin.
11: En oikeasti tiedä... Kannattaisiko minun kertoa hänelle se?
ap
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:55"]
Vielä et sitä tajua, mutta kun seuraat oman ihanan, rakkaan lapsesi kasvamista, et voi olla miettimättä adoptioon antamaasi lasta. Et voi olla ajattelematta, että kuka näki hänen huojuvat ensi askeleensa, kuuli ensimmäiset sanansa ja kuka nauroi katketakseen kun hän teki jotain uskomattoman suloista ja hihitti omalle tempulleen. Mietit, että koskahan hänellä tuli ekat hampaat, söikönhän hyvällä ruokahalulla vai päristelikö kukkakaalit pitkin keittiötä. Onnea valitsemallesi tielle.
[/quote]
Tai mietit, saiko hän sittenkään hyvän kodin. Saiko hän tarpeeksi huomiota ja rakkautta, arvostusta ja aikaa. Nauroiko kukaan hänen kanssaan, saiko hän olla iloinen.
toivottavasti saat keskenmenon, lapsenhylkääjä!!!
Oletpa joutunut tekemään kovan päätöksen mutta arvostan tekoasi, joku lasta kaipaava pari sai avullasi lapsen. Onnea raskaudestasi!
16: Kiitos, sait minut itkemään. Onko nyt hyvä mieli?
ap
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:55"]
Vielä et sitä tajua, mutta kun seuraat oman ihanan, rakkaan lapsesi kasvamista, et voi olla miettimättä adoptioon antamaasi lasta. Et voi olla ajattelematta, että kuka näki hänen huojuvat ensi askeleensa, kuuli ensimmäiset sanansa ja kuka nauroi katketakseen kun hän teki jotain uskomattoman suloista ja hihitti omalle tempulleen. Mietit, että koskahan hänellä tuli ekat hampaat, söikönhän hyvällä ruokahalulla vai päristelikö kukkakaalit pitkin keittiötä. Onnea valitsemallesi tielle.
[/quote]
Tai mietit, saiko hän sittenkään hyvän kodin. Saiko hän tarpeeksi huomiota ja rakkautta, arvostusta ja aikaa. Nauroiko kukaan hänen kanssaan, saiko hän olla iloinen.
[/quote]
Ap varmasti on käynyt kaikki kirjoittamanne ajatukset läpi, joten ihan turhaan yritätte saada pahaa mieltä aikaiseksi. Vai olisiko abortti ollut parempi?
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 21:09"]toivottavasti saat keskenmenon, lapsenhylkääjä!!!
[/quote]
Luepa tuo juuri kirjoittamasi. Aplle onnea.
Onnea! Täällä on ensimmäinen lapsi tulossa ja rv 36 jo mennään :) Kaikki on vauvaa varten jo valmiina. Tyttö on tulossa. Jännittävää :)