Rakastan miesystävääni mutta kaikki läheiseni inhoavat häntä.

Älä kerro henkilökohtaisia asioitasi kenellekkään jos et halua niitä leviävän. Väkivaltaista ihmistä ei kukaan unohda niin vaan muut pelkää sitä. Kerran kun on lyönyt niin voi lyödä toisenkin kertaa. Pidä suhteesi ihan omana asianasi äläkä rasita sillä läheisiäsi. 

Jos mies on oikeasti muuttunut, hän oppii itse osoittamaan muille, että heillä ei enää ole niin suurta tarvetta epäillä häntä. Muuttunut käsitys on ansaittava, ja kaikki vanhat käytösmallit toistuessaan osoittavat heille, että epäluottamukseen on aihetta edelleen. 

Minulla on mies joka on käyttänyt henkistä väkivaltaa minua kohtaan, ja asteittain hän on oppinut siitä ihmeen hyvin pois. Silti puuttuu paljon sellaista positiivista käytöstä, jota odottaisin mieheltä, joka oikeasti on muuttunut maailmankuvaltaan. Ja jo tämä puuttuminen saa toiset epäilemään, ettei miehesi ole sinulle niin hyväksi kuin toivot. 

Sinun pitäisi siis itsekin tehdä töitä hyvinvointisi eteen. Ei vain odottaa että muut tottuvat tilanteeseen ja yrittää tehdä töitä jotta miehesi hyväksytään, se työ hänen on tehtävä itse. Sinun sen sijaan on keskityttävä siihen, mitä on sinun hyvä kohtelemisesi, ja sitten huolehdittava sen toteutumisesta. 

Oikeestiko sä ihmettelet, miksi sun kumppanista ei pidetä? Ei se edellinenkään kaksinen ollut, hakkasihan sekin sut, tai sitä edellinen, raiskas...

Hakiko mies apua väkivaltaisuuteensa, käykö terapiassa? Onko teillä konkreettiset toimintaohjeet, miten pystytte jatkossa kommunikoimaan ristiriitatilanteissa?

Ole tarkka rajoistasi, lähde heti pois paikalta, jos havaitset uhkaavaa käytöstä. Väkivallan jälkeen tyypillisesti kadottaa ns. itsensä, ja kosketuksen omiin tunteisiin ja arvoihin. Ole rehellinen siitä itsellesi, tunnetko olosi turvalliseksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi miehen seurassa. Se ei ole syy jatkaa suhdetta, että miestä jälkeenpäin harmittaa, kun on tullut kohdeltua sinua kaltoin. Anteeksi voi antaa jatkamatta kyseistä ihmissuhdetta, jos anteeksi antaminen on sinulle tärkeää. 

Saat olla suhteessa kenen kanssa haluat. Voit kertoa sen läheisillesi, että olet päättänyt näin. Kannattaa kuitenkin vaalia myös muita ihmissuhteita ja pitää muutenkin kiinni sinun omasta elämänpiiristä. Sille et voi mitään, että läheiset eivät luota mieheen. Kuitenkin ajan kuluessa on mahdollista että luottamus alkaa palautumaan. 

Itse elän omaa elämäni.En kysy siitä lupaa sukulaisiltani en ystäviltäni mitä teen.En elä heidän elämä,enkä heidän tahdon mukaisesti ota sulhasta,kumpania tai aviomiestä.Tykäsivät he hänestä tai eivät elämäni on omani!En hyväksy henkistä väkivalta,en akresiivista miestä tai alistavaa,jos selainen olisi? Lähtisin heti irti sitä elämästä.Koska en koskaan laske miehen kukkaron mukaan elämääni.Ei tässä rikkaita oltu koskaan.Mutta olen itsenäinen aina ollut!

Vierailija kirjoitti:

Hakiko mies apua väkivaltaisuuteensa, käykö terapiassa? Onko teillä konkreettiset toimintaohjeet, miten pystytte jatkossa kommunikoimaan ristiriitatilanteissa?

Ole tarkka rajoistasi, lähde heti pois paikalta, jos havaitset uhkaavaa käytöstä. Väkivallan jälkeen tyypillisesti kadottaa ns. itsensä, ja kosketuksen omiin tunteisiin ja arvoihin. Ole rehellinen siitä itsellesi, tunnetko olosi turvalliseksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi miehen seurassa. Se ei ole syy jatkaa suhdetta, että miestä jälkeenpäin harmittaa, kun on tullut kohdeltua sinua kaltoin. Anteeksi voi antaa jatkamatta kyseistä ihmissuhdetta, jos anteeksi antaminen on sinulle tärkeää. 

Saat olla suhteessa kenen kanssa haluat. Voit kertoa sen läheisillesi, että olet päättänyt näin. Kannattaa kuitenkin vaalia myös muita ihmissuhteita ja pitää muutenkin kiinni sinun omasta elämänpiiristä. Sille et voi mitään, että läheiset eivät luota mieheen. Kuitenkin ajan kuluessa on mahdollista että luottamus alkaa palautumaan. 

Aivopesty läheisriippuvainen ei enää piittaa siitä omasta olostaan. Jos olo ei ole rakastettu ja turvallinen, niin se maalaa mustan valkoiseksi ja uskottelee itselleen että häntä rakastetaan, vaikka kumppani satuttaa. Pakkohan sen on välittää, ei se muuten satuttaisi?

Itselle ei vaadita. Elämän keskipisteestä tulee se kumppani, jolle tehdään olo että se kaltoinkohtelu ja on ymmärretty ja rakastettu. Vain niin voi olla itse tärkeä ja tarpeellinen.

Voi kuvitella että itse hallitsee tilannetta ja vielä kesyttää sen villipedon, siitä tulee elämän tehtävä.

Oikeasti se peto ei ikinä muutu, niin kauan kun sille annetaan kaikki anteeksi ja annetaan sen riehua. Se voi muuttua vasta sitten, kun on täydellisen yksin ja itse peloissaan.

Lässyn lässyn, taas yksi idiootti "mutta kun minä niin rakastan". Tulet ottamaan turpaan taas. Tyhmä akka.

Pikemminkin Tukholma syndrooma. AP, tarviit terapiaa!