KULTAINEN 60-luku vko 36

ja täällä sitä ollaan työn touhussa edelleen.

vm; tiellä tuo täti kulkee siis vielä kesäisen pinkissä, meillä on tuo syksyn muotiväri tummanruskea...

Kauan ei kestänyt tuo hento vaaleanpunainen...

On sävy vaihtunut tummanpunaiseksi.



Eli tässä sitä taas mennään kp1 eteenpäin.



Olo on jo ihan ok, mutta silti mua ottaa päähän, miksei tää voi onnistua. Ja sit aina palaa mieleen viime syksy kun tein yllättäin suunnittelematta plussatestin... Ajatukset oli laidasta laitaan ja kun kaikki päättyi miten päättyi, tulee mieleen onko tää nyt joku luonnon kosto.



Joo, ei ole, tiedän sen. Jos ajatuksillani voisin saada aikaan moisia, olisin varmaan muissa tehtävissä kuin täällä toimistossa...

VM69, kirjoitat kuin minun ajatuksiani!



Mulla oli onneksi tosi mukava perjantai-ilta, niin negamasennus jäi taka-alalle. Meillä on vasta kolme yrityskiertoa takana ja lapsiakin on jo kaksi eli ei tässä nyt oikein mitään lapsettomuutta voi tai kannata ruveta suremaan.

Pitäisi aina masennuksen keskellä muistaa se, miten hyvin asiat kuitenkin jo ovat.

Täällä on vietetty toinen päivä koulutuksessa ja meinaa uni viedä väkisin mennessään.Tosin kummasti piristyy kun pääsee pois tuollaisista tilaisuuksista.

Virtuaaliset halaukset pinkerton plussasta. Vähän jo sitä eilen uumoiltiin ja ihana että se tänään on vahvistunut. Nyt vain paljon peukkuja sinne päin.

Trattis tosiaan jo pukee ylleen syksyn muotiväriä, siitä ne päivät kohti ovista lähestyvät. Oletkos trattis kokeillut niitä ovistikkuja? Marikko eilen mainitsit multitabsit-jostakin ihmeen sattumasta minä aloin niitä syömään silloin kun talvella eka kerran tärppäsi,lopetin ne kun huomasin olevani raskaan. Sitten ne vain jäi ja nyt siinä kierrossa kun tärppi kävi otin ne taas päivääni ja enkä ole niitä lopettanut. Ne ovat niitä raskautta yrittäville ja odottaville äideille. En nyt tiedä onko niistä ollut apuja mutta mukavasti sattuivat noihin minun raskauksiin. Toivotaan marikko että niistä on sinulle apuja.

Mitä emmille,tetille,maijulle ja marialle kuuluu? Teillä raskaus on jo pitkällä. Sonjaemmako aloitti sumutukset?

Mukavaa vm että sinulla on jo mieli parempi. Kyllä se aina masentaa mutta vielä se plussa sieltä tulee.

Edelleen vähän apeissa tunnelmissa täällä ollaan kun tuntuu jollakin tapaa maha pienenevän ja mahanippailut ovat tyystin kadonneet. Tulee niin mieleen keväinen km jolloin ei ollut oireen oiretta ja niin vain 11 viikolle saakka oltiin " onnellisena" raskaana. Ei voi mitään, päivä kerrallaan eteenpäin. Täytyy emmi tunnustaa että voisin ottaa niistä sinun pahoinvoinneista osan niin tietäisin ainakin olevani raskaana. Mutta ei kun ei edes ole etomista minkään verran. No taas tule valitettua,koittakaa jaksaa. Nyt minä lähden kotiin päin. Huomiseen....

-pietu-

Ensinnäkin onnittelut Pinkertonille, toivotaan että plussa vahvistuu ja pitää!



Minä olen ihan epätoivoinen minun työkoneen kanssa kun se ei oikein pelitä ja tökkii kaikki ja näille sivuille en jostain syystä ole päässyt. Olen tosin ollut palavereissa ja matkoillakin joten ei ole ollut oikein tsaanssejakaan palstailla. Nyt onnistui kuitenkin kotoa joten se on tuo minun työkone kun jumittaa. Jollakin muullakin taisi olla samanlaisia ongelmia...



Sumut on tehonneet hyvin, eilen oli lääkäri ja kohtu ja munasarjat oli mukavasti lepotilassa. Tänään aloitin sitten piikittelyn, ensimmäinen tuikkaus mahamakkaraan meni jo rutiinilla ;). Joten tästä jatkellaan ja ensi viikolla katsotaan taas ultralla tilanne. Taitaa olla nuo minun munasarjat ilmeisesti laiskansorttiset (liekö se syy ettei ole tärpännyt) joten lääkäri vain tuntui sanovan että hyvä tulos jos yli kolme munasolua saadaan...Pöh! Kun nyt tulisi ainakin neljä. Jos tulee vain kolme niin pelottaa että taas siirretään vain yksi ja kaksi pakastetaan. ja sitten ehkä menee taas kaikki hukkaan jos yhdellä en raskaudu eikä meidän alkiot kestä pakastusta, niinhän kävi viimeksi. Mutta nyt vain päivä kerrallaan sitten ensi viikkoon.



Olen alkuviikon työmatkalla joten pääsen sitten taas palstoille viikon puolivälin jälkeen. Jos en nyt sitten perjantaina tai viikonloppuna käväise katsomassa täältä kuulumisia, vielä on jännät paikat piinaajilla!



Ilon kautta ja suurella sydämellä eteenpäin, siskot ;)

Marikko, vm, trattis, ankkis, pietu ja sonjaemma; kiitoksia onnitteluista. Onhan tämä jotenkin hassua, että ensin ravaamme hoidoissa aika kauan, että eka tärppää ja sitten kun ikää alkaa jo olemaan, niin vauhti senkun paranee ja se hoituu - sanoisinko - helposti. Tosin ei niin helposti, että se sängyssä onnistuisi :( En nyt tässä sen kummemmin sitä jaarittele, mutta halutessamme lasta tarvimme aina lääkärin kolmanneksi.... No, josko tämän jälkeen emme tarvisi, vaan lapset olisi saatu ja peiton alla puuhailisimme vain omaksi iloksemme :)



Väsymystä pukkaa.... lasten kanssa menee välillä hermo. Kaikki meni tänä iltana ihan hyvin, kunnes iltakylvyn jälkeen tarvi kammata isomman tukka takuista auki. Toinen riuhtoi ja itki ja huusi ja pisti hanttiin, kun haluaisi itse ja ei ollenkaan. Minä setvin takkuja kiukkuisena ja taisi siinä hiuspohja paikoin olla kovilla... En ole siitä illan lopetuksesta ollenkaan iloinen, harmittaa hermojen meno, mutta onhan ne takutkin oikeasti joskus setvittävä. *harmittaa oma lyhyt pinna ja äksy luonne, syyllisyyttä ja huonoa äitiä poden nyt*



Meillä siis mies tekee välillä hyvinkin pitkää päivää, kuten tänään ja lapset ovat aamusta iltaan minun kanssa.



No, nyt silmät lupsuu ja sormet takkuaa. Haahuilen hetken ja menen sitten maata.

Olen jo pitemmän aikaa seuraillut kuulumisianne ja nyt ajattelin kirjoittaa jospa kelpuutatte minutkin tänne minulle ainoan oikean kymmenluvun omaavien joukkoon...



Kerronpas nyt vähän taustoja olen vm-69, mies kahta vuotta vanhempi

Asutaan pääkaupunkiseudulla, molemmat on työelämässä ja lapsiakin on 4, poika 13-v, tytär 10-v sekä kaksostytöt 6-v.



Vielä kerran haluaisin kokea ihanan vauvantuoksuisen ja huuruisen arjen ja hormonikierukan poistatin tämän vuoden helmikuussa.

Kierto mulla on ollut aina epäsäännöllisen säännöllinen 29-35 vrk.

Nyt alkais olemaan kohtapuolin " harjoitusajat" käsillä kp 16/35 ja ois kiva yhdessä piinailla teidän kanssanne. Kirjoittelen saannöllisesti myös suurperhekuumeilijoihin.



Nyt alkaa olemaan sen verran kovat desibelit yläkerrassa, että äitiä tarvitaan erotuomariksi mutta mukavaa illanjatkoa kaikille... ( hulluko mä olen kun lisää tappelupukareita tänne haluan.....)



T:Isotikru

Minä olen usein lukenut teidän suurperhekuumeilijoiden juttuja. Olet jollain lailla tullut jo tutuksi sieltä.

Itselläni on tytöt 08/98, 08/99 ja 05/03. Tämän vuoden maaliskuussa syntyi neljäs tyttö, mutta jo rv20+5. Eli emme saaneetkaan pitää häntä. En tiedä mikä on suurperheen raja, mutta usein olen siis taustaillut suurperhekuumeilijoissa siksi, että omassa tuttavapiirissä meitä pidetään suurperheenä jo nyt.

Welcome vielä kerran!!



Pietulle haluaisin sanoa, että yritä olla huolehtimatta. Kyllä siellä masussa kaikki on hyvin. Tiedän tiedän, on niin helppo sanoa...



Minulle ei mitään uutta. Kp 2 menossa, eikä tapahdu mitään...

Tosiaan, päivä kerralla ensi viikkoa kohti. Toivotaan parasta!! Itse ei voi kuitenkaan hirveesti näihin asioihin vaikuttaa.

Isotikru tervetuloa kultaisiin !!! Ja heti ensimmäisenä täytyy todeta, ettet suinkaan ole outo, jos lapsia toivot lisää, sehän on ainoastaan hienoa !!!



Pinkerton ' onnittelut' vielä kertaalleen, nyt vain tarrasukkia ja vauvaliimaa biljoona kiloa. Hyvää alkanutta odotusta !!! Ja omat muistikuvat omasta lapsuudesta, silloin, kun olin lettipäinen tyttö niin kyllä se meidän äiti menetti välillä hermonsa :-) Mutta, ei sillä ole väliä, kun tietää, että äiti kuitenkin rakastaa. Eikös se ole normaalia, että hermot menee välillä ??? Itsekkin olen aika lyhyt pinnainen ja impulsiivinen, joten saas nähdä pystynkö lapsen kanssa itseäni yhtään koulimaan (?)



Kiva oli kuulla sonjaemmakin kuulumisia !!! Hyvä, että sumut on tehonneet. Nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin.



Kohta senniinakin palailee ...



Täällä pahaolo ja ilta oksentaminen vain jatkuu :-/ ' pietu' olisin super onnellinen, jos saisin siirtää sille suunnalle osan tästä huonosta olosta. Onneksi aamut ja päivät menevät aika kivasti, mutta siellä klo 18 alkaa tökkimään. On se oksentaminen kyllä niin voimia vievää, että ei tule muuta kuin nukuttua illat, silloin, kun oikein innostuu puklaamaan.

Eilen oli kaupassa ja alkoi tekemään aivan sairaasti mieli kolmio voileipää ja ostin, ja oli pakko syödä se jo kotimatkalla, ja oli se hyvää-nam- Mutta muutoin kaikki hyvin. Masentaa vain tämä huonovointisuus.



Kaikille hyvää torstaita t. emmi rv-11+4

Täällä voidaan ihan hyvin vaikka tuo työnteko kyllä ottaa jo voimille. Niin jos nyt ottaa jo voimille niin mitä sitten kun ollaan vähän pitemmällä. Minulla kun töissä on aika raskasta fyysisesti ja tuo maha on sitten niin arka koko lopun päivän. Eilen illallakin oli tosi rankka vuoro ja vielä nytkin tuntuu tuolla alavatsalla kireältä ettei oikein huvittaisi sinne töihin raahautua tänään.



Pietulle vaan sellaista, että minulla myöskin oli sellaisia aikoja ja on edelleenkin että mietin onko tuolla mitään. Mahaa nippailee valilla ja sitten on aikoja ettei mitään tunnu missään. Maha minulla on nyt pyöris´tynyt vähän muttei se ole mikään iso vielä. Joten odottele rauhassa kaikki on varmasti hyvin. Se vaan jotenkin kuuluu tähän raskauteen seurata koko ajan tuntemuksia ja jos ei mitään tunnu niin tuntuu siltä kun kaikki ei olisi hyvin. Täitaa tämä naisen elämä olla yhtä oman kehon seurantaa:) Ennen raskautta ja sittenkin kun on raskaana:)



Tervetuloa vaan uusille kuumeilijoille. Me täällä pyöritään raskaana olevat vähän niinkuin syöttinä ja ja epämieluisien vieraiden karkottajana.



Pinkertonille onnittelut raskaudesta! Näin näitä uutisia tupsahtelee pikkuhiljaa tänne.



Sonjaemmalle onnea pistoksiin ja toivotaan kunnon saalista tulevaksi.



Pahoittelut tädin vierailun kohteeksi joutuneille ja lippu korkealle seuraavaan kiertoon. Se antaa välillä odotuttaa se tärppi.



Piinailijoille db db.



Mukavaa syyspäivää kaikille kultaisille!



T: Teti 16+2

Kivaa lukea teti sinunkin kuulumisia. Ikävää jos työnteko tuntuu raskaalta, mutta jos alkaa ihan tosissaan liikaa rasittamaan, niin saat varmasti sairaslomaa. Kuuntele kehosi ääniä...

Kauanko sinulla meni ennenkuin tärppäsi?



Entäs muut täällä raskaana olijat? Montako kiertoa ehditte kuumeilla ennen positiivistä testiä?



Minä täällä vatsa täynnä ruokaa yritän jaksaa vielä tämän iltapäivan. Sit taas kolmen päivän vapaa. Olen siis osittaisella hoitovapaalla, perjantait vapaalla... niille jotka ei vielä tiedä..

Isotikrulle tervetuloa! Minä olen oikeastaan vasta omien lasten saamisen myötä hurahtanut suurperhe" kuumeilijaksi" tai minusta olisi ihanaa, jos lapsia olisi paljon. Ikä vaan taitaa astella vastaan ;) No, jos tästä nyt kolmas tulee, niin onhan se melkein suurperhe :)



Emmi ja Teti; kiitos onnitteluista!



Vm; kysyi mistä kierrosta on tärpännyt. Ensimmäistä tehtiin 7 " kiertoa" ts. 7 eri yritystä, mutta hoitopaikan kesä- ja joulutauot tekevät siitä kalenterissa 1 ja ½ vuotta. Kakkonen ja tämä kolmonen tulivat sitten ensimmäisellä yrityksellä. Ihan sattumia nämä eivät olleet, ovis oli ultralla ennakoitu ja tikuteltu; tiedettiin että sisällä on kasvamassa rakkula ko. kiertoon. Ja sitten vielä päälle mausteeksi hiukan hormonitroppia ;)



Ja Vm; myöhäiset pahoittelut sinulle masulapsen menetyksestä.



Sonjaemmalle tsemppiä piikityksiin. Kyllä sitä välillä itsensä niin neulatyynyksi tunsi pistoshoidoissa.



Itse tässä hiljalleen totuttaudun ajatukseen masun kasvamisesta. Se on hassua, ensin sitä toivoo, mutta sitten ne kaksi viivaa nähtyään se asia täytyy kuitenkin jotenkin uudelleen sulatella. Onkohan lottovoittajalla samanlaista? Ensin haaveissaan sijoittaa rahoja ja ostelee kaikkea, sitten oikean voiton tullessa onkin ihan uusi tai toinen juttu; todelliset rahat ja todelliset mahdollisuudet....



Yksi ilta mietin sängyssä, että moni asia on jäänyt elämässäni kesken ja monta asiaa olen sössinyt, mutta lasten kanssa on toiveisiini vastattu. Kun vain vielä itse jaksaisin kasvaa äidiksi siihen suuntaan, mitä haaveilen...... Pitkä pinna, lehmän hermot ja pohjaton syli sekä aurinkoa, valoa ja iloa lasteni elämään valava ihminen. Pitkä on matka ihmisellä...... Noh, ompa tässä vuosiakin - toivottavasti.

Päiväkahvit nautittu ja pikainen visiitti täällä ennen kotiinlähtöä.



Pinkerton; kiitokset pahoitteluista. On jännää miten ihmismieli korjaantuu... olin keväällä ihan varma, etten selviä keskenmenosta koskaan. Näin vaan täällä uutta vauvaa kuumeilen.



Mun piti vielä kirjoittaa, mutta juttu meni niin sekavaksi, että vedin deletellä pois. Katotaan jos viikonloppuna olisi kotona aikaa käydä kirjoittelemassa. Mua vaan on alkanut pelottaa, etten mä luomusti enää raskaudukaan ja mies on sanonut, että mihinkään hoitoihin hän ei sitten kyllä lähde. ..



Pakko lopettaa... porukkaa ovella..

Meillä on täällä mukavan sekalainen joukko ja välillä kuullaan noita keskenmenojuttuja (lohdutusta ja vertaistukea piisaa) ja välillä saadaan jotain positiivistakin eli " virtuaalitaputtaa" noiden mukana pyörivien jo raskautuneiden kultaisten vatsaa (ainakin se melkein tuntuu siltä!) ;) tai hihkua onnittelut plussanneille. Mukavan sekalainen sakki.



Huomasitteko muuten, että Japanin kruununprinssin äitikin on jo 39 v? Viime aikoina on kummasti pistänyt silmään lehtien erityisesti noteeramat äitien iät.



Multitabseista joku taisi mainita (en muista kuka, sori). Mullekin kävi niin, että kun aloin syödä niitä, niin sain silloin sen viime vuoden elokuisen km-raskauden aikaiseksi. Sittemmin en ole niitä huomannut ottaakkaan. Nyt täytyy kyllä tämä juttu testata taas. Mielenkiintoista nähdä kuinka käy! Aloitan myös tikuttelun tänään. Mulla on nyt kp 10/noin 30.



Ja lopuksi: Onnea kaikille kaikkeen toivomaansa, erityisesti vauvaliimaa muutamat sangolliset lisää koko joukolle! :)

Onpa meidän pinossa tänään hiljaista, mutta niinhän taisi olla puhettakin että moni on koneen äärestä poissa loppuviikon.

Kiitos teti että valoit uskoa minun raskauteen noiden oireiden suhteen. Tosiaan sitä tukea täällä tarvitaan sillä housut alkaa taas tuntumaan jopa väljiltä ja sekös muistuttaa minua viime talvesta. Toisaalta mahaa on jollakin tapaa tänään " pakottanut" eli juuri tuolta alhaalta joten kait nämä oiteet/oireettomuudet kuuluvat asiaan. On se vaan jännä miten on " unohtanut" kaikki oireet aikaisemmista raskauksista. Niin ja niitä leuan karseita finnejä minä vähän " kaipaan" , niitä kun molemmissa oli jo heti alusta lähtien ja jotenkin ne hormooninäpyt minulla kuuluu odotukseen. No nyt en enää valita enempää vaan nautin joka päivästä joka minulle tähän odotukseen annetaan.



Oliko niin ettei kukaan enää viikonvaihteessa piinaa vaan suurin osa odottaa tulevia tärppipäiviä? Anteeksi jos unohdin jonkun piinailijan....



Marikko, se oli minä joka kerroin niistä multitabseista ja minulla oli sama juttu että tärppäsi tammikuussa heti kun aloin niitä syömään ja samoin nyt. Tosin syön niitä 1/pvä vieläkin, viimeksi lopetin heti plussan jälkeen.



Joku kyseli yritys/onnitumiskerroista, meillä ekaa tehtiin muistaakseni 8 kiertoa, toinen lähti toisella kertaa, nyt sitten vuosien tauon jälkeen yritys aloitettiin viime syyskuussa ja eka tärppi osui 5. kertaan, mutta se päätyi km:oon ja tämä lähti muistaakseni tyhjennyksestä 3:lla kierrolla. Noita juttuja kun lukee niin omasta mielestäni olen raskautunut tosi nopeasti siitä kun on alettu yrittämään. Mutta ikä tuo mukanaan sellaisen piirteen että joka kuukausi joka ei toivottua plussaa tuo tullessaan, tuntuu ikuisuudelle odottaa taas uutta yritys ajankohtaa ja taas kaksi viikkoa eteenpäin itsensä tutkivaa piinaa ja taas pettymys. Mutta jotakin positiivista tähänkin päivään tuo ikäkysymys toi tullessaan; nimittäin luin iltasanomista kuinka taas yksi näyttelijä 44 vuotiaana odottaa esikoistaan-ihanaa! vaikka onkin ulkomaalainen niin eiköhän me kaikki naiset kuitenkin olla maasta riippumatta samanlaisia tuossa asiassa.



Nyt on taas tullut sen verran kannanottoa puoleen että toiseen, minun on aika siirtyä viettämään viikonloppua mökkeilyn merkeissä.

Palataan ensiviikolla. Mukavaa ja lämmintä syyskuista viikonloppua teille kaikille.

-pietu-

toivottaa isotikrulle tervetuloa kuumeilemaan meidän joukkoon. Ihanaa että meitä 60-luvun kuumeilijoita riittää ja riittää....

-pietu-

Sateinen ja harmaa vapaapäivä ei ole onnistunut minua masentamaan. jostain ihmeestä löysin taas positiivistä energiaa ja sain menkoista johtuvan mesennuksen kokonaan häädettyä.



Ja on niin mukavaa lukea näitä odottavien uutisia. Pietukin taas loi uskoa siihen, että tässäkin iässä kaikki kuitenkin on mahdollista!!!



Mies tuli just töistä mukanaan pari viinipulloa. nautitaan sitten niistä ja toisistamme, kun ei estettä juomiseenkaan ole.

Kirjoittelin tuolla ihan oman aloitukseni ja sain tervetulotoivotuksen tänne, joten kopioinpa kirjoitukseni tänne.



Ihana huomata, että joku muukin ikäiseni uskaltaa vielä yrittää. Mitenkä olette saaneet ukkokulliltanne päät käännettyä? Vai onko omai ainoa ikäänsä valittava nelikymmppinen isi?



Tässä siis aikaisempi kirjoitukseni:



Yli 40-vuotias ja silti vauvakuumeessa! Olenko ainoa?

On se vaan kamalaa, kun ei tähän vauvakuumeeseen tehoa mikään troppi. Perheessä on jo kaksi lasta (3v ja pian 2v), mutta silti on vielä ihan hirveä hinku saada kolmas pikkuinen. Varsinkin nyt, kun syksyn viiletessä kävin kuopuksen vaatteita läpi ja siirtelin pieneksi jääneitä varastoon. Itku tuli, kun ajattelin, että en enää ikinä saisi pukea niitä kenellekkään.

Oma ikä on jo 42 vuotta eikä mies ole yhtään nuorempi. Siihen mieheen se juuri tökkääkin. Hän on ilmoittanut, että enää yhtään lasta ei taloon hankita. Entisissä on ihan riittävästi. Olen yrittänyt kääntää hänen päätään jo yli vuoden verran, mutta minkäs teet. Tuntuu, että ajaudumme pian avioeroon tämän asian kanssa.

Asiaa ei tietty helpota yhtään se, että kotiäitinä aina joskus väsyn noiden kahden hoitamisessa. Jos sitten sitä valitan, niin herkästi tulee vastaus, että kun en kahdenkaan kanssa pärjää, niin miksi sitten kolmannesta haaveilen. Tietysti mietin omaa jaksamista aina itsekin, mutta kuten varmaan, rakkaat kanssakuumeilijat, tiedättekin, niin järjellä ei ole paljon sijaa silloin kun vauvakuume jyllää.

Millaisia ajatuksia on muilla nelikymppisillä kuumeilijoilla? Onko ajatuksissa jonkinlainen " yläikäraja" , jonka jälkeen ei enää uskalla alkaa yrittämään? Miten olette ajatelleet jaksavanne? Kaikenlaiset ikäsisarten kommentit tervetulleita!