Oliko elämä parempaa 20:senä vai myöhemmin 40:senä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan jyrkästi sanottuna ainoa itseensä parikymppisenä tyytyväinen oleva on yksinkertainen ja mahdolllisesti jääkiekkoa pelaileva nuori mies.

Heille tulee ikääntyminen kovana iskuna, kun siihen ei olla osattu varautua.Saattaa alkoholismi, ero ja potkut työpaikalla tulla samalla. Ja ei sitte oikein sinkut naisetkaan kiinnostu.

Kannattaa siis käyttää joskus aivojaan, se on paras tietokone. Eikä parempaa tule.

No jääkiekkoa eivät fiksut pelaakaan. Fiksuilla on älyllisempiä harrastuksia, eivätkä he tuhlaa aikaansa kaukalossa tappelemiseen. Kuntoilu sinänsä on tietenkin hyvä asia, mutta sitä voi tehdä muutoinkin.

Jääkiekossa eivät tyhmät pelaajat pärjää.    Siinä tarvitaan muutakin isoa kokoa ja voimaa.

Kärsivällisyyttä harjoitella usein niin v#ttumaisten valmentajien ryhmässä. 

Hoksottomia,  kykyä ymmärtää oma paikkansa joukkueessa.

Kykyä toimia ja työskennellä ryhmässä ja koko ryhmän parhaaksi.

Kukaan ei synny jääkiekkoilijaksi, mutta tietyt kyvyt voivat olla joillakin jo valmiina.

Mutta vasta tiukka työ ja harjoittelu tekee mestarin eli hyvän jääkiekkoilajan.

Vai luuleeko kommetoija, että valmis jääkiekkoilija johonkin huippusarjaan poimitaan suoraan kadulta`?

Jääkiekko on puhdasa bisnestä, ei siellä heikommait ja huonoimmat tyypit pääse töihin ollenkaan.

Tulosta on tultava, jos ei tule, se on aina potkujen paikka.

Jääkiekon kaatumista on ollut mukava katsella. Marginaalilaji, jonka yleisömäärät onneksi laskevat.

Laji ei todellakaan ole taitolaji, laji on 1)luistelulaji 2)kipukynnyslaji. Tämä on helppo todeta joka kevät kaikkien sarjojen pleijareista, erityisesti siellä suurimmassa.

Voimalaji se ei ole, kuten jääkiekkoilijat itsekin kertovat ja kovasti toivovat, ettei sanota

Jääkiekkohan on ihan mukava laji pelailla

Mutta Kummola on pilannut monin tavoin muun urheilun Suomessa, onneksi muutosta on tulossa!

Suomessa on varmaankin maailman säälittävin urheilukansa, muutaman maan kaljaturnauksen voitto on maailman kovin asia. missään muualla ei tätä noteerata, Kanadassakin nauretaan.

Olin 2-kymppisenä kolmen pienen äiti ja elämä oli kiireistä, mutta nuorena sitä jaksaa. Tosin tuolloin jo haaveilin rauhallisesta elämästä. 4-kymppisenä olikin kaikki lapset maailmalla. Meillä alkoi "isin" kanssa uusi nuoruus.

Eli kyllä elämä 40vee on parempi!

Nykypäivän nuori en missään nimessä tahtoisi olla. Kovin vaikealta ja monimutkaiselta näyttää jo pelkkä puolison löytäminen saati lasten hankinta.

No itselle tämä ulkonäön rapistuminen on kova paikka, muuten nyt 42v on paljon kivempaa kuin vaikkapa 22v. En edes ole koskaan ollut mitenkään ulkonäkökeskeinen, ihan tyytyväinen peilikuvaan, mutta en todellakaan mikään itseäni laittava ihminen ollenkaan. Siksi tämä tuntuukin hassulta, että nyt vaikkapa kaulan rypyt tuntuvat kauhean isolta asialta.

Vierailija kirjoitti:

Jääkiekkohan on ihan mukava laji pelailla

Mutta Kummola on pilannut monin tavoin muun urheilun Suomessa, onneksi muutosta on tulossa!

Suomessa on varmaankin maailman säälittävin urheilukansa, muutaman maan kaljaturnauksen voitto on maailman kovin asia. missään muualla ei tätä noteerata, Kanadassakin nauretaan.

Juu, Ranskassa ku oli "MM-kisat", niin urheilusivuilla ei ollut edes mainintaa. :D

Parikymppisenä parempi elämä. Nyt 40v. Työkyvytön ja mt-ongelmainen.

Neliviitonen on juuri hyvä ikä. On jo elämänkokemusta, itsevarmuutta, tasapainoa eikä monikaan asia saa enää "tolaltaan" niinkuin nuorempana. Elään terveellisemmin, elämäntavat on huomattavasti paremmat kuin parikymppisenä bilettävänä tupakkatyttönä.

Lapsista vanhin on jo aikuinen seuraavakin jo reilu vuoden päästä, pienimmäinenkin alakoulun viimeisillä. On taas aikaa itselle ja omille mielenkiinnon kohteille, osaa olla jo terveesti itsekäs ja valita itselleen järkevästi, eikä epävarmana koita enää miellyttää kaikkia ja venyä loputtomiin tarpeettomasti. Parisuhde on hyvä, seksielämänkin suhteen tunnen eläväni elämäni parasta aikaa.

En haluaisi enkä jaksaisi missään tapauksessa enää elää epävarman, itseään etsivän parikymppisen elämääni, bilettää loputtomasti ja herätä krapulaisena kotona, jatkoilta tai milloin mistäkin. En kaipaa sitä epätasapainossa olevaa nuorta aikuisuutta, jolloin yritetään aivan liikaa ja tehdä vaikutusta aivan vääriin ihmisiin huonon itsetunnon ja kokemattomuuden vuoksi. Vartalo oli silloin timmissä ja "täydellinen", kasvot kauniit, mutta mitäpä sellaisilla asioilla on väliä, kun muuten pääosin ei ole hyvä olla. Nyt kaikki on toisin ja n.150%:sti paremmin.

En haluaisi olla parikymppinen enää, täysin p.a. ja tulevaisuudesta ei mitään tietoa.

Yksi hyvä asia ikääntymisessä tulee mieleen: on rohkeutta potkia paskiaiset pois ympäriltään.

Vierailija kirjoitti:

Olin 2-kymppisenä kolmen pienen äiti ja elämä oli kiireistä, mutta nuorena sitä jaksaa. Tosin tuolloin jo haaveilin rauhallisesta elämästä. 4-kymppisenä olikin kaikki lapset maailmalla. Meillä alkoi "isin" kanssa uusi nuoruus.

Eli kyllä elämä 40vee on parempi!

Nykypäivän nuori en missään nimessä tahtoisi olla. Kovin vaikealta ja monimutkaiselta näyttää jo pelkkä puolison löytäminen saati lasten hankinta.

Niinpä. Nykyään aikaa tärväytyy rutkasti oman sukupuolensa selvittelyyn kun niitä on kymmeniä. Tai vähintään suuntautumisen. Tuskin enää perinteistä perhettä perustetaan 40-vuotiaana. Eikä se ole muotiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 2-kymppisenä kolmen pienen äiti ja elämä oli kiireistä, mutta nuorena sitä jaksaa. Tosin tuolloin jo haaveilin rauhallisesta elämästä. 4-kymppisenä olikin kaikki lapset maailmalla. Meillä alkoi "isin" kanssa uusi nuoruus.

Eli kyllä elämä 40vee on parempi!

Nykypäivän nuori en missään nimessä tahtoisi olla. Kovin vaikealta ja monimutkaiselta näyttää jo pelkkä puolison löytäminen saati lasten hankinta.

Niinpä. Nykyään aikaa tärväytyy rutkasti oman sukupuolensa selvittelyyn kun niitä on kymmeniä. Tai vähintään suuntautumisen. Tuskin enää perinteistä perhettä perustetaan 40-vuotiaana. Eikä se ole muotiakaan.

Perustetaanko semmoista 20-vuotiaanakaan? Luuulen, että todennäköisemmin 40-v.

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä parempi elämä. Nyt 40v. Työkyvytön ja mt-ongelmainen.

Varmaankin tyhmä kommentti minulta, mutta tsemppiä! Kiinnostais oikeesti tietää, millainen se elämä oli silloin 20-vuotiaana? 

meitä MT-ongelmaisia riittää.

Nyt nelikymppisenä. Olin fiksu jo parikymppisenä, mutta isoin ero on että nyt minua aidosti kuunnellaan ja osaaminen on päässyt käyttöön. 

Kahdenkympin alkupuolella olin vielä toiveikas. Nyt olen vain elämään pettynyt ja kyynistynyt. Nuorempana oli siis parempi olla.

Tietenkin oli 20v parempaa oli terveempi, energisempi, kaikki tiet auki aikaa tehdä virheitä. Uskoa toivoa. 40v jo tietää että kaikki on lähinnä ajan hukkaa parisuhteet varsinkin. Terveys ja ulkonäkö rapisee. Tieto kaikesta lähinnä lisää vain tuskaa.

Parikymppisenä vauhdikasta yli 45 sekavaa, hämmentävää ja ajoittain vauhdikasta.

Vierailija kirjoitti:

Kahdenkympin alkupuolella olin vielä toiveikas. Nyt olen vain elämään pettynyt ja kyynistynyt. Nuorempana oli siis parempi olla.

Juu, tämäkin totta.

Elämä on parempaa vuosi vuodelta. Tai ainakin tänne 43 asti ollut.

Sehän on tapauskohtaista. Itse olen onnellisempi nyt 40-vuotiaana ja elämä on muutenkin parempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sehän on tapauskohtaista. Itse olen onnellisempi nyt 40-vuotiaana ja elämä on muutenkin parempaa. 

Kyllä! Moni lukion tai yläasteen "suuruus" kärsii, kun heitä ei enää faniteta myöhemmin. 

Osa taas nousee siivilleen myöhemmin ja jättävät nämä "tähdet" taakseen.