Mitä teidän pienet lapset tekee ulkona? Mun lapsi ei vain viihdy.
Mun kolmevuotias ei ole koskaan viihtynyt ulkona. Haluaa kyllä lähteä ulos mutta ei halua tehdä siellä mitään. Ei keinua, ei kävellä metsäpoluilla tai puistossa, leikkikentillä viihtyy pari min ja haluaa kotiin. Koko ajan vain valittaa että ei viihdy eikä jaksa olla ulkona vaan haluaa kotiin. Edes vesilätäköt ei kiinnosta. Itse tykkäisin olla paljon ulkona mutta lapsi vaan ei. Hän vaikuttaa ulkona kyllästyneeltä, turhautuneelta ja tuskastuneelta. Hiekkalaatikolla vain kyllästyneenä heittelee hiekkaa ilmaan. Olen yrittänyt keksiä vaikka mitkä juoksukilpailut, lumipalloleikit ja vaikka mitkä mutta lapsi vain roikkuu käsipuolessani ja haluaa kotiin.
Kommentit (72)
Kuulostaa tosi oudolta, koska ulkona voi tehdä mitä vaan, vaikka sitten sitä puuhakirjaa.
Lasten kiikarit ja luuppi ovat hyviä apuvälineitä luonnon tutkimiseen. Geokätköily voisi myös sopia teille.
Aarrekartta?
Heijastinpiilojen etsintä taskarilla aamu/iltahämärissä?
Nuotioretki?
Pomppuponi/kirahvi/mikälie?
Marjastus/sienestys?
Katsomaan jotain lehmiä/heppoja/koneita/rantaa/puistoa?
Yhteinen kaarnapaatin tekeminen ---> uittamaan?
Ottakaa koira, sen kanssa peuhaaminen?
Eri väristen lehtien kerääminen?
Käpylehmät/lampaat?
Kivikokoelma?
Ötökät?
Lintubongaus lapsen tahtisesti?
Suurimman puun etsintä?
Etsitte 5 punaista asiaa? 5 sinistä asiaa? 5 pyöreää asiaa? 5 pitkää asiaa? Jne...
Ihan mitä vaan. Itse olin lapseni kanssa aina ulkona ja meillä oli aina superkivaa. Keksin vaikka mitä ja nyt teininä puuhaa edelleen ulkona. Ei älyvehkeet vedä vertoja yhdessä puuhailulle vieläkään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten tuosta vielä mieleen, kun laitoit , että tykkään tehtäväkirjoista, että oletko tutustunut ulkona oppimaan-juttuihin. Itse olisin ehkä lapsena saattanut innostua tällaisista.
Tässä esim. jotain esimerkkejä. https://fi.pinterest.com/satumalkia/ulkona-oppiminen/
Facebookista löytyy ryhmäkin asiasta jos innostutte.
Tätä olin tulossa nyt itsekin ehdottamaan. Pitäisi herättää lapsen mielenkiinto luontoa kohtaan. Kuulostaa siltä, että lapsi tykkää enemmän rauhallisesta tekemisestä ja sinun mainitsemat ulkoleikit ovat liikunnallisempia ns. riehumista (juoksuleikit jne). Lapsi on selvästi kiinnostunut oppimisesta ja älyllisistä haasteista. Luonnossa oppiminen sopisi tähän. Metsään nimenomaan voi ottaa myös esim. luontoaiheisen kirjan mukaan hyvällä säällä ja lukea sitä lapselle ulkona. Siitä voisi herätä lapsen mielenkiinto ja voisitte siltä pohjalta kehitellä jotain leikkejä metsässä sekä esimerkiksi etsiä ja keräillä erilaisia asioita, opetella puiden, kasvien ja eläinten nimiä jne.
Tämä on kyllä ihan hyvä idea! Hän tosin osaa jo kaikkien puiden ja kukkien nimet ja tunnistaa myös vihreitä kukkimattomia kasveja nimeltä. Osan sienistä myös. Itseltäni alkaa loppumaan kasvien ja sienten osaaminen kesken vaikka aika hyvin niitä osaan :D . Ap
Tämähän on vain plussaa, että tunnistaa ja osaa jo. Sitten vaan metsään tunnistamaan näitä sekä opettelemaan lisää ja voitte vaikka tehdä haasteita, että etsi seuraavat kasvit tai kerää näiden puiden lehdet jne. Liikettä tulee tässä samalla. Kuuntele lapsen juttuja avoimin mielin ja ehdottele niiden kautta leikkejä. Useimmat lapset tykkäävät rakentaa majoja tai muita rakennelmia luonnosta löytyvistä materiaaleista.
Vierailija kirjoitti:
Aarrekartta?
Heijastinpiilojen etsintä taskarilla aamu/iltahämärissä?
Nuotioretki?
Pomppuponi/kirahvi/mikälie?
Marjastus/sienestys?
Katsomaan jotain lehmiä/heppoja/koneita/rantaa/puistoa?
Yhteinen kaarnapaatin tekeminen ---> uittamaan?
Ottakaa koira, sen kanssa peuhaaminen?
Eri väristen lehtien kerääminen?
Käpylehmät/lampaat?
Kivikokoelma?
Ötökät?
Lintubongaus lapsen tahtisesti?
Suurimman puun etsintä?
Etsitte 5 punaista asiaa? 5 sinistä asiaa? 5 pyöreää asiaa? 5 pitkää asiaa? Jne...
Ihan mitä vaan. Itse olin lapseni kanssa aina ulkona ja meillä oli aina superkivaa. Keksin vaikka mitä ja nyt teininä puuhaa edelleen ulkona. Ei älyvehkeet vedä vertoja yhdessä puuhailulle vieläkään :)
Mitenhän selittäisin tämän ongelmani... kun minä olen keksinyt jo vaikka mitä mutta ulkona lapsi vain ei niistä innostu eikä kiinnostu, vaikka minä innostuisin kyllä. On käyty marjassa ja sienessä, kerätty käpyjä, kiviä, syksynlehtiä, kukkia ja vaikka mitä. Käyty rannalla, metsäpoluilla, kaupungin kaduilla, vesilätäköissä, pelloilla, eri puistoissa ja eri leikkipaikoilla, eväsretkillä, ollut mukana vaikka mitä taskulamppuja, heijastimia, saippuakuplia, katuliituja, pulkkia, stigoja jne jne. Ongelma on se että lapsi ei innostu, viihdy eikä halua, kyllästyy ja turhautuu vain ja haluaa koko ajan vain takaisin kotiin. Olen yrittänyt jopa karkeilla lahjoa metsäretkille mutta sanoo että ei halua. Ap
Onneksi ulkoilu ei ole mitenkään pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ulkoilu ei ole mitenkään pakollista.
No ei kai... itse vaan haluaisin ulkoilla paljon. Janolen ajatellut, että raitis ilma olisi lapsellekin ihan hyväksi. Ap
Kuulostaa meidän pojalta. Ei pitänyt ulkoilusta pienenä, eikä nyt (18 v). Huonolla ilmalla en viitsinyt edes pakottaa ulos, koska se oli vaan niin kärsimystä. Hyvällä ilmalla sitten oltiin sen verran ulkona, että just pystyi sanomaan, että ulkona on oltu.
Kesällä usein vietiin legot, lautapelit, piirrustusvälineet ja kirjat ulos ja tehtiin niitä samoja juttuja kuin sisälläkin. Eväsretkiä tehtiin joskus kävellen tai hiihtäen, mutta ei se hauskaa ollut. Poika inhosi kaikkea (ulko) liikuntaa. Pyöräilemäänkin lahjottiin ja lopulta pakotettiin eskari-iässä. Samoin uimaan oppi kylpylässä eskarina. Luonnonvesiä inhoaa. Pihaan kyllä hommattiin trampat, koriskorit, majat, keinut jne. mutta pienellä on niiden käyttö ollut. Onneksi siskonsa on taas ulkoilmaihminen ja voi vaikka itsekseen heitellä koreja tai tehdä lumiukkoa.
Meillä oli joskus ala-asteella sääntö, että tietokoneella sai olla yhtä paljon, kuin ulkona oli ollut. Poika sitten istui ulkona portaalla ja tuijotti rannekelloaan, jotta sai sen 30 min peliaikansa.
Ap sulla on tuleva talvenvihaaja siellä. Mäkin inhosin lapsena, kun pakotettiin ulos. Nyt asun lämmössä :)
Mun lapsi kyllä viihtyi ulkona ja keksi itse tekemisensä jos ei puistossa oltu. Käytiin kävelyillä, rymyttiin metsässä, oltiin puistossa, harjoitteli pyöräilyä...keli kun keli niin se halusi ulos. Sadesäällä kuraleikit ja talvella lumessa jos oli. Sienessä ja marjassa sekä nuotioretkillä käytiin usein.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kiikarit ja luuppi ovat hyviä apuvälineitä luonnon tutkimiseen. Geokätköily voisi myös sopia teille.
Mä luin luunappi (luuppi).
Jos rauhoittaisit tilanteen etkä ihan jokapäivä pakottaisi ulos.
Sitten joku tavoite miksi sinne lähdetään, vaikka kävely kioskille ja takaisin.
Kävely metsään lounaalle ja takaisin.
Pyöräily kahvilaan ja takaisin.
Sitten ujuttaa jonkun "leikitään kaverin kanssa tunti ja sitten kotiin" tavoitteen mukaan.
Ja sitten tietty juuri edellä ehdotettuja tehtäviä joihin tarvitaan luontoretki.
Uskon ettei kaikki vaan tykkää koskaan ulkoilusta ihan kuin jotkut ei tykkää liikunnasta tai shoppailusta tai uimisesta. Mutta pienissämäärin kyllä varmasti ajan kanssa tottuu.
Minä vihasin myös ulkona olemista lapsena. En pidä edelleenkään ulkona olemisesta. Minua ei saa terassille, piknikille, lenkille, pyöräilemään, vaeltamaan ymv. Parvekkeen sentään sain laitettua, että olen edes puoliksi ulkona. Lapsena piirsin, kirjoitin, luin ja pelasin sisällä. Minulla ei ole mitään ongelmaa olla sisällä vaikka kuukausi putkeen. Kävelen joka paikkaan autottomana ja ulkomaan matkoilla pidän ulkona kävelemisestä todella paljon. Viihdyn myös kauppakeskuksissa omissa ajatuksissani samoilemassa tuntikausia.
Lapsesi tapaan minäkin kaipaan enemmän älyllistä ja mielikuvitusta vaativaa tekemistä; lukemista, piirtämistä, tutkimista, havainnointia. Työskentelen taiteen ja kirjallisuuden parissa.
Olisi ihanaa olla luonnostaan liikunnallinen ja ulkona viihtyvä, kun meitä "huonekasveja" kammotaan, varsinkin, kun olemme vielä lapsia.
Oisko sun lapsella asperger? Heillä usein puutetta mielikuvitusleikkien suhteen. Tykkäävät kyllä piirtää, koota palapelejä sun muuta. Ja usein on fiksaatioita tiettyihin juttuihin ja mikään muu ei sitten kiinnostakaan. Oli miten oli, normaali 3-vuotias innostuu helposti vaikka missä ympäristössä, joten erikoistahan tuo on.
Osaako lapsi vielä itse kertoa, miksi ei tykkää ulkoilusta? Entäpä millaiset ulkovaatteet lapsella on, voisiko niissä olla jotain, mikä lasta ahdistaa? Esim. sopivien käsineiden löytäminen lapselle voi olla hankalaa ja väärän mallisilla hanskoilla on hankala käyttää hienomotorisia otteita. Jotkut lapset eivät tykkää liikkua ulkona, koska kengät jalassa liikkuminen tuntuu raskaammalta, toisia häiritsee ulkovaatteiden väljyys tai kahina, tai kun ulkona tulee hiki/kylmä... syitä on lukuisia. Nämä toki ovat usein yhteydessä aistiyliherkkyyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Osaako lapsi vielä itse kertoa, miksi ei tykkää ulkoilusta? Entäpä millaiset ulkovaatteet lapsella on, voisiko niissä olla jotain, mikä lasta ahdistaa? Esim. sopivien käsineiden löytäminen lapselle voi olla hankalaa ja väärän mallisilla hanskoilla on hankala käyttää hienomotorisia otteita. Jotkut lapset eivät tykkää liikkua ulkona, koska kengät jalassa liikkuminen tuntuu raskaammalta, toisia häiritsee ulkovaatteiden väljyys tai kahina, tai kun ulkona tulee hiki/kylmä... syitä on lukuisia. Nämä toki ovat usein yhteydessä aistiyliherkkyyksiin.
Sanoo aina kyllästyneellä ja turhautuneella äänellä että ei jaksa (ei tykkää). Ei kai itsekään tiedä miksi. Vaatteiden pitäisi olla hyvät ja mieluiset, saa itse valita aina ottaako päälleen vk-haalarin vai takin ja ulkohousut, ja tämä siis on tällaista myös kesällä kun päällä on vain ilmava t-paita ja trikooshortsit. Kesälläkin oli neljät kengät mistä sai valita, sandaalit, kevyet kangastossut ja kahdet lenkkarit.
Arvioisin että lapsi vain tylsistyy ja kyllästyy ulkona koska siellä ei ole mitään hänen mielestään mielenkiintoista. Sisällä on kuin eri persoona. Ap
Osallistutko leikkeihin itse? Eli hypitkö vesilätäköissä ja teetkö hiekkalinnaa?
Vierailija kirjoitti:
Osallistutko leikkeihin itse? Eli hypitkö vesilätäköissä ja teetkö hiekkalinnaa?
Kyllä monesti, hypin kyllä vesilätäköissä lapsen kanssa jne, kiipeilisin kyllä lumikasoissa, tein lumipalloja jne, hiekkalaatikolla osallistuin välillä mutta en koko aikaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa meidän pojalta. Ei pitänyt ulkoilusta pienenä, eikä nyt (18 v). Huonolla ilmalla en viitsinyt edes pakottaa ulos, koska se oli vaan niin kärsimystä. Hyvällä ilmalla sitten oltiin sen verran ulkona, että just pystyi sanomaan, että ulkona on oltu.
Ihan mielenkiinnolla kysyn, miten ajattelit että poikasi selviää varusmiespalveluksesta jos ulkona oleminen ei maistu? Oletko tätä miettinyt?
No kolmevuotiaallani ei sentään ole älypuhelinta eikä meillä edes telkkaria. Ap