Mitä teidän pienet lapset tekee ulkona? Mun lapsi ei vain viihdy.

Ei mitään. Pienenä inhosi viileää ilmaa ja kosteutta, mikään vaatetus ei auttanut kun naamaan osui silti nämä sääilmiöt. Ei halunnut koskea mihinkään epämääräiseen tai märkään, eikä nauttinut mistään ulkotekemisestä. En pakottanut väkisin, en ymmärrä että miksi pitäisi. Keksi hyvin tekemistä sisällä ja oli iloisempi. Nyt on 7v ja viihtyy ulkonakin, kun on isompi ja kavereiden kanssa leikit mielekkäämpiä. Terve, hoikka ja hyvinvoiva lapsi ollut aina, ei mennyt pilalle ilman pakkoulkoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa meidän pojalta. Ei pitänyt ulkoilusta pienenä, eikä nyt (18 v). Huonolla ilmalla en viitsinyt edes pakottaa ulos, koska se oli vaan niin kärsimystä. Hyvällä ilmalla sitten oltiin sen verran ulkona, että just pystyi sanomaan, että ulkona on oltu.

Ihan mielenkiinnolla kysyn, miten ajattelit että poikasi selviää varusmiespalveluksesta jos ulkona oleminen ei maistu? Oletko tätä miettinyt?

En ole ap, mutta kysymyksesi on aivan älytön. Miksi ap:n pitäisi antaa edes yhtä ajatusta mahdolliselle tulevalle varusmiespalvelukselle? Miten se palvelee tämän hetkistä ongelmaa?

Nyt on kyse siitä, että 3v ei viihdy ulkona.

Kysymykseni oli täysin relevantti. Jos 18-vuotiaanakaan ei viihdy ulkona, niin miten ajattelit tuollaisen ihmisen pystyvän suorittamaan asevelvollisuuden? Tämä asia tulisi ainakin ottaa lapsen kanssa puheeksi murrosiässä, että osaapahan ainakin varautua. 

Ihme nillittäjä olet. Jos ihminen vihaa ulkoilua niin ehkä hän hakeutuu sivariin?

Siviilipalvelukseen hakeudutaan yleensä vakaumuksellisista syistä. Ilmeisesti vastuunkanto ja isänmaan puolustaminen ja asevelvollisuus ei merkitse mitään, jos sivariinkin hakeudutaan sen vuoksi että ei viihdy ulkona. Eihän tällaisella ihmisellä ole mitään edellytyksiä pärjätä tässä maailmassa, jos on allerginen ulkoilmalle. 

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että olet aika raskas ihminen?

Näköjään tänne on tullut keskustelua meidän 18 v pojan armeijankäymisestä. Ei ole menossa armeijaan, mutta ei se ulkonaviihtymättömyys kyllä ole syynä tuolle, vaan periaatteelliset syyt. Totta kai hän tarvittaessa on ulkona. Kuinka moni muukaan menee armeijaan, koska nauttii ulkoilusta?

T. Se 18 veen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako lapsi vielä itse kertoa, miksi ei tykkää ulkoilusta? Entäpä millaiset ulkovaatteet lapsella on, voisiko niissä olla jotain, mikä lasta ahdistaa? Esim. sopivien käsineiden löytäminen lapselle voi olla hankalaa ja väärän mallisilla hanskoilla on hankala käyttää hienomotorisia otteita. Jotkut lapset eivät tykkää liikkua ulkona, koska kengät jalassa liikkuminen tuntuu raskaammalta, toisia häiritsee ulkovaatteiden väljyys tai kahina, tai kun ulkona tulee hiki/kylmä... syitä on lukuisia. Nämä toki ovat usein yhteydessä aistiyliherkkyyksiin.

Tätä olin tulossa ehdottamaan. Aistiyliherkkyydet voi korostua ulkona ärsykkeiden määrän, sään vaihteluiden ja vaatetuksen vuoksi. Kotona hiljaisempaa, puhtaampaa ja ennalta-arvattavampaa (mm. hiekka ja kosteus voi olla no-no). Lapsi ei osaa nimetä epämukavuuden syytä, tuskin ymmärtää itsekään miksi olo on paha ja ulkona oleminen kuormittavaa. Pienet pätkät tällöin parempi vaihtoehto. Onko pukeminen vaikeaa? Jos tästä kyse, voi oppia pitämään ulkoilusta, kunhan näitä huomioudaan ja saa "siimaa" välttää liiallista kuormittumista josta seuraa tenkkapoo.

Pukemisessa autan kyllä ja lapsi siis joka päivä haluaa ulos. Mutta sitten ulkona ei vain tykkää olla. Inhoaa tuulen tuntua iholla, ja jos nenänpääkin on paljaana niin huomaa tuulen kun täällä tuulee kaikkialla pikkuisen aina. Ap

Tarkoitin siis, että hermostuuko lapsi kohtuuttomasti tiettyjen vaatteiden/materiaalien pukemisesta? Laput, kiristävät tai paksut vaatteet ovat tyypillisiä ärsytyksiä aistiyliherkille. Talvivaatteet siis lapsille erityisesti kaulureineen ja resoreineen, kerroksineen. Tiedän useamman jotka mielellään lähtisivät riittämättömissä varusteissa ulos nuohoamaan, vastoin aikuisen järkeä. Syy uppiniskaisuuden sijaan ahdistuksen tunteessa, mikä on normaalin sietokyvyn omaavalle täysin käsittämätön juttu. Kyseessähän on se, ettei normaali aistien valikoivuus toimi asianmukaisesti; eli aivot eivät rekisteröisi enää ärsykettä kunhan siihen tottuu vaan ne pysyvät voimakkaina. Sama äänien kanssa.

Osa nyt vaan tykkää puuhailla sisällä. Että ärsytti lapsena se "ulos nyt kun on hyvä ilma" ja sisällä olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä.

Toki tietty määrä ulkoilua pitää olla, mutta pakkohan ei ole olla koko päivää ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako lapsi vielä itse kertoa, miksi ei tykkää ulkoilusta? Entäpä millaiset ulkovaatteet lapsella on, voisiko niissä olla jotain, mikä lasta ahdistaa? Esim. sopivien käsineiden löytäminen lapselle voi olla hankalaa ja väärän mallisilla hanskoilla on hankala käyttää hienomotorisia otteita. Jotkut lapset eivät tykkää liikkua ulkona, koska kengät jalassa liikkuminen tuntuu raskaammalta, toisia häiritsee ulkovaatteiden väljyys tai kahina, tai kun ulkona tulee hiki/kylmä... syitä on lukuisia. Nämä toki ovat usein yhteydessä aistiyliherkkyyksiin.

Tätä olin tulossa ehdottamaan. Aistiyliherkkyydet voi korostua ulkona ärsykkeiden määrän, sään vaihteluiden ja vaatetuksen vuoksi. Kotona hiljaisempaa, puhtaampaa ja ennalta-arvattavampaa (mm. hiekka ja kosteus voi olla no-no). Lapsi ei osaa nimetä epämukavuuden syytä, tuskin ymmärtää itsekään miksi olo on paha ja ulkona oleminen kuormittavaa. Pienet pätkät tällöin parempi vaihtoehto. Onko pukeminen vaikeaa? Jos tästä kyse, voi oppia pitämään ulkoilusta, kunhan näitä huomioudaan ja saa "siimaa" välttää liiallista kuormittumista josta seuraa tenkkapoo.

Pukemisessa autan kyllä ja lapsi siis joka päivä haluaa ulos. Mutta sitten ulkona ei vain tykkää olla. Inhoaa tuulen tuntua iholla, ja jos nenänpääkin on paljaana niin huomaa tuulen kun täällä tuulee kaikkialla pikkuisen aina. Ap

Tarkoitin siis, että hermostuuko lapsi kohtuuttomasti tiettyjen vaatteiden/materiaalien pukemisesta? Laput, kiristävät tai paksut vaatteet ovat tyypillisiä ärsytyksiä aistiyliherkille. Talvivaatteet siis lapsille erityisesti kaulureineen ja resoreineen, kerroksineen. Tiedän useamman jotka mielellään lähtisivät riittämättömissä varusteissa ulos nuohoamaan, vastoin aikuisen järkeä. Syy uppiniskaisuuden sijaan ahdistuksen tunteessa, mikä on normaalin sietokyvyn omaavalle täysin käsittämätön juttu. Kyseessähän on se, ettei normaali aistien valikoivuus toimi asianmukaisesti; eli aivot eivät rekisteröisi enää ärsykettä kunhan siihen tottuu vaan ne pysyvät voimakkaina. Sama äänien kanssa.

Tunnistan ilmiön kyllä koska itselläni oli lapsena tuollaista vaatteiden suhteen, mutta mielestäni lapsellani ei ole vaatteiden osalta. Tuulen tuntua inhoaa ja erilaisia ääniä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkei hänellä ole kauhean hyvää mielikuvitusta? Itse tuon ikäisenä keksin ties mitä leikkejä joiden parissa saattoi vierähtää useampi tunti.

Miten muistat mitä kolmivuotiaana teit?

Jännä että toiset yrittää pakolla keksiä tuohon jonkun diagnoosin tms. ikään kuin jotain olisi pakosti vialla, jos ei viihdy ulkona. En ole itsekään ikinä ollut erityisen innostunut ulkona olemisesta, sisällä on vaan niin paljon mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään tänne on tullut keskustelua meidän 18 v pojan armeijankäymisestä. Ei ole menossa armeijaan, mutta ei se ulkonaviihtymättömyys kyllä ole syynä tuolle, vaan periaatteelliset syyt. Totta kai hän tarvittaessa on ulkona. Kuinka moni muukaan menee armeijaan, koska nauttii ulkoilusta?

T. Se 18 veen äiti

Armeijaan mennään yleensä sen vuoksi, että meillä on myös jatkossa itsenäinen isänmaa, jossa on mahdollista olla ulkona tai sisällä. Sillähän ei ole mitään merkitystä mikä se syy armeijaan menoon on, kunhan asevelvollisuutensa kunnialla suorittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään tänne on tullut keskustelua meidän 18 v pojan armeijankäymisestä. Ei ole menossa armeijaan, mutta ei se ulkonaviihtymättömyys kyllä ole syynä tuolle, vaan periaatteelliset syyt. Totta kai hän tarvittaessa on ulkona. Kuinka moni muukaan menee armeijaan, koska nauttii ulkoilusta?

T. Se 18 veen äiti

Armeijaan mennään yleensä sen vuoksi, että meillä on myös jatkossa itsenäinen isänmaa, jossa on mahdollista olla ulkona tai sisällä. Sillähän ei ole mitään merkitystä mikä se syy armeijaan menoon on, kunhan asevelvollisuutensa kunnialla suorittaa.

Tämän keskustelun aihe on kolmevuotiaan lapsen ulkoilu. Miksi tulet trollaamaan tuollaista?

Meillä on 3 lasta, joista nuorimmainen 4 v. Vanhin lapsi oli perhepäivähoidossa ja viihtyi oikein hyvin ulkona alle kouluikäisenä. Paljon rakentelivat lähimetsässä majoja ja pph:n pihalla pitivät teekutsuja ja leikkivät leikkimökissä ja pelasivat hippaa. Kotonakin hän lähti mielellään ulos.

Keskimmäinen lapseni syntyi, kun esikoinen oli 5 v. Meillä oltiin silloin paljon ulkona, leikittiin leikkipuistoissa, harjoiteltiin pyöräilyä ilman apupyöriä ja vauva nukkui joka päivä päikkäreitä ulkona. Talvella pulkkailtiin ja käytiin lähikentällä luistelemassa ja myös hiihdettiin. Kun esikoisen eskari alkoi, meillä oli vain yksi auto. Se tarkoitti sitä, että vein nuoremman lapsen kanssa esikoisen eskariin yhdeksäksi ja haettiin pois yhdeltä, säässä kuin säässä. Matkan varrella usein keinuttiin puistossa.

Tämä meidän nuorimmainen on ollut ulkona kaikkein vähiten, vaikka päiväkodissa tietysti on 2 ulkoilukertaa joka päivä. Viikonloppuisin hän on naapurin lasten kanssa trampoliinilla, mutta ei ole kovin innokas esim. pyöräilemään eikä halua potkulautailla tai retkeillä. Leikkipuistoon lähtee, jos on kavereita tai sisko mukana. Hän tykkää askarrella kotona, leikkii nukeilla ja petshopeilla, laulaa, maalaa, järjestää leikkikauppaa. Erilaisia ovat olleet kaikki kolme lasta sen suhteen, mikä kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ot, useimmat kolmivuotiaat tunnistavat männyn ja kuusen, varmaan moni koivun ja vaahteran, mutta pajun sukuiset puut tuottavat vaikeuksia useille aikuisillekin, joten aika hyvin jos kolmivuotiaasi tuntee kaikki Suomen puut. Haastan kaikki lukijat etsimään lähiympäristöstään alkuun vaikka raidan ja salavan, jotka molemmat ovat hyvin yleisiä puita.

Noniin, tunnistaa siis meidän lähikulmilla olevat puulajit, ei toki kaikkia Suomen puita. Onpa kiva kun pitää viilata pilkkua. Pointtini taisi kuitenkin tulöa sinulle selväksi jo aiemmin. Ap

Teidän lähikulmilla on satavarmasti puita joita ei tunnista. Vielä enemmän muita kasveja. Itsekin olen opetellut tavalliset sammalet vasta aikuisena ja väitän että moni muukaan ei niitä tunne, vaikka niitä kasvaa heti kotiovella.

Mutta oikea pointti olikin se, että sinä pyydät neuvoja mitä ulkona voi tehdä, mutta tulet sitten tänne tyrmäämään ne kaikki tyynni ihan mielikuvitusperusteluilla. "En voi tutkia luontoa, kun lapseni tuntee jo ennestään kaikki kasvit joita ikinä täällä kasvaa ja en voi opettaa niitä hänelle, koska en mistään tietenkään löydä niiden nimiä". Come on. Sano nyt vain saman tien, että et viitsi enää yrittää enempää ja oikeastaan tulit vain pyytämään lupaa jäädä sisään katsomaan telkkaa. Ei täällä edes kukaan ole arvostellut sisällä oloa. Mutta älä sitten turhaan tuhlaa muiden aikaa aloituksiin, kun tyrmäät vain jokaisen järkevänkin vastauksen.

(Asperger saattaa hyvinkin kiinnostua kasveista, kivilajeista, pilvien muodoista. Tietysti tämä on vaivalloista vanhemmalle jos joutuu kaivamaan jälkikasvulle tietoja netistä tai kirjastosta.)