Lue keskustelun säännöt.
Seurasin kolme päivää kaverini syömisiä. Väittää, ettei liho millään.
25.11.2014 |
Oltiin viime viikolla ma-pe yhteisellä kaupunkilomalla, eli söimme ti-to kaikki ruoat yhdessä. Maanantaina ja perjantaina kaveri söi aamupalan ja iltapalan kotona, eli ihan täysinäisiä viiden päivän ruokia en voinut laskea.
Kaveri on aina väittänyt, ettei liho millään. Syö omien sanojensa mukaan kuin hevonen, mutta kilot eivät vain tartu. Olen AINA väittänyt vastaan ja sanonut, ettei sellaista ihmistä ole oikeasti olemassakaan, joka ei ylimääräisillä kaloreilla liho. Jos jatkuvasti syö vaikkapa 500kcal päivässä yli kaloritarpeen, eli ole mahdollista olla lihomatta.
No, otin "salaa" joka ikisen ruokapalan ylös, mitä kaveri söi. En kertonut kaverille etukäteen, kerroin vasta matkan jälkeen, että olin kirjannut ruoat ylös. Kaveri söi kyllä epäterveellisesti, pizzaa, suklaata, cokista, ei juurikaan vihanneksia tai hedelmiä. Mutta ne määrät olivat kohtuullisia, jopa pieniä. Kaksi konvehtia suklaata, yksi slice pizzaa, aamuapalalla kuppi kahvia, croissant ja banaani, ei mitään perhepizzoja tai kokonaisia suklaalevyjä iltanaposteltavaksi.
Kaveri on samanmittainen kuin minä, 170cm. Minä painan noin 80 kiloa, kaveri 50 kiloa. Minä syön liikaa, vaikka syönkin monipuolisemmin ja terveellisemmin kuin kaveri. Syön vain liikaa kaloreita. En liho, enkä laihdu tästä, vaikka laihduttaa pitäisi. Syön sen verran, että pysyn 80 kilossa vuodesta toiseen.
Kaveri söi aika jämptisti 1500kcal kaikkina päivinä. Ei sillä vain liho, vaikka se 1500kcal koostuukin epäterveellisistä ruoka-aineksista. Kerroin tämän matkan jälkeen kaverille ja sanoin, että jos söisi samat ruoat, mutta kaksinkertaisena, lihoisi ihan varmasti.
Ymmärtäkää nyt, ettei ole olemassa ihmistä, joka ei liho suklaalla tai pizzalla. Niillä voi jopa laihtua, jos niistä kertyvät kalorit ovat yhteensä vähemmän kuin peruskulutuksesi.
Raivostuttavaa väitellä tällaisesta päivänselvästä asiasta vuodesta toiseen.
Kommentit (87)
On ihmisiä jotka voivat syödä esim.puolet enemmän kuin toiset. Jossain se lihomisen rajat menee jokaisella, mutta tosiaankaan kaikki ei kuluta samanlailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en iho millään. Ehkä tosiaankaan en syö sitten kaloreina liikaa keskiverto-viikon aikana, mutta aina saan syödä silloin kuin haluan ja aivan mitä haluan. Yhden monipuolisen lämpimän aterian salaatteineen, leipineen ja jälkuruokakiisseleineen syön joka päivä töissä ja kotona töiden päätteeksi toisen perheen kanssa. Sen lisäksi syön usein parina päivänä viikossa kertaheitolla suklaalevyn ja kun se tökkii, voin vaihtaa vaikka salmiakkiin. Olen terve, voin hyvin, en tupakoi, en juurikaan liiku. Viikonloppuisin tulee syötyä ehkä vähän vähemmän kunnon ruokaa, mutta herkuttelua sitäkin enemmän.
Pakkohan se on uskoa, että ilmeisesti kaloreita ei vain tule, kun täällä niin sanotaaan. Alkoholia maksani polttaa muuten normaalia tehokkaammin (vaikka sitäkään en juurikaan nauti) (liekö sekään sitten mahdollista?)
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 10:58"]Lihavilla ihmisillä on sairas suhde ruokaan, useimmat syövät aivan liian usein ja yleensä kellon mukaan tai ihan huvikseen. Mitä pakkomielteisemmin yritetään laihduttaa sitä enemmän ruoka on mielessä. Jospa AP ottaisit oppia kaveristasi. Ruoka on (parhaimmillaan hyvänmakuinen) polttoaine, sillä ei ole mitään muuta funktiota.
[/quote]
Tuohon tilanteeseen on vaan hiton vaikea päästä sitten kun on jo lihonut. Itselläni kokemusta sekä laihana että lihavana olosta. Olin noin 35-vuotiaaksi asti "luonnostani laiha", eli en tietoisesti miettinyt yhtään mitä söin ja paljonko, ja pysyin semmoisena 50-55 kiloisena aina. Tosiaan luonnollinen ruokahalun säätely toimi normaalisti, niin että jos vaikka sain juhlimisen seurauksena kaloreita paljon yhtenä päivänä, ei sitten niin tehnyt mieli paljoa syömistä muutamaan seuraavaan päivään. En koskaan miettinyt että täytyisi rajoittaa kaloreita niinäkään päivinä, söin vain mielihaluni mukaan, ei vaan tehnyt mieli kuin jotain pientä.
Nykyisin sitten painan 30 kg enemmän kuin noina luonnollisen hoikkuuden vuosina. Eikä tuo enää vaan toimi tuo nälän ja ruokahalun mukaan syöminen, koska se ruokahalu tuntuu olevan täysin pohjaton. Ja tietoisesti syömisen rajoittaminen, jota on pakko tehdä, taas aiheuttaa ahmimaan retkahteluja ja nälkää, vitutusta tms. Ei ole helppo ongelma pysyvä laihtuminen jos on jo päässyt merkittävästi lihomaan ,siitä kertoo sekin kuinka paljon täällä ylipainoisia ihmisiä on. Lähes kaikki ainakin naisista heistä haluaisivat olla hoikempia ja ovat yrittäneet joskus laihduttaa, ilman pysyvää tulosta.
[/quote]
En usko että mitään luonnollisen hoikkuuden aikaa ei ole olemassakaan. Vika on siinä ettei kuunnella kehoa. Minulla on syöminen ehkä jonkin verran vähentynyt kun kohta nelissäkymmenissä olen. Aineenvaihdunta hidastuu vanhetessa, sehän on selvä. Mutta mun ei tarvitse ajatella asiaa, koska syön vain silloin kun mulla todella on nälkä. Oletko varma että se on nimenomaan ruokahalua joka sut ajaa syömään. Vai olisiko kuitenkin mielitekoa joka johtuu jostain muusta kuin ravinnontarpeesta? Itse olin 15-vuotiaasta 22-vuotiaaksi asti hieman pyöreä, lähellä normaalipainon ylärajaa. Se johtui vain ja ainoastaan siitä että lääkitsin itseäni ruoalla, epävarmuutta ja alakuloa vastaan esimerkiksi. Sitten kokeilin kaiken maailman kaalisoppadieeteillä näännyttää itseäni, mikä johti vain entistä pahempiin ahmimiskohtauksiin ja sairastuin 15-vuotiaana bulimiaankin useiksi vuosiksi. Joten en minullakaan ole aina ollut terve suhde ruokaan. Onneksi koin "valaistumisen", muuten olisin vieläkin samassa laihdutuskierteessä kuin silloin. Nyt olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, eikä mun tarvitse enää ikinä laihduttaa. T: se jota lainasit
Mieheni väittää, että syön kuin hevonen. Hän ei tajua, että en syö ennen kuin hän tulee töistä.
Kävikö mielessä, että lomalla helposti poikkeaa syömiset aika paljon normaalista? Itse ainakin syön sitä enemmän mitä enemmän on aikaa olla kotona jääkaapin kyljessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 10:49"]
Jos olisin kaverisi, niin olisi kyllä viimeinen loma kanssasi, todella friikkiä kyttäämistä! Mitä väliä vaikka olisit oikeassa? Tuolla tavallako se piti todistaa? Olisin kyllä tyrmistynyt jos kaverini kirjaisi kaikki syömiseni ja vielä laskusi kalorit.... Käyttäisit tuon kyttäystarmosi ihan vain omien suupalojesi kyttäämiseen.
[/quote]
Jep! Ensi lomalla tämä kiva kaveri varmaan merkkaa ylös montako kertaa matkatoveri kävi paskalla ja kuinka kauan meni milläkin kerralla! Esittelee sitten tutkimustulokset mukavan kaupunkiviikonlopun jälkeen!
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:00"]
Vaikka tuossa tuo ravitsemusterapeutti/lääkärin rouva tämä saattaa tyrmätä, niin ei hittolainen mun mies ei liho. Se syö päivässä isot aamu-, väli- ja iltapalat, kaksi lämmintä ruokaa ja herkuttelee. Saattaa syödä kokonaisen suklaalevyn vaikka joka päivä, tekee toimistotyötä eikä pahemmin harrasta liikuntaa. Silti paino on tasan 80kg vuodesta toiseen. Mun ruoka-annokset on pienempiä kuin sen, herkuttelen vähemmän ja lenkkeilen, ja minä lihon pelkästä pullan hajusta.
[/quote]miehet voi syödä paljon! mies voi syödä 2500kcal/päivässä vaikka vaan makais sohvalla :O Toi 2500kcal menee pelkästään elintoimintojen ylläpitoon. Kuis pitkä sun mies on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähteeköhän kaveri sun kans toista kertaa lomalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kyllä mies jolla lääkäri todennut hyperaktiivisen aineenvaihdunnan :D pituutta kaks metriä ja luuta ja nahkaa ja tosiaan voi syödä ihan mitä vaan ja kuinka paljon tahansa eikä liho. Neljä kuukautta testattiin todellisilla mättöruuilla 4krt päivässä (oikeesti hevosen kokoiset annokset, pizzaa, muussia, pihvejä jne) ja päälle kahvipullat, jäätelöt ja karkit. Mitään liikuntaa ei harrasta. Painoa ei tullut YHTÄÄN lisää. Ei myöskään ole mikään läpipasko vaan toimittaa asiansa kerran päivässä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös sellainen, joka ei vain liho vaikka tietoisesti on yrittänyt itseään jo vuoden lihottaa. Valitsen aina rasvaisimmat vaihtoehdot esim. jogurteista ja maidonkin juon kulutusmaitona. Syön yhtä paljon kuin fyysistä työtä tekevä mieheni. Silti paino on vain juuri ja juuri normaalin rajoissa ja itse haluaisin n. 7kg lisää painoa. Ei vaan tule millään, olen kyllä koko elämäni ollut ns. kukkakeppi. Tosin siihen en lähde, että söisin joka päivä suklaalevyn tai sokeria ylenmäärin. Se ei ole kenellekään- laihalle tai lihavalle terveellistä!
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 10:58"]Lihavilla ihmisillä on sairas suhde ruokaan, useimmat syövät aivan liian usein ja yleensä kellon mukaan tai ihan huvikseen. Mitä pakkomielteisemmin yritetään laihduttaa sitä enemmän ruoka on mielessä. Jospa AP ottaisit oppia kaveristasi. Ruoka on (parhaimmillaan hyvänmakuinen) polttoaine, sillä ei ole mitään muuta funktiota.
[/quote]
Tuohon tilanteeseen on vaan hiton vaikea päästä sitten kun on jo lihonut. Itselläni kokemusta sekä laihana että lihavana olosta. Olin noin 35-vuotiaaksi asti "luonnostani laiha", eli en tietoisesti miettinyt yhtään mitä söin ja paljonko, ja pysyin semmoisena 50-55 kiloisena aina. Tosiaan luonnollinen ruokahalun säätely toimi normaalisti, niin että jos vaikka sain juhlimisen seurauksena kaloreita paljon yhtenä päivänä, ei sitten niin tehnyt mieli paljoa syömistä muutamaan seuraavaan päivään. En koskaan miettinyt että täytyisi rajoittaa kaloreita niinäkään päivinä, söin vain mielihaluni mukaan, ei vaan tehnyt mieli kuin jotain pientä.
Nykyisin sitten painan 30 kg enemmän kuin noina luonnollisen hoikkuuden vuosina. Eikä tuo enää vaan toimi tuo nälän ja ruokahalun mukaan syöminen, koska se ruokahalu tuntuu olevan täysin pohjaton. Ja tietoisesti syömisen rajoittaminen, jota on pakko tehdä, taas aiheuttaa ahmimaan retkahteluja ja nälkää, vitutusta tms. Ei ole helppo ongelma pysyvä laihtuminen jos on jo päässyt merkittävästi lihomaan ,siitä kertoo sekin kuinka paljon täällä ylipainoisia ihmisiä on. Lähes kaikki ainakin naisista heistä haluaisivat olla hoikempia ja ovat yrittäneet joskus laihduttaa, ilman pysyvää tulosta.
[/quote]
En usko että mitään luonnollisen hoikkuuden aikaa ei ole olemassakaan. Vika on siinä ettei kuunnella kehoa. Minulla on syöminen ehkä jonkin verran vähentynyt kun kohta nelissäkymmenissä olen. Aineenvaihdunta hidastuu vanhetessa, sehän on selvä. Mutta mun ei tarvitse ajatella asiaa, koska syön vain silloin kun mulla todella on nälkä. Oletko varma että se on nimenomaan ruokahalua joka sut ajaa syömään. Vai olisiko kuitenkin mielitekoa joka johtuu jostain muusta kuin ravinnontarpeesta? Itse olin 15-vuotiaasta 22-vuotiaaksi asti hieman pyöreä, lähellä normaalipainon ylärajaa. Se johtui vain ja ainoastaan siitä että lääkitsin itseäni ruoalla, epävarmuutta ja alakuloa vastaan esimerkiksi. Sitten kokeilin kaiken maailman kaalisoppadieeteillä näännyttää itseäni, mikä johti vain entistä pahempiin ahmimiskohtauksiin ja sairastuin 15-vuotiaana bulimiaankin useiksi vuosiksi. Joten en minullakaan ole aina ollut terve suhde ruokaan. Onneksi koin "valaistumisen", muuten olisin vieläkin samassa laihdutuskierteessä kuin silloin. Nyt olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, eikä mun tarvitse enää ikinä laihduttaa. T: se jota lainasit
[/quote]
Olen tuota luonnollisesti paljon miettinyt, ja en koe että lääkitsisin itseäni mitenkään ruoalla. Minulla muutenkin on tunne-elämän suhteen tasapainoisempi ja onnellisempi vaihe kuin koskaan. Nuorempana minulla oli enemmän levottomuutta ja yksinäisyyttä ja siis "lääkityksen tarvetta" mutta koskaan en ruokaa siihen käyttänyt, pikemminkin aina tuppasin laihtumaan liikaa jos olin ahdistunut tai tyytymätön. Jotenkin ei vaan välittänyt itsensä ravitsemisesta kun mieli voi huonosti.
Kyllä minusta ihan aidosti tuntuu että jossain iässä vaan alkoi ruokahalu muuttua, niin että tuntui että tarvitsee syödä useammin ettei tule paitsi nälkä, myös ihan fyysisesti huono olo. Nuorena en syönyt kuin 2-3 kertaa päivässä, kun ei tehnyt mieli. Jossain vaiheessa alkoi tulla sellaista että jos oli enemmän kuin pari tuntia syömättä, alkoi tulla näläntunteen lisäksi palelua, ärtyisyyttä, päänsärkyä ja huimausta. Niitä ehkäistäkseni söin, mutta en sitä niin murehtinut, sanotaanhan sitä että on terveellistäkin syödä useita pieniä aterioita päivässä parin ison sijaan. Lopputulos oli että lihoin noin 10 kg, mikä ei vielä ollut katastrofi.
Pahemmat ongelmani aiheutuivat ekan laihdutuksen myötä. Silloin syömisen hallintani ja näläntunne sekosivat täysin. Tartuin tomerasti ongelmaan ja laihdutin 10 kg nopeasti pois VLCD-kuurilla. Vika oli vaan siinä, että sen kuurin jälkeen elimistöni on huutanut ruokaa, ja erityisesti rasvaista, suolaista, ja makeaa ruokaa, lähes jatkuvasti. Siitä asti on ollut jatkuvaa taistelua painon ja näläntunteiden kanssa. Voi olla että saisin jopa ahmimishäiriödiagnoosin, sen verran kummallista syömiskäytökseni laihdutuskuurien ja niiden välillä olevien kontrolloimattomien ahmimiskausien kanssa on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 10:58"]Lihavilla ihmisillä on sairas suhde ruokaan, useimmat syövät aivan liian usein ja yleensä kellon mukaan tai ihan huvikseen. Mitä pakkomielteisemmin yritetään laihduttaa sitä enemmän ruoka on mielessä. Jospa AP ottaisit oppia kaveristasi. Ruoka on (parhaimmillaan hyvänmakuinen) polttoaine, sillä ei ole mitään muuta funktiota.
[/quote]
Tuohon tilanteeseen on vaan hiton vaikea päästä sitten kun on jo lihonut. Itselläni kokemusta sekä laihana että lihavana olosta. Olin noin 35-vuotiaaksi asti "luonnostani laiha", eli en tietoisesti miettinyt yhtään mitä söin ja paljonko, ja pysyin semmoisena 50-55 kiloisena aina. Tosiaan luonnollinen ruokahalun säätely toimi normaalisti, niin että jos vaikka sain juhlimisen seurauksena kaloreita paljon yhtenä päivänä, ei sitten niin tehnyt mieli paljoa syömistä muutamaan seuraavaan päivään. En koskaan miettinyt että täytyisi rajoittaa kaloreita niinäkään päivinä, söin vain mielihaluni mukaan, ei vaan tehnyt mieli kuin jotain pientä.
Nykyisin sitten painan 30 kg enemmän kuin noina luonnollisen hoikkuuden vuosina. Eikä tuo enää vaan toimi tuo nälän ja ruokahalun mukaan syöminen, koska se ruokahalu tuntuu olevan täysin pohjaton. Ja tietoisesti syömisen rajoittaminen, jota on pakko tehdä, taas aiheuttaa ahmimaan retkahteluja ja nälkää, vitutusta tms. Ei ole helppo ongelma pysyvä laihtuminen jos on jo päässyt merkittävästi lihomaan ,siitä kertoo sekin kuinka paljon täällä ylipainoisia ihmisiä on. Lähes kaikki ainakin naisista heistä haluaisivat olla hoikempia ja ovat yrittäneet joskus laihduttaa, ilman pysyvää tulosta.
[/quote]
En usko että mitään luonnollisen hoikkuuden aikaa ei ole olemassakaan. Vika on siinä ettei kuunnella kehoa. Minulla on syöminen ehkä jonkin verran vähentynyt kun kohta nelissäkymmenissä olen. Aineenvaihdunta hidastuu vanhetessa, sehän on selvä. Mutta mun ei tarvitse ajatella asiaa, koska syön vain silloin kun mulla todella on nälkä. Oletko varma että se on nimenomaan ruokahalua joka sut ajaa syömään. Vai olisiko kuitenkin mielitekoa joka johtuu jostain muusta kuin ravinnontarpeesta? Itse olin 15-vuotiaasta 22-vuotiaaksi asti hieman pyöreä, lähellä normaalipainon ylärajaa. Se johtui vain ja ainoastaan siitä että lääkitsin itseäni ruoalla, epävarmuutta ja alakuloa vastaan esimerkiksi. Sitten kokeilin kaiken maailman kaalisoppadieeteillä näännyttää itseäni, mikä johti vain entistä pahempiin ahmimiskohtauksiin ja sairastuin 15-vuotiaana bulimiaankin useiksi vuosiksi. Joten en minullakaan ole aina ollut terve suhde ruokaan. Onneksi koin "valaistumisen", muuten olisin vieläkin samassa laihdutuskierteessä kuin silloin. Nyt olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, eikä mun tarvitse enää ikinä laihduttaa. T: se jota lainasit
[/quote]
Olen tuota luonnollisesti paljon miettinyt, ja en koe että lääkitsisin itseäni mitenkään ruoalla. Minulla muutenkin on tunne-elämän suhteen tasapainoisempi ja onnellisempi vaihe kuin koskaan. Nuorempana minulla oli enemmän levottomuutta ja yksinäisyyttä ja siis "lääkityksen tarvetta" mutta koskaan en ruokaa siihen käyttänyt, pikemminkin aina tuppasin laihtumaan liikaa jos olin ahdistunut tai tyytymätön. Jotenkin ei vaan välittänyt itsensä ravitsemisesta kun mieli voi huonosti.
Kyllä minusta ihan aidosti tuntuu että jossain iässä vaan alkoi ruokahalu muuttua, niin että tuntui että tarvitsee syödä useammin ettei tule paitsi nälkä, myös ihan fyysisesti huono olo. Nuorena en syönyt kuin 2-3 kertaa päivässä, kun ei tehnyt mieli. Jossain vaiheessa alkoi tulla sellaista että jos oli enemmän kuin pari tuntia syömättä, alkoi tulla näläntunteen lisäksi palelua, ärtyisyyttä, päänsärkyä ja huimausta. Niitä ehkäistäkseni söin, mutta en sitä niin murehtinut, sanotaanhan sitä että on terveellistäkin syödä useita pieniä aterioita päivässä parin ison sijaan. Lopputulos oli että lihoin noin 10 kg, mikä ei vielä ollut katastrofi.
Pahemmat ongelmani aiheutuivat ekan laihdutuksen myötä. Silloin syömisen hallintani ja näläntunne sekosivat täysin. Tartuin tomerasti ongelmaan ja laihdutin 10 kg nopeasti pois VLCD-kuurilla. Vika oli vaan siinä, että sen kuurin jälkeen elimistöni on huutanut ruokaa, ja erityisesti rasvaista, suolaista, ja makeaa ruokaa, lähes jatkuvasti. Siitä asti on ollut jatkuvaa taistelua painon ja näläntunteiden kanssa. Voi olla että saisin jopa ahmimishäiriödiagnoosin, sen verran kummallista syömiskäytökseni laihdutuskuurien ja niiden välillä olevien kontrolloimattomien ahmimiskausien kanssa on ollut.
[/quote]
Onkohan sulla jotain fyysistä vikaa, joka tuota näläntunnetta pitää yllä. Leptiinihormonissa tai sokeriaineenvaihdunnassa? Oootko tutkituttanut koskaan?
Täällä pitkä lihaläski, joka lihoo äärettömän helposti. Syönvähänmutta väärin ja hetion 20 kg ylimääräistä puolessa vuodessa. Laihtuminen todella vaikeaa,vaikka tekisi mitä. Kaiken tiedän ravinnosta, mutta pää ja/tai kroppa ei noudata niitä kaavoja. En jaksa syödä niin paljon kuin terveellistä ruokaa tulisi syödä ja ongelma jatkuu. Syön aivan liian vähän liian höttöä ruokaa, mutten kuitenkaan riittävän vähän laihtuakseni. Kyse on niin pienistä asioista mitä hoikat eivät voi käsittää. Yhdestä ylimääräisestä jogurtista, sadasta-paristasadasta kalorista päivässä. En ahmi, ensyö stereotyyppisesti läskin ruokaa läskin määriä. Silti ongelma jatkuu.
Jokaisella on toki oma tyylinsä lomailla... Itse en viitsi laskea omia saati kaverin kaloreita lomalla.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:46"]
Onkohan sulla jotain fyysistä vikaa, joka tuota näläntunnetta pitää yllä. Leptiinihormonissa tai sokeriaineenvaihdunnassa? Oootko tutkituttanut koskaan?
[/quote]
En ole käynyt kuin työterveyden ikäkausitarkastuksissa, joista on selvinnyt se että verensokeri ja kilpirauhashormoni on ainakin ok. Leptiiniä ei tietääkseni ole tutkittu, mutta mitä olen itse lukenut niin se kai useimmiten ylipainon myötä alkaa käyttäytyä jokaisella epänormaalisti, ja voisi taas normalisoitua jos onnistuisi laihtumaan. Se vaan on niin hiton vaikeaa se laihtuminen kun kroppa huutaa ruokaa jatkuvasti... Laihdutusleikkaus voisi olla ratkaisu, mutta en 80-kiloisena vielä ole läheskään riittävän iso päästäkseni sellaiseen mitenkään edes yksityisellä. Laihdutuslääkkeistä olen Allia kokeillut, mutta se ei vaikuttanut minulla yhtään mitään.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:46"]
Onkohan sulla jotain fyysistä vikaa, joka tuota näläntunnetta pitää yllä. Leptiinihormonissa tai sokeriaineenvaihdunnassa? Oootko tutkituttanut koskaan?
[/quote]
En ole käynyt kuin työterveyden ikäkausitarkastuksissa, joista on selvinnyt se että verensokeri ja kilpirauhashormoni on ainakin ok. Leptiiniä ei tietääkseni ole tutkittu, mutta mitä olen itse lukenut niin se kai useimmiten ylipainon myötä alkaa käyttäytyä jokaisella epänormaalisti, ja voisi taas normalisoitua jos onnistuisi laihtumaan. Se vaan on niin hiton vaikeaa se laihtuminen kun kroppa huutaa ruokaa jatkuvasti... Laihdutusleikkaus voisi olla ratkaisu, mutta en 80-kiloisena vielä ole läheskään riittävän iso päästäkseni sellaiseen mitenkään edes yksityisellä. Laihdutuslääkkeistä olen Allia kokeillut, mutta se ei vaikuttanut minulla yhtään mitään.
[/quote]
Ootko käynyt ravitsemusterapeutilla? Voi kuulostaa siltä, että "joojoo, kyllä mä tiedän mitä pitäisi syödä" mutta ne katsovat myös vitamiini ja hivenaine jutut kuntoon ja antavat konkreettisia muutosohjeita. Siitähän se on kiinni millaista ruokaa syöt. Jos syöt saman määrän, kuin nyt mutta vaan pelkästään kasviksia, hedelmiä ja hyviä hiilareita + vähän protskua niin varmasti laihtuu kun pääpaino on juureksilla ja kasviksilla. Eli syö vaikka kilo sitä salaattia, jotta nälkä lähtee mutta älä koske siihen suklaaseen. Äläkä siis edes osta sitä suklaata kotiin, ettei tule houkutuksia.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 10:46"]
Mulla on kaksi samanlaista kaveria. Ne vaan ei pysty syömään isoja annoksia, vaikka omien sanojensa mukaan syövät nimenomaan kuin hevoset. Niille hevosen annos on yksi iso peruna ja kolme lihapullaa + salaatti. Aivan hervoton, kyllä, pitäisihän sillä lihoa.
Itse olen melkein 100-kiloinen ja käynyt syömisenhallintaryhmässä vähän aikaa. Aivot eivät kerro kylläisyydestä kuten pitäisi, joten voin ihan huoletta syödä litran jäätelöä, keksipaketin, pizzan, pari munkkia ja konvehtirasian, ennen kuin alkaa tulla täysi olo. Nuo kaksi kaveria kuolisivat noihin, ainakin se herneenkokoinen vatsalaukku repeäisi.
[/quote]
Jos noita maintsemiasi syöt, niin ei ihme, ettei nälänsäätely toimi. Se on oikeesti myös ruuan laadusta kiinni.
[/quote]
Tuo on muuten aivan totta: elimistö ilmoittaa nälällä myös sitä, että se ei ole saanut tarvitsemiaan ravintoaineita, vaikka kaloreita olisi tullut moninkertaisesti tarpeeseen nähden.
Itse huomaan tuon oikein hyvin silloin, kun on syömäputki päällä, ja useampi päivä mennyt ilman kunnollista ravintoa, pelkillä karkeilla, sipseillä, hampurilaisilla. Saatan olla just syönyt hampurilaisaterian, ja silti tunnen nälkää.
No, onneksi nyt on jo asiat tosi paljon parempaan suuntaan menossa!