Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehelläni avointa peliä naispuolisen kaverinsa kanssa
25.11.2014 |
Jep.
Lyhyesti: istuttiin iltaa neljästään baarissa. Seurueeseen kuului minä miehineni ja mieheni kaksi kaveria, joista toinen oli tämä nainen. Mieheni kaveri yritti pokailla tätä naista koko illan, ja heillä on samaa historiaa ollut aiemminkin jo, joten tuo asetelma tiedettiin entuudestaan. Jossain vaiheessa hiukan kypsytti katsoa sitä naisen käytsötä, että jos ei oikeasti kiinnosta, niin miksi ei vaan voinut sanoa sille miehelle suoraan vaan piti antaa siimaa ja taas vetää takaisin. Sitä souvia seuratessa melkein haukottelin.
Jossain vaiheessa kesken juttujen huomasin, että jäin täysin ulkopuoliseksi ton kolmikon keskellä, ja tajusin samassa mikä se kylmä asetelma todellisuudessa oli: nää molemmat miehet yritti vokotella samaa naista, ja nainen oli kartalla tapahtumista aivan kaiken aikaa, ja nautti tilanteesta. Mikä kuitenkin pisti silmään, niin nainen oli selkeästi kiinnostunut miehestäni, ja ei siinä mitään, mutta mieheni oli selkeästi kiinnostunut naisesta!
Se katseidenvaihto, naisen pyyntö saada sovittaa mieheni silmälaseja, myöhemmin illalla vahingossa tapahtunut toisiinsa nojailu.. Yhteiset jutut, mieheni naureskeli naisen aivan omituisille vitseille, jne. Olin aivan ulkopuolinen, ja pian mies huomasi sen ja yritti paikata tilannetta halailemalla ja antamalla jotain pusuja, mutta silti hänestä kuulsi läpi miten se ei tullut aivan sydämestä.
Kun palasimme kotiin, niin perinteisen yhdessäolon sijaan (seksin harrastaminen, teeveen kattelu käsi kädessä ja sylikkäin sammahtaminen tms.) niin mies oli aivan omissa maailmoissaan ja todella onnellisen oloinen, ja meni sikseen yksin nukkumaan. Katselin häntä miten hän makasi aivan onnellisena unissaan sängyllämme ja itkin kai enemmän väsymyksestä kuin mustasukkaisuudesta - en mahtanut tilanteelle mitään.
Tapahtuneesta on jo hetki aikaa, mutta jotenkin jäänyt kummittelemaan. Nyt mies on menossa kaljalle tuon naisen kanssa, koska he ovat kuulemma jo tunteneet kauan ja he haluavat viettää aikaa. Nyt riitelemme saako hän mennä sinne, ja olen jo kuullut olevani ylimustasukkainen, hallitsen häntä ja siinä ei kuulemma ole mitään taustalla.
Eli, miten minun tulisi toimia etten menetä kasvojani yhtään enempää? Milloin omaa vaistoaan kannattaa kuunnella?
Kommentit (76)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin melkein samassa tilanteessa mutta tuon toisen naisen roolissa.
Mieheni oli seurustellut pari vuotta tytön kanssa, jonka kanssa kävi samaa koulua ja heillä oli ollut koulun risteilyllä juttua jonka seurauksena tyttö päätti että he seurustelevat. Ja mieheni seurusteli, olihan heillä hauskaakin kai, mutta lähinnä he vain joivat ja olivat koulussa yhdessä jne. todella kevyttä höttöä se heidän seurustelu miehen puolelta oli.
Tapasin mieheni työpaikalla, olimme hetken aikaa samassa toimeksiannossa, rakastuimme heti. Koitimme hillitä tunteemme koska mieheni seurustelu, mutta eihän siitä mitään tullut. Ja mieheni tyttöystävä huomasi tämän (koska olimme samoissa illan istujaisissa jne) ja vastusti pontevasti. Mieheni jätti tyttöystävän koska tajusi ettei rakasta tätä ja oli tytön kanssa "tottumuksesta", me aloitimme suhteen jossa olemme edelleen vuosien jälkeenkin onnellisena :) Tyttö kyllä roikkui miehessäni ja yritti saada suhdettamme päättymään ensimmäisen vuoden aikana monin tavoin (entisen anoppinsa kautta eli mieheni äidin kautta, jne) turhaan, koska mies ei koskaan rakastanut häntä, tyttö vain ei hyväksynyt tätä.
Tytöllä on nykyään miesystävä ja ovat olleet yhdessä parisen vuotta, onnelliselle vaikuttavat kuuleman mukaan.
Eli jätä miehesi, ette ole toisianne varten :)
Sekavissa tunnelmissa. En malttanut kuitenkaan olla kirjoittelematta miehelle facebookissa asiasta, sillä hän oli töittensä ohella koneella ja jutteli muutaman sanan. Sitten kun paukautin suoraan että tuntuu pahalta ja miksi tuntuu pahalta, niin mies katosi äkkiä linjoilta luettuaan viestit. Aamulla hän tuli luokseni, sukelsi viereeni ja katsoi minua loukkaantuneena ennen kuin käänsi selkänsä ja alkoi nukkua. Keskustelen hänen kanssaan tänään, ja tästä ketjusta on ollut hyötyä siinä määrin, että tiedän etten ole sekaisin, enkä ole maailman ainoa petetty nainen sekä omien tunteiden sanoittaminen on onnistunut paremmin. ap
Sama tilanne oli itsellä joskus aikoinaan. Kuviohan meni niin että silloinen poikaystäväni oli lukuisia kertoja harrastanut seksiä parhaan kaverinsa muijan kanssa. Tämä asia oli siis pysynyt salassa mieheni kaverilta. Jatkuvasti mieheni halusi mennä viettämään iltaa kyseisen kaveripariskunnan kanssa ja flirttailivat törkeästi edessäni monen monta kertaa. Lähtivät muutaman kerran myös ulos "kävelylle". Olin aivan rikki asiasta ja tietysti hyvin vihainen. Mieheni ja tämä hänen pikkulutkansa vähättelivät asiaa ja minä olin se hirviö ja mustasukkainen..Tätä siis jatkui koko suhteemme ajan (2.5v). Kertakaikkisen hirveää aikaa.. kyllä sen vaan huomaa jos toiset haluaa tehdä kiusaa.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 07:43"]
Anna miehen mennä. Minusta tuossa suhteessanne huolestuttavinta on kunnioituksen puute, se, että hän huomaa ja tietää, miten kärsit ja vielä naureskelee tuon kaverinsa kanssa sinua. Se osoittaa kunnioituksen puutetta ja ettei välillänne ole lämmintä ja hyvää sidettä.
Puhut, ettet halua menettää arvokkuuttasi heidän edessään. Se on hyvä toive, koska se tarkoittaa, että haluat suojella itseäsi ja olla vahva, eikä mikään miehessä roikkuva märkä rätti.
Sinuna ottaisin välimatkaa. Sattuuhan se, mutta tilanne taitaa olla se, että sattuu joka tapauksessa. On parempi, että sattuu niin, että poistut tilanteesta pystypäin ja reippaasti, etkä raivoa, roiku ja kuulustele.
Ole itsellesi se paras kaveri nyt. Irtiotto ihmisen läheltä, joka ei piittaa siitä, onko sinulla paha olla hänen käytöksensä takia, on minusta nyt ensiarvoisen tärkeää.
Miehiä tulee, ja joskus menee. Niin se vain on.
Tsemppiä!
[/quote]
Kiitos tästä! Ensimmäinen kappale oli silkkaa asiaa, se auttoi ymmärtämään lisää että näin ei vaan voi antaa tapahtua. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa mieleen muuan pieni juttu 20 vuoden takaa :) Opiskelin kauppakoulussa ja samalla luokalla kanssani oli pari vuotta vanhempi poika. Ekan vuoden keväällä oltiin luokan kanssa baarissa ja tämä poika aivan vaivihkaa ja kauniisti olisi halunnut pitää kädestäni kiinni salaa pöydän alla. Otin käteni pois, sillä en ollut kiinnostunut hänestä. Hänellä taisi olla tyttöystävä jo tuolloin.
Kerran täydessä bussissa hän tuli viereeni istumaan ja juttelemaan ja hänen tyttöystävänsä istui hieman taaempana. Poika ei noteerannut häntä mitenkään juttujemme lomassa. Tuntui varmaan ikävältä työstä mutta enpä oikein osannut tehdä tilanteelle mitään. Sitten vähän myöhemmin se poika eräästä tilaisuudesta kotiin kävellessäni koukkasi autolla viereeni (teki ihan varta vasten lenkin) ja kysyi, haluanko kyydin kotiin. No hän vei minut ritarillisesti kotiin. Kaverinikin kiusoittelivat minua tuohon aikaan, että tämä poika on kiinnostunut vaikka hänellä on tyttöystävä.
Ihan viikon päästä tuosta automatkasta poika meni tyttöystävänsä kanssa ulkomaille ja he menivät kihloihin. Sen jälkeen en muista hänen tehneen mitään elettä minun suhteeni. Katsoinpa kerran ihan vasta (netissä niin helppoa), mitä tuolle pojalle nykyään kuuluu. He ovat tytön kanssa yhä yhdessä: naimisissa ja lapsiakin.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 10:40"]
Tämä on kuin minun elämästäni.. paitsi että me jo erosimme. Olin aina se nro 2... Jos mies ei ole hullaantunut sinuun vieläkään, vaan ajatuksissa pyörii joku toinen, niin anna olla. Eroaminen sattuu, mutta se on parempi vaihtoehto.
[/quote]
Tai mies oli hullaantunut, mutta jos tunteet väljähtyivät näin nopeasti, niin en aio jäädä odottamaan niiden paluuta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 10:59"]
Moi, näin miehen näkökulmasta minulla on monta hyvää tyttökaveria, jotka olivat jo enne parisuhdetta.. Näiden kanssa luonnollisesti jutyu luistaa ja hauskaa on kuten kenen tahansa muunkin kaverin kanssa. Varmasti itseänikin tympäisisi jos en saisi näitä kavereita nähdä enään ilman mustasukkaisuutta.. Onneksi naiseni ei sitä olekkaan. Varmasti vaikea alussa sopeutua tilanteeseen, mutta ei kannata hätäillä asian suhteen.. Meillä takana 5,5 vuotta ja nyt nämä tyttökaverit ja tyttöystävä ovat jo hyviä kavereita keskenään.. Ainoa ero on kyllä siinä, että ensimmäiseen puoleenvuoteen harvemmin kavereitaan näki kun kaikki aika meni kahdestaan.. Mustasukkaisuus lopettaa suhteen, katso tilannetta, he todennäköisesti ovat vain hyviä kavereita, mutta tilanteen muuttuessa siirry muille laitumille..:) Eroaako käyttäytyminen miespuolisten kavereiden suhteen? Ja muuten kun tuntee itsensä huomiottomaksi, huomion vievän jutut tuntuu todella tyhmiltä, jos jää ulkopuolisiksi.. Kaikkea hyvää!.:D
[/quote]
Kiitos, mutta uskon tämän perusteella, että meillä on aivan eri tilanne! Siitä flirtistä vaan ei voi erehtyä, ja on mulla nyt silmää erottaa ihastuminen kaveruudesta. Mullakin on paljon miehiä kavereina, eikä se meno oo sitä että alkaisin kaulailemaan niiden kanssa niiden tyttöystävien nähden. :( ap
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:55"]
Tsemppiä ap. Minä olin samassa tilanteessa tuoreessa suhteessa, mutta miehellä oli jotain peliä hyvän ystäväni kanssa, jolla puolestaan oli kausi, jona hän haki koko ajan miesten hyväksyntää muiden naisten kustannuksella. He soittelivat salaa, flirttailivat ja juttelivat sopimattomia. Minä kuulemma olin hullu ja "vaikea ihminen", kun yritin asiallisesti selvittää, mitä tapahtuu. Tuntuikin, että sekoan siinä julmassa leikissä. Jätin miehen ja surin (sillä hän oli eron jälkeen vielä julmempi ja välinpitämättömämpi), ja lopulta myös "ystäväni", johon ei voinut enää luottaa. Eron myötä myös miehen ja ystäväni yhteydenpito loppui kuin seinään, en tiedä miksi. Suosittelen, että eroat ennen kuin tämä juttu kalvaa sinut ihan loppuun. Mies ei ole arvoisesi.
[/quote]
Tämä stemmaa yksi yhteen tilanteeni kanssa.:( Kiitos tästä, selkiyttää ajatuksia lukea näitä kohtalontovereiden kirjoituksia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:00"]
Mä olin melkein samassa tilanteessa mutta tuon toisen naisen roolissa.
Mieheni oli seurustellut pari vuotta tytön kanssa, jonka kanssa kävi samaa koulua ja heillä oli ollut koulun risteilyllä juttua jonka seurauksena tyttö päätti että he seurustelevat. Ja mieheni seurusteli, olihan heillä hauskaakin kai, mutta lähinnä he vain joivat ja olivat koulussa yhdessä jne. todella kevyttä höttöä se heidän seurustelu miehen puolelta oli.
Tapasin mieheni työpaikalla, olimme hetken aikaa samassa toimeksiannossa, rakastuimme heti. Koitimme hillitä tunteemme koska mieheni seurustelu, mutta eihän siitä mitään tullut. Ja mieheni tyttöystävä huomasi tämän (koska olimme samoissa illan istujaisissa jne) ja vastusti pontevasti. Mieheni jätti tyttöystävän koska tajusi ettei rakasta tätä ja oli tytön kanssa "tottumuksesta", me aloitimme suhteen jossa olemme edelleen vuosien jälkeenkin onnellisena :) Tyttö kyllä roikkui miehessäni ja yritti saada suhdettamme päättymään ensimmäisen vuoden aikana monin tavoin (entisen anoppinsa kautta eli mieheni äidin kautta, jne) turhaan, koska mies ei koskaan rakastanut häntä, tyttö vain ei hyväksynyt tätä.
Tytöllä on nykyään miesystävä ja ovat olleet yhdessä parisen vuotta, onnelliselle vaikuttavat kuuleman mukaan.
Eli jätä miehesi, ette ole toisianne varten :)
[/quote]
Kiitos tästäkin näkökulmasta, mutta se ei aivan stemmaa sen kanssa miten me taas tapasimme. Mies teki itse aloitteen ja halusi tapailla, ja hän odotti aika kauan että lämpeän, joten en täysin allekirjoita tarinoitamme samanlaisina. Lisäksi hän haluaa ehdottomasti jatkaa seurustelua, joskaan ei selvittää tätä ongelmaa mikä ei hänestä ole ongelma laisinkaan, joten senkään takia tämä ei nyt kuullosta tutulta.
Käy muuten sääliksi sitä miehesi eksää.:(
ap
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:00"]
Mä olin melkein samassa tilanteessa mutta tuon toisen naisen roolissa.
Mieheni oli seurustellut pari vuotta tytön kanssa, jonka kanssa kävi samaa koulua ja heillä oli ollut koulun risteilyllä juttua jonka seurauksena tyttö päätti että he seurustelevat. Ja mieheni seurusteli, olihan heillä hauskaakin kai, mutta lähinnä he vain joivat ja olivat koulussa yhdessä jne. todella kevyttä höttöä se heidän seurustelu miehen puolelta oli.
Tapasin mieheni työpaikalla, olimme hetken aikaa samassa toimeksiannossa, rakastuimme heti. Koitimme hillitä tunteemme koska mieheni seurustelu, mutta eihän siitä mitään tullut. Ja mieheni tyttöystävä huomasi tämän (koska olimme samoissa illan istujaisissa jne) ja vastusti pontevasti. Mieheni jätti tyttöystävän koska tajusi ettei rakasta tätä ja oli tytön kanssa "tottumuksesta", me aloitimme suhteen jossa olemme edelleen vuosien jälkeenkin onnellisena :) Tyttö kyllä roikkui miehessäni ja yritti saada suhdettamme päättymään ensimmäisen vuoden aikana monin tavoin (entisen anoppinsa kautta eli mieheni äidin kautta, jne) turhaan, koska mies ei koskaan rakastanut häntä, tyttö vain ei hyväksynyt tätä.
Tytöllä on nykyään miesystävä ja ovat olleet yhdessä parisen vuotta, onnelliselle vaikuttavat kuuleman mukaan.
Eli jätä miehesi, ette ole toisianne varten :)
[/quote]
Sä vielä uskot, että miehen edellinen suhde oli kevyttä höttöä? 2 vuotta. Miehet sanovat vastaavaa usein nykyisilleen. Ja mitä se kertoo miehestä, jos suhde oikeasti oli hänelle vain kevyttä höttöä, jossa oli seksin takia? Hieman säälittävää. Jonkin ajan kuluttua sinä olet höttö nro 2, kun mies vaihtaa taas toiseen, jolle kertoo samat virret. Toisaalta kuulostaa siltä, että te kaksi teette palveluksen sinkkumarkkinoille, kun olette yhdessä keskenänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:00"]
Mä olin melkein samassa tilanteessa mutta tuon toisen naisen roolissa.
Mieheni oli seurustellut pari vuotta tytön kanssa, jonka kanssa kävi samaa koulua ja heillä oli ollut koulun risteilyllä juttua jonka seurauksena tyttö päätti että he seurustelevat. Ja mieheni seurusteli, olihan heillä hauskaakin kai, mutta lähinnä he vain joivat ja olivat koulussa yhdessä jne. todella kevyttä höttöä se heidän seurustelu miehen puolelta oli.
Tapasin mieheni työpaikalla, olimme hetken aikaa samassa toimeksiannossa, rakastuimme heti. Koitimme hillitä tunteemme koska mieheni seurustelu, mutta eihän siitä mitään tullut. Ja mieheni tyttöystävä huomasi tämän (koska olimme samoissa illan istujaisissa jne) ja vastusti pontevasti. Mieheni jätti tyttöystävän koska tajusi ettei rakasta tätä ja oli tytön kanssa "tottumuksesta", me aloitimme suhteen jossa olemme edelleen vuosien jälkeenkin onnellisena :) Tyttö kyllä roikkui miehessäni ja yritti saada suhdettamme päättymään ensimmäisen vuoden aikana monin tavoin (entisen anoppinsa kautta eli mieheni äidin kautta, jne) turhaan, koska mies ei koskaan rakastanut häntä, tyttö vain ei hyväksynyt tätä.
Tytöllä on nykyään miesystävä ja ovat olleet yhdessä parisen vuotta, onnelliselle vaikuttavat kuuleman mukaan.
Eli jätä miehesi, ette ole toisianne varten :)
[/quote]
Sä vielä uskot, että miehen edellinen suhde oli kevyttä höttöä? 2 vuotta. Miehet sanovat vastaavaa usein nykyisilleen. Ja mitä se kertoo miehestä, jos suhde oikeasti oli hänelle vain kevyttä höttöä, jossa oli seksin takia? Hieman säälittävää. Jonkin ajan kuluttua sinä olet höttö nro 2, kun mies vaihtaa taas toiseen, jolle kertoo samat virret. Toisaalta kuulostaa siltä, että te kaksi teette palveluksen sinkkumarkkinoille, kun olette yhdessä keskenänne.
[/quote]
Ylävitonen ap:lta. En kehdannut kirjoittaa noin suoraan! :D
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:00"]
Mä olin melkein samassa tilanteessa mutta tuon toisen naisen roolissa.
Mieheni oli seurustellut pari vuotta tytön kanssa, jonka kanssa kävi samaa koulua ja heillä oli ollut koulun risteilyllä juttua jonka seurauksena tyttö päätti että he seurustelevat. Ja mieheni seurusteli, olihan heillä hauskaakin kai, mutta lähinnä he vain joivat ja olivat koulussa yhdessä jne. todella kevyttä höttöä se heidän seurustelu miehen puolelta oli.
Tapasin mieheni työpaikalla, olimme hetken aikaa samassa toimeksiannossa, rakastuimme heti. Koitimme hillitä tunteemme koska mieheni seurustelu, mutta eihän siitä mitään tullut. Ja mieheni tyttöystävä huomasi tämän (koska olimme samoissa illan istujaisissa jne) ja vastusti pontevasti. Mieheni jätti tyttöystävän koska tajusi ettei rakasta tätä ja oli tytön kanssa "tottumuksesta", me aloitimme suhteen jossa olemme edelleen vuosien jälkeenkin onnellisena :) Tyttö kyllä roikkui miehessäni ja yritti saada suhdettamme päättymään ensimmäisen vuoden aikana monin tavoin (entisen anoppinsa kautta eli mieheni äidin kautta, jne) turhaan, koska mies ei koskaan rakastanut häntä, tyttö vain ei hyväksynyt tätä.
Tytöllä on nykyään miesystävä ja ovat olleet yhdessä parisen vuotta, onnelliselle vaikuttavat kuuleman mukaan.
Eli jätä miehesi, ette ole toisianne varten :)
[/quote]
Sä vielä uskot, että miehen edellinen suhde oli kevyttä höttöä? 2 vuotta. Miehet sanovat vastaavaa usein nykyisilleen. Ja mitä se kertoo miehestä, jos suhde oikeasti oli hänelle vain kevyttä höttöä, jossa oli seksin takia? Hieman säälittävää. Jonkin ajan kuluttua sinä olet höttö nro 2, kun mies vaihtaa taas toiseen, jolle kertoo samat virret. Toisaalta kuulostaa siltä, että te kaksi teette palveluksen sinkkumarkkinoille, kun olette yhdessä keskenänne.
[/quote]
Arvasin saavani tällaista palautetta, ei se mitään :)
Heidän suhteensa oli "höttöä" siinä suhteessa että tapasivat 75% ajasta baarissa tai koulussa, kovin harvoin näkivät toisiaan selvinpäin vapaa-ajallaan, olivat nuorempia silloin (niin kuin minäkin, tästä on useita vuosia). Eivät asuneet yhdessä ja niin edelleen. Mun ja miehen tilanne on täysin erillainen :)
Mutta ymmärrän reaktion, tokihan voi suututtaa se fakta että kaikkia ei ole tarkoitettu yhteen, mutta ei kannata faktoista katkeroitua kuitenkaan :)
(ja AP:lle, mullakin säälittää se mieheni eksä, mutta ei säälistä kannata jäädä yhteen kenenkään kanssa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:00"]
Mä olin melkein samassa tilanteessa mutta tuon toisen naisen roolissa.
Mieheni oli seurustellut pari vuotta tytön kanssa, jonka kanssa kävi samaa koulua ja heillä oli ollut koulun risteilyllä juttua jonka seurauksena tyttö päätti että he seurustelevat. Ja mieheni seurusteli, olihan heillä hauskaakin kai, mutta lähinnä he vain joivat ja olivat koulussa yhdessä jne. todella kevyttä höttöä se heidän seurustelu miehen puolelta oli.
Tapasin mieheni työpaikalla, olimme hetken aikaa samassa toimeksiannossa, rakastuimme heti. Koitimme hillitä tunteemme koska mieheni seurustelu, mutta eihän siitä mitään tullut. Ja mieheni tyttöystävä huomasi tämän (koska olimme samoissa illan istujaisissa jne) ja vastusti pontevasti. Mieheni jätti tyttöystävän koska tajusi ettei rakasta tätä ja oli tytön kanssa "tottumuksesta", me aloitimme suhteen jossa olemme edelleen vuosien jälkeenkin onnellisena :) Tyttö kyllä roikkui miehessäni ja yritti saada suhdettamme päättymään ensimmäisen vuoden aikana monin tavoin (entisen anoppinsa kautta eli mieheni äidin kautta, jne) turhaan, koska mies ei koskaan rakastanut häntä, tyttö vain ei hyväksynyt tätä.
Tytöllä on nykyään miesystävä ja ovat olleet yhdessä parisen vuotta, onnelliselle vaikuttavat kuuleman mukaan.
Eli jätä miehesi, ette ole toisianne varten :)
[/quote]
Sä vielä uskot, että miehen edellinen suhde oli kevyttä höttöä? 2 vuotta. Miehet sanovat vastaavaa usein nykyisilleen. Ja mitä se kertoo miehestä, jos suhde oikeasti oli hänelle vain kevyttä höttöä, jossa oli seksin takia? Hieman säälittävää. Jonkin ajan kuluttua sinä olet höttö nro 2, kun mies vaihtaa taas toiseen, jolle kertoo samat virret. Toisaalta kuulostaa siltä, että te kaksi teette palveluksen sinkkumarkkinoille, kun olette yhdessä keskenänne.
[/quote]
Arvasin saavani tällaista palautetta, ei se mitään :)
Heidän suhteensa oli "höttöä" siinä suhteessa että tapasivat 75% ajasta baarissa tai koulussa, kovin harvoin näkivät toisiaan selvinpäin vapaa-ajallaan, olivat nuorempia silloin (niin kuin minäkin, tästä on useita vuosia). Eivät asuneet yhdessä ja niin edelleen. Mun ja miehen tilanne on täysin erillainen :)
Mutta ymmärrän reaktion, tokihan voi suututtaa se fakta että kaikkia ei ole tarkoitettu yhteen, mutta ei kannata faktoista katkeroitua kuitenkaan :)
(ja AP:lle, mullakin säälittää se mieheni eksä, mutta ei säälistä kannata jäädä yhteen kenenkään kanssa)
[/quote]
Toi sinun asenteesi on nyt varmaan se, miksi mua säälittää se miehen eksä...
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:00"]
Mä olin melkein samassa tilanteessa mutta tuon toisen naisen roolissa.
Mieheni oli seurustellut pari vuotta tytön kanssa, jonka kanssa kävi samaa koulua ja heillä oli ollut koulun risteilyllä juttua jonka seurauksena tyttö päätti että he seurustelevat. Ja mieheni seurusteli, olihan heillä hauskaakin kai, mutta lähinnä he vain joivat ja olivat koulussa yhdessä jne. todella kevyttä höttöä se heidän seurustelu miehen puolelta oli.
Tapasin mieheni työpaikalla, olimme hetken aikaa samassa toimeksiannossa, rakastuimme heti. Koitimme hillitä tunteemme koska mieheni seurustelu, mutta eihän siitä mitään tullut. Ja mieheni tyttöystävä huomasi tämän (koska olimme samoissa illan istujaisissa jne) ja vastusti pontevasti. Mieheni jätti tyttöystävän koska tajusi ettei rakasta tätä ja oli tytön kanssa "tottumuksesta", me aloitimme suhteen jossa olemme edelleen vuosien jälkeenkin onnellisena :) Tyttö kyllä roikkui miehessäni ja yritti saada suhdettamme päättymään ensimmäisen vuoden aikana monin tavoin (entisen anoppinsa kautta eli mieheni äidin kautta, jne) turhaan, koska mies ei koskaan rakastanut häntä, tyttö vain ei hyväksynyt tätä.
Tytöllä on nykyään miesystävä ja ovat olleet yhdessä parisen vuotta, onnelliselle vaikuttavat kuuleman mukaan.
Eli jätä miehesi, ette ole toisianne varten :)
[/quote]
Sä vielä uskot, että miehen edellinen suhde oli kevyttä höttöä? 2 vuotta. Miehet sanovat vastaavaa usein nykyisilleen. Ja mitä se kertoo miehestä, jos suhde oikeasti oli hänelle vain kevyttä höttöä, jossa oli seksin takia? Hieman säälittävää. Jonkin ajan kuluttua sinä olet höttö nro 2, kun mies vaihtaa taas toiseen, jolle kertoo samat virret. Toisaalta kuulostaa siltä, että te kaksi teette palveluksen sinkkumarkkinoille, kun olette yhdessä keskenänne.
[/quote]
Arvasin saavani tällaista palautetta, ei se mitään :)
Heidän suhteensa oli "höttöä" siinä suhteessa että tapasivat 75% ajasta baarissa tai koulussa, kovin harvoin näkivät toisiaan selvinpäin vapaa-ajallaan, olivat nuorempia silloin (niin kuin minäkin, tästä on useita vuosia). Eivät asuneet yhdessä ja niin edelleen. Mun ja miehen tilanne on täysin erillainen :)
Mutta ymmärrän reaktion, tokihan voi suututtaa se fakta että kaikkia ei ole tarkoitettu yhteen, mutta ei kannata faktoista katkeroitua kuitenkaan :)
(ja AP:lle, mullakin säälittää se mieheni eksä, mutta ei säälistä kannata jäädä yhteen kenenkään kanssa)
[/quote]
Toi sinun asenteesi on nyt varmaan se, miksi mua säälittää se miehen eksä...
[/quote]
Ai että jos mun mielestä kaikki suhteet ei toimi ja kaikki ei ole tarkoitettu toisilleen, niin mulla on asenteessa jotain säälittävää? :D Ok, moi.......
Johan on markkinat. Tiedä sitten mitä tuossa oikeasti taustalla on, mutta kirjoituksestasi voi päätellä että mies kokee jonkinlaisia tunteita tätä naispuolista ystäväänsä kohtaan. Hyvä raja pettämisessä on se, että mitä ei kehtaa kumppaninsa edessä tehdä tai sanoa, on vähintäänkin hälyyttävää. Voipi olla, että miehesi ei laskenut tuota sen kummemmaksi, vaikka näin luettuna tuo aika hervottomalta kuulostaakin. Onko miehesi perusluonne flirttaileva? Mikäli ei niin tuosta pitää puhua, koska 6kk seurusteluaika on suhteellisen lyhyt ja jos tähän mennessä alkaa tulla tuollaisia niin ei hyvä heilu. Mutta mikäli perusluonne tuollainen on, niin sinun pitää miettiä haluatko katsella tuollaista ja kestätkö mielesi pahoittamista, loppujen lopuksi suhde kun on sitä miten kaksi erilaista ihmistä sovittaa elämänsä yhteen. Itse en tuollaista välttämättä pitkässä juoksussa jaksaisi katsella ja jos mies ei ymmärtäisi pointtiani edes asiallisen keskustelun jälkeen, sama meno jatkuisi, pistäisin pillit pussiin ja odottaisin että ehkä elämä tuo jotain muuta eteeni. Vaikka mitään ei pidä katua niin onhan se harmillista jos vuodesta toiseen jatkuisi paha mieli ja tuollainen käytös. Sen voi ajatella niinkin (vaikka klisee onkin), että vaikka se poikkimeno sattuisi nyt pahastikin niin myöhemmin sitä osaa kiittää ja olla iloinen että ei tuhlannut omaa aikaansa enempää. Ihmismieli kun tuppaa ajan saatossa neutralisoimaan kaiken shaiban ja multaamaan taikka kultaamaan muistoja. Mutta mikäli päätätte jatkaa tuota, on sun miehesi osattava asettua sinunkin saappaisiin ja tajuttava että ei tuo ihan maailman hauskinta sinun kulmastasi ole katsella tuota.. niin.. miksi sitä edes voisi nimittää.. soidinpeliä? Mikäli miehesi on sitten sitä mieltä että kavereita vain ovat ja that's it niin on sitten parasta olla hallussa sanonta: If you're going to talk the talk, you'd better walk the walk!
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:00"]
Mä olin melkein samassa tilanteessa mutta tuon toisen naisen roolissa.
Mieheni oli seurustellut pari vuotta tytön kanssa, jonka kanssa kävi samaa koulua ja heillä oli ollut koulun risteilyllä juttua jonka seurauksena tyttö päätti että he seurustelevat. Ja mieheni seurusteli, olihan heillä hauskaakin kai, mutta lähinnä he vain joivat ja olivat koulussa yhdessä jne. todella kevyttä höttöä se heidän seurustelu miehen puolelta oli.
Tapasin mieheni työpaikalla, olimme hetken aikaa samassa toimeksiannossa, rakastuimme heti. Koitimme hillitä tunteemme koska mieheni seurustelu, mutta eihän siitä mitään tullut. Ja mieheni tyttöystävä huomasi tämän (koska olimme samoissa illan istujaisissa jne) ja vastusti pontevasti. Mieheni jätti tyttöystävän koska tajusi ettei rakasta tätä ja oli tytön kanssa "tottumuksesta", me aloitimme suhteen jossa olemme edelleen vuosien jälkeenkin onnellisena :) Tyttö kyllä roikkui miehessäni ja yritti saada suhdettamme päättymään ensimmäisen vuoden aikana monin tavoin (entisen anoppinsa kautta eli mieheni äidin kautta, jne) turhaan, koska mies ei koskaan rakastanut häntä, tyttö vain ei hyväksynyt tätä.
Tytöllä on nykyään miesystävä ja ovat olleet yhdessä parisen vuotta, onnelliselle vaikuttavat kuuleman mukaan.
Eli jätä miehesi, ette ole toisianne varten :)
[/quote]
Sä vielä uskot, että miehen edellinen suhde oli kevyttä höttöä? 2 vuotta. Miehet sanovat vastaavaa usein nykyisilleen. Ja mitä se kertoo miehestä, jos suhde oikeasti oli hänelle vain kevyttä höttöä, jossa oli seksin takia? Hieman säälittävää. Jonkin ajan kuluttua sinä olet höttö nro 2, kun mies vaihtaa taas toiseen, jolle kertoo samat virret. Toisaalta kuulostaa siltä, että te kaksi teette palveluksen sinkkumarkkinoille, kun olette yhdessä keskenänne.
[/quote]
Arvasin saavani tällaista palautetta, ei se mitään :)
Heidän suhteensa oli "höttöä" siinä suhteessa että tapasivat 75% ajasta baarissa tai koulussa, kovin harvoin näkivät toisiaan selvinpäin vapaa-ajallaan, olivat nuorempia silloin (niin kuin minäkin, tästä on useita vuosia). Eivät asuneet yhdessä ja niin edelleen. Mun ja miehen tilanne on täysin erillainen :)
Mutta ymmärrän reaktion, tokihan voi suututtaa se fakta että kaikkia ei ole tarkoitettu yhteen, mutta ei kannata faktoista katkeroitua kuitenkaan :)
(ja AP:lle, mullakin säälittää se mieheni eksä, mutta ei säälistä kannata jäädä yhteen kenenkään kanssa)
[/quote]
Toi sinun asenteesi on nyt varmaan se, miksi mua säälittää se miehen eksä...
[/quote]
Ai että jos mun mielestä kaikki suhteet ei toimi ja kaikki ei ole tarkoitettu toisilleen, niin mulla on asenteessa jotain säälittävää? :D Ok, moi.......
[/quote]
Ammattiväärinkäsittäjäkin vielä! :D
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:02"]Tulipa mieleen muuan pieni juttu 20 vuoden takaa :) Opiskelin kauppakoulussa ja samalla luokalla kanssani oli pari vuotta vanhempi poika. Ekan vuoden keväällä oltiin luokan kanssa baarissa ja tämä poika aivan vaivihkaa ja kauniisti olisi halunnut pitää kädestäni kiinni salaa pöydän alla. Otin käteni pois, sillä en ollut kiinnostunut hänestä. Hänellä taisi olla tyttöystävä jo tuolloin.
Kerran täydessä bussissa hän tuli viereeni istumaan ja juttelemaan ja hänen tyttöystävänsä istui hieman taaempana. Poika ei noteerannut häntä mitenkään juttujemme lomassa. Tuntui varmaan ikävältä työstä mutta enpä oikein osannut tehdä tilanteelle mitään. Sitten vähän myöhemmin se poika eräästä tilaisuudesta kotiin kävellessäni koukkasi autolla viereeni (teki ihan varta vasten lenkin) ja kysyi, haluanko kyydin kotiin. No hän vei minut ritarillisesti kotiin. Kaverinikin kiusoittelivat minua tuohon aikaan, että tämä poika on kiinnostunut vaikka hänellä on tyttöystävä.
Ihan viikon päästä tuosta automatkasta poika meni tyttöystävänsä kanssa ulkomaille ja he menivät kihloihin. Sen jälkeen en muista hänen tehneen mitään elettä minun suhteeni. Katsoinpa kerran ihan vasta (netissä niin helppoa), mitä tuolle pojalle nykyään kuuluu. He ovat tytön kanssa yhä yhdessä: naimisissa ja lapsiakin.
[/quote]
Tämä on ihan erilainen juttu. Sinä et ollut kiinnostunut tuosta pojasta, ap:n tarinan nainen taas näyttää olevan kiinnostunut.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 00:15"]
jssap
[/quote]
Jätä Se Saatana Apina Perkele?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 00:25"]
Haluatko olla tuollaisessa suhteessa oikeasti?
[/quote]
En todellakaan. Haluan olla ykkösnainen miehelleni, koska mies on mulle ykkönen - unohtamatta nyt kavereita, perhettä ja niin pois päin. Eikä musta tunnu aina tältä, pääosin mies käyttäytyy aivan normaalisti, mutta nyt iski taas yksin ollessa noi kaikki merkit ja niiden miettimiset pintaan ja olen vain tosi itkuinen ja herkkä. Miksi muuten aina kun jotain pettämisiä on niin se epävarma tunne tulee yksin ollessa? :(
Nyt vain mietin, miten edetä. Miehelle puhuminen ei auta, ja juttu tuntuu jo nyt niin vanhalta (joo, hoh) et kannattaako sitä edes avata enää? ei kai noilla ole takarajaa..