Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää "aikuiset ei sitten osta toisilleen lahjoja"
24.11.2014 |
Minä ainakin ostan vaikka muut ei ostaisi, on ihanaa kun saa antaa toiselle jotain.. Siitä tulee minulle hyvä mieli :) Onhan se myös kiva itse saada jotain!
Kommentit (102)
Minusta on ihan kiva saada joku lahja, mitä vaan. Arvostan kyllä sitä, että joku ajattelee minua ja haluaa muistaa minua jotenkin. Jouluna se menee kuitenkin siihen, että kaikki haluaa antaa jotain, jolloin koko homma menee ihan överiksi. Ylimääräistä tavaraa en kaipaa yhtään, pyrin koko ajan vähentämään tavaraa kotoani. Kuluvat ja syötävät jutut on periaatteessa ok, mutta kun niitä suklaita, kahveja ja kynttilöitä tulee toista kymmentä, niin ei niilläkään oikein enää mitään tee. Ja kun lahjominen on lähinnä sitä, että vaihdetaan niitä suklaarasioita, niin onko siinä oikeasti järkeä? Sen takia olen sitä mieltä, että aikuisten kesken voisi jättää lahjomisen vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ostako mitään krääsää, vaan ihan kunnon lahjoja. Voi olla halpa, mutta ei silti mikään krääsä.
Ostakaa vaikka jalkahoitolaan lahjakortteja tms.
Me tehdään niin, että arvottiin sisarusten kesken kuka ostaa kenellekin lahjan. Näin tarvitsee ostaa vain yhden lahjan jollekin ja sovittiin minimihinta. Kunnon lahja, ei mitään krääsää. Tosin vanhin sisarukseni on 30v ja nuorin 15v.
Suurinosa meistä on sinkkuja, eikä ole perhettä. Olisi tosi ankea joulu ilman mitään lahjaa.
Äiti ja isä ostavat kanssa ainakin yhden lahjan meille aikuisille, lapsille enemmän.
Kaikilla ei ole kaikkea, osa sisaruksistani muuttaa ensimmäistä kertaa pois kotoa, joten heille varsinkin keksii paljon järkeviä lahjoja.
Ainakin silloin, jos mukana on edes yksi lapseton - on "annetaan lahjat vaan lapsille"-periaate epäreilu.
En osta enää kun olen nähnyt, että lahjat päätyy joko minulle jossain vaiheessa takaisin tai nököttämään avaamattomina hyllyn nurkkaan. Enkä myöskään kaipaa itse mitään. Suklaata olen pyytänyt jos nyt ihan välttämättä haluaa joku ostaa jotain.
Joulu on meillä lasten juhla. Aikuiset nauttii ruuasta ja viinistä.
Ostan ihan piruuttani rumimpia pukkikoristeita ja x-tra halpis kahvipaketteja vittumaisille sukulaisille lahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostan ihhan piruuttani rumimpia pukkikoristeita ja x-tra halpis kahvipaketteja vittumaisille sukulaisille lahjaksi.
Antamisen ilo se paras ilo on siispä annan lahjaksi kissanpaskaa pakattuna konvehtirasiaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tosi tylsää sanoa toisille, "ei anneta lahjoja toisillemme". Yritystä kontrolloida toisia. Olisi rehellistä sanoa, että minä en halua saada/antaa lahjoja.
Mutta se, että yrittää ulottaa sen kaikkiin muihin on kyllä ikävää.
Yleensähän se tarkoittaa, että itse ei halua antaa lahjoja, kun se rasittaa.
No ei kaikkia rasita, vaan ilahduttaa antaa.Minä kerron lahjatoiveeni lahjaintoisille, joka on yleensä jotain halpaa, kuten hyvää teetä tai viinipullo. Kas ja kaikki on tyytyväisiä.
Ja oikeasti aika harva lahjojen vastustaja oikeasti pahastuu hyvästä viskistä tai juuri siitä harrastusvempeleestä mitä tarvitsee. Hän pahastuu vaan siitä, että kuvittelee jäävänsä jotain velkaa. Eli on lähinnä huono itsetunto, kun ei koe olevansa lahjan arvoinen.
Hyvää viskiä ei saa muutamalla kympillä. Harrastusvälineissäkin on vähän niin ja näin osaako ostaa oikeaa. Oma mies harrastaa kalastusta ja sillä puolella on kyllä tavaraa valita asti mitä ostaisi. Vaikka miehellä olisi kokonainen myymälä mistä valita mieleistä, ei sellaista aina löydy. En tosiaan osaa ostaa hänelle mitään ilman tarkkaa tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tosi tylsää sanoa toisille, "ei anneta lahjoja toisillemme". Yritystä kontrolloida toisia. Olisi rehellistä sanoa, että minä en halua saada/antaa lahjoja.
Mutta se, että yrittää ulottaa sen kaikkiin muihin on kyllä ikävää.
Yleensähän se tarkoittaa, että itse ei halua antaa lahjoja, kun se rasittaa.
No ei kaikkia rasita, vaan ilahduttaa antaa.Minä kerron lahjatoiveeni lahjaintoisille, joka on yleensä jotain halpaa, kuten hyvää teetä tai viinipullo. Kas ja kaikki on tyytyväisiä.
Ja oikeasti aika harva lahjojen vastustaja oikeasti pahastuu hyvästä viskistä tai juuri siitä harrastusvempeleestä mitä tarvitsee. Hän pahastuu vaan siitä, että kuvittelee jäävänsä jotain velkaa. Eli on lähinnä huono itsetunto, kun ei koe olevansa lahjan arvoinen.
Hyvää viskiä ei saa muutamalla kympillä. Harrastusvälineissäkin on vähän niin ja näin osaako ostaa oikeaa. Oma mies harrastaa kalastusta ja sillä puolella on kyllä tavaraa valita asti mitä ostaisi. Vaikka miehellä olisi kokonainen myymälä mistä valita mieleistä, ei sellaista aina löydy. En tosiaan osaa ostaa hänelle mitään ilman tarkkaa tietoa.
Tämä palsta on kyllä vänkäämisen mekka. :D Kaikki eivät ole ihan maagisia kulinaristeja, hyvä viski voi olla joku 40 euron arvoinenkin jonkun mielestä, tai vaikka 20 euroa (ja lahjan antaja voi tämän jopa tietää), ei sen tarvitse olla 200 euron pullo että on riittävän hyvää saajalleen. Tässä ketjussa on vaikka kuinka monesti sanottu, että on annettu kuluvaa tavaraa tai jotain, mitä tietää saajan haluavan. Sinä tiedät miehesi, hänelle ei meinaa löytyä kalastukseen liittyviä tarvikkeita, tämä on ok. Voitko myös sinä ymmärtää, että moni muukin osaa arvioida lahjan antajan tarpeita ilman, että se tarkoittaisi, että "Martti se harrastaa kalastusta, ostan hänelle haavin Motonetistä."
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tosi tylsää sanoa toisille, "ei anneta lahjoja toisillemme". Yritystä kontrolloida toisia. Olisi rehellistä sanoa, että minä en halua saada/antaa lahjoja.
Mutta se, että yrittää ulottaa sen kaikkiin muihin on kyllä ikävää.
Yleensähän se tarkoittaa, että itse ei halua antaa lahjoja, kun se rasittaa.
No ei kaikkia rasita, vaan ilahduttaa antaa.Minä kerron lahjatoiveeni lahjaintoisille, joka on yleensä jotain halpaa, kuten hyvää teetä tai viinipullo. Kas ja kaikki on tyytyväisiä.
Ja oikeasti aika harva lahjojen vastustaja oikeasti pahastuu hyvästä viskistä tai juuri siitä harrastusvempeleestä mitä tarvitsee. Hän pahastuu vaan siitä, että kuvittelee jäävänsä jotain velkaa. Eli on lähinnä huono itsetunto, kun ei koe olevansa lahjan arvoinen.
Eli jos joku sanoo sinulle että ei halua joululahjoja, niin annat silti lahjan?
Ei se ole huono itsetunto vaan se että ei halua roinaa jolle ei ole käyttöä. Jos tarvitsee jotain, sen haluaa valita itse, jotta se oikeasti toimii tarkoitukseensa eikä ole monen vuoden ajan harmitusta aiheuttava kompromissi. Mua v***aa saada juhlapöydän konvehteja 5 rasiaa kun oikeasti haluan 1 rasian mozartin kuulia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on suvussa tapana antaa kaikille lahjat. Pariskunnille pyrin yleensä antamaan yhteisen lahjan ja silloin se on sit just jotain syötävää, viinipullo, kynttilää ja servettiä tms. Jos alan jotain harrastuksia miettimään, pitäisi olla erilliset lahjat vielä aikuisillekin, mikä tarkoittaisi ihan hirveää tavaramäärää sekä myös rahanmenoa. Jos mietin lähipiirin harrastuksia, niin en ihan äkkiä keksi edullista ja kivaa lahjaa golffaajalle, veneilijälle tai kotipuutarhurille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tosi tylsää sanoa toisille, "ei anneta lahjoja toisillemme". Yritystä kontrolloida toisia. Olisi rehellistä sanoa, että minä en halua saada/antaa lahjoja.
Mutta se, että yrittää ulottaa sen kaikkiin muihin on kyllä ikävää.
Yleensähän se tarkoittaa, että itse ei halua antaa lahjoja, kun se rasittaa.
No ei kaikkia rasita, vaan ilahduttaa antaa.Minä kerron lahjatoiveeni lahjaintoisille, joka on yleensä jotain halpaa, kuten hyvää teetä tai viinipullo. Kas ja kaikki on tyytyväisiä.
Ja oikeasti aika harva lahjojen vastustaja oikeasti pahastuu hyvästä viskistä tai juuri siitä harrastusvempeleestä mitä tarvitsee. Hän pahastuu vaan siitä, että kuvittelee jäävänsä jotain velkaa. Eli on lähinnä huono itsetunto, kun ei koe olevansa lahjan arvoinen.
Eli jos joku sanoo sinulle että ei halua joululahjoja, niin annat silti lahjan?
Ei se ole huono itsetunto vaan se että ei halua roinaa jolle ei ole käyttöä. Jos tarvitsee jotain, sen haluaa valita itse, jotta se oikeasti toimii tarkoitukseensa eikä ole monen vuoden ajan harmitusta aiheuttava kompromissi. Mua v***aa saada juhlapöydän konvehteja 5 rasiaa kun oikeasti haluan 1 rasian mozartin kuulia.
Miksi tämä ymmärretään koko ajan väärin! "
Olisi rehellistä sanoa, että minä en halua saada/antaa lahjoja. Mutta se, että yrittää ulottaa sen kaikkiin muihin on kyllä ikävää. Yleensähän se tarkoittaa, että itse ei halua antaa lahjoja, kun se rasittaa." Tarkoittaa, että joku voi sanoa, ettei halua antaa tai saada lahjoja, ja se on ok. Mutta jos yrittää ulottaa sen kaikkiin muihin, se ei ole reilua. Kuten täällä aiemmin kerrottu esimerkki, kun yksi sisaruksista ei halua antaa/saada lahjoja ja on sanonut ettei kukaan perheestä saisi vaihtaa lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkun täällä on jo useaan kertaan todettu, en halua turhaa tavaraa kotiini. Jos tarvitsen jotain, ostan sen kyllä itse. En myöskään ole kiinnostunut viettämään koko syksyä pohdiskellen, mitähän sille ja sille nyt hommais, kun niilläkin on jo kaikkea.
Joululahjat lapsille ymmärrän, mutta en aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin silloin, jos mukana on edes yksi lapseton - on "annetaan lahjat vaan lapsille"-periaate epäreilu.
Meidän suvun lapseton osti lahjan vain kummilapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tosi tylsää sanoa toisille, "ei anneta lahjoja toisillemme". Yritystä kontrolloida toisia. Olisi rehellistä sanoa, että minä en halua saada/antaa lahjoja.
Mutta se, että yrittää ulottaa sen kaikkiin muihin on kyllä ikävää.
Yleensähän se tarkoittaa, että itse ei halua antaa lahjoja, kun se rasittaa.
No ei kaikkia rasita, vaan ilahduttaa antaa.Minä kerron lahjatoiveeni lahjaintoisille, joka on yleensä jotain halpaa, kuten hyvää teetä tai viinipullo. Kas ja kaikki on tyytyväisiä.
Ja oikeasti aika harva lahjojen vastustaja oikeasti pahastuu hyvästä viskistä tai juuri siitä harrastusvempeleestä mitä tarvitsee. Hän pahastuu vaan siitä, että kuvittelee jäävänsä jotain velkaa. Eli on lähinnä huono itsetunto, kun ei koe olevansa lahjan arvoinen.
Ja minusta taas on tosi tylsää kun on sovittu ettei osteta lahjoja ja kuitenkin sinä ojennat sitä lahjaa mulle jouluaattona omahyväisesti.
Ja tietenkin mua hävettää kun mulla ei ole sulle lahjaa kun oli sovittu, ettei osteta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tosi tylsää sanoa toisille, "ei anneta lahjoja toisillemme". Yritystä kontrolloida toisia. Olisi rehellistä sanoa, että minä en halua saada/antaa lahjoja.
Mutta se, että yrittää ulottaa sen kaikkiin muihin on kyllä ikävää.
Yleensähän se tarkoittaa, että itse ei halua antaa lahjoja, kun se rasittaa.
No ei kaikkia rasita, vaan ilahduttaa antaa.Minä kerron lahjatoiveeni lahjaintoisille, joka on yleensä jotain halpaa, kuten hyvää teetä tai viinipullo. Kas ja kaikki on tyytyväisiä.
Ja oikeasti aika harva lahjojen vastustaja oikeasti pahastuu hyvästä viskistä tai juuri siitä harrastusvempeleestä mitä tarvitsee. Hän pahastuu vaan siitä, että kuvittelee jäävänsä jotain velkaa. Eli on lähinnä huono itsetunto, kun ei koe olevansa lahjan arvoinen.
Ja minusta taas on tosi tylsää kun on sovittu ettei osteta lahjoja ja kuitenkin sinä ojennat sitä lahjaa mulle jouluaattona omahyväisesti.
Ja tietenkin mua hävettää kun mulla ei ole sulle lahjaa kun oli sovittu, ettei osteta!
Niin tai sitten juuri sinä et toiveesi mukaisesti saa lahjaa, mutta vaikka olet kuinka pyrkinyt sanomaan, ettei kukaan muukaan saa saada tai antaa lahjaa, ne muut saavatkin. Tällainenkin vaihtoehtoinen visio on olemassa.
Meidän suvun lahjojen osto aikuisille loppui kun seinään kun ostimme itsekin pussilakana pakkauksen eräille joilta saimme sellaisen lähes joka joulu. Itse panostimme siihen asti persoonallisiin lahjoihin jotka otti huomioon harrastukset ym. Lopputulos arvattiin. Taisivat tajuta vihjeen. Tuli odotettu esitys että jos lahjoista luovutaan aikuisille. 165
Vierailija kirjoitti:
Meillä pariskunnat antavat toisilleen lahjat, muuten on ollut monta vuotta "ei lahjoja aikuisille"-politiikka. On muuten ollut helpottavaa!!!! En haluaisi lasten kummeiltakaan lapsille mitään, lapset saavat muutenkin niin paljon lahjoja etteivät jaksa avata.
Sisarusten ja vanhempien kesken lahja on se, että nähdään, istutaan iltaa, pelataan korttia ja syödään hyvin.
Mikä ihmeen pariskunnat lahjovat toisiaan, mutta ei lahjoja aikuisille?
Eikö pariskunta oke aikuisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pariskunnat antavat toisilleen lahjat, muuten on ollut monta vuotta "ei lahjoja aikuisille"-politiikka. On muuten ollut helpottavaa!!!! En haluaisi lasten kummeiltakaan lapsille mitään, lapset saavat muutenkin niin paljon lahjoja etteivät jaksa avata.
Sisarusten ja vanhempien kesken lahja on se, että nähdään, istutaan iltaa, pelataan korttia ja syödään hyvin.
Mikä ihmeen pariskunnat lahjovat toisiaan, mutta ei lahjoja aikuisille?
Eikö pariskunta oke aikuisia?
Voisko mitenkään olla, että pariskunnat toisilleen, mutta ei muille aikuisille (vanhemmat, aikuiset sisarukset)? Onko muutenkin ymmärryksessä vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pariskunnat antavat toisilleen lahjat, muuten on ollut monta vuotta "ei lahjoja aikuisille"-politiikka. On muuten ollut helpottavaa!!!! En haluaisi lasten kummeiltakaan lapsille mitään, lapset saavat muutenkin niin paljon lahjoja etteivät jaksa avata.
Sisarusten ja vanhempien kesken lahja on se, että nähdään, istutaan iltaa, pelataan korttia ja syödään hyvin.
Mikä ihmeen pariskunnat lahjovat toisiaan, mutta ei lahjoja aikuisille?
Eikö pariskunta oke aikuisia?Voisko mitenkään olla, että pariskunnat toisilleen, mutta ei muille aikuisille (vanhemmat, aikuiset sisarukset)? Onko muutenkin ymmärryksessä vikaa?
Tässä sanottiin, että pariskunnat antavat lahjat toisilleen, ei niin, että puolisot antavat lahjat toisilleen....
Minusta on tosi tylsää sanoa toisille, "ei anneta lahjoja toisillemme". Yritystä kontrolloida toisia. Olisi rehellistä sanoa, että minä en halua saada/antaa lahjoja.
Mutta se, että yrittää ulottaa sen kaikkiin muihin on kyllä ikävää.
Yleensähän se tarkoittaa, että itse ei halua antaa lahjoja, kun se rasittaa.
No ei kaikkia rasita, vaan ilahduttaa antaa.
Minä kerron lahjatoiveeni lahjaintoisille, joka on yleensä jotain halpaa, kuten hyvää teetä tai viinipullo. Kas ja kaikki on tyytyväisiä.
Ja oikeasti aika harva lahjojen vastustaja oikeasti pahastuu hyvästä viskistä tai juuri siitä harrastusvempeleestä mitä tarvitsee. Hän pahastuu vaan siitä, että kuvittelee jäävänsä jotain velkaa. Eli on lähinnä huono itsetunto, kun ei koe olevansa lahjan arvoinen.