Aistiyliherkkyys.

En pidä tosiaankaan sairautena, turhana draamailuna vaan. Mutta ajattelisin asiasta varmasti hyvin erillä tavalla jos itse tai joku läheinen kärsisi tuosta.

En ole ikinä tavannut ketään jolla se olis... Joten ei ole pahemmin kokemusta.

Aisteja on monta ja yhden tai parin herkistyminen ei vielä paljoa kerro... Omalla lapsella toimintaterapeutti joskus diagnsoi ainakin ääni- ja tuntoyliherkkyyden. Luettuani aiheesta tajusin, että oon itsekin ääniyliherkkä ja se selittää monia asioita... Se auttoi mua myös hyväksymään lapseni aistiyliherkkyyden ja sen, että elämä voi silti sujua ihan mukavasti :)

Mun lapsella myös todettu ääni- ja tuntoaistiyliherkkyys. Itsekin olen herkkä melulle, rakastan hiljaisuutta. Hälinässä jotenkin sekoan ja tulen pahalle tuulelle. En pysty keskittymään mihinkään. Korvatulpat otan taas käyttöön kun kaupoissa alkaa pimpelipompelit soimaan. Itse en draamaile, mitäs tämä kenellekään kuuluu. Paitsi että mua taidetaan pitää vähän erakkona kun en jaksa olla kovin kauaa ihmisten ilmoilla.

Jännä, että jollain on niin olematon kyky eläytyä toisen kokemuksiin, että aina tarvitaan omakohtainen kokemus, että voi uskoa että jokin tila on olemassa vaikkei siitä itse kärsi. Minulla on itselläni paljon ns. aistiyliherkkyyksiä, eli koen voimakkaampina aistimukset kuin keskimäärin ihmiset ja kärsin siitä. Pahimpia ovat hajuyliherkkyys, kosketusyliherkkyys ja ääniyliherkkyys. Onkos niitä muutakin, ehkä ;) En kestä melua, ja kuulen korkeita ääniä, joita muut eivät havaitse, paitsi tyyliin koirat ja ihan pienet lapset. Usein menee ravintolareissu pilalle, kun viereisessä pöydässä joku syö pihviä ja luulee, että se liha täytyy tappaa uudelleen kirskuttamalla veistä kuin viimeistä päivää. Saan ihottumaa ja kutinakohtauksia kaikenlaisista materiaaleista, enkä kertakaikkiaan pysty pitämään esim. poolokaulusta tai huivia sisätiloissa. Hajuyliherkkyys on pahin nykyään, ja haistan todella herkästi erilaiset hajusteet. Tunnistan eri pesuainemerkit hajusta - ihmisten pestyistä vaatteista siis. Ja kärsin siitä, koska suurin osa ihmisistä haisee jollekin ja minun nenääni haju on lähes aina häiritsevä. Kun teen ruokaa, haju tuntuu tarttuvan minuun ja hiuksiini, ja kärsin koko loppupäivän jos en pääse vaihtamaan vaatteita, suihkuun ja hiuspesulle. Kyllä tää vähän häiritsee, mutta kukaan ei tiedä kun en asiaa mainosta.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 00:30"]

Jännä, että jollain on niin olematon kyky eläytyä toisen kokemuksiin, että aina tarvitaan omakohtainen kokemus, että voi uskoa että jokin tila on olemassa vaikkei siitä itse kärsi. Minulla on itselläni paljon ns. aistiyliherkkyyksiä, eli koen voimakkaampina aistimukset kuin keskimäärin ihmiset ja kärsin siitä. Pahimpia ovat hajuyliherkkyys, kosketusyliherkkyys ja ääniyliherkkyys. Onkos niitä muutakin, ehkä ;) En kestä melua, ja kuulen korkeita ääniä, joita muut eivät havaitse, paitsi tyyliin koirat ja ihan pienet lapset. Usein menee ravintolareissu pilalle, kun viereisessä pöydässä joku syö pihviä ja luulee, että se liha täytyy tappaa uudelleen kirskuttamalla veistä kuin viimeistä päivää. Saan ihottumaa ja kutinakohtauksia kaikenlaisista materiaaleista, enkä kertakaikkiaan pysty pitämään esim. poolokaulusta tai huivia sisätiloissa. Hajuyliherkkyys on pahin nykyään, ja haistan todella herkästi erilaiset hajusteet. Tunnistan eri pesuainemerkit hajusta - ihmisten pestyistä vaatteista siis. Ja kärsin siitä, koska suurin osa ihmisistä haisee jollekin ja minun nenääni haju on lähes aina häiritsevä. Kun teen ruokaa, haju tuntuu tarttuvan minuun ja hiuksiini, ja kärsin koko loppupäivän jos en pääse vaihtamaan vaatteita, suihkuun ja hiuspesulle. Kyllä tää vähän häiritsee, mutta kukaan ei tiedä kun en asiaa mainosta.

[/quote]Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon! Ihanaa että on muitakin.

Aistiyliherkkyys on vaikea ongelma. Itselläni on "liian hyvä" kuulo, tunto ja hajuaisti...korvaavat sitten vissiin sitä että nkö ei ole kovin hyvä :D   Ääniherkkyys ei ole niin kovin paha juttu koska sille voi aikapaljon tehdä itsekin jotain, tuntoherkkyys on pahempi koska tunnen myös kipua äärimmäisen herkästi (ja tämä on oikein kokeilla sairaalassa tutkittu). Ikävä kyllä minulla on myös mm migreeni ja muitakin kipuja ja tuntoherkkänä koen ne vielä normaalia voimakkaampana. 

Pahin on ehdottomasti kuitenkin hajuherkkyys koska hajuja ei pysty mitenkään välttelemään, ne kun tuppaavat sisään vaikka pysyttelisi neljän seinän sisällä. Joudun mm kaupassa vaihtamaan jonoa, bussissa istumapaikkaa jne jne kun joku haisee niin voimakkaasti jollekin josta tulee huono olo. Haistan helposti myös mm muiden kuukautiset, tulehdukset (esim korvatulehduksen jollakulla) jne. En siedä oikeastaan mitään hajusteita, liuottimia, maaleja, liimoja, tusseja, hajuvesiä, monia ruokia (kesä, kaali tms keitot), bensa, diesel, monet kukat ja puut (esim tuomi), glögi, piparkakut...lista on lähes  loputon.

Järkyttävää on, että Suomessa tästä ei voi saada eläkettä koska Suomessa ei pystytä riittävän hyvin tutkimaan asiaa. Hajuherkkyyskin voidaan tutkia oikeastaan vain että onko liian huono hajuaisti mutta liian hyvää ei pystytä riittävästi todentamaan. 

UP

Itse kyllä rakastan tätä piirrettä itsessäni. Minulla on näköherkkyyttä sekä kuulo,haju,tunto herkkyyttä.

Maku herkkyys on jännä kans! 

Joskus joutuu juomaan,syömään tiettyjä ruoka-aineita,että saa neutraloitua maut suussa kun häiritsee Esim jos kahvin maku häiritsee liikaa(juonu jotain kitkerää) niin omena auttaa :D

Tykkään monenlaisesta ruuasta, hankala ymmärtää kyllä itseään miksi välillä pitää vaihtaa aivan täysin mitä syö. 

Soitan pianoa enemmän korvakuulolta, olen siinä omastakin mielestä taitava. Rytmitaju on huikean hyvä, rumpuja oppisin paremmin soittaan jos se kiinnostas. Tanssi taito löytyy myös.

Liikunnallisesti olen lahjakas, muisti on älyttömän hyvä joten voin vetää vaikka minkälaista variaatiota salilla, lihaskunto,joga,liikeharjotukset..Kun painan mieleen kaikki liikkeet erilaisilta tunneilta,youtube videot..netti. 

Laulujen sanoja muistan älyttömän hyvin. 

 

Myös kamapuksien teko,vaatteet on mieleen. 

Mutta yritän elää suhteellisen tasaista arkea koska liika elämyksellisyys ahdistaa mm.joulufiilis voi liiakseltaan ahdistaa :D Koska on niin ihana mieli ettei kestä 

 

Ehkä en ole se seurallisin tyyppi, tykkään käydä kylässä ja puhua kun on kivaa seuraa, lyhyempikestoista ja sitten lähen ku väsyn. 

Sosiaaliseen työhön en kykene. 

Olen järjestänyt työn,lapsiarjen niin että pärjään hyvin tämän kanssa. 

 

Olen välillä rauhan tyyssija,välillä järkyttävän lennokas. Tai järisyttävän innokas 

Kärsin ilmeisesti naapuriyliherkkyydestä, koska ainoastaan naapureiden aiheuttamat melut ajaa minut lähes raivon partaalle. Esimerkiksi lähistöllä kulkeva juna tai maata paukuttava kaivuri ei haittaa mitään, mutta kun naapuri tömpsyttelee niin GRRAaaarhh.

Vierailija kirjoitti:

Aistiyliherkkyys on vaikea ongelma. Itselläni on "liian hyvä" kuulo, tunto ja hajuaisti...korvaavat sitten vissiin sitä että nkö ei ole kovin hyvä :D   Ääniherkkyys ei ole niin kovin paha juttu koska sille voi aikapaljon tehdä itsekin jotain, tuntoherkkyys on pahempi koska tunnen myös kipua äärimmäisen herkästi (ja tämä on oikein kokeilla sairaalassa tutkittu). Ikävä kyllä minulla on myös mm migreeni ja muitakin kipuja ja tuntoherkkänä koen ne vielä normaalia voimakkaampana. 

Pahin on ehdottomasti kuitenkin hajuherkkyys koska hajuja ei pysty mitenkään välttelemään, ne kun tuppaavat sisään vaikka pysyttelisi neljän seinän sisällä. Joudun mm kaupassa vaihtamaan jonoa, bussissa istumapaikkaa jne jne kun joku haisee niin voimakkaasti jollekin josta tulee huono olo. Haistan helposti myös mm muiden kuukautiset, tulehdukset (esim korvatulehduksen jollakulla) jne. En siedä oikeastaan mitään hajusteita, liuottimia, maaleja, liimoja, tusseja, haj

Voi itku. Migreenihän sinut on noin herkistänyt, se on ihan yleistä. Harmittaa että edes monet lääkärit eivät vieläkään ymmärrä migreenin mahdollisia kokonaisvaltaisia vaikutuksia kehoon. Migreeni olisi myös tärkeää saada kuriin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Monella jopa koko diagnoosi on viivästynyt vuosilla ja mitä enemmän migreeni jyllää, sitä enemmän muukin hermosto herkistyy.

En pidä sitä varsinaisena sairautena, vaan paremminkin ominaisuutena, mikä voi pahimmillaan olla aika pahakin. Sen lisäksi on olemassa myös aistialiherkkyyttä. Minun teoriani mukaan aistiyliherkkyyttä draamailuna pitävät saattavat itse olla juuri noita aliherkkiä.

Meillä on perheessä aistiyliherkkyyttä, yhdellä on ihan viralliset diagnoositkin siitä. Joku normaali ei välttämättä edes kuule naapurin palohälyttimen patterin loppumispiippausta, kun taas aistiyliherkkä voi kuulla sen hyvin ja pitää sitä yhtä häiritsevänä kuin normaalia häiritsisi vieressä olevan laitteen piippaus.

No se ei todellakaan ole sairaus, vaan ominaisuus mikä on synnynnäinen.

Taas näkee, miten ei voida käsittää ja varsinkaan hyväksyä asiaa jos se ei kosketa itseä.

Ihan mielellään sitä valitsisi, ettei tarvitsisi olla tietynlainen jos on ominaisuus joka pääasiassa vain hankaloittaa elämää...

Voi se liittyä niihin psyykkisiin sairauksiin. Käytätte hyväksi näitä asioita ja kiusaatte muita ja vaaditte etuuksia sekä erityiskohteluakin.

Ei jatkoon siis nämä ihmiset.

Minulla on tuoksuyliherkkyys ja tuntoyliherkkyys.  Tuntoyliherkkyys on ollut lapsesta asti.  Tuoksuille herkistyin aikuisena.

Tuntoyliherkkyys minulla on sitä, että kehossani on kohtia, joihin ei saisi koskettaa.  Tulee suorastaan oksettava olo, jos joku hipelöi oikeanpuolesta kylkeäni.  Voimakas painallus ei haittaa, mutta sellainen herkkä tai tavallinen kosketus on kamalaa.  Joskus se tuntuu silloinkin, kun kukaan tai mikään ei kosketa.  Ikäänkuin ilmavirta tekisi häijyä.  Silloin minun on vain painettava sitä vihlovaa kohtaa lujasti jotain vasten. se helpottaa.

Oikeassa jalkaterässäni on myös liiallinen tuntoherkkyys.  Voin pitää jalassa sukkaa, joka on sen verran tiukka, että se ei liu'u jalassa mitenkään, mutta siinä ei saa olla reunaa jalkaterän ja nilkan kohdalla, vaan reunan pitää olla ylempänä.  Yöllä peiton kosketus ärsyttää valtavasti.  Kävellessä ei haittaa mitenkään.  Kosketus saa olla voimakas, se ei tunnu miltään, mutta sellainen sivelevä tuntemus on kauhea, voisin vaikka huutaa.  Menee väreitä koko kehon läpi.  

Oikeanpuoleista rintaanikaan ei saa koskettaa kukaan.  Nänni on niin herkkä, että en itsekään aina pysty sitä koskettamaan.   Onneksi mies on tämän jo oppinut.  Mammografiat on olleet ihan kauheita kokemuksia, kun hoitaja vaan riuskasti tarttuu tissiin ja lättää sen sille levylle.  En meinaa pystyä olemaan paikoillani millään.

Tätä ei tietenkään tajunnut kukaan lapsuudessani.  Kiemurtelin tuskasta kun äiti puki minua eikä ollut kuulevinaan vaikka mitä olisin selittänyt ; olin vain huonotapainen penska.  Koulussa opettaja vaati minua istumaan suorassa, kun istuin pulpetissa vinosti niin, että pulpetin reuna painoi lujasti oikeaa kylkeäni vasten.  Se helpotti sitä kyljen vihlomista.  Kun selitin tätä terveydenhoitajalle, hän ei tajunnut mitään, pyöritteli vain päätään ja sanoi että oh-hoh.  No vaikea sitä kai on ymmärtääkin.

Olen myöhemmin käsittänyt, että minulla on aspergeerisia ominaisuuksia, joten tämä kai liittyy siihen.  Olen erittäin introvertti.  Muistan kun lapsena rakensin itselleni legoista ihannetalon, jossa ei ollut ovea.  Kukaan ei siis tulisi minua häiritsemään.  Unelmoin, että voisin asua sellaisessa talossa omaa elämääni aivan rauhassa.  Tietenkään en ajatellut miten se käytännössä onnistuisi, mutta olinkin vielä lapsi.  Vihasin aina sitä, että leikkini tultiin noin vain keskeyttämään, että minua huudettiin syömään ja että ylipäänsä joku tuli ja häiritsi minua, kun olin tekemässä jotain.  Se "viha" minulla on edelleenkin.  Häiriinnyn helposti, koska haluan aina syventyä voimakkaaai siihen, mitä kulloinkin olen tekemässä.  Eli jonkunlainen yliherkkyys tämäkin.

Tuoksuyliherkkyys tarkoittaa vahvoja hajusteita ja pesuaineita ja joitakin mausteita, kuten esim. kaneli.

Tuoksuyliherkkyys on eri asia kuin se, että pahat hajut inhottaa.  Luultavasti yksikään ihminen ei suuremmin pidä kusenhajusta, ei myöskään ulosteen tai pierun.  Ja kun menee johonkin rappukäytävään ja aistii, että jossain paistetaan silakoita, se on jotenkin suunnattoman ällöttävää.  Myös ihmisten pahanhajuinen hengitys on karmaisevaa, ne nielupallukat.. yök!  Hienhaju on myös kauheata.  

Mutta onhan minunkin tunnustettava, että esim. sireeni, tuomi tai kielo tuoksuvat hyvälle.  Samoin monet hajuvedet.  Ja silti en voi niitä sietää, koska ne ärsyttää kauheasti jotain osaa aivokopassani.  Kaupassakin on vain pidäteltävä henkeä ja yritettävä mennä mahdollisimman kauas jostain ihmisestä, joka tuoksuu hajuvedelle tai partavedelle.  Niistä vain tulee jonkinlainen pahoinvointi, vaikka sitä onkin vaikea selittää.  Itseänikään en voi sietää, jos olen laittanut jotain imelän tuoksuista deodoranttia, pakko mennä pesemään kainalot.   

Mutta minkähän takia voin aivan mainiosti haistella jotain voimakastakin yrttiä tai tuoretta kasvia.  Esim. mesiangervo tai suopursu ei ärsytä yhtään, vaikka ne on voimakastuoksuisia.  Ei kielokaan luonnossa, mutta hajusteena kyllä.  Omituista, mutta olisikohan niillä keinotekoisilla kemikaaleilla jotain tekemistä.  Silloin on kamalaa, jos on tullut pestyksi hiukset jollain shampoolla, jossa onkin voimakas vaikkapa kookoksen tuoksu.  Se tuntuu kuivasakin tukassa ja oikeastaan on mentävä ja pestävä hiiukset uudestaan jollain neutraalin tuoksuisella aineella.  Silti en voi kieltää, etteikö kookos ole ihan mukava tuoksu.  Silti se ärsyttää kemikaalina.

Kurjaa, että niin monet pitää tuoksuyliherkkyyttä vain draamailuna.  

Minulla on ääniyliherkkyys, joka on ikävä juttu siksi, että työskentelen pienten lasten kanssa. Olisiko kenelläkään vinkata hyviä korvatulppia, jotka blokkaisivat ääntä mutta joiden läpi kuulisin puheen?

Se on normaalia tavallaan. Osalla hermosto herkempi tai aistii enemmän. Turha aina sanoa että aina psyykkinen sairaus, ketunmarjat. Joillakin lääke voi herkistää, rokot. tai joku fyysinen sairaus. Ympäristössä on paljon sellaista mitä ennen ei ollut, ympäristö on erilainen ja keinotekoinen. Lisäksi stressi voi kuormittaa osaa tai huolet taloudesta. Ei kannata syyttää itseään aina ekana. On outoa että osa on ihan turtia, ei aisti mitään, se tuntuu ihmeelliseltä. Migreenin omaava myös aistii enemmän, liikaa, hermosto herkällä kohtauksen aikoihin ja hormonit vaikuttavat nuoremmilla. Alkoholi voi myös herkistää tai tulehdus tms. ellei jätä pois väärät valmisteet. Moni asia on sähköinen talvella.

Se n nimensä mukaisesti yliherkkyys, ei sairaus. Sairaus siitä tulee, jos se alkaa rajoittaa normaaliin elämään osallistumista.

Kuuloherkkä. Koville ja äkillisille äänille. Myös korkeille taajuuksille. Aistimus ei tunnu kovana äänenä, vaan kipuna. Ja saa aikaan "taistele tai pakene-reaktion". Kun normaalielämässä noiden mukaan ei voi toimia, niin stressi- ja kipuvälittäjäaineet nousee tappiin heti. Hermosto suorastaan kirkuu.

En muista tällaista olleen aina. Voi olla, että hermot johdottuu toisin kuin ennen, ja osin ääni johtuu luustoa pitkin tehokkaammin kuin ennen. Minulle on tehty joitakin vuosia sitten kaksi suurta neurokirurgista leikkausta. Molemmilta ohimoilta alkaen korvan vierestä niskaan.

Kuulonalenemasta ei ole kyse. Taajuuksien erottelukyky on tasoa erittäin hyvä.