Miten kestätte töissä?

Saikutin tänään kun pystynyt menemään taas kusipään pomon pompoteltavaksi. Mistä voi saada apua?

Kestetään kun on "pakko". Jotain täytyy tehdä ja tämä homma on kuitenkin sieltä paremmasta päästä. Vaihtamalla ei parane.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 08:05"]

Kivoihin töihin mulla ei ole lahjakkuutta (taiteelliset ja luovat alat). Ap.

[/quote]

Tuossa on se hyvä puoli, että voit olla luova vapaa-ajallasi (ellet sitten ole niin väsynyt, ettet tee muuta kuin nukut). Sen sijaan luovan työn tekijä ei voi vapaa-ajallaan olla ilman koulutusta lääkärinä tai lakimiehenä.

Jos jaksat harrastaa sitä, mikä sinua oikeasti kiinnostaa, siitä voi ehkä tulla sinulle myöhemmin varsinainen työ tai voit saada siitä lisätuloja tai muuta iloa elämääsi.

Mulla sama juttu eli olen "hyväosainen" muuten paitsi työtehtäviltäni ja palkaltani (pääsen nipin napin keskipalkan tuntumaan). Niin haluaisin haistattaa pitkät kaikilla noilla hyvin palkatuilla hyväksikäyttäjillä joiden puolesta raadan. Meitä B. Virtasia on Suomen toimistot pullollaan, Murikoita ei välttämättä ole kuvioissa mutta toimistopäälliköitä sitäkin enemmän.

Ainoa asia miksi kestän on se etten halua jäädä työttömäksi. Tämän alan hommia en halua tehdä missään muussakaan firmassa. Rakastin tätä työtä kun aloitin, mutta kahden vuoden päästä oli jo ajettu niin loppuun että aloin hakea uutta työtä alalta jolle mulla on myös koulutus ja työkokemusta. Kuuden vuoden aikana olen hakenut satoja paikkoja ja päässyt peräti kolmeen haastatteluun. Viimeisimmästä on aikaa kaksi vuotta.

Suhteilla pääsee, sen olen tiennyt aina. Kun niitä suhteita ei ole, niin tässä ollaan.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 08:21"]Itse olen myyjä. Fyysisesti raskasta, koko päivä jaloilla seisten, kävellen, kyykkien tavaraa hyllyttäsessä ja asiakkaiden parissa. Palkka on kehno, mutta toisaalta silläkin pärjää kun ei tuhlaa ja miehellä isommat tulot. Olen myös ihan poikki aina täyden työpäivän jälkeen, muttei silti ahdista henkisesti ja voin kuvitella tekeväni tätä vaikka loput työiästäni jos pysyn terveenä. Ei ole mikään kutsumusammattini, mutten oikein usko että pärjäisin siinä toisessa, mikä on ainoa toinen vaihtoehtoni. Työni hyvät puolet voittavat reilusti huonot, on mukavat työkaverit ja päivän aikana saa liikuntaa joten kunnossakin pysyy.

Elämä on kuitenkin lyhyt, mielestäni sitä ei pidä tuhlata sellaiseen mikä ahdistaa. 
[/quote]
Toivottavasti harrastat silti liikuntaa oikeasti, koska tuollaisella ei pysy kunto yllä. Jostain syystä fyysistä työtä tekevien miesten ja naisten ero on siinä, että miehet myös huolehtivat kunnostaan ja jaksavat paremmin ilman että paikat hajoilee.

Musta tuntu tuolta kun olin opiskeluaikana puhelinmyyjänä... :D

Jos työ olis herkkua niin herrat sen tekis, sanoi mummoni ja oikeassa oli.

Miten kestän? Oisko se toi 160k vuodessa, oikeasti hyödyllinen työ ja hyvät työkaverit.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:53"]

Tuossa on se hyvä puoli, että voit olla luova vapaa-ajallasi (ellet sitten ole niin väsynyt, ettet tee muuta kuin nukut). Sen sijaan luovan työn tekijä ei voi vapaa-ajallaan olla ilman koulutusta lääkärinä tai lakimiehenä.

Jos jaksat harrastaa sitä, mikä sinua oikeasti kiinnostaa, siitä voi ehkä tulla sinulle myöhemmin varsinainen työ tai voit saada siitä lisätuloja tai muuta iloa elämääsi.

[/quote]

Mua oikeestaan tässä työtilanteessa stressaa just kaikista eniten se, että ahdistava, stressaava ja kaiken energian vievä duuni tosiaan vie kaiken energian niin, että ei minulla ole yhtään luova olo iltaisin -eikä edes viikonloppuisin, koska viikonloppu menee vaan henkiseen palautumiseen, energian keräilyyn ja seuraavaan viikkoon valmistautumiseen henkisesti.

Luova fiilis on enemmänkin mielentila ja kokonaisvaltainen olo, ei sellainen asia minkä saan päälle ja pois nappia painamalla, valitettavasti. Pidemmillä lomilla (= yli viikko) olen kyllä luova ja aikaansaava, lomilla teen joka päivä ompelutöitä, tanssin, joogaan ja maalaan. Työni on vielä tosi analyyttista ja kaupallista, tilastojen ja numeroiden pyörittelyä. En saa mitenkään yäällä pidettyä yllä luovaa ja vapautunutta ja avointa mieltä, jota tarvisi siihen, että vapaa-ajalla saisi tehtyä luovia asioita.

Kyllä tämä ahdistaa, vielä enemmän viime aikoina kun on vasta oikeasti havahtunut ajattelemaan mitä tämä nyky-aikainen rahan ympärillä pyörivä elämä ja koko tämä yhteiskunta tekee ihmiselle. 

Sairaanhoitaja tässä. Palvelukodissa olen ollut nyt 3 vuotta ja risat. Ensin ajattelin, että ei helvetissä mikä vastuu yksin sairaanhoitajana ja "vain" lähihoitajat työkavereina, lääkäri 2xkk. Nyt tosi kivaa. Meillä TOSI hieno porukka, kaikki tekee työtä rakkaudella ja antaumuksella. Jokainen yrittää saada vielä parempaa aikaiseksi, että asiakkailla olisi hyvä olla. Mun paras paikka! Kiitos työporukan jolla hyvä meiniki työhön. Voin olla vain tyytyväinen :)

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:53"]

Tuossa on se hyvä puoli, että voit olla luova vapaa-ajallasi (ellet sitten ole niin väsynyt, ettet tee muuta kuin nukut). Sen sijaan luovan työn tekijä ei voi vapaa-ajallaan olla ilman koulutusta lääkärinä tai lakimiehenä.

Jos jaksat harrastaa sitä, mikä sinua oikeasti kiinnostaa, siitä voi ehkä tulla sinulle myöhemmin varsinainen työ tai voit saada siitä lisätuloja tai muuta iloa elämääsi.

[/quote]

Mua oikeestaan tässä työtilanteessa stressaa just kaikista eniten se, että ahdistava, stressaava ja kaiken energian vievä duuni tosiaan vie kaiken energian niin, että ei minulla ole yhtään luova olo iltaisin -eikä edes viikonloppuisin, koska viikonloppu menee vaan henkiseen palautumiseen, energian keräilyyn ja seuraavaan viikkoon valmistautumiseen henkisesti.

Luova fiilis on enemmänkin mielentila ja kokonaisvaltainen olo, ei sellainen asia minkä saan päälle ja pois nappia painamalla, valitettavasti. Pidemmillä lomilla (= yli viikko) olen kyllä luova ja aikaansaava, lomilla teen joka päivä ompelutöitä, tanssin, joogaan ja maalaan. Työni on vielä tosi analyyttista ja kaupallista, tilastojen ja numeroiden pyörittelyä. En saa mitenkään yäällä pidettyä yllä luovaa ja vapautunutta ja avointa mieltä, jota tarvisi siihen, että vapaa-ajalla saisi tehtyä luovia asioita.

Kyllä tämä ahdistaa, vielä enemmän viime aikoina kun on vasta oikeasti havahtunut ajattelemaan mitä tämä nyky-aikainen rahan ympärillä pyörivä elämä ja koko tämä yhteiskunta tekee ihmiselle. 

[/quote]

Ihan sama. Muulloin kuin lomilla ei ole mitään luovuutta eikä intoa vapaa-ajallakana. Sitä on vain zombie joka yrittää jotenkin hoitaa vain pakollisen, esim. kotityöt. Ja jotenkin kestää taas viikonloppuun tai seuraavaan lomaan.

t. 18

Mutta oma ratkaisuni onneksi häämöttää jo ihan nurkan takana. Olen säästänyt hieman rahaa ja aion jättää työni ensi vuonna kun muutama pakollinen taloudellinen asia on saatu hoidettua pois alta. Myyn asuntoni joka on vielä lähinnä pankin omaisuutta, otan käteen ne rahat mitä siitä lainanmaksun jälkeen jää. Myyn kaiken omaisuuteni, tarvittavat tavarat pakkaan rinkkaan.

Ja lähden pois. Irti oravanpyörästä. Minä en halua elää tällaista elämää loppuelämääni. Olla ahdistunut ja masentunut vain siksi, että voin elää kivassa kerrostalokaksiossani ja kokea kuuluvani yhteiskuntaan. Minä haluan olla onnellinen, luova ja vapaa tekemään asioita joista nautin. En häviä mitään siinä, että lähden kokeilemaan erilaista elämäntyyliä. Aina voin palata takaisin ja kehitellä jotain, jos totean ettei tuo olekaan sitä mitä haluan tehdä. Mutta nyt tiedän ainakin sen, mitä en AINAKAAN halua tehdä ja se on tämä nykyinen elämäntyylini.

Rohkeutta ja voimaa ja tsemppiä kaikille, jotka kärsivät nykyisestä tilanteestaan ja haluaisivat siihen muutosta. Muistakaa, että muutos tulee vaan kun tekee asioita eri tavalla kuin ennen. Rohkeasti tuntematonta ja uutta kohti, kyllä se elämä aina kannattelee kun vaan antaa sen tehdä niin, ilman pelkoa :). <3

t. 38

Hei vaan sinullekin kusipää pomoni! Olitpa taas tänään niin täynnä itseäsi että ihme, ettet haljennut! Luuletko, että meillä on asiat hyvin? Tai että sinä osaat ongelmat ratkaista? Mitä, jos koettaisit edes yhden viikon ajan viettää työpaikallasi vaikka puolet työajastasi? Voit hämmästyä siitä, mitä siellä tapahtuu - vai onko sillä väliä? Jokuhan ne työt kuitenkin aina tekee - vai tekeekö?

Tänään kestin kun ajattelin että edestään löytää kaiken epäpätevä esimiieheni. Jos ei muuten niin ilmiannan hänet tekemistään laittomuuksista.