Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huomattava osa miehistä on masentuneita ja yksinäisiä eivätkä löydä kumppania, joiden kanssa edes harkita jälkikasvua
01.10.2021 |
Osin poliitikkojen syy on esimerkiksi se, että yhteiskunta on ajettu niin miesvihamieliseen tilaan. Huomattava osa miehistä on masentuneita ja yksinäisiä eivätkä löydä kumppania, joiden kanssa edes harkita jälkikasvua. Siihen ei omasta fyysisestä kunnostaan huolehtiminen auta, kun ilmapiiri ja ympäristö on vihamielinen ja pahoinvointia aiheuttava jo toista vuosikymmentä. Ja kun tarpeeksi suuri osa miehistä voi huonosti, alkaa se säteillä jo naisiinkin, eivätkä edes verrattain hyvin pärjäävät ihmiset ehkä jaksa lisääntyä kaiken epävarmuuden ja pahoinvoinnin keskellä.
Siksi on mahdollista, että kehittyvissä maissa ihmiset voivat pärjätä tietyssä mielessä paremmin, ilman tuskailua huoltosuhteesta. Heillä voi olla kurjat olot, vähemmän rahaa, tai enemmän vaaroja ympärillä. Mutta he eivät elä ihmisyydestä vieraantunutta lume-elämää pseudohyvinvointiyhteiskunnan psykologisessa vankilassa, vaan ongelmat ovat konkreettisempia ja siten ehkä paremmin voitettavissa. Ei ole sitä kasvotonta vähän niin ja näin toimivaa systeemiä, joka toisinaan voi auttaakin, mutta jota vastaan usein myös joutuu taistelemaan.
Kommentit (462)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä johtuu, mutta naiset ovat nykypäivänä aivan äärimmäisen nirsoja pinnallisesti.
Kaveriksi kelpaa vain naisille.
Miksi h*lvetissä se nirsous pitäisi olla sallittua vain miehille? Miehet kovaan ääneen paapattaa päivästä toiseen kuinka naisessa ei pääasiassa merkkaa muu kuin kauneus ja nuori ikä. Miksi tuo on ok? Miksi jonkun tavisnaisen pitäisi suostua jonkun perus Pertin kodinkoneeksi kun Pertsa ei ole "parempaakaan" saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Mitähän vttua mä just luin???
Luit juuri realistista kuvausta tavismiehen deittailusta. Rehellisesti sanottuna tavismiesten taso ei riitä sellaisiin naisiin joihin voisi ihastua.
Ja sitten te kutsutte naisia nirsoiksi ja naisten kriteerejä kohtuuttomiksi...
Ihan vilpittömästi väitän, että tuolla tavalla ajattelevalla ihmisellä on neuropuolella ongelmia.
Tavismiehillä on aivan kohtuulliset kriteerit, yleisimmin homma kaatuu jo siihen ensimmäiseen kriteeriin eli hoikkuuteen. Jos kuvitellaan se yleisin tilanne, että vain pullukat naiset kiinnostuvat ja hoikat ei niin voidaanko miestä kutsua nirsoksi? Varsinkin jos mies on elämäntavaltaan urheilullinen ja atleettisessa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajassa on se vika, että miehet eivät saa olla miehiä, mistä seuraa se, että naiset eivät VOI olla naisia.
Tämä on selkein todistus siitä, että mitään patriarkaattia ei ole koskaan ollutkaan. Jos olisi, jos miehillä olisi oikeasti ollut kaikki yhteiskunnallinen valta, miksi helvetissä ne olisi päästäneet asiat tähän jamaan?
t: Nainen, joka on totaalisen kyllästynyt olemaan hyvä jätkä.
Vika on siinä ettei Suomiukot tajua. Halutaan itä-eurooppalaisia ja aasialaisia naisia lähestulkoon nollatuloilla. Sitten kun nämäkin kehtaa (!!) vaatia jotain on helvetti irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Tässä tullaan tietysti siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat, että suhteessa ja seksissä on kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa, jollekin muulle riittää se, että kyseessä on ihan ok tyyppi, jonka kanssa keskustelu sujuu. Jotkut eivät halua seksiä niiden kanssa, jotka tuntuvat vain kavereilta, kun taas joillekin sekin on ihan ok. Mutta sellaista se on - joskus intressit ovat yksipuolisia. Et voi kuitenkaan syyttää naisia siitä, jos he eivät halunneet seksiä tai suhdetta miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut varsinaista vetovoimaa kummankaan puolelta.
En itsekään haluaisi lähteä viemään sellaista juttua kohti romanttisempaa ja seksuaalisempaa astetta, jos juttu selkeästi on lähinnä kaveritasolla, ja itse en tunne vetoa toista kohtaan ja huomaan, ettei toinenkaan tunne vetoa minua kohtaan.
Luulenpa, että kaikki haluavat sitä kipinää ja kemiaa, mutta monelle tavismiehelle se on se luksus johon ei yksinkertaisesti ole varaa. Itse sain aikaiseksi pisimmän suhteeni, noin 1.5 vuotta ihan sillä, että käytännössä heitin kaikki kriteerini roskakoppaan ja kelpuutin matalatasoisen naisen, johon ihastuminen ei ollut mitenkään mahdollista. Eli tuo teidän väitteesi siitä, että nainen ei jatka tapailua jos mies ei ole ihastunut on kyllä valetta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Tässä tullaan tietysti siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat, että suhteessa ja seksissä on kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa, jollekin muulle riittää se, että kyseessä on ihan ok tyyppi, jonka kanssa keskustelu sujuu. Jotkut eivät halua seksiä niiden kanssa, jotka tuntuvat vain kavereilta, kun taas joillekin sekin on ihan ok. Mutta sellaista se on - joskus intressit ovat yksipuolisia. Et voi kuitenkaan syyttää naisia siitä, jos he eivät halunneet seksiä tai suhdetta miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut varsinaista vetovoimaa kummankaan puolelta.
En itsekään haluaisi lähteä viemään sellaista juttua kohti romanttisempaa ja seksuaalisempaa astetta, jos juttu selkeästi on lähinnä kaveritasolla, ja itse en tunne vetoa toista kohtaan ja huomaan, ettei toinenkaan tunne vetoa minua kohtaan.
Luulenpa, että kaikki haluavat sitä kipinää ja kemiaa, mutta monelle tavismiehelle se on se luksus johon ei yksinkertaisesti ole varaa. Itse sain aikaiseksi pisimmän suhteeni, noin 1.5 vuotta ihan sillä, että käytännössä heitin kaikki kriteerini roskakoppaan ja kelpuutin matalatasoisen naisen, johon ihastuminen ei ollut mitenkään mahdollista. Eli tuo teidän väitteesi siitä, että nainen ei jatka tapailua jos mies ei ole ihastunut on kyllä valetta..
Mikä siinä on ettei voida tehdä mitään sen unelmanaisen eteen? Siksikö että tämä kehtaa vaatia samalla tavoin mitä mieskin 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Tässä tullaan tietysti siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat, että suhteessa ja seksissä on kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa, jollekin muulle riittää se, että kyseessä on ihan ok tyyppi, jonka kanssa keskustelu sujuu. Jotkut eivät halua seksiä niiden kanssa, jotka tuntuvat vain kavereilta, kun taas joillekin sekin on ihan ok. Mutta sellaista se on - joskus intressit ovat yksipuolisia. Et voi kuitenkaan syyttää naisia siitä, jos he eivät halunneet seksiä tai suhdetta miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut varsinaista vetovoimaa kummankaan puolelta.
En itsekään haluaisi lähteä viemään sellaista juttua kohti romanttisempaa ja seksuaalisempaa astetta, jos juttu selkeästi on lähinnä kaveritasolla, ja itse en tunne vetoa toista kohtaan ja huomaan, ettei toinenkaan tunne vetoa minua kohtaan.
Luulenpa, että kaikki haluavat sitä kipinää ja kemiaa, mutta monelle tavismiehelle se on se luksus johon ei yksinkertaisesti ole varaa. Itse sain aikaiseksi pisimmän suhteeni, noin 1.5 vuotta ihan sillä, että käytännössä heitin kaikki kriteerini roskakoppaan ja kelpuutin matalatasoisen naisen, johon ihastuminen ei ollut mitenkään mahdollista. Eli tuo teidän väitteesi siitä, että nainen ei jatka tapailua jos mies ei ole ihastunut on kyllä valetta..
Miksi hitossa olet tapaillut naista johon et tunne vetoa etkä halua?? :D Et taida olla ihan penaalin terävin kynä. Tuossa tilanteessahan sinkkuuskin on parempi vaihtoehto. Tuota metodia naisetkin käyttää: jos ei löydy mieluisaa kumppania, niin sitten pysytään sinkkuna. Pitäähän sitä nyt kunnioittaa itseään ja muita.
He tykkäävät olla yksin rauhassa. Muuten tekisi itsarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet kokevat yhteiskunnan miesvihamielisenä ja naiset naisvihamielisenä. Ihan ymmärrettävää. Suomi on kuitenkin varsin tasa-arvoinen maa. Jokaisella on mahdollisuus opiskella omien kykyjensä mukaisesti. Samalla tavalla opintotukea, opintolainaa ja asumistukea saa mies kuin nainenkin. Ei työpaikatkaan mene nuorille naisille, koska edelleen suuremman osan vanhempainvapaista käyttää nainen. Lapseton kolmekymppinen mies on monesti työnantajalle parempi vaihtoehto kuin vastaava nainen.
Jo muutaman vuosikymmenen ajan pienten lasten päivähoitoa on perusteltu sosiaalisten taitojen oppimisella. Mikä meni vikaan, kun niin moni - sukupuolesta riippumatta - ei kuitenkaan opi näitä? Onko vika siinä, että ensin päiväkodissa ja sitten koulussa joku aikuinen huolehtii, ettei kukaan jää yksin? Ja kun lapsen/nuoren pitäisi vihdoin alkaa ilman aikuisen apua solmia ihmissuhteita, ei osatakaan? Kun ei ole enää aikuista, joka huolehtisi?
Ennenkuin löytyy se ihminen, jonka kanssa voisi mennä naimisiin ja hankkia kenties lapsiakin, pitää tutustua moniin ihmisiin. Siin MONIIN eli satoihin tai tuhansiin, ei vain pariinkymmeneen. Parisuhde ei ala tai ei ainakaan kestä, jos molemmat eivät tunne samoin. Joku sanoi, ettei seurustelusuhde edellytä ihastumista. Tottakai se edellyttää, koska muuten ollaan vain kavereita. Parisuhde ei ole - yleensä - platoninen vaan ihan jotain muuta kuin suhde oman veljen tai kaverin kanssa. Jos suhteessa ei tarvitsisi olla ihastumista ja seksuaalista vetovoimaa, silloinhan heteronkaan kannalta ei olisi mitään väliä, vaikka puoliso olisi samaa sukupuoltakin.
Pariutumisen vaikeus lienee molemmilla sukupuolilla siinä, että elämän pitää parisuhteessa muuttua PAREMMAKSI kuin mitä se on sinkkuna. Koska miksi kukaan haluaisi muuttaa omaa elämäänsä huonommaksikaan? Eihän yksiötä ankeassa neukkukuutiossakaan haluta vaihtaa hometaloon. Kun tapaa ihmisiä ja löytyy kiinnostava tyyppi, pitää ajatella itsensä lisäksi sitä toistakin. Miettiä, miten juuri minä pystyisin tekemään juuri tuon toisen elämästä paremman. Ja pitää kuunnella ja ymmärtää, mitä se toinen haluaa. Jos et pysty antamaan toiselle edes tunnetta, että olisit ihastunut häneen, miksi hän ryhtyisi suhteeseen kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Mitähän vttua mä just luin???
Luit juuri realistista kuvausta tavismiehen deittailusta. Rehellisesti sanottuna tavismiesten taso ei riitä sellaisiin naisiin joihin voisi ihastua.
Ja sitten te kutsutte naisia nirsoiksi ja naisten kriteerejä kohtuuttomiksi...
Ihan vilpittömästi väitän, että tuolla tavalla ajattelevalla ihmisellä on neuropuolella ongelmia.
Tavismiehillä on aivan kohtuulliset kriteerit, yleisimmin homma kaatuu jo siihen ensimmäiseen kriteeriin eli hoikkuuteen. Jos kuvitellaan se yleisin tilanne, että vain pullukat naiset kiinnostuvat ja hoikat ei niin voidaanko miestä kutsua nirsoksi? Varsinkin jos mies on elämäntavaltaan urheilullinen ja atleettisessa kunnossa.
Koeta nyt jo ymmärtää että urheilullisen elämäntapasi tyrkyttäminen naiselle samalla kun korvien välisi on täynnä sahanpurua, on sama kuin jos lihava nainen tyrkyttäisi sinulle koulutustaan että katso, tällä toikkarilla pitäisi mahtava mies irrota. Kauanko pitäisi perjantai-iltoja käyttää jankuttamiseen että uskoisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko liian kamalaa puhua joskus miesten pahoinvoinnista eikä kääntää keskustelua heti naisiin?
Kyllä monilla miehillä on vaikeaa, vaikka naisillakin on. Osa miehistä pärjää loistavasti, mutta yhä kasvavampi joukko syrjäytyy ja masentuu eikä pärjää elämässä. Apuakin on vaikea hakea, kun on mies ja pitäisi pärjätä paremmin. Sosiaaliset taidot voi olla heikot, kun on ollut yksinäinen ja kiusattu koulussa.
Kaiken huipuksi vielä haukutaan joka palstalla ja avuksi tarjotaan perinteistä ”ota itseäsi niskasta kiinni” sekä ”ei sun geenejä kannatakaan jatkaa”. Kyllä siinä ihmisen itsetunto kohoaa silmissä kun sekä miehet että naiset nälvivät vuorotellen!
Olen samaa mieltä, MUTTA voisiko tämä tarkoittaa sitä ettei miehet käännä keskustelua naisiin syyttämällä heitä näistä ongelmistaan ja vieläpä heti keskustelun aloituksessa? Ihan vaan tämmösen non-binäärisen ulkopuolisen tarkkailijan huomio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Mitähän vttua mä just luin???
Luit juuri realistista kuvausta tavismiehen deittailusta. Rehellisesti sanottuna tavismiesten taso ei riitä sellaisiin naisiin joihin voisi ihastua.
Ja sitten te kutsutte naisia nirsoiksi ja naisten kriteerejä kohtuuttomiksi...
Ihan vilpittömästi väitän, että tuolla tavalla ajattelevalla ihmisellä on neuropuolella ongelmia.
Tavismiehillä on aivan kohtuulliset kriteerit, yleisimmin homma kaatuu jo siihen ensimmäiseen kriteeriin eli hoikkuuteen. Jos kuvitellaan se yleisin tilanne, että vain pullukat naiset kiinnostuvat ja hoikat ei niin voidaanko miestä kutsua nirsoksi? Varsinkin jos mies on elämäntavaltaan urheilullinen ja atleettisessa kunnossa.
Koeta nyt jo ymmärtää että urheilullisen elämäntapasi tyrkyttäminen naiselle samalla kun korvien välisi on täynnä sahanpurua, on sama kuin jos lihava nainen tyrkyttäisi sinulle koulutustaan että katso, tällä toikkarilla pitäisi mahtava mies irrota. Kauanko pitäisi perjantai-iltoja käyttää jankuttamiseen että uskoisit?
Mulle on ihan ok jos lihava maisterinainen yrittää lihavia maisterimiehiä, siitä vaan.
Mä sitten puolestaan yritän hoikkia urheilullisia naisia, koska olen itsekin panostanut siihen.
Ei ole muita vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei yksinäisyys tarkoita samaa kuin masennus. yksin voi olla onnellinenkin. ennen tunsin stressiä naisen löytämisestä. sitten keksittiin onneksi metoo. nykyään ei voi enää lähestyä naisia, joten sekin stressi on poissa. voi tyytyä olemaan onnellisena yksin
Juu älä kuule lähestykään, jos et erota normaalia juttelua seksuaalisesta ahdistelusta! Voi herranjumala sentään 😳
Miten ennen metoota lähestyit naisia? Läpyllä takapuoleen? Rintoja puristamalla? Että trööt trööt, heippa vaan 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Tässä tullaan tietysti siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat, että suhteessa ja seksissä on kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa, jollekin muulle riittää se, että kyseessä on ihan ok tyyppi, jonka kanssa keskustelu sujuu. Jotkut eivät halua seksiä niiden kanssa, jotka tuntuvat vain kavereilta, kun taas joillekin sekin on ihan ok. Mutta sellaista se on - joskus intressit ovat yksipuolisia. Et voi kuitenkaan syyttää naisia siitä, jos he eivät halunneet seksiä tai suhdetta miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut varsinaista vetovoimaa kummankaan puolelta.
En itsekään haluaisi lähteä viemään sellaista juttua kohti romanttisempaa ja seksuaalisempaa astetta, jos juttu selkeästi on lähinnä kaveritasolla, ja itse en tunne vetoa toista kohtaan ja huomaan, ettei toinenkaan tunne vetoa minua kohtaan.
Luulenpa, että kaikki haluavat sitä kipinää ja kemiaa, mutta monelle tavismiehelle se on se luksus johon ei yksinkertaisesti ole varaa. Itse sain aikaiseksi pisimmän suhteeni, noin 1.5 vuotta ihan sillä, että käytännössä heitin kaikki kriteerini roskakoppaan ja kelpuutin matalatasoisen naisen, johon ihastuminen ei ollut mitenkään mahdollista. Eli tuo teidän väitteesi siitä, että nainen ei jatka tapailua jos mies ei ole ihastunut on kyllä valetta..
Miksi hitossa olet tapaillut naista johon et tunne vetoa etkä halua?? :D Et taida olla ihan penaalin terävin kynä. Tuossa tilanteessahan sinkkuuskin on parempi vaihtoehto. Tuota metodia naisetkin käyttää: jos ei löydy mieluisaa kumppania, niin sitten pysytään sinkkuna. Pitäähän sitä nyt kunnioittaa itseään ja muita.
Lisäilit tuossa omia sanoja kuten veto ja halu joista en itse puhunut. Luulen, että tämä aihealue on sellainen missä miehet ja naiset eroavat keskenään. Vaikka mies ei ihastuisi naiseen niin mies voi silti saada seuraa, läheisyyttä ja seksiä ja se voittaa yksinäisyyden 6-0.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Tässä tullaan tietysti siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat, että suhteessa ja seksissä on kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa, jollekin muulle riittää se, että kyseessä on ihan ok tyyppi, jonka kanssa keskustelu sujuu. Jotkut eivät halua seksiä niiden kanssa, jotka tuntuvat vain kavereilta, kun taas joillekin sekin on ihan ok. Mutta sellaista se on - joskus intressit ovat yksipuolisia. Et voi kuitenkaan syyttää naisia siitä, jos he eivät halunneet seksiä tai suhdetta miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut varsinaista vetovoimaa kummankaan puolelta.
En itsekään haluaisi lähteä viemään sellaista juttua kohti romanttisempaa ja seksuaalisempaa astetta, jos juttu selkeästi on lähinnä kaveritasolla, ja itse en tunne vetoa toista kohtaan ja huomaan, ettei toinenkaan tunne vetoa minua kohtaan.
Luulenpa, että kaikki haluavat sitä kipinää ja kemiaa, mutta monelle tavismiehelle se on se luksus johon ei yksinkertaisesti ole varaa. Itse sain aikaiseksi pisimmän suhteeni, noin 1.5 vuotta ihan sillä, että käytännössä heitin kaikki kriteerini roskakoppaan ja kelpuutin matalatasoisen naisen, johon ihastuminen ei ollut mitenkään mahdollista. Eli tuo teidän väitteesi siitä, että nainen ei jatka tapailua jos mies ei ole ihastunut on kyllä valetta..
Miksi hitossa olet tapaillut naista johon et tunne vetoa etkä halua?? :D Et taida olla ihan penaalin terävin kynä. Tuossa tilanteessahan sinkkuuskin on parempi vaihtoehto. Tuota metodia naisetkin käyttää: jos ei löydy mieluisaa kumppania, niin sitten pysytään sinkkuna. Pitäähän sitä nyt kunnioittaa itseään ja muita.
Lisäilit tuossa omia sanoja kuten veto ja halu joista en itse puhunut. Luulen, että tämä aihealue on sellainen missä miehet ja naiset eroavat keskenään. Vaikka mies ei ihastuisi naiseen niin mies voi silti saada seuraa, läheisyyttä ja seksiä ja se voittaa yksinäisyyden 6-0.
Ja miehetkö ei mieti hyötymistä? Just joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Mitähän vttua mä just luin???
Luit juuri realistista kuvausta tavismiehen deittailusta. Rehellisesti sanottuna tavismiesten taso ei riitä sellaisiin naisiin joihin voisi ihastua.
Ja sitten te kutsutte naisia nirsoiksi ja naisten kriteerejä kohtuuttomiksi...
Ihan vilpittömästi väitän, että tuolla tavalla ajattelevalla ihmisellä on neuropuolella ongelmia.
Tavismiehillä on aivan kohtuulliset kriteerit, yleisimmin homma kaatuu jo siihen ensimmäiseen kriteeriin eli hoikkuuteen. Jos kuvitellaan se yleisin tilanne, että vain pullukat naiset kiinnostuvat ja hoikat ei niin voidaanko miestä kutsua nirsoksi? Varsinkin jos mies on elämäntavaltaan urheilullinen ja atleettisessa kunnossa.
Koeta nyt jo ymmärtää että urheilullisen elämäntapasi tyrkyttäminen naiselle samalla kun korvien välisi on täynnä sahanpurua, on sama kuin jos lihava nainen tyrkyttäisi sinulle koulutustaan että katso, tällä toikkarilla pitäisi mahtava mies irrota. Kauanko pitäisi perjantai-iltoja käyttää jankuttamiseen että uskoisit?
Mulle on ihan ok jos lihava maisterinainen yrittää lihavia maisterimiehiä, siitä vaan.
Mä sitten puolestaan yritän hoikkia urheilullisia naisia, koska olen itsekin panostanut siihen.
Ei ole muita vaihtoehtoja.
Siitä vain yrittämään sitä ei ole kukaan kieltänyt. Mutta mieti jos nainen itkisi täällä ihan joka ilta, miten koulutus on se jonka pitäisi taata hänelle unelmiensa mies vaikka paino olisi 150 kg ja sitten olisi katkera kun niin ei käy. Uliuiliuli päivästä ja kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Johan siinä iskee lukijalle eksistentiaalinen angsti että eikö tuo ihminen pääse ikinä tuosta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Tässä tullaan tietysti siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat, että suhteessa ja seksissä on kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa, jollekin muulle riittää se, että kyseessä on ihan ok tyyppi, jonka kanssa keskustelu sujuu. Jotkut eivät halua seksiä niiden kanssa, jotka tuntuvat vain kavereilta, kun taas joillekin sekin on ihan ok. Mutta sellaista se on - joskus intressit ovat yksipuolisia. Et voi kuitenkaan syyttää naisia siitä, jos he eivät halunneet seksiä tai suhdetta miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut varsinaista vetovoimaa kummankaan puolelta.
En itsekään haluaisi lähteä viemään sellaista juttua kohti romanttisempaa ja seksuaalisempaa astetta, jos juttu selkeästi on lähinnä kaveritasolla, ja itse en tunne vetoa toista kohtaan ja huomaan, ettei toinenkaan tunne vetoa minua kohtaan.
Luulenpa, että kaikki haluavat sitä kipinää ja kemiaa, mutta monelle tavismiehelle se on se luksus johon ei yksinkertaisesti ole varaa. Itse sain aikaiseksi pisimmän suhteeni, noin 1.5 vuotta ihan sillä, että käytännössä heitin kaikki kriteerini roskakoppaan ja kelpuutin matalatasoisen naisen, johon ihastuminen ei ollut mitenkään mahdollista. Eli tuo teidän väitteesi siitä, että nainen ei jatka tapailua jos mies ei ole ihastunut on kyllä valetta..
Miksi hitossa olet tapaillut naista johon et tunne vetoa etkä halua?? :D Et taida olla ihan penaalin terävin kynä. Tuossa tilanteessahan sinkkuuskin on parempi vaihtoehto. Tuota metodia naisetkin käyttää: jos ei löydy mieluisaa kumppania, niin sitten pysytään sinkkuna. Pitäähän sitä nyt kunnioittaa itseään ja muita.
Lisäilit tuossa omia sanoja kuten veto ja halu joista en itse puhunut. Luulen, että tämä aihealue on sellainen missä miehet ja naiset eroavat keskenään. Vaikka mies ei ihastuisi naiseen niin mies voi silti saada seuraa, läheisyyttä ja seksiä ja se voittaa yksinäisyyden 6-0.
Ja miehetkö ei mieti hyötymistä? Just joo.
No, mutta miehethän saa ajatella naista hyötyesineenä, varsinkin palstan syrjäytyneet mt- ongelmaiset o l m it, ja heidän mielestään se on suorastaan naisten velvollisuus toimia heidän seksinukkena, kodinkoneena ja viihdyttäjänä, jos on yksinäinen ja syrjäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Mitähän vttua mä just luin???
Luit juuri realistista kuvausta tavismiehen deittailusta. Rehellisesti sanottuna tavismiesten taso ei riitä sellaisiin naisiin joihin voisi ihastua.
Ja sitten te kutsutte naisia nirsoiksi ja naisten kriteerejä kohtuuttomiksi...
Ihan vilpittömästi väitän, että tuolla tavalla ajattelevalla ihmisellä on neuropuolella ongelmia.
Tavismiehillä on aivan kohtuulliset kriteerit, yleisimmin homma kaatuu jo siihen ensimmäiseen kriteeriin eli hoikkuuteen. Jos kuvitellaan se yleisin tilanne, että vain pullukat naiset kiinnostuvat ja hoikat ei niin voidaanko miestä kutsua nirsoksi? Varsinkin jos mies on elämäntavaltaan urheilullinen ja atleettisessa kunnossa.
Rahkapetriä ei halua kukaan, hyvästä syystä. Sillä on mt-ongelma sen läskifobiansa kanssa. Kukaan ei valitse sellaista pinnallista kusipäätä, jonka rakkaus haihtuu parista lisäkilosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Mitähän vttua mä just luin???
Luit juuri realistista kuvausta tavismiehen deittailusta. Rehellisesti sanottuna tavismiesten taso ei riitä sellaisiin naisiin joihin voisi ihastua.
Ja sitten te kutsutte naisia nirsoiksi ja naisten kriteerejä kohtuuttomiksi...
Ihan vilpittömästi väitän, että tuolla tavalla ajattelevalla ihmisellä on neuropuolella ongelmia.
Tavismiehillä on aivan kohtuulliset kriteerit, yleisimmin homma kaatuu jo siihen ensimmäiseen kriteeriin eli hoikkuuteen. Jos kuvitellaan se yleisin tilanne, että vain pullukat naiset kiinnostuvat ja hoikat ei niin voidaanko miestä kutsua nirsoksi? Varsinkin jos mies on elämäntavaltaan urheilullinen ja atleettisessa kunnossa.
Rahkapetriä ei halua kukaan, hyvästä syystä. Sillä on mt-ongelma sen läskifobiansa kanssa. Kukaan ei valitse sellaista pinnallista kusipäätä, jonka rakkaus haihtuu parista lisäkilosta.
Jep. Miten tyhmä pitää olla ettei tajua, ettei se pinnallinen hoikkuus ja kalorikyttäys ole miehelle edes plussa, saati jotakin haluttavaa.
Tämä on se pikkupaskana tunnettu pikkukakkonen, hento mies joka ei tajua mennä sinne terapiaan. Vaikka eipä narsismiin ja persoonallisuushäiriöön taida toimivaa hoitoa olla.
Homomiesten parissa vienti olisi taattu. Sinne vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan, vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.
Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".
34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?
4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.
Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?
Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?
Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?
Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.
Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?
Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.
Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.
Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.
Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.
Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.
Mitähän vttua mä just luin???
Luit juuri realistista kuvausta tavismiehen deittailusta. Rehellisesti sanottuna tavismiesten taso ei riitä sellaisiin naisiin joihin voisi ihastua.
Ja sitten te kutsutte naisia nirsoiksi ja naisten kriteerejä kohtuuttomiksi...
Ihan vilpittömästi väitän, että tuolla tavalla ajattelevalla ihmisellä on neuropuolella ongelmia.
Tavismiehillä on aivan kohtuulliset kriteerit, yleisimmin homma kaatuu jo siihen ensimmäiseen kriteeriin eli hoikkuuteen. Jos kuvitellaan se yleisin tilanne, että vain pullukat naiset kiinnostuvat ja hoikat ei niin voidaanko miestä kutsua nirsoksi? Varsinkin jos mies on elämäntavaltaan urheilullinen ja atleettisessa kunnossa.
Rahkapetriä ei halua kukaan, hyvästä syystä. Sillä on mt-ongelma sen läskifobiansa kanssa. Kukaan ei valitse sellaista pinnallista kusipäätä, jonka rakkaus haihtuu parista lisäkilosta.
Niin, ja lisäksi. suomalaisisra miehistä 70 % on ylipainoisia. Pitäiskö tuon hoikkuusvaatimukswn koskea sitten myös miehiä? Ai niin, kun se koskee vaan naisia. Miehillähän kil8t ei saa haitata, se lisää vaan miehekkyyttä ja naiben pinnallinen, jos sellaisista välittää. Mies saavöittää, kyn se on biologiaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei se kerro tunteiden puuttumisesta vaan voi kertoa vaikka siitä että mies on vähän ujompi ja asiallisempi tapaus joka ei käy heti flirttailemaan tai koskettelemaan.