Huomattava osa miehistä on masentuneita ja yksinäisiä eivätkä löydä kumppania, joiden kanssa edes harkita jälkikasvua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.

Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan,  vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.

Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".

34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?

4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.

Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?

Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?

Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?

Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.

Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?

Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.

Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.

Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.

Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.

Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.

Onhan nainen tietoinen, että sinulla ei sitten ole ihastumista häntä kohtaan, vaan haluat naisen seksiin ja olosteluun ilman tunteita? Koska sen pitää olla reilua.

Googlaapa aromantikko. Aseksuaaleista puhutaan, mutta aromantikkojakin on. He eivät ihastu tai koe ihastumista koskaan kehenkään. Jos olet aromantikko, puolison löytyminen voi olla vaikeaa,koska suurin osa ihmisistä haluaa, että toinen rakastaa ja hänellä on ihastumisen ja rakastumisen tunteita, eikä vaan "No joo". Aromantikko nainen olisi sopivin, heitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Naisia on maailma täynnä. Kenenkään ei ole pakko tyytyä suomimammaan. :)

Asia kunnossa. Tapahtuuko lähtö milloin? Viimeiset 10 vuotta on oltu lähdössä milloin Thaimaahan, milloin Venäjälle. Still here.. Ja tulette olemaankin.

Kamala ruikutus, muttei mitään ehdotuksia, mitä asioille voisi tehdä. Politiikassakin on perinteisesti ollut mukana enemmän miehiä kuin naisia. Jos yksi osasyy miesten syrjäytymiselle ja pahoinvoinnille on esimerkiksi se, että koulumaailma suosii tyttöjä, minkä olen usein kuullut, niin miksi miehet eivät hakeudu opetus- ja kasvatustehtäviin? Tai jos terapiapalvelut vastaavat paremmin naisten kuin miesten tarpeisiin, niin mitä miehet voisivat asialle tehdä? Jos miesten elintavat ovat keskimäärin huonommat kuin naisilla, mitä miehet voisivat asialle tehdä?

Merkittävä syy on myös miehissä itsessään. Olen juuri opiskelemassa Oodin lukusalissa, jonka käyttö on ilmaista kaikille. Täällä on 15 henkilöä. Mikä on miesten määrä? Vastaus: 3. Jos miehellä on paska työmarkkinäa-asema, miksei hän käytä ilmaista mahdollisuutta opiskella.

T: vapaallaan kirjastoon uusia tietoja opiskelemaan tullut mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.

Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan,  vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.

Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".

34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?

4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.

Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?

Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?

Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?

Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.

Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?

Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.

Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.

Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.

Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.

Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.

Tässä taitaakin olla se ongelma. Nainen tietää paljon nopeammin onko ihastusta/kiinnostusta. Mies taas vaatii enemmän aikaa jotta edes tietäisi onko nainen hänen mielestään kiinnostava. Siksi naiset ehkä ehtivät antaa pakit nopeammin kuin miehet, jolloin miehille jää fiilis, että jäivät jostain paitsi.

Ihan mielenkiinnosta, missä vaiheessa ihastumisesi normaalisti alkaa ja millä tavalla?

No itse olen löytänyt oman kumppanini kampukselta. Ensi tapaamisella ei edes puhuttu, hymyiltiin toisillemme vastaan käveltäessä ja kumpikin katsoi perään. Muutaman kuukauden päästä osuttiin samalle kurssille ja se oli siinä. En ole ennen enkä jälkeen kiinnostunut kenestäkään toisesta.

Yksittäiset naiset eivät ole vastuussa miesten hyvinvoinnista.

Masennus on katala sairaus. Olen itsekin ollut masentunut ja syrjäytynyt, mutta raivasin tieni ulos. Ensin hain apua ja aloitin lääkehoidon, sen jälkeen hain kuntouttavaan työtoimintaan jossa kävin pari kertaa viikossa koska voimat eivät siinä vaiheessa riittäneet enempään. Kuntouttavan jälkeen menin jatkamaan keskenjääneen amiksen loppuun. Amiksen loputtua en päässyt jatko-opiskelemaan tai saanut töitä ja aloin valua masennuksen mustaa kuilua kohti. Olin parissa eri paikassa työkokeilussa jotta en täysin erakoituisi ja sitten pääsin amkiin opiskelemaan. Nyt toista vuotta amkissa ja opiskelujen ohella teen vielä ”ihan oikeita” palkkatöitä. Amkin jälkeen haluaisin jatkaa vielä yliopistoon.

Pointti oli se, että lähtekää liikkeelle pienin askelin. Toimettomuus masentaa ainakin itseäni kaikista eniten, joten suosittelen että menkää sinne kuntouttavaan työtoimintaan tai mitä näitä onkaan, vaikka kuinka tuntuisi turhalta. Ja jos teillä ne lapset on haaveissa, niin miettikää millaista esimerkkiä ja millaisen lapsuuden haluatte antaa niille.

Vierailija kirjoitti:

Yksittäiset naiset eivät ole vastuussa miesten hyvinvoinnista.

Masennus on katala sairaus. Olen itsekin ollut masentunut ja syrjäytynyt, mutta raivasin tieni ulos. Ensin hain apua ja aloitin lääkehoidon, sen jälkeen hain kuntouttavaan työtoimintaan jossa kävin pari kertaa viikossa koska voimat eivät siinä vaiheessa riittäneet enempään. Kuntouttavan jälkeen menin jatkamaan keskenjääneen amiksen loppuun. Amiksen loputtua en päässyt jatko-opiskelemaan tai saanut töitä ja aloin valua masennuksen mustaa kuilua kohti. Olin parissa eri paikassa työkokeilussa jotta en täysin erakoituisi ja sitten pääsin amkiin opiskelemaan. Nyt toista vuotta amkissa ja opiskelujen ohella teen vielä ”ihan oikeita” palkkatöitä. Amkin jälkeen haluaisin jatkaa vielä yliopistoon.

Pointti oli se, että lähtekää liikkeelle pienin askelin. Toimettomuus masentaa ainakin itseäni kaikista eniten, joten suosittelen että menkää sinne kuntouttavaan työtoimintaan tai mitä näitä onkaan, vaikka kuinka tuntuisi turhalta. Ja jos teillä ne lapset on haaveissa, niin miettikää millaista esimerkkiä ja millaisen lapsuuden haluatte antaa niille.

Myös minä (n) olen sairastanut keskivaikean masennuksen. Ei tullut niinä vuosina mieleenikään, että jaksaisin kaiken muun lisäksi vielä elää parisuhteessa, kun en joinakin päivinä meinannut jaksaa nousta sängystä ylös. Onneksi oli töitä ja koirat, jotka pakottivat nousemaan. Mutta jotenkin ajatus siitä, että masentuneena pitäisi jaksaa olla tasavertainen, innostunut parisuhdekumppani toiselle on minulle aivan käsittämätön. Jos taustalla on jo pitkä parisuhde, niin silloin toisen osapuolen voi olettaa jaksavan jonkin aikaa kantaa enemmän vastuuta parisuhteesta ja taloudesta, mutta jos ei vielä edes olla yhdessä niin miten ihmeessä kukaan jaksaisi treffailla, tutustua toisen ystäviin ja sukulaisiin, järjestää yhteistä tekemistä jne?

Vierailija kirjoitti:

Ai vitsi, pitääkin noutaa Korsosta joku masentunut, sohvalla pilveä polttava kaljankittaaja joka ei käy töissä, ja vääntää sille vauva. Varmasti kukaan ei syyllistä miksi olen tehnyt lapsen vätykselle, jota ei kiinnosta hoitaa jälkikasvuaan tai tuoda leipää pöytään.

Tai sitten voisit ottaa Tapiolasta tekniikan tohtorin, joka olisi hyvä isä, mutta ei saa mahdollisuutta.

Miehet ovat masentuneita siksi, koska kassit ovat täynnä ja kuvittelevat että se nainen ratkaisee purkautumisen lisäksi kaikki muutkin elämän ongelmat. Ei se niin mene, vaan aika pian alkaa kuitenkin se naisen kanssa oleminen tympäisemään kun uutuudenviehätys haihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Korvien välistä se lähtee. Masentunut vätys ei muutu reippaaksi ja sosiaaliseksi vaikka löytäisi parisuhteen. Oma pää pitää korjata ensin, sitten vasta ihmiset alkavat kiinnostua sinusta.

Minun ystäväni muuttui ihan erilaiseksi, kun löysi tyttöystävän. Tai ei muuttunut, mutta hänen todellinen persoonansa pääsi masennuksen ja toivottomuuden takaa esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai vitsi, pitääkin noutaa Korsosta joku masentunut, sohvalla pilveä polttava kaljankittaaja joka ei käy töissä, ja vääntää sille vauva. Varmasti kukaan ei syyllistä miksi olen tehnyt lapsen vätykselle, jota ei kiinnosta hoitaa jälkikasvuaan tai tuoda leipää pöytään.

Tai sitten voisit ottaa Tapiolasta tekniikan tohtorin, joka olisi hyvä isä, mutta ei saa mahdollisuutta.

Et lukenut sitä toista topaa jossa kerrottiin niiden puolalaisten sanovan tahdon vain ja ainoastaan kunnollisille miehille. Mä en ymmärrä miehiä. Halutaan perinteisiä naisia, mutta ei viitsitä lähteä (??)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korvien välistä se lähtee. Masentunut vätys ei muutu reippaaksi ja sosiaaliseksi vaikka löytäisi parisuhteen. Oma pää pitää korjata ensin, sitten vasta ihmiset alkavat kiinnostua sinusta.

Minun ystäväni muuttui ihan erilaiseksi, kun löysi tyttöystävän. Tai ei muuttunut, mutta hänen todellinen persoonansa pääsi masennuksen ja toivottomuuden takaa esiin.

Onhan tämä hienoa, mutta myös aika epäreilua asettaa naiselle tuollaisia odotuksia. Kaverisi tyttöystävä ehkä tässä onnistui, eikä esim. itse joutunut asettamaan omaa jaksamistaan taka-alalle, mutta on absurdia ajatella, että nainen pelastaa miehet masennukselta. Etenkin kun masennuksen voittamiseen kannattaisi tehdä jotain itse jo ennen kun edes lähtee etsimään kumppania.

Itsestään huolta pitäviä naisia liian vähän, siitä se on kiinni.

Ei riitä niitä normaaleja,normaalipainoisia naisia  halukkaille.

Vierailija kirjoitti:

Itsestään huolta pitäviä naisia liian vähän, siitä se on kiinni.

Ei riitä niitä normaaleja,normaalipainoisia naisia  halukkaille.

Sanoo syrjääntynyt mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korvien välistä se lähtee. Masentunut vätys ei muutu reippaaksi ja sosiaaliseksi vaikka löytäisi parisuhteen. Oma pää pitää korjata ensin, sitten vasta ihmiset alkavat kiinnostua sinusta.

Minun ystäväni muuttui ihan erilaiseksi, kun löysi tyttöystävän. Tai ei muuttunut, mutta hänen todellinen persoonansa pääsi masennuksen ja toivottomuuden takaa esiin.

Onhan tämä hienoa, mutta myös aika epäreilua asettaa naiselle tuollaisia odotuksia. Kaverisi tyttöystävä ehkä tässä onnistui, eikä esim. itse joutunut asettamaan omaa jaksamistaan taka-alalle, mutta on absurdia ajatella, että nainen pelastaa miehet masennukselta. Etenkin kun masennuksen voittamiseen kannattaisi tehdä jotain itse jo ennen kun edes lähtee etsimään kumppania.

Masennus voi johtua siitä, että elämästä puuttuu tärkeä osa. Jollain se on kumppani, jollakin lapsi, joku haluaa päästä opiskelemaan ja joku työelämään.

Ap kirjoitti: "Siksi on mahdollista, että kehittyvissä maissa ihmiset voivat pärjätä tietyssä mielessä paremmin, ilman tuskailua huoltosuhteesta. Heillä voi olla kurjat olot, vähemmän rahaa, tai enemmän vaaroja ympärillä. Mutta he eivät elä ihmisyydestä vieraantunutta lume-elämää pseudohyvinvointiyhteiskunnan psykologisessa vankilassa, vaan ongelmat ovat konkreettisempia ja siten ehkä paremmin voitettavissa. Ei ole sitä kasvotonta vähän niin ja näin toimivaa systeemiä, joka toisinaan voi auttaakin, mutta jota vastaan usein myös joutuu taistelemaan."

Mielestäni ei ole tarpeen liittää yhteen näitä kahta (hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmää ja psykologista vankilaa) ikään kuin olisi pakko luopua pohjoismaisesta järjestelmästä, jotta pääsisi vapautumaan "psykologisesta pseudohyvinvoinnin vankilasta".

Jokaisen täytyy vapautua itse omista psykologisista vankiloistaan. Valtio ei ole lopulta siitä vastuussa.

Itse ainakin olen kiitollinen siitä, että meillä on esim. jokaisen saatavilla oleva terveyden- ja sairaanhoito. Psykologisesta vankilasta pidän itseni poissa mm. siten, etten osallistu somekulttuuriin ja kaiken maailman cancelointihöpötyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korvien välistä se lähtee. Masentunut vätys ei muutu reippaaksi ja sosiaaliseksi vaikka löytäisi parisuhteen. Oma pää pitää korjata ensin, sitten vasta ihmiset alkavat kiinnostua sinusta.

Minun ystäväni muuttui ihan erilaiseksi, kun löysi tyttöystävän. Tai ei muuttunut, mutta hänen todellinen persoonansa pääsi masennuksen ja toivottomuuden takaa esiin.

Onhan tämä hienoa, mutta myös aika epäreilua asettaa naiselle tuollaisia odotuksia. Kaverisi tyttöystävä ehkä tässä onnistui, eikä esim. itse joutunut asettamaan omaa jaksamistaan taka-alalle, mutta on absurdia ajatella, että nainen pelastaa miehet masennukselta. Etenkin kun masennuksen voittamiseen kannattaisi tehdä jotain itse jo ennen kun edes lähtee etsimään kumppania.

Istuin aikanaan kaverin seurana ettei tämä olisi hypännyt junan alle. Jouduin ylipuhumaan täydet 4h saadakseni hänet pois junaraiteiden lähettyviltä. Oli oikeasti hyppäämässä. Masentunut on äärimmäisen raskas elinkumppani. Menin puhumaan, koska välitin ja välitän vieläkin. Pääsi onneksi hoitoon,sekä sitä kautta takaisin työelämään.

Ennen kuin päätti yrittää hypätä teki normi työvuoron jonka jälkeen soitti mulle et aikoo hypätä junan alle.

Masennus ei näin ollen poistu olemalla töissä. Jos menet opiskelemaan,hyödynnä oppilaitoksen tarjoamia tukitoimia ja ole avoin omasta tilastasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten masennuksen hoito: lopeta alkoholi, aloita liikunta, syö terveellisesti, pitä sukulaissuhteet kunnossa, vietä aikaa ystävien kanssa, vähennä ruutuaikaa, aloita harrastus, aloita itsesi kehittäminen, opettele jotakin uutta ja stimuloi aivojasi, pidä kunnon päivärytmi, tee vapaaehtoistyötä ja hanki itsellesi merkityksellinen olo, auta muita.

Miesten masennuksen hoito: pitäis saada nainen hoitamaan mun masennus pois

Naisille ystävät ovat itsestäänselvyys.

Kerro se mun siskolle, jolla ei ole yhtään ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korvien välistä se lähtee. Masentunut vätys ei muutu reippaaksi ja sosiaaliseksi vaikka löytäisi parisuhteen. Oma pää pitää korjata ensin, sitten vasta ihmiset alkavat kiinnostua sinusta.

Minun ystäväni muuttui ihan erilaiseksi, kun löysi tyttöystävän. Tai ei muuttunut, mutta hänen todellinen persoonansa pääsi masennuksen ja toivottomuuden takaa esiin.

Onhan tämä hienoa, mutta myös aika epäreilua asettaa naiselle tuollaisia odotuksia. Kaverisi tyttöystävä ehkä tässä onnistui, eikä esim. itse joutunut asettamaan omaa jaksamistaan taka-alalle, mutta on absurdia ajatella, että nainen pelastaa miehet masennukselta. Etenkin kun masennuksen voittamiseen kannattaisi tehdä jotain itse jo ennen kun edes lähtee etsimään kumppania.

Istuin aikanaan kaverin seurana ettei tämä olisi hypännyt junan alle. Jouduin ylipuhumaan täydet 4h saadakseni hänet pois junaraiteiden lähettyviltä. Oli oikeasti hyppäämässä. Masentunut on äärimmäisen raskas elinkumppani. Menin puhumaan, koska välitin ja välitän vieläkin. Pääsi onneksi hoitoon,sekä sitä kautta takaisin työelämään.

Ennen kuin päätti yrittää hypätä teki normi työvuoron jonka jälkeen soitti mulle et aikoo hypätä junan alle.

Masennus ei näin ollen poistu olemalla töissä. Jos menet opiskelemaan,hyödynnä oppilaitoksen tarjoamia tukitoimia ja ole avoin omasta tilastasi.

Tuo on totta. Itse käyn töissä ja olen silti masentunut, en tosin onneksi itsetuhoinen.

Nykyajassa on se vika, että miehet eivät saa olla miehiä, mistä seuraa se, että naiset eivät VOI olla naisia.

Tämä on selkein todistus siitä, että mitään patriarkaattia ei ole koskaan ollutkaan. Jos olisi, jos miehillä olisi oikeasti ollut kaikki yhteiskunnallinen valta, miksi helvetissä ne olisi päästäneet asiat tähän jamaan?

t: Nainen, joka on totaalisen kyllästynyt olemaan hyvä jätkä.