Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:17"]
Onko tuo reinkarnaatio vain jokin ylhäisimpien säätyjen etuoikeus tai rodullisesti siirtyvä ominaisuus? En muista koskaan kuulleeni kenenkään nähneen edellistä elämäänsä esim.maaorjan lapsena tai mustana lapsisoturina Afrikassa. Herttuattaria ja muita ylempien säätyjen edustajia kyllä "jälleensyntyneissä"löytyy. Kuitenkin tähän mennessä todella harva sielu on elänyt hyväosaisena tai länsimaissa ylipäänsä. Miten jälleensyntymisoppi selittää tämän? Vai eikö vaatimatonta sieluhistoriaa vain tuoda niin hanakasti julki?
[/quote]
Itse taas olen kuullut lähinnä vain niitä kurjia tarinoita. Eräs oli intiassa katulapsena, kun joutui raiskatuksi, tuli raskaaksi ja perhe hylkäsi. Kuoli nuorena. Yksi asui Kiinassa. Vain yksi tuttuni on elänyt keskiaikaisessa kivilinnassa.
[/quote]
Osaston ryhmäterapiatuokion satoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:29"]
Tämä ei liity uudelleensyntymiseen suorastaan. Sisarellani oli poika, joka kuoli viisivuotiaana tapaturmaisesti. Tästä on aikaa jo parikymmentä vuotta. Poika oli heti syntymästään asti todella hyväntuulinen, nauroi aina, ei kiukutellut koskaan ja oli kaikin puolin ihana, helppo lapsi. Hän valloitti kaikkien, vieraidenkin, sydämet. Hän oppi harvinaisen aikaisin kävelemään, puhumaan ja kaikkea muuta. Aivan kuin hänellä olisi ollut kiire johonkin.
Hän alkoi tosiaan puhua todella varhain, alle kaksivuotiaana puhui selkeitä lauseita. Hyvin usein hän katseli johonkin muiden "ohi" ja saattoi yhtäkkiä purskahtaa nauruun, aivan kuin olisi nähnyt jonkun vaikka pelleilevän. Ja kukaan muu ei siis nähnyt hänen katsomassaan suunnassa mitään. Kun hän oli isompi, kysyimme, mille hän nauroi ja hän sanoi: "no tolle!" Ja näytti tyhjyyteen, joskus katonrajaan.
Leikkiessään yksin hän puhui näkymättömälle kaverilleen jotain outoa kieltä. Kaikki ajattelivat sen olevan jotain siansaksaa, mutta jo lapsen kuoltua kerran ollessamme vuosien kuluttua Kauko-Idässä matkalla, kuulimme senkaltaista puhetta ja kaikki meistä kuulijoista katsoimme toisiamme: Kasperin kieli!
Hänellä oli aivan oma, ihana maailmansa ja tuon äkkinäisen poismenon jälkeen se ajatus antoi meille lohtua. Hän oli täällä vain käymässä ja antamassa meille hänet tunteneille valtavan määrän rakkautta ja iloa.
Lisään vielä, että lapsi oli terve kaikin puolin, jos sitä nyt joku epäilee. Ja hän oli oikesti niin valoisa, että pikkukaupungissamme tuo pikkupoika tunnettiin laajasti. Kauppareissuilla hän vei vanhusten sydämet, tarhakavereiden vanhemmat olivat myytyjä, kavereista ja hoitajista puhumattakaan. Tutut tunnistavat.
[/quote]
Tämä oli todella koskettava ja kaunis tarina. Voin uskoa, että lapsen poismenon jälkeen saitte lohdutusta tuosta hänen erityislahjastaan.
Kiitos, kun jaoit tämän kanssamme.
[/quote]
Tahtoisin lukea otsikon mukaisia viestejä. Te, jotka ette usko tällaiseen, älkää vaivautuko tai avatkaa oma ketju asian epäilyä varten.Olisi kiva lukea ketjua, jos muutama sivu ei olisi pelkkää idiootiksi haukkumista. ei kaikkien tarvitse uskoa samoihin asioihin. Ja harvinaisen selväksi on tullut, että suuri osa ei usko. Ei sitä tarvitse enää toitottaa.
Eivät ole kertoneet. Kaikki kolme lastani ovat normaaleja!
Kertokaas sielunvaelluksesta tietävät miten käy kun sielu ns. vanhenee ja ilmeisestikin jalostuu seikkaillessaan useissa olomuodoissa, joutuuku jalostuessaan yhä kurjempiin ihmiskohtaloihin vaiko saako maanpäällistä ihanuutta ja mammonaa.
Voisiko ajatella että vanha sielu on tarpeeksi vahva kestämään huonoja olosuhteita ja kurjuutta eikä enää välitä tämän maailman loistosta ja mammonasta vai saako vanha ja kehittynyt sielu kenties lokoisat oltavat vaikkapa jonkun prinsessan yltäkylläisessä roolissa?
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:29"]
Tämä ei liity uudelleensyntymiseen suorastaan. Sisarellani oli poika, joka kuoli viisivuotiaana tapaturmaisesti. Tästä on aikaa jo parikymmentä vuotta. Poika oli heti syntymästään asti todella hyväntuulinen, nauroi aina, ei kiukutellut koskaan ja oli kaikin puolin ihana, helppo lapsi. Hän valloitti kaikkien, vieraidenkin, sydämet. Hän oppi harvinaisen aikaisin kävelemään, puhumaan ja kaikkea muuta. Aivan kuin hänellä olisi ollut kiire johonkin.
Hän alkoi tosiaan puhua todella varhain, alle kaksivuotiaana puhui selkeitä lauseita. Hyvin usein hän katseli johonkin muiden "ohi" ja saattoi yhtäkkiä purskahtaa nauruun, aivan kuin olisi nähnyt jonkun vaikka pelleilevän. Ja kukaan muu ei siis nähnyt hänen katsomassaan suunnassa mitään. Kun hän oli isompi, kysyimme, mille hän nauroi ja hän sanoi: "no tolle!" Ja näytti tyhjyyteen, joskus katonrajaan.
Leikkiessään yksin hän puhui näkymättömälle kaverilleen jotain outoa kieltä. Kaikki ajattelivat sen olevan jotain siansaksaa, mutta jo lapsen kuoltua kerran ollessamme vuosien kuluttua Kauko-Idässä matkalla, kuulimme senkaltaista puhetta ja kaikki meistä kuulijoista katsoimme toisiamme: Kasperin kieli!
Hänellä oli aivan oma, ihana maailmansa ja tuon äkkinäisen poismenon jälkeen se ajatus antoi meille lohtua. Hän oli täällä vain käymässä ja antamassa meille hänet tunteneille valtavan määrän rakkautta ja iloa.
Lisään vielä, että lapsi oli terve kaikin puolin, jos sitä nyt joku epäilee. Ja hän oli oikesti niin valoisa, että pikkukaupungissamme tuo pikkupoika tunnettiin laajasti. Kauppareissuilla hän vei vanhusten sydämet, tarhakavereiden vanhemmat olivat myytyjä, kavereista ja hoitajista puhumattakaan. Tutut tunnistavat.
[/quote]
Tämä oli todella koskettava ja kaunis tarina. Voin uskoa, että lapsen poismenon jälkeen saitte lohdutusta tuosta hänen erityislahjastaan.
Kiitos, kun jaoit tämän kanssamme.
[/quote]
Tahtoisin lukea otsikon mukaisia viestejä. Te, jotka ette usko tällaiseen, älkää vaivautuko tai avatkaa oma ketju asian epäilyä varten.Olisi kiva lukea ketjua, jos muutama sivu ei olisi pelkkää idiootiksi haukkumista. ei kaikkien tarvitse uskoa samoihin asioihin. Ja harvinaisen selväksi on tullut, että suuri osa ei usko. Ei sitä tarvitse enää toitottaa.
[/quote]
Ehkäpä moni epäilijä on ihan aidosti huolissaan lasten puolesta jotka joutuvat kasvamaan epävakaissa olosuhteissa. On vaikea uskoa että kukaan täyspäinen suoltaa kehittyvälle lapselle jotain soopaa sielunvaelluksesta ja muista demonien täyttämistä mielenhäiriöistä.
Tällaiset lasten mielikuvitustarinat tulee ohittaa hienovaraisesti eikä suinkaan ruokkia sensaatiohakuisten vanhempien toimesta tällaisia sielunvaellustarinoita,kerrassaan vastuutonta toimintaa kehittyvän lapsen kyseessäollessa.
Ja onhan monessakin viestissä jo neuvottu hakemaan ulkopuolista apua jos oma harhainen mieli ei enää pysy todellisuudessa mukana vaan karkailee leikki-ikäisten mielikuvitusmaailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:20"]
Eivät ole kertoneet. Kaikki kolme lastani ovat normaaleja!
[/quote]
Täällä kaksi lasta ja normaaleja ovat,täytyy ihan sanoa luojan kiitos, ei nimittäin näytä perheiden henkinen tila olevan kovinkaan vakavalla pohjalla nykyään päätellen näistä sielunvaellushörhöjen suuresta määrästä tässä ketjussa.
Voi vaan toivoa että suurin osa olisi trolleja, muuten tulee vielä mt- sektorilla ruuhkaa riittämään tullevaisuudessa :( .
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:29"]
Tämä ei liity uudelleensyntymiseen suorastaan. Sisarellani oli poika, joka kuoli viisivuotiaana tapaturmaisesti. Tästä on aikaa jo parikymmentä vuotta. Poika oli heti syntymästään asti todella hyväntuulinen, nauroi aina, ei kiukutellut koskaan ja oli kaikin puolin ihana, helppo lapsi. Hän valloitti kaikkien, vieraidenkin, sydämet. Hän oppi harvinaisen aikaisin kävelemään, puhumaan ja kaikkea muuta. Aivan kuin hänellä olisi ollut kiire johonkin.
Hän alkoi tosiaan puhua todella varhain, alle kaksivuotiaana puhui selkeitä lauseita. Hyvin usein hän katseli johonkin muiden "ohi" ja saattoi yhtäkkiä purskahtaa nauruun, aivan kuin olisi nähnyt jonkun vaikka pelleilevän. Ja kukaan muu ei siis nähnyt hänen katsomassaan suunnassa mitään. Kun hän oli isompi, kysyimme, mille hän nauroi ja hän sanoi: "no tolle!" Ja näytti tyhjyyteen, joskus katonrajaan.
Leikkiessään yksin hän puhui näkymättömälle kaverilleen jotain outoa kieltä. Kaikki ajattelivat sen olevan jotain siansaksaa, mutta jo lapsen kuoltua kerran ollessamme vuosien kuluttua Kauko-Idässä matkalla, kuulimme senkaltaista puhetta ja kaikki meistä kuulijoista katsoimme toisiamme: Kasperin kieli!
Hänellä oli aivan oma, ihana maailmansa ja tuon äkkinäisen poismenon jälkeen se ajatus antoi meille lohtua. Hän oli täällä vain käymässä ja antamassa meille hänet tunteneille valtavan määrän rakkautta ja iloa.
Lisään vielä, että lapsi oli terve kaikin puolin, jos sitä nyt joku epäilee. Ja hän oli oikesti niin valoisa, että pikkukaupungissamme tuo pikkupoika tunnettiin laajasti. Kauppareissuilla hän vei vanhusten sydämet, tarhakavereiden vanhemmat olivat myytyjä, kavereista ja hoitajista puhumattakaan. Tutut tunnistavat.
[/quote]
Tämä oli todella koskettava ja kaunis tarina. Voin uskoa, että lapsen poismenon jälkeen saitte lohdutusta tuosta hänen erityislahjastaan.
Kiitos, kun jaoit tämän kanssamme.
[/quote]
Tahtoisin lukea otsikon mukaisia viestejä. Te, jotka ette usko tällaiseen, älkää vaivautuko tai avatkaa oma ketju asian epäilyä varten.Olisi kiva lukea ketjua, jos muutama sivu ei olisi pelkkää idiootiksi haukkumista. ei kaikkien tarvitse uskoa samoihin asioihin. Ja harvinaisen selväksi on tullut, että suuri osa ei usko. Ei sitä tarvitse enää toitottaa.
[/quote]
Ehkäpä moni epäilijä on ihan aidosti huolissaan lasten puolesta jotka joutuvat kasvamaan epävakaissa olosuhteissa. On vaikea uskoa että kukaan täyspäinen suoltaa kehittyvälle lapselle jotain soopaa sielunvaelluksesta ja muista demonien täyttämistä mielenhäiriöistä.
Tällaiset lasten mielikuvitustarinat tulee ohittaa hienovaraisesti eikä suinkaan ruokkia sensaatiohakuisten vanhempien toimesta tällaisia sielunvaellustarinoita,kerrassaan vastuutonta toimintaa kehittyvän lapsen kyseessäollessa.
Ja onhan monessakin viestissä jo neuvottu hakemaan ulkopuolista apua jos oma harhainen mieli ei enää pysy todellisuudessa mukana vaan karkailee leikki-ikäisten mielikuvitusmaailmaan.
[/quote]
No ainakaan lasta ei välttämättä pitäisi kovinkaan innostaa noissa jutuissa.
Voihan niihin lähteä mukaan tyylillä "hei äitikin/isäkin kertoo sinulle tarinan, olipa kerran etc.", jolloin lasta ei tyrmätä, mutta viedään keskustelu enemmän sille polulle, että tässä kerrotaan toisillemme tarinoita ja kehitetään samalla lapsen mielikuvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:24"]
Kertokaas sielunvaelluksesta tietävät miten käy kun sielu ns. vanhenee ja ilmeisestikin jalostuu seikkaillessaan useissa olomuodoissa, joutuuku jalostuessaan yhä kurjempiin ihmiskohtaloihin vaiko saako maanpäällistä ihanuutta ja mammonaa.
Voisiko ajatella että vanha sielu on tarpeeksi vahva kestämään huonoja olosuhteita ja kurjuutta eikä enää välitä tämän maailman loistosta ja mammonasta vai saako vanha ja kehittynyt sielu kenties lokoisat oltavat vaikkapa jonkun prinsessan yltäkylläisessä roolissa?
[/quote]
Ja jos näin on, että vanhat sielut pääsevät aina kastissa ylöspäin, niin minkätakia ylhäistössä/rikkaissa julkkiksissa esiintyy niin paljon astetta mulkumpia tapauksia?
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:24"]
Kertokaas sielunvaelluksesta tietävät miten käy kun sielu ns. vanhenee ja ilmeisestikin jalostuu seikkaillessaan useissa olomuodoissa, joutuuku jalostuessaan yhä kurjempiin ihmiskohtaloihin vaiko saako maanpäällistä ihanuutta ja mammonaa.
Voisiko ajatella että vanha sielu on tarpeeksi vahva kestämään huonoja olosuhteita ja kurjuutta eikä enää välitä tämän maailman loistosta ja mammonasta vai saako vanha ja kehittynyt sielu kenties lokoisat oltavat vaikkapa jonkun prinsessan yltäkylläisessä roolissa?
[/quote]
Ja jos näin on, että vanhat sielut pääsevät aina kastissa ylöspäin, niin minkätakia ylhäistössä/rikkaissa julkkiksissa esiintyy niin paljon astetta mulkumpia tapauksia?
[/quote]
Odotellaan, ehkäpä tämä selviää kun koko ketju on täynnä sielunvaelluksen asiantuntijoita, etten sanoisi "asiantuntioita" :D .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:38"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:24"]
Kertokaas sielunvaelluksesta tietävät miten käy kun sielu ns. vanhenee ja ilmeisestikin jalostuu seikkaillessaan useissa olomuodoissa, joutuuku jalostuessaan yhä kurjempiin ihmiskohtaloihin vaiko saako maanpäällistä ihanuutta ja mammonaa.
Voisiko ajatella että vanha sielu on tarpeeksi vahva kestämään huonoja olosuhteita ja kurjuutta eikä enää välitä tämän maailman loistosta ja mammonasta vai saako vanha ja kehittynyt sielu kenties lokoisat oltavat vaikkapa jonkun prinsessan yltäkylläisessä roolissa?
[/quote]
Ja jos näin on, että vanhat sielut pääsevät aina kastissa ylöspäin, niin minkätakia ylhäistössä/rikkaissa julkkiksissa esiintyy niin paljon astetta mulkumpia tapauksia?
[/quote]
Silloin valitaan rankkakin polku, kun halutaan kehittyä entisestään paremmaksi. Rankat kokemukset opettaa. Mainitsemasikaltaisilla "mulkuilla" on vielä pitkä tie edessä. Hekin kuitenkin tulevat valitsemaan vaikeampiakin elämiä. Kaikki me olemme joskus hyviä, joskus pahoja. Opin tie.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:24"]
Kertokaas sielunvaelluksesta tietävät miten käy kun sielu ns. vanhenee ja ilmeisestikin jalostuu seikkaillessaan useissa olomuodoissa, joutuuku jalostuessaan yhä kurjempiin ihmiskohtaloihin vaiko saako maanpäällistä ihanuutta ja mammonaa.
Voisiko ajatella että vanha sielu on tarpeeksi vahva kestämään huonoja olosuhteita ja kurjuutta eikä enää välitä tämän maailman loistosta ja mammonasta vai saako vanha ja kehittynyt sielu kenties lokoisat oltavat vaikkapa jonkun prinsessan yltäkylläisessä roolissa?
[/quote]
Ja jos näin on, että vanhat sielut pääsevät aina kastissa ylöspäin, niin minkätakia ylhäistössä/rikkaissa julkkiksissa esiintyy niin paljon astetta mulkumpia tapauksia?
[/quote]
Odotellaan, ehkäpä tämä selviää kun koko ketju on täynnä sielunvaelluksen asiantuntijoita, etten sanoisi "asiantuntioita" :D .
[/quote]
Mainiota! Voidaan lähteä yhdessä pohtimaan aihetta Mikä Justin Bieber oli entisessä elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:59"]
Mainiota! Voidaan lähteä yhdessä pohtimaan aihetta Mikä Justin Bieber oli entisessä elämässään.
[/quote] Ehkä kuitenkin paremmin seuraavassa elämässään?
Miksi en ole kuullut kenenkään KOSKAAN puhuvan tästä aiheesta, jos kerta on niin yleistä että ihmiset uskovat tällaiseen sielunvaellukseen täällä kristityssä Suomen maassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 06:23"]Miksi en ole kuullut kenenkään KOSKAAN puhuvan tästä aiheesta, jos kerta on niin yleistä että ihmiset uskovat tällaiseen sielunvaellukseen täällä kristityssä Suomen maassa?
[/quote]
Koska eräät leimaa heti hulluiksi..
Kyllä ilman muuta. Tiedän monia tuttujen, ja sukulaisten lapsia, jotka ovat kertoneet myös entisestä elämästään. Esim. Yhden tuttavan poika näytti 4-5 vuotiaana mihin hänet on haudattu, kun hän hukkui , silloin kun asui toisen mummin kanssa. Poika käveli haudalle ja näytti, että tuossa on hänen hauta. Hautakivesä oli nimi ja kuolinaika 6-7 vuotiaan pojak ,, joka oli hukkunut aikonaan. Poika myös muisti missä oli asunut mumminsa kanssa.näyti paikan auton ikkunasta, ja paikassa oli ollut mökki, jossa mummo asui lapsenlapsensa kanssa. Uskokoon kuka haluaa, mutta näin kävi.
Tämä on vanha ketju joten olen ehkä jo kirjoittanut tonne aiemmin et USAssa tätä aihetta tutkitaan yliopistotasolla. En mobiilista jaksa kaivella linkkiä mutta googlettamalla löytyy. Idea siinä on että mukaan hyväksytään vain hyvin pienten lasten kertomukset. Olisko raja ollut 7 v.
Mä olin edellisessä elämässäni Hitler. Mulla on vahva tunne siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koska ei ole mitään edellisiä elämiä. Sinäkin voisit olla rohkaisematta lapsissasi sellaisia harhaista ajattelua.
Täytyy sanoa, että jos sinulla ei ole kokemuksia näistä niin jätä tommoiset mielipide asiat pois. Vai löytyykö sinulta faktaa että semmoisia ei ole?
Tuo on ap jostakin elokuvasta, jonka lapsesi on nähnyt.
Ja kun sinä vieressä ihastelet ja otat lapsesi satuilut tosissasi, hän alkaa itsekin uskoa tuohon.
En nyt sano, että lasta pitäisi lytätä tai syyttää valehtelusta, mutta ihan kaikkeen tarinointiin ei kannata mennä mukaan.
On pienillä lapsilla myös mielikuvitusystäviä, joiden puheen he "oikeasti" voivat kuullakin ilman, että ovat skitsofreenikoita. Se ei silti tarkoita, että vanhempien kannattaisi mennä niihin harhoihin ja mielikuvitusleikkeihin mukaan, jollei tahdo sekottaa lapsensa todellisuudentajua.
Eli kannustaa mielikuvitusta joo, mutta pitää ne silti erillään todellisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:29"]
Tämä ei liity uudelleensyntymiseen suorastaan. Sisarellani oli poika, joka kuoli viisivuotiaana tapaturmaisesti. Tästä on aikaa jo parikymmentä vuotta. Poika oli heti syntymästään asti todella hyväntuulinen, nauroi aina, ei kiukutellut koskaan ja oli kaikin puolin ihana, helppo lapsi. Hän valloitti kaikkien, vieraidenkin, sydämet. Hän oppi harvinaisen aikaisin kävelemään, puhumaan ja kaikkea muuta. Aivan kuin hänellä olisi ollut kiire johonkin.
Hän alkoi tosiaan puhua todella varhain, alle kaksivuotiaana puhui selkeitä lauseita. Hyvin usein hän katseli johonkin muiden "ohi" ja saattoi yhtäkkiä purskahtaa nauruun, aivan kuin olisi nähnyt jonkun vaikka pelleilevän. Ja kukaan muu ei siis nähnyt hänen katsomassaan suunnassa mitään. Kun hän oli isompi, kysyimme, mille hän nauroi ja hän sanoi: "no tolle!" Ja näytti tyhjyyteen, joskus katonrajaan.
Leikkiessään yksin hän puhui näkymättömälle kaverilleen jotain outoa kieltä. Kaikki ajattelivat sen olevan jotain siansaksaa, mutta jo lapsen kuoltua kerran ollessamme vuosien kuluttua Kauko-Idässä matkalla, kuulimme senkaltaista puhetta ja kaikki meistä kuulijoista katsoimme toisiamme: Kasperin kieli!
Hänellä oli aivan oma, ihana maailmansa ja tuon äkkinäisen poismenon jälkeen se ajatus antoi meille lohtua. Hän oli täällä vain käymässä ja antamassa meille hänet tunteneille valtavan määrän rakkautta ja iloa.
Lisään vielä, että lapsi oli terve kaikin puolin, jos sitä nyt joku epäilee. Ja hän oli oikesti niin valoisa, että pikkukaupungissamme tuo pikkupoika tunnettiin laajasti. Kauppareissuilla hän vei vanhusten sydämet, tarhakavereiden vanhemmat olivat myytyjä, kavereista ja hoitajista puhumattakaan. Tutut tunnistavat.
[/quote]
Tämä oli todella koskettava ja kaunis tarina. Voin uskoa, että lapsen poismenon jälkeen saitte lohdutusta tuosta hänen erityislahjastaan.
Kiitos, kun jaoit tämän kanssamme.