Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:20"] Vähän ohi aiheen sanon, että jos 3-vuotiasta nimittää ymmärtämättömäksi, menee metsään. Sen ikäisen oppimiskyky ja muisti ovat jotain ihan käsittämätöntä. Kummityttöni (3v) mm. kuuntelee aikuisten puhelinkeskusteluja ja saattaa yhtäkkiä viikon kuluttua kysyä tai kommentoida jotakin keskusteluun liittyvää. Tytön aivot tuntuvat imevän ympäriltään kaiken. Samalla hänen mielikuvituksensa rakentelee vaikka minkälaisia maailmoja. Lapset ovat fiksumpia kuin luulemme, mutta se ei todista vielä sielunvaellusta. [/quote] Nimenomaan, sitä olen tässä keskustelussa itsekin kertonut. Kolmevuotiaalla aivot ovat todella vastaanottavaiset, koska tietoa on omaksuttava kovalla vauhdilla. Kielellinen vastaanottavuus on todella ilmiömäistä, sanoja napataan alitajuisesti kaikkialta ja näinhän sen pitää mennäkin, jotta oppii oman äidinkielensä ja pystyäkseen kommunikoimaan. Eli kyllä; todennäköisesti tuossa lentäjätapauksessakin lapsi on kuullut nämä asiat jostakin ja lähtenyt sitten luomaan tarinaa. Huomatessaan aikuisten kiinnostuvan tästä, on jatkanut tarinaa ja tuonut siihen lisää erilaisia mausteita. On hyvä tukea lapsen narratiivisia taitoja, koska lapsi tarvitsee mielikuvitusta. Mutta se tukeminen on tehtävä terveissä puitteissa, eikä alkaa rakentelemaan maailmoja sielunvaelluksesta. [/quote] Luitko tai katsoitko dokumentin tästä lentäjäpojasta? Hänhän oli alkanut puhua lentokoneista ensimmäisten sanojensa joukossa? En kyseenalaista lapsen oppimiskykyä ja mielikuvutusta, mutta mahdollisuus näin älyttömän tarkkaan ja ykistyiskohtaiseen kertomukseen, jotka ovat vielä paikkansapitäviä nimineen jne, on 1:100000000000000 suurinpiirtein!
[/quote]
Mihin perustat tämän luvun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luitko tai katsoitko dokumentin tästä lentäjäpojasta? Hänhän oli alkanut puhua lentokoneista ensimmäisten sanojensa joukossa? En kyseenalaista lapsen oppimiskykyä ja mielikuvutusta, mutta mahdollisuus näin älyttömän tarkkaan ja ykistyiskohtaiseen kertomukseen, jotka ovat vielä paikkansapitäviä nimineen jne, on 1:100000000000000 suurinpiirtein!
[/quote]
En vielä yhden dokumentin perusteella lähtisi vetämään johtopäätöstä sielunvaelluksen totuudellisuudesta. Pojan vanhemmat voivat olla huomionhakuisia huijareita (maailma on niitä pullollaan -- tulee mieleen mm. nämä "ufojen" jättämät merkit pelloissa jne.), tai koko dokumentti voi olla huijaus. Miksi juuri tuo yksi poika muistaisi kaiken noin tarkasti? Miksei entisten elämien muistaminen ole yleisempää?
Tuossa lentokonejutussahan lapsi oli sanonut vain, että japanilaiset ampuivat hänen koneensa alas. (Oma serkkunikin leikki samanlaisia sotaleikkejä pienenä.) Äiti oli sitten alkanut selvittää asiaa ja löytänyt ainoastaan yhden nimen, joka sopi pojan juttuihin. Näin äiti sitten keksi, että poika on ollut edellisessä elämässään tuo mies. Eli lapsi kertoo jotakin ja sen jälkeen äiti etsii tarinaan sopivat todisteet. Varmasti ovat tehneet kivasti rahaa tuolla jutulla.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:53"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:50"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi. [/quote] Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy. "Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen. "Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan. "Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi." Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja. [/quote] Ja lisäyksenä; vanhemmat ovat saattaneet katsella jossain vaiheessa jotain maailmansodasta kertovaa dokumenttia ja lentokoneista kiinnostunut lapsi on saattanut kuulla sieltä lentokonemallin, joka on jäänyt mieleen. Tuon ikäisenä lapset imevät ympäriltään uusia sanoja todella vauhdikkaasti ja siksi onkin hyvinkin mahdollinen selitys, että koneen malli on kuultu jostakin. [/quote] Saattanut, no nii! Nythän sä et enää usko itekää tarinoihis! :D Kovin koitat järjellä selitellä vaikka ohilaakeja satelee tuon tuosta. [/quote] Muotoa "saattanut" käytetään, koska en ole ollut paikalla, mutta todennäköisyydet puhuvat paljon asian puolesta. Kolmevuotiaan aivot ovat erittäin vastaanottavaisia oman äidinkielensä sanoille, ja sanoja napataan alitajuisesti joka puolelta. Aikuisen aivot eivät enää ole yhtä vastaanottavaisia, joten jossakin dokkarissakin esitetty lentokonemalli ei välttämättä jää mieleen, etenkin jos touhuaa jotain muuta dokkarin pyöriessä taustalla. Lapselle tämä taas jää herkemmin mieleen, vaikka touhuaisi samaan aikaan omia leikkejään. On hyvin huolestuttavaa, että ihmiset uskovat todistamattomiin tarinoihin noin tiukasti, että esitetyt faktatkin viitataan kintaalla. Jos tutustuisit lasten kehitystä koskevaan psykologiaan, huomaisit hyvin nopeasti näiden "yliluonnollisten" tapausten olevan hyvin normaalia lasten kehitystä. Mitenkä muuten selitätte itsellenne lasten mielikuvitusystävät? Tulipa näin mieleen. [/quote] Saattaa ehkä mahdollisesti ollakin, että olet oikeassa, mutta aaattaa olla olemassa myös mahdollisuus ettet välttämättä olekaan oikeassa. Nii, saattaahan olla myös mahdollista, että elämämme täälöä on vain unta ja oikeasti olemme avaruusolioita jotka asuu jossain planeetalla X ja nukumme vain. Tai saattaahan tuossa toki olla mahollisesti myös niinkin, ettei se olekaan välttämättä totta.
[/quote]
Oletko ihan terve?
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:31"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:28"]
Höpöhommia, kannattaa ajoissa hakea apua lapsille ja koko perheelle jos tuollaisia juttuja alkavat puhumaan. Jotain on pahasti pielessä jos lapset alkavat tuollaisia puhelemaan, hae ap. apua heti.
[/quote]
Pyh pyh. Näistä on tehty ihan dokumentteja. Jotkut lapset muistaa asioita menneestä elämästään ja osassa tapauksia on pystytty saamaan selville kenen aikaisemmin kuolleen henkilön elämästä on ollut kyse. Ainakin tapaturmainen/yllättävä kuolema on ollut yhdistävä tekijä taustalla.
Sinuna ap etsisin netistä tietoa, lisää samanlaisia tapauksia on olemassa ympäri maailmaa.
[/quote]
Paskapuhetta. Tvssä oli ohjelma, missä pentu kuvaili tarkasti "edellisen" elämänsä paikan ja jopa sitten löysivät sen. No, mikään ei sitten täsmännytkään siellä ja totesivat kaiken mielikuvituksen tuotteeksi. Ohjelma oli 2011 tv 2:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai tuollaisilla jutuilla kannattaa tehdä rahaa, koska aina löytyy ihmisiä, ketkä uskovat niihin. Oletteko muuten kuulleet valemuistoista?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:53"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:50"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi. [/quote] Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy. "Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen. "Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan. "Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi." Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja. [/quote] Ja lisäyksenä; vanhemmat ovat saattaneet katsella jossain vaiheessa jotain maailmansodasta kertovaa dokumenttia ja lentokoneista kiinnostunut lapsi on saattanut kuulla sieltä lentokonemallin, joka on jäänyt mieleen. Tuon ikäisenä lapset imevät ympäriltään uusia sanoja todella vauhdikkaasti ja siksi onkin hyvinkin mahdollinen selitys, että koneen malli on kuultu jostakin. [/quote] Saattanut, no nii! Nythän sä et enää usko itekää tarinoihis! :D Kovin koitat järjellä selitellä vaikka ohilaakeja satelee tuon tuosta. [/quote] Muotoa "saattanut" käytetään, koska en ole ollut paikalla, mutta todennäköisyydet puhuvat paljon asian puolesta. Kolmevuotiaan aivot ovat erittäin vastaanottavaisia oman äidinkielensä sanoille, ja sanoja napataan alitajuisesti joka puolelta. Aikuisen aivot eivät enää ole yhtä vastaanottavaisia, joten jossakin dokkarissakin esitetty lentokonemalli ei välttämättä jää mieleen, etenkin jos touhuaa jotain muuta dokkarin pyöriessä taustalla. Lapselle tämä taas jää herkemmin mieleen, vaikka touhuaisi samaan aikaan omia leikkejään. On hyvin huolestuttavaa, että ihmiset uskovat todistamattomiin tarinoihin noin tiukasti, että esitetyt faktatkin viitataan kintaalla. Jos tutustuisit lasten kehitystä koskevaan psykologiaan, huomaisit hyvin nopeasti näiden "yliluonnollisten" tapausten olevan hyvin normaalia lasten kehitystä. Mitenkä muuten selitätte itsellenne lasten mielikuvitusystävät? Tulipa näin mieleen. [/quote] Saattaa ehkä mahdollisesti ollakin, että olet oikeassa, mutta aaattaa olla olemassa myös mahdollisuus ettet välttämättä olekaan oikeassa. Nii, saattaahan olla myös mahdollista, että elämämme täälöä on vain unta ja oikeasti olemme avaruusolioita jotka asuu jossain planeetalla X ja nukumme vain. Tai saattaahan tuossa toki olla mahollisesti myös niinkin, ettei se olekaan välttämättä totta.
[/quote]
Oletko ihan terve?
[/quote]
Oletko sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:29"]Itsehän olin prinsessa Diana, ja minulla on selkeät todisteetkin: pelkään autoja, tunnen vetoa punatukkaisiin ratsastuksenopettajiin ja tykkään pilkullisista mekoista. Olen ajatellut joskus soittaa Harrylle ja kertoa kuka hänen biologinen isänsä on. [/quote] Luuletko olevas hauskaki?
[/quote]
Etkö usko kertomaani :'( Oletpa suvaitsematon ja ahdasmielinen.
[/quote]
Nii? Pitikö jossai kohtaa edelleenkin nauraa?
Minkäs ikänen muute oot?
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:38"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:29"]Itsehän olin prinsessa Diana, ja minulla on selkeät todisteetkin: pelkään autoja, tunnen vetoa punatukkaisiin ratsastuksenopettajiin ja tykkään pilkullisista mekoista. Olen ajatellut joskus soittaa Harrylle ja kertoa kuka hänen biologinen isänsä on.
[/quote]
Luuletko olevas hauskaki?
[/quote]
No ilmeisesti luulee. Mielestäni ketjun tarkoitus ei ollut tulla tänne lyttäämään muiden kertomuksia ja pilailemaan.
[/quote]
Eipä tainnut tosiaan olla ei, mutta kaippa sit näille vajukeille, jotka pelkää autoista lähtien kaikkea mahollista, tämän ketjun idea oli tulla jakelee "kokemuksiaan" fobioistaan ja kuvitella kuuluvansa joukkoon. Harmi, että aidosti mielenkiintoinen ketju mentii pilaamaan täysin näiden mt-potilaiden toimesta. Säälittävää toimintaa "aikuisilta" ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:39"]
Huh huh noo ei se mitään, vaikka täällää riidellaan ja väitellään niin kovasti lukijan määrä kertoo jo sinänsä aihen olevan ajankohtainen. Joskus ihmisten on vaikea myöntää olevansa väärässä. Koska ihmiset jotka eivät jostain syystä muistavat menneilta ajalta mitään niin eivät uskaltaa myöntä itseään osana SUURTA UNIVERSUMIA jossa ei oo loppua eikä alkua vaan fyysinen olemus on kaikkialla joka vain vaihta muotoja mutta sisältö jää. Oman kokemuksensa vailla riidella jostain aihesta ja väittää olevansa oikeassa on mahdottomuuden huippuu. Sama asia kun vadelmaleivoksen syönnen yrittää vakuutta "Voi kuinka hyvä se oli ja herkullinen ja terveellinen kun marjoja oli niin paljon ja täysvehnäjauhoa käytettiin ",kun toinen ihminen jos ei oo koskaan nähnyt kyseistä leivosta eikä muuta ei uskoo sen olevan totta ja syyttää kaveria että hän on patolooginen valehtelja. Kapernik joudui roviolle kun väittii MAAPALLON OLEVAN PYÖREÄ. Ennen katoolinen kirkkokunta estänyt totuuden paljastuvan. Onko maapallo littea vai pyöreä??? Ennen sen takia ihmisia poltettiin. Minulla on kokemuksia jälleensyntymisesta-ihan omia,voin kertoa. Enkä pelkä mennä vaikka roviolle sen takia,koska totuuden puolesta tai totuudesta ei saa tinkia-sen mitä on itse kokenut niin ei sen kuka voi ottaa minulta pois :))). Se on osaa minua ja minun historia ja oma elämä :)))
[/quote]
Ohis:
Kuka ihme on Kapernik?
Epäilen, että tarkoitit Kopernikusta, joka keksi maapallon kiertävän aurinkoa eikä toisinpäin. Hänen oppia kirkko ei alkuun hyväksynyt, mutta ei häntä sen takia poltettu roviolla. Hän eli ihan hyvä pitkän elämän 70-vuotiaaksi. Keskiajalla ei muutenkaan poltettu ketään roviolla, koska olisi uskonut maapallon olevan pyöreä. Silloin jo (itse asiassa jo antiikin aikana) tiedettiin maapallon olevan pyöreä.
Aiheesta lisää: http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/4093/3824
Jospa vihdoin näiden vänkäämisten jälkeen palattaisiin aiheeseen! Kertokaa lisää kokemuksia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koska ei ole mitään edellisiä elämiä. Sinäkin voisit olla rohkaisematta lapsissasi sellaisia harhaista ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kuulla? Kyllä mua ainakin karmisi kuunnella. Meidän nuorin poika on tosi kiinnostunut titanicista, joskus oon aatellu että olikohan hän matkustajana entisessä elämässä.
Ei, ihan terveitä ovat toistaiseksi sillä alueella olleet, luojan kiitos.
Ei tuollaista, mutta 3-vuotias pelkää parvekkeita koska "se minun kissani putosi parvekkeelta ja kuoli". Kerran kun katsottiin uutisia sota-alueelta, nosti katseensa leikeistä ja totesi että tuolla me silloin asuttiin kun menin kouluun. Sanoi että kissa haudattiin aidan viereen, mutta ei muistettu laittaa merkkiä.
Tulipa fb-mokia lukiessa tämä ketju mieleen.
http://www.feissarimokat.com/2014/11/reilukerho-kokoontuu-osa-4/
Kun ne lapsethan ei koskaan keksi juttuja päästään...
Jollain tapaa joo, Norjan suuntaan on puhunut jotain juttuja. Enemmänkin hänellä on selvillä mitä tulee olemaan seuraavassa elämässä.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 17:55"]
Jollain tapaa joo, Norjan suuntaan on puhunut jotain juttuja. Enemmänkin hänellä on selvillä mitä tulee olemaan seuraavassa elämässä.
[/quote]
Teräsmies?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:20"]Vähän ohi aiheen sanon, että jos 3-vuotiasta nimittää ymmärtämättömäksi, menee metsään. Sen ikäisen oppimiskyky ja muisti ovat jotain ihan käsittämätöntä. Kummityttöni (3v) mm. kuuntelee aikuisten puhelinkeskusteluja ja saattaa yhtäkkiä viikon kuluttua kysyä tai kommentoida jotakin keskusteluun liittyvää. Tytön aivot tuntuvat imevän ympäriltään kaiken. Samalla hänen mielikuvituksensa rakentelee vaikka minkälaisia maailmoja. Lapset ovat fiksumpia kuin luulemme, mutta se ei todista vielä sielunvaellusta.
[/quote]
Juuri näin. Meilläkin kolmevuotias muistaa asioita hirmuisen pitkän ajan takaa. Yksi tuttu 3v osaa kaikki automerkit, voi parkkiksen ohi kulkiessaan luetella tuosta vain kaikki autot. Lapsen aivot ovat todella muovautuvaiset ja mielikuvitus ihmeellistä. Samoin lapset nappaavat sanoja aikuisten puheesta, vaikka olisivat toisessa huoneessakin.
[/quote]
Tottahanyt joka perheessä keskustrllaan aina jostain historian tapahtumista, jopa sellaisista joista ei ole muilla tietoa kuin asianosaisilla. Tottakai!