Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi.
[/quote]
Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy.
"Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen.
"Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan.
"Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi."
Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:42"]Itse oon ihan päiväkodista asti osannut ja muistanut englanninkielisiä sanoja, vanhempani ja sisarukseni eivät osaa englantia juuri yhtään, enkä sitä koskaan missään kuullut, vanhempani säikähtivät joka kerta kun sanoin jotain englanniksi ja odotin vain että he vastaavat, en itse tiedostanut että puhun nyt ihan eriä kieltä, näin aikuisena ajattelen suurimman osan ajasta englanniksi, Se vain tulee itsestään. Joskus saatan puhua miehelle englantia ennenkuin tajuan että hetkinen nyt on väärä kieli käytössä, eikä koskaan oo tarvinu lukea englannin kokeisiin tms, Se vaan tulee niin luonnostaan että välillä ihan ihmetyttää... Tottakai jotku osaa jotain asioita helpommin ja paremmin kuin muut, mutta silti vähän mietityttää mistä tämä kaikki johtuu. Oon pienestä lapsesta asti halunnut asua new yorkissa, Yks päivä olin vain sanonut äidille: koska me lähdetään kotiin, haluan kotiin! Äiti sanoi että mehän ollaan kotona, olin vain jankannut että haluan kotiin, sinne missä on paljon valoja ja isoja taloja. Myöhemmin olin telkkaria katsellessa huutanut äidille, että "äiti tuolla on koti!" ja ohjelma oli jokin sarja joka kuvattiin new Yorkissa.... Vieläkin koko ajan hirveä kaipuu kyseiseen kaupunkiin vaikken sielä koskaan ole käynyt, tuntuu vain jotenkin kodilta...
[/quote]
Lähes joskus ihan mielenkiinnosta käymään New Yorkissa ja katso tuleeko paikan päällä fiilis "Tää on mun kotini." :)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi.
[/quote]
Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy.
"Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen.
"Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan.
"Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi."
Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja.
[/quote]
Ja edelleen nätisti jätät vastaamatta kysymyksiin.
Tää keskustelu todellakin oli tässä.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi.
[/quote]
Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy.
"Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen.
"Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan.
"Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi."
Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja.
[/quote]
Ja lisäyksenä; vanhemmat ovat saattaneet katsella jossain vaiheessa jotain maailmansodasta kertovaa dokumenttia ja lentokoneista kiinnostunut lapsi on saattanut kuulla sieltä lentokonemallin, joka on jäänyt mieleen. Tuon ikäisenä lapset imevät ympäriltään uusia sanoja todella vauhdikkaasti ja siksi onkin hyvinkin mahdollinen selitys, että koneen malli on kuultu jostakin.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:50"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi.
[/quote]
Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy.
"Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen.
"Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan.
"Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi."
Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja.
[/quote]
Ja lisäyksenä; vanhemmat ovat saattaneet katsella jossain vaiheessa jotain maailmansodasta kertovaa dokumenttia ja lentokoneista kiinnostunut lapsi on saattanut kuulla sieltä lentokonemallin, joka on jäänyt mieleen. Tuon ikäisenä lapset imevät ympäriltään uusia sanoja todella vauhdikkaasti ja siksi onkin hyvinkin mahdollinen selitys, että koneen malli on kuultu jostakin.
[/quote]
Saattanut, no nii! Nythän sä et enää usko itekää tarinoihis! :D
Kovin koitat järjellä selitellä vaikka ohilaakeja satelee tuon tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua surettaa miten aikuisena ihmiset sulkevat mielensä lapsuuden avoimuudelta. Skeptisyys ja pelko että on olemassa jotain suurempaa mitä ei voi hallita, valtaa mielen. On pakko yrittää lyödä kumoon niitä, jotka eivät pelkää.
Yrittäessä selittää paranormaaleja kokemuksia tai outoja sattumuksia, tulee poikkeuksetta
leimatuksi hulluksi. Entä jos hän vain tietää jotain, mitä sulkeutuneen ihmismielen on mahdotonta käsittää?
Jos joku olisi sanonut 1900l alussa että maailma on ihan erilaisen 100v päästä langattomine vehkeineen, harva olisi uskonut. Ja onhan näitä; Kopernikusta ei uskottu, Newtoniakin taidettiin pitää hulluna. Aleksis Kiven kirjaa pidettiin idiotismina, kunnes siitä tuli klassikko.
Ihmiset ovat huonoja ottamaan uutta asiaa vastaan. Vaikka jollakulla olisi tietoa ja ymmärrystä, hän harvoin tulee positiivisesti kuulluksi.
Näin hieman ohi menevänä.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi. [/quote] Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy. "Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen. "Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan. "Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi." Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja. [/quote] Ja edelleen nätisti jätät vastaamatta kysymyksiin. Tää keskustelu todellakin oli tässä.
[/quote]
Vastasin kyllä kysymyksiisi. Ne eivät vain vastanneet sitä, mitä toivoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:56"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi. [/quote] Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy. "Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen. "Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan. "Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi." Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja. [/quote] Ja edelleen nätisti jätät vastaamatta kysymyksiin. Tää keskustelu todellakin oli tässä.
[/quote]
Vastasin kyllä kysymyksiisi. Ne eivät vain vastanneet sitä, mitä toivoit.
[/quote]
Et vastannut, mutta kuvittele mitä haluat.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:50"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi. [/quote] Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy. "Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen. "Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan. "Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi." Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja. [/quote] Ja lisäyksenä; vanhemmat ovat saattaneet katsella jossain vaiheessa jotain maailmansodasta kertovaa dokumenttia ja lentokoneista kiinnostunut lapsi on saattanut kuulla sieltä lentokonemallin, joka on jäänyt mieleen. Tuon ikäisenä lapset imevät ympäriltään uusia sanoja todella vauhdikkaasti ja siksi onkin hyvinkin mahdollinen selitys, että koneen malli on kuultu jostakin. [/quote] Saattanut, no nii! Nythän sä et enää usko itekää tarinoihis! :D Kovin koitat järjellä selitellä vaikka ohilaakeja satelee tuon tuosta.
[/quote]
Muotoa "saattanut" käytetään, koska en ole ollut paikalla, mutta todennäköisyydet puhuvat paljon asian puolesta. Kolmevuotiaan aivot ovat erittäin vastaanottavaisia oman äidinkielensä sanoille, ja sanoja napataan alitajuisesti joka puolelta. Aikuisen aivot eivät enää ole yhtä vastaanottavaisia, joten jossakin dokkarissakin esitetty lentokonemalli ei välttämättä jää mieleen, etenkin jos touhuaa jotain muuta dokkarin pyöriessä taustalla. Lapselle tämä taas jää herkemmin mieleen, vaikka touhuaisi samaan aikaan omia leikkejään.
On hyvin huolestuttavaa, että ihmiset uskovat todistamattomiin tarinoihin noin tiukasti, että esitetyt faktatkin viitataan kintaalla. Jos tutustuisit lasten kehitystä koskevaan psykologiaan, huomaisit hyvin nopeasti näiden "yliluonnollisten" tapausten olevan hyvin normaalia lasten kehitystä.
Mitenkä muuten selitätte itsellenne lasten mielikuvitusystävät? Tulipa näin mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:56"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:50"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi. [/quote] Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy. "Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen. "Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan. "Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi." Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja. [/quote] Ja edelleen nätisti jätät vastaamatta kysymyksiin. Tää keskustelu todellakin oli tässä. [/quote] Vastasin kyllä kysymyksiisi. Ne eivät vain vastanneet sitä, mitä toivoit. [/quote] Et vastannut, mutta kuvittele mitä haluat.
[/quote]
Osoitatko ystävällisesti vielä kohdat, joihin en sinun mielestäsi vastannut. Avaan mielelläni näitä vastauksia lisää.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:20"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:01"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:18"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:11"]Katsokaa epäilijät näitä dokumentteja aiheesta. Youtubesta löytyy mm. Slotlantilainen pikkupoika joka kertoo entisestä elämästään. Yksi tarina oli juurikin tuolla aikaisemmassa sivussa kerrottu lentäjä-tapaus. Toisessa jutussa poika kertoi vaikka ja mitä ykistyiskohtia entisestä elämästään ihan nimineen kaikkineen. Poika ahdistui silminnähden aivan mielettömästi ahtaista paikoista, jos siis joku tukki hänet vaikka itsensä ja seinän väliin. No, tutkimuksessa kävi ilmu, että kaikki mitä hän kertoi piti paikkansa ja hän oli kuollut traktorin ja ladonseinän väliin puristuen..
[/quote]
Kun millään ei kerta kaikkiaan voi todistaa, että joku pikkupoika olisi sama henkilö, joka on joskus kuollut tietyllä tavalla. Ei, vaikka lapsella olisi miten hyvä mielikuvitus.
Minuakin ahdistaa suunnattomasti, jos minua pidetään päästä kiinni. Johtuu ilmeisesti siitä, että keskosena minulle laitettiin väkisin nenämahaletkua yms, pitäen juuri väkisin kiinni ja keho muistaa sen. Ei johdu siitä, että olisin edellisessä elämässäni kuollut niin, että pääni on ollut puristuksissa :D
[/quote]
No tutkia voi nimenomaan niin, että otetaan ylös tietoja mitä lapsi kertoo. Niitä yhdistelllään kertoman mukaan tietokantaan ja katsotaan pitäcätkö paikkansa. Muistaakseni tässä ohjelmassa lopuksi lapselle näytettiin valokuvia ja näytti itsensä ja perheensäkin siitä, nimineen!
[/quote]
Tottakai lapsen kertomia asioita löytyy menneisyydestä, kun etsii. Lapsi voi puhua lentäjistä, purjehtijoista, jostakin maasta jne. Tottakai tällaisia ihmisiä ja paikkoja on ollut. Ei se todista mitenkään sitä, että edellinen elämä olisi tosiasia.
[/quote]
Ai okei, eli kun lapsikertoo olleensa mexicolainen juan joka asui siellä ja siinä talossanäiden ja näiden ihmisten kanssa,kuolleensa näin ja näin ja tunnistaa ihmiset valokuvista, tämä on vain mielikuvitusta?
[/quote]
Juan on varmasti yleinen nimi Meksikossa. Todennäköisesti lapsi kertoo esim punaisesta talosta, jonka jälkeen aikuinen alkaa etsiä kuvia punaisesta talosta. Tottakai sellaisia löytyy ja lapsi voi sitten näin "tunnistaa" talon kuvista. Jne. Eli lapsi kertoo ensin jotakin, jota Tottakai on ollut olemassa. Sen jälkeen aikuinen sitten etsii tarinaan sopivat todisteet.
Jos oma lapseni kertoisi, että on ollut mies nimeltä Aslak ja asunut Lapissa tietynnäköisessä talossa, niin tottakai historiasta löytyisi tuonniminen mies. Se on sitten ihan eri asia, kertooko se edellisistä elämistä vai ei. Miten tätä on niin vaikea ymmärtää...?
[/quote]
On pikkasen eri asia kertoa jostakin ounaisesta talosta ja mustasta koirasta ja milla-siskosta, kuin valokuvista kertoa ihmisten nimiä ja mitä he tekivät työksensä (lentäjäpoika) kertoa toisen maan kodusta ja perheestä. Tämä lentäjäpoika tapasi tämän lentäjän siskon? Ja sisko sanoi asioiden pitävän paikkansa. Miten ihmeessä mielikuvitus tai vanhempien hullu uskominen lapsen puheisiin voi saada muka sellaiset käänteet, että se kertoo yhden ihmisen koko elämäntarinan? Ei jumalauta 3-vuotias lapsi voi keksiä lentokoneen numeroita tai kertoa tarkalleen kuolintapaansa tai tunnistaa hävittäjälentäjoen nimiä jotka ovat eläkkeellä! Tai jos voi, niin on sun nicopetterillä kyllä saatananmoinen mielikuvitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohi aiheen sanon, että jos 3-vuotiasta nimittää ymmärtämättömäksi, menee metsään. Sen ikäisen oppimiskyky ja muisti ovat jotain ihan käsittämätöntä. Kummityttöni (3v) mm. kuuntelee aikuisten puhelinkeskusteluja ja saattaa yhtäkkiä viikon kuluttua kysyä tai kommentoida jotakin keskusteluun liittyvää. Tytön aivot tuntuvat imevän ympäriltään kaiken. Samalla hänen mielikuvituksensa rakentelee vaikka minkälaisia maailmoja. Lapset ovat fiksumpia kuin luulemme, mutta se ei todista vielä sielunvaellusta.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:20"]
Vähän ohi aiheen sanon, että jos 3-vuotiasta nimittää ymmärtämättömäksi, menee metsään. Sen ikäisen oppimiskyky ja muisti ovat jotain ihan käsittämätöntä. Kummityttöni (3v) mm. kuuntelee aikuisten puhelinkeskusteluja ja saattaa yhtäkkiä viikon kuluttua kysyä tai kommentoida jotakin keskusteluun liittyvää. Tytön aivot tuntuvat imevän ympäriltään kaiken. Samalla hänen mielikuvituksensa rakentelee vaikka minkälaisia maailmoja. Lapset ovat fiksumpia kuin luulemme, mutta se ei todista vielä sielunvaellusta.
[/quote]
Nimenomaan, sitä olen tässä keskustelussa itsekin kertonut.
Kolmevuotiaalla aivot ovat todella vastaanottavaiset, koska tietoa on omaksuttava kovalla vauhdilla. Kielellinen vastaanottavuus on todella ilmiömäistä, sanoja napataan alitajuisesti kaikkialta ja näinhän sen pitää mennäkin, jotta oppii oman äidinkielensä ja pystyäkseen kommunikoimaan.
Eli kyllä; todennäköisesti tuossa lentäjätapauksessakin lapsi on kuullut nämä asiat jostakin ja lähtenyt sitten luomaan tarinaa. Huomatessaan aikuisten kiinnostuvan tästä, on jatkanut tarinaa ja tuonut siihen lisää erilaisia mausteita.
On hyvä tukea lapsen narratiivisia taitoja, koska lapsi tarvitsee mielikuvitusta. Mutta se tukeminen on tehtävä terveissä puitteissa, eikä alkaa rakentelemaan maailmoja sielunvaelluksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:20"]
Vähän ohi aiheen sanon, että jos 3-vuotiasta nimittää ymmärtämättömäksi, menee metsään. Sen ikäisen oppimiskyky ja muisti ovat jotain ihan käsittämätöntä. Kummityttöni (3v) mm. kuuntelee aikuisten puhelinkeskusteluja ja saattaa yhtäkkiä viikon kuluttua kysyä tai kommentoida jotakin keskusteluun liittyvää. Tytön aivot tuntuvat imevän ympäriltään kaiken. Samalla hänen mielikuvituksensa rakentelee vaikka minkälaisia maailmoja. Lapset ovat fiksumpia kuin luulemme, mutta se ei todista vielä sielunvaellusta.
[/quote]
Nimenomaan, sitä olen tässä keskustelussa itsekin kertonut.
Kolmevuotiaalla aivot ovat todella vastaanottavaiset, koska tietoa on omaksuttava kovalla vauhdilla. Kielellinen vastaanottavuus on todella ilmiömäistä, sanoja napataan alitajuisesti kaikkialta ja näinhän sen pitää mennäkin, jotta oppii oman äidinkielensä ja pystyäkseen kommunikoimaan.
Eli kyllä; todennäköisesti tuossa lentäjätapauksessakin lapsi on kuullut nämä asiat jostakin ja lähtenyt sitten luomaan tarinaa. Huomatessaan aikuisten kiinnostuvan tästä, on jatkanut tarinaa ja tuonut siihen lisää erilaisia mausteita.
On hyvä tukea lapsen narratiivisia taitoja, koska lapsi tarvitsee mielikuvitusta. Mutta se tukeminen on tehtävä terveissä puitteissa, eikä alkaa rakentelemaan maailmoja sielunvaelluksesta.
[/quote]
Luitko tai katsoitko dokumentin tästä lentäjäpojasta? Hänhän oli alkanut puhua lentokoneista ensimmäisten sanojensa joukossa? En kyseenalaista lapsen oppimiskykyä ja mielikuvutusta, mutta mahdollisuus näin älyttömän tarkkaan ja ykistyiskohtaiseen kertomukseen, jotka ovat vielä paikkansapitäviä nimineen jne, on 1:100000000000000 suurinpiirtein!
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:20"]Vähän ohi aiheen sanon, että jos 3-vuotiasta nimittää ymmärtämättömäksi, menee metsään. Sen ikäisen oppimiskyky ja muisti ovat jotain ihan käsittämätöntä. Kummityttöni (3v) mm. kuuntelee aikuisten puhelinkeskusteluja ja saattaa yhtäkkiä viikon kuluttua kysyä tai kommentoida jotakin keskusteluun liittyvää. Tytön aivot tuntuvat imevän ympäriltään kaiken. Samalla hänen mielikuvituksensa rakentelee vaikka minkälaisia maailmoja. Lapset ovat fiksumpia kuin luulemme, mutta se ei todista vielä sielunvaellusta.
[/quote]
Juuri näin. Meilläkin kolmevuotias muistaa asioita hirmuisen pitkän ajan takaa. Yksi tuttu 3v osaa kaikki automerkit, voi parkkiksen ohi kulkiessaan luetella tuosta vain kaikki autot. Lapsen aivot ovat todella muovautuvaiset ja mielikuvitus ihmeellistä. Samoin lapset nappaavat sanoja aikuisten puheesta, vaikka olisivat toisessa huoneessakin.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:50"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi. [/quote] Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy. "Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen. "Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan. "Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi." Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja. [/quote] Ja lisäyksenä; vanhemmat ovat saattaneet katsella jossain vaiheessa jotain maailmansodasta kertovaa dokumenttia ja lentokoneista kiinnostunut lapsi on saattanut kuulla sieltä lentokonemallin, joka on jäänyt mieleen. Tuon ikäisenä lapset imevät ympäriltään uusia sanoja todella vauhdikkaasti ja siksi onkin hyvinkin mahdollinen selitys, että koneen malli on kuultu jostakin. [/quote] Saattanut, no nii! Nythän sä et enää usko itekää tarinoihis! :D Kovin koitat järjellä selitellä vaikka ohilaakeja satelee tuon tuosta.
[/quote]
Muotoa "saattanut" käytetään, koska en ole ollut paikalla, mutta todennäköisyydet puhuvat paljon asian puolesta. Kolmevuotiaan aivot ovat erittäin vastaanottavaisia oman äidinkielensä sanoille, ja sanoja napataan alitajuisesti joka puolelta. Aikuisen aivot eivät enää ole yhtä vastaanottavaisia, joten jossakin dokkarissakin esitetty lentokonemalli ei välttämättä jää mieleen, etenkin jos touhuaa jotain muuta dokkarin pyöriessä taustalla. Lapselle tämä taas jää herkemmin mieleen, vaikka touhuaisi samaan aikaan omia leikkejään.
On hyvin huolestuttavaa, että ihmiset uskovat todistamattomiin tarinoihin noin tiukasti, että esitetyt faktatkin viitataan kintaalla. Jos tutustuisit lasten kehitystä koskevaan psykologiaan, huomaisit hyvin nopeasti näiden "yliluonnollisten" tapausten olevan hyvin normaalia lasten kehitystä.
Mitenkä muuten selitätte itsellenne lasten mielikuvitusystävät? Tulipa näin mieleen.
[/quote]
Saattaa ehkä mahdollisesti ollakin, että olet oikeassa, mutta aaattaa olla olemassa myös mahdollisuus ettet välttämättä olekaan oikeassa.
Nii, saattaahan olla myös mahdollista, että elämämme täälöä on vain unta ja oikeasti olemme avaruusolioita jotka asuu jossain planeetalla X ja nukumme vain.
Tai saattaahan tuossa toki olla mahollisesti myös niinkin, ettei se olekaan välttämättä totta.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:39"]
Omia lapsia ei vielä ole, mutta hoidan tosi paljon naapurin lapsia. Heillä poika 4-v. Hiukka ennen pojan 3-v syntymäpäivää hän alkoi puhua edellisestä elämästä. Ekan kerran ku kuulin pojan mainitsevan tästä "menneisyydestään", niin säikähin toden teolla. Hän nimittäin kertoi että joskus hänellä oli koira, rodultaan bulldog ja nimeltään Zero. Poika kertoi kuinka lenkitti koiraansa pihassa, jossa oli uima-allas ja lasten liukumäki. Myöhemmin tarinoita tuli lisää, ja vanhemmat sano mulle että ei tartte säikkyä pojan puheita. Joku voisi pitää näitä puheita mielikuvituksen tuotteena, mutta poika on kertonut ja kuvaillut paljon sellaisia asioita ja paikkoja, joista kukaan ei ole hänelle aiemmin maininnutkaan. Eli uskon, että ovat oikeasti syntyneet uudelleen. :)
[/quote]
Lapsella on mielikuvitus. Useilla hyvin vilkas sellainen. Hassua, että aikuinen ottaa kaikki lapsen keksimän diipadaapan tosissaan ja antaa sille mystisiä merkityksiä. Mielikuvituskaveritkin on varmaan suojelusenkeleitä. Ja unikavereissa asuu joku vanha sielu. Ei lapsen kehityksen kannalta kovin tervettä, että aikuinen pitää lapsen tarinointia tositarinoina.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:29"]joo mun lapsi oli adof Hitler.
[/quote]
kato perkele mun lapsi oli edellisessä elämässä josif Stalin. missä asut? viedää taistelu Stalingradista loppuun nykyisessä elämässä
Itse oon ihan päiväkodista asti osannut ja muistanut englanninkielisiä sanoja, vanhempani ja sisarukseni eivät osaa englantia juuri yhtään, enkä sitä koskaan missään kuullut, vanhempani säikähtivät joka kerta kun sanoin jotain englanniksi ja odotin vain että he vastaavat, en itse tiedostanut että puhun nyt ihan eriä kieltä, näin aikuisena ajattelen suurimman osan ajasta englanniksi, Se vain tulee itsestään. Joskus saatan puhua miehelle englantia ennenkuin tajuan että hetkinen nyt on väärä kieli käytössä, eikä koskaan oo tarvinu lukea englannin kokeisiin tms, Se vaan tulee niin luonnostaan että välillä ihan ihmetyttää... Tottakai jotku osaa jotain asioita helpommin ja paremmin kuin muut, mutta silti vähän mietityttää mistä tämä kaikki johtuu. Oon pienestä lapsesta asti halunnut asua new yorkissa, Yks päivä olin vain sanonut äidille: koska me lähdetään kotiin, haluan kotiin! Äiti sanoi että mehän ollaan kotona, olin vain jankannut että haluan kotiin, sinne missä on paljon valoja ja isoja taloja. Myöhemmin olin telkkaria katsellessa huutanut äidille, että "äiti tuolla on koti!" ja ohjelma oli jokin sarja joka kuvattiin new Yorkissa.... Vieläkin koko ajan hirveä kaipuu kyseiseen kaupunkiin vaikken sielä koskaan ole käynyt, tuntuu vain jotenkin kodilta...