Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
Miten maailman väkiluvun räjähdysmäinen kasvu selittyy jos uskoo jälleensyntymiseen? Eihän ne luvut täsmää. Vai tuleeko sieluja koko ajan lisää ja osalla ihmisistä on käyttöjärjestelmä ihan uusinta uutta ja osa saa tulla toimeen 1600-luvun antimilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko vähän tyhmiä kun käskette menemään lääkäriin jos jollain on yliluonnollisia kykyjä? Lääkäri ottaa rahaa. Menkää Skepksiksen konttorille niin SAATTE rahaa!
Itselläni ei ole sen ihmeellisempiä kokemuksia, mutta vanhempani ovat kertoneet minun pienenä pelkääväni palovaroitinta. Aina kun aletaan puhumaan tulipaloista yms. tulee olo että olisin kokenut tulipalon, vaikka todellisuudessa en ole.
Se ei ole höpöä. Noo olen itse venäläinen ja olen asunut Suomessa melko kauan,mutta olen lapsena ollut tosi kiinnostunut juuri just Suomesta,luin Kalevalakiin monta kerta ja pidin sen kirjan aina sänkyni vieressä..siis venäjänkielinen Kalevalan,minun vanhemmat oliva ihmeissään että miten pieni lapsi voi olla niin umpirakastunut naapurinmaa jossa e eds koskaan käynyt??? Noo menii muutama vuotta,löysin miehen ja hän sattumalta oli suomalainen,menin naimisiin ja muutin tänne.Muistan ekatunne rajanylitettynä että minä pääsin kotiin,tunne oli sellainen tosi vahva;OLEN KOTONA.
Muutaman vuoden kuluttua tämä tunne muuttui riesaksi koska melko vaikean rasismin takia en enää halunnut kuulua tänne,mutta vahvatunneside tähään maahaan on jäänyt ja aina vain löytänyt jotain ihanaa Suomessa-mulla on hyviä ystäviä eikä meidän suhde kärsinyt edes tämän Ukrainan kriisin myötä!!! Vaikka olen venäläinen joka rakastaa entinen kotimaani joka tippa myöten olen venäläinen.
Sitten ystäväni neuvoi minua mennä regressioterapiaan,se on tapaa jollan avulla palataan entisia elämiä. Ja nyt se selvisikiin että olen asunut Suomessa 1830 sunnilleen,minulla oli isä-ruotsinkielinen,äitiä ei ollut,isä oli opettaja ja meillä oli ihan mukava elämä. Sitten olin kesällä maalla ja koska rakastin ratsastusta niin isä hommaisi minulle hepan. Heppa oli ruskea ja rakastin siitä valtavasti, ja vielä talon vieressä kasvoi sireenia-valkoisia ja liilan värisiä ne kukkii kevällä ja tuoksui niin hurmaavan ihanasti-siinä elämässä olin rakastettu lapsi ja vaikka me ei oltu rikkaita niin silti olin tavattoman onnellinen.
Muistan tai sain nähdä terapiassa kuolemani. Toin hevosen ratsastamisen jälkeen talliin ja rupesin harjaa ja juottaa ja kun pyörin se ympärille niin pihasta kuului joku kova ääni ja mun heppa pillastui ja potkii mua mahaan kova takajalkaan.. sen jälkeen en enää muistanut mitään mutta sitten muistan että katson itseään YLHÄLTÄ KATOLTA ...heppa syylisenä seisoi vieressa ja ravisti hännänsä...mustan etten olisi halunnut lähteä...elämäni ihan vain loppui-yks kaks.
Ennen tätä kaikkia minulla oli ristiriitainen tunne hevosiin-palava rakkaus ja hirvittävä pelko. Nyt sitten kun asiat selvisi elämä helpottui,havisi taivaan tuulen hevospelko mutta rakastan niita ja KUNNIOITAN :))).
TIEDÄN ETTÄ ENTISI ELÄMIÄ ON, meidän pitää kunnella itseämme paremmiin. Kaikki tuoksut ja tuntemukset sitten pelot saavat auttaa meitä ymmärtämään kuka olemme mistä tulimme ja minne menossa :) EI TOTUUTTAA TARVII PELÄTÄ...SE PITÄÄ YMMÄRTÄÄ :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:40"]Jos sielunvaellus pitäisi paikkansa, missä nämä sielut olivat ennen ihmiskunnan syntyä? Tai ennen kuin elämää oli missään maailmankaikkeudessa? Kuka tai mikä luo nämä sielut?
[/quote]
Elämä on aina ollut siis aina
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:52"]
Koska ihminen elää vain yhden kerran niin... päättelepä ihan itse.
Jos lapsella on vilkas mielikuvitus niin se on aivan eri asia.
[/quote]
Kuinka sinä voit olla asiasta 100 % varma, kun maailman tiedemiehetkään eivät ole pystyneet asiaa todistamaan suuntaan tai toiseen? Todista väitteesi, on vain yksi elämä? Se, että sinä väität niin ei tee asiasta faktaa.
Maailmassa on monta ihmeellistä ja kummallista asiaa, ja vaikka sinä et niistä tiedäkään, se ei tee näistä asioista vähemmän tosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut mitään vastaavaa eikä kolme lastanikaan ole puhunut mitään edellisestä elämästä. Haluaisin kyllä uskoa siihen. Miksi ei?
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 12:16"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:52"]
Koska ihminen elää vain yhden kerran niin... päättelepä ihan itse.
Jos lapsella on vilkas mielikuvitus niin se on aivan eri asia.
[/quote]
Kuinka sinä voit olla asiasta 100 % varma, kun maailman tiedemiehetkään eivät ole pystyneet asiaa todistamaan suuntaan tai toiseen? Todista väitteesi, on vain yksi elämä? Se, että sinä väität niin ei tee asiasta faktaa.
Maailmassa on monta ihmeellistä ja kummallista asiaa, ja vaikka sinä et niistä tiedäkään, se ei tee näistä asioista vähemmän tosia.
[/quote]
Samaa mieltä. Faktoja kehiin ja keskusteluihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmat poikani puhuivat pienenä "vauvojen maasta" jossa ollaan ennenkuin synnytään tänne maailmaan. Olivat silloin 3-4vuotiaita. Nyt 12v poika alkoi n. 3-4v sitten puhumaan että on asunut Islannissa ja ollut pieni tyttö ja kuollut lapsena. Nyt just muutama päivä sitten korjasi että tarkoitti siis Irlantia " siis se missä on niitä tonttuja ja semmosia". Poika kertoi että hänellä oli hevonen joka oli tosi söpö ja muitakin eläimiä, asuivat maatilalla. Silloin ei ollut sähköjä eikä autoja vaan kuljettiin hevoskärryillä. Hänellä oli punertavan ruskeat pitkät hiukset ja hänen nimensä alkoi E:llä.
Poika on ihan tavallinen normaali poika, kiinnostunut tietokonepeleistä, parkourista, airsoftista ym, ei mistään yliluonnollisista asioista lainkaan. Poika ei edes itse ollut mitenkään kummissaan vaan puhui näistä muistoista ihan luonnollisina, sanoi että muistaa vaan nämä asiat ihan kuin tässäkin elämässä tapahtuneet.
Edellisessä elämässään tapaturmaisesti kuolleilla löytyy usein seuraavassa elämässä syntymämerkki joka viittaa vammaan johon muistaa kuolleensa. Onko teidän lapsilla tällaisia?
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:57"]
Oletteko vähän tyhmiä kun käskette menemään lääkäriin jos jollain on yliluonnollisia kykyjä? Lääkäri ottaa rahaa. Menkää Skepksiksen konttorille niin SAATTE rahaa!
[/quote]
Idiootti. Vaikka itsellä olisi kokemusta/lapsella tietoa entisestä elämästä, niin tavallisella ihmisellä ei ole kuin erittäin harvoissa tapauksissa mahdollisuuksia saada asialle todisteita niin riittävällä tasolla mitä Skepsis vaatii. Vai oletko itse niin velho, että osaisi hakea kuolleen henkilön tiedot eri maasta parin mielikuvan avulla? Bravo, jos osaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:50"]
Mielenkiintoisia tarinoita! Uskon kyllä itse näihin kertomuksiin edellisistä elämistä. Minä olen lapsesta asti ollut kiinnostunut Australiasta. Minulla oli kirjekaverikin sieltä. Vuonna 89 tapasin aussi vaihto-oppilaan, jonka kanssa tunsin yhteenkuuluvuutta. Hän kertoi olevansa syntynyt samana päivänä kuin minä, kolme vuotta vaan myöhemmin. Uskon, että tällä meidän kohtaamisellamme oli jokin tarkoitus.
Kävin joskus 10v sitten meediolla, joka kertoi minun olleen entisessä elämässä australialainen alkuasukaspoika...:) Uskon, että tämä selittää kiinnostukseni Australiaa kohtaan.
[/quote]
Noh, tämä meediohan todennäköisesti onnistui sinun huomaamattasi kalastamaan sinulta tietoa tästä Australiafanaattisuudesta/sinulla oli päälläsi jotain, joka viittasi tähän.
Meediot ja ennustajat ovat psykologisesti hyvin taitavia ja sillä he rahastavatkin. He kysyvät oikeat kysymykset ja johdattelevat niin taitavasti, että kertoilet itse asioitasi ja nämä sitten vain toistavat kertomustasi sinun hämmästellessä, että miten tuo tuon tiesi.
Joskus voisin itse mennä meediolle, mutta vain niin etten sano sanaakaan. Veikkanpa, että voisi mennä meediolla sormi suuhun.
[/quote]
No, minähän en kertonut hänelle mitään koko Aussi-asiasta. Hän puhui koko ajan itse, eikä kysellyt mitään. Tekstiä vaan tuli. En ymmärtänyt hänen tästä entiset elämät -puheestaan yhtään mitään silloin ja päätin, etten mene ikinä enää hänelle uudelleen, koska höpötti tuollaisia.
[/quote]
Usko pois; jokin sinussa kertoi hänelle aussi-innostuksesta ja kokeillessan kepillä jäätä näki pienistä reaktioistasi, että nyt vedellään oikeista naruista.
Kuten sanottu, meediot ovat psykologisesti hyvin taitavia ja omaavat hyvän intuitiot. Sääli, että käyttävät sen tuollaiseen rahastukseen, kuin että hyödyntäisivät taitojaan psykologiaa vaativissa ammattiauttajan työssä.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"]
Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan?
[/quote]
Nimenomaan.
JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurinosa tämän keskustelun jutuistahan on puppua. Mutta te skeptikot ihan todella on sellaisia tapauksia olemassa, joissa mahdollisuutta sielunvaelluksesta on oikeastaan mahdotonta kumota. On mahdotonta selittää, miten lapsi osasi kertoa mitä kertoi.
Tietenkään kaikkeen ei kannata uskoa, mitä lapsi kertoo. Mielestäni on hyvä pysyä linjalla jolla vain kuutelee ja eikä varsinaisesti kommentoi lapsen juttuihin sen kummemmin. Itsekseen lapsen tietämättä voi sitten ottaa selvää jutuista, jos siltä tuntuu. Siinä vaiheessa kun alkaa tuntua tosiaan mahdottomalta, että lapsi voisi kertoa jotakin sellaista kuin kertoo, voi alkaa mielestäni epäilemään sielunvaellusta. En nyt kommentoi ketjun muiden kirjoittamia juttuja tarkemmin, mutta tosiaan noissa dokumenteissa ja kirjoissa on tapauksia, jotka tuntuu mahdottomalta ilman jonkun näköistä sielunvaellusta. Toki näihinkin olen vähän skeptinen, koska dokumentit ja kirjat on kirjoitettu aina jonkun näkökulmasta ja ne ovat puolueellisia. Monet jutut voi olla liioiteltuja, tai kokonaan keksittyjä.
Miksi uskon siis, että nämä voi olla mahdollisia? Koska lähipiirissäni tälläinen mielestäni mahdollinen tapahtui niin, etten osaa sitä muulla selittää. Aiemmin kirjoitinkin jo asiasta ja ymmärrän, ettei monet sitä usko kun nimiä en enää muista.
Jokatapauksessa ystäväni äiti on ollut tällainen lapsi joka on pienenä kertonut entisestä elämästään. Hänen äitinsä, eli ystäväni mummo kertoi tästä minulle nimineen kaikkineen. Kun tämän mummon lapsi siis oli ollut n. 3 vuotias oli hän alkanut spontaanisti kertomaan siitä kuinka kissoja oli niin paljon, että niitä piti huitoa pois jaloista. Hän kertoi missä oli asunut, mikä nimensä oli ollut ja kuinka hänellä oli pitkä musta tukka. Äitinsä ei ollut kommentoinut tähän juuta eikä jaata, mutta kirjoittanut ylös ja etsinyt myöhemmin asiasta tietoa. Oli selvinnyt, että kyseinen paikka oli olemassa ja sielä tosiaan oli elänyt saman niminen nainen ja kissojakin oli ollut.
Toki minullekkin on voitu vain valehdella, mutta se ei ole heidän tapaistaan. Minä uskon, että se on mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"]
Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan?
[/quote]
Nimenomaan.
JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin.
[/quote]
Miten selität tämän kaiken
http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella?
[/quote]
En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella?
[/quote]
En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä.
[/quote]
Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis.
Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin.
[/quote]
Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan.
Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin.
[/quote]
Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan.
Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua.
[/quote]
Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?
Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä?
On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia.
Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi.
Alue: Aihe vapaa
Koska ihminen elää vain yhden kerran niin... päättelepä ihan itse.
Jos lapsella on vilkas mielikuvitus niin se on aivan eri asia.