Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
Kannattaisi olla kyllä varovainen rohkaisujensa kanssa, mikäli lapsi kertoilee tuollaisia.
Ei nyt tarvitse tyrmätä, mutta ei toistaalta olla ottamassa heti muistiinpanovälineitä esiin ja kirjata hurjan innoissaan kaikkea ylös. Jos nimittäin lapsi nyt keksiikin koko jutun (kuten on hyvin suuri todennäköisyys) hän oppii tästä, että valehtelulla ja juttuja keksimällä saa tehtyä itsestään mielenkiintoisen ja ihmiset kuuntelemaan korva tarkkana. Oiva perusta patologiselle valehtelulle.
Parhainta olisi olla neutraali todeten vain "selvä" ja viemällä keskustelu pois aiheesta (mikä tuon ikäisien kanssa on helppoa, osoitat vaan esim. oravaa tai lintua, niin aihe on jo vaihdettu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:28"]
Höpöhommia, kannattaa ajoissa hakea apua lapsille ja koko perheelle jos tuollaisia juttuja alkavat puhumaan. Jotain on pahasti pielessä jos lapset alkavat tuollaisia puhelemaan, hae ap. apua heti.
[/quote]
Pyh pyh. Näistä on tehty ihan dokumentteja. Jotkut lapset muistaa asioita menneestä elämästään ja osassa tapauksia on pystytty saamaan selville kenen aikaisemmin kuolleen henkilön elämästä on ollut kyse. Ainakin tapaturmainen/yllättävä kuolema on ollut yhdistävä tekijä taustalla.
Sinuna ap etsisin netistä tietoa, lisää samanlaisia tapauksia on olemassa ympäri maailmaa.
[/quote]
Dokumenttia on tehnyt Johan af Grannkin UFO:ista. Ei se ettö jostain on tehty "dokumentti" tarkoita sitä että siinä esitetyt asiat ovat tosia ja todistettuja
Kyllähän oikealla tavalla etsimällä löytää vaikka mitä. Jos lapsi tykkää lentokoneista ja pelkää korkealta putoamista, äiti keksii lapsen olleen lentäjä toisessa maailmansodassa. Etsimällä varmasti löytyy lentäjä, joka on kuollut sodassa - siis ajatella, ihan oikea nimikin! Ja tadaa, äiti saa vahvistusta keksimälleen jutulle.
Mä en ihan oikeasti, vilpittömästi pysty ymmärtämään teitä, vaikka haluaisinkin. Miten te pystytte ottamaan kaiken lapsen puhumisen totena....? Tai miten pystytte esimerkiksi vaari-puheista vetämään sen johtopäätöksen, että lapsi puhuu edellisestä elämästään...? Eikö teillä koskaan tule lapsen juttuja kuunnellessa ensimmäisenä reaktiona mieleen se, että lapsi leikkii ja on innoissaan? Mielikuvitusleikit ovat kuitenkin tärkeä ja oleellinen osa lapsuutta.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:10"]Mä en ihan oikeasti, vilpittömästi pysty ymmärtämään teitä, vaikka haluaisinkin. Miten te pystytte ottamaan kaiken lapsen puhumisen totena....? Tai miten pystytte esimerkiksi vaari-puheista vetämään sen johtopäätöksen, että lapsi puhuu edellisestä elämästään...? Eikö teillä koskaan tule lapsen juttuja kuunnellessa ensimmäisenä reaktiona mieleen se, että lapsi leikkii ja on innoissaan? Mielikuvitusleikit ovat kuitenkin tärkeä ja oleellinen osa lapsuutta.
[/quote]
Siis jos lapsi kertoo teille esimerkiksi "äiti, silloin kun minä kävin uimassa meressä Nikon kanssa..." ja lapsi ei ole koskaan tuntenut ketään Nikoa, niin onko teillä tosiaan ihan vilpittömästi ensimmäinen ja ainoa ajatus se, että nyt lapsi kertoo edellisestä elämästään...? Onko jo teille itsellenne opetettu lapsuudenkodissanne, että kaikki tuollainen kertoo edellisestä elämästä...? Miten suhtaudutte, jos vieras lapsi esimerkiksi leikkipuistossa tulee kertomaan teille, että silloin kun hän oli koira, hän teki sitä ja sitä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:10"]
Mä en ihan oikeasti, vilpittömästi pysty ymmärtämään teitä, vaikka haluaisinkin. Miten te pystytte ottamaan kaiken lapsen puhumisen totena....? Tai miten pystytte esimerkiksi vaari-puheista vetämään sen johtopäätöksen, että lapsi puhuu edellisestä elämästään...? Eikö teillä koskaan tule lapsen juttuja kuunnellessa ensimmäisenä reaktiona mieleen se, että lapsi leikkii ja on innoissaan? Mielikuvitusleikit ovat kuitenkin tärkeä ja oleellinen osa lapsuutta.
[/quote] Olihan tällä osa jutuista selkeästi äidistä lähtöisin, mutta oli myös osa ihan perusteltujakin.
Mulla on ollu lapsesta asti suunnaton mielenkiinto Titanicia kohtaan. Ja olen myös aina pelännyt vettä elementtinä. Vesi on pelottava ja varsinkin avovesistöt saa mut aivan paniikin valtaan. Riittää, että soutuveneellä lähtisin liikkeelle. Paniikki iskee päälle.
Kaverini kanssa olen näistä asioista jutellut monestikin ja olemme yhdessä tulleet tulokseen, että vaikka en muistakaan entisistä elämistäni mitään, niin vesi liittyy tavalla tai toisella niihin. Ehkä olen entinen Titanicin matkustaja joka hukkui laivalla? Ehkä olen hukkunut joskus muulloin. Mulle on tullu muutaman kerran selkeät hukkumisen tuntemukset ihan kotisohvalla. En osaa niitä selittää, mutta todelliset ne tuntemukset oli ja pelottavat.
Ite uskon jälleensyntymiseen vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni kertoili 3-4 vuotiaana juttuja isoveljestään ja heidän leikeistään. (Lapseni on esikoinen ja isoveljellä sellainen nimi jota tuskin tuon ikäisenä on kuullut mistään) Kuvaili bussimatkan veljensä luokse ja veljen kodin. Lisäksi hän tiesi keskimmäistä oottaessani, että sieltä tulee sisko jota hänellä on ollut kova ikävä, koska ovat nähneet viimeksi keijumaassa. Vielä siskon syntymän jälkeen usein kertoi keijumaasta, jossa olivat yhdessä ja kertoi miten molemmat itkivät kun veljen piti tulla tänne ensin ja joutui jättämään siskon sinne. Kertoi muutenkin keijumaasta, miten siellä on kaikki vauvat ja vanhukset. Kun mummo kuoli, poika ikävöi kovasti, mutta lohduttautui aina ajatuksella, että näkee mummon sitten keijumaassa kun itsekin on vanha ja kuolee.
Itse olen varma että olen entisessä elämässäni ollut australialainen, niin moni asia lapsuudestani saakka viittaa siihen.
Hohhoijakkaa. Mammoilla ja lapsillaan vähän vilkas mielikuvitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en muista menneistä mitään, mutta poika on jännä tapaus.
Poika oli varmaan neljän vanha, kun mulle tuli joku nostalgiankaipuu päälle ja aloin lukea vanhoja päiväkirjojani. Siis ajalta ennen äitiyttä, kun vielä ehti kirjoittaa... Noin vuosi ennen raskaaksi tuloani olin nähnyt "häivähdyksiä" lapsesta. Olin unohtanut tämän täysin, koska olin ajatellut että alitajunta vihjailee jotain vauvakuumeesta ja saa näkemään näkyjä.
Mutta olin kuvannut tämän näkemäni lapsen - poiminut muutaman erikoispiirteen jotka täsmäsivät tähän esikoiseeni.
Ehkä hän kävi tarkistamassa, että onko minusta äidiksi.
Hillitsisin kuitenkin näitä "Käykää tarkistuttamassa lapsenne, ei ole tervettä tuollaiset jututt!!" -kommentoijia. Pienillä lapsilla alkaa kuitenkin narratiivisuus kehittyä ja kyky tarinan kerrontaan. Jotkut voivat kuvitella itselleen mielikuvitusystävän, jotkut taas "edellistä elämäänsä" nähdessään jotain mielestään hienoa, kuten vaikka junia, vanhanaikaisia laivoja tai muuta vastaavaa.
Ohihan nuo menee iän myötä. Vanhemmalla vaan on se ratkaiseva rooli, että pitäisi käsitellä lapsen kertomia asioita neurtraalisti ja olla liiaksi rohkaisematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:40"]Minun lapseni kertoili 3-4 vuotiaana juttuja isoveljestään ja heidän leikeistään. (Lapseni on esikoinen ja isoveljellä sellainen nimi jota tuskin tuon ikäisenä on kuullut mistään) Kuvaili bussimatkan veljensä luokse ja veljen kodin. Lisäksi hän tiesi keskimmäistä oottaessani, että sieltä tulee sisko jota hänellä on ollut kova ikävä, koska ovat nähneet viimeksi keijumaassa. Vielä siskon syntymän jälkeen usein kertoi keijumaasta, jossa olivat yhdessä ja kertoi miten molemmat itkivät kun veljen piti tulla tänne ensin ja joutui jättämään siskon sinne. Kertoi muutenkin keijumaasta, miten siellä on kaikki vauvat ja vanhukset. Kun mummo kuoli, poika ikävöi kovasti, mutta lohduttautui aina ajatuksella, että näkee mummon sitten keijumaassa kun itsekin on vanha ja kuolee.
Itse olen varma että olen entisessä elämässäni ollut australialainen, niin moni asia lapsuudestani saakka viittaa siihen.
[/quote]
Hmmmm... Meilläkin lapsi kertoo erittäin vakuuttavasti ja hyvin tosissaan, miten hän on ostanut mielikuvituspupulleen punaiset kengät ja vihreän takin, jossa on napit. Ojentaa vielä näkymätöntä pupua minulle ja näyttää "katso äiti nyt, miten hieno takki pupulla on!" Ikinä ei silti ole tullut mieleenkään, että pupu olisi todellinen.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:45"]
Minä en muista menneistä mitään, mutta poika on jännä tapaus.
Poika oli varmaan neljän vanha, kun mulle tuli joku nostalgiankaipuu päälle ja aloin lukea vanhoja päiväkirjojani. Siis ajalta ennen äitiyttä, kun vielä ehti kirjoittaa... Noin vuosi ennen raskaaksi tuloani olin nähnyt "häivähdyksiä" lapsesta. Olin unohtanut tämän täysin, koska olin ajatellut että alitajunta vihjailee jotain vauvakuumeesta ja saa näkemään näkyjä.
Mutta olin kuvannut tämän näkemäni lapsen - poiminut muutaman erikoispiirteen jotka täsmäsivät tähän esikoiseeni.
Ehkä hän kävi tarkistamassa, että onko minusta äidiksi.
[/quote]
Ok. Eli nyt siis periaatteessa sanot, että myös narkkareiden, alkoholistien ja insestiharjoittajien lapset ovat itse valinneet nämä vanhemmikseen?
Ihana ajatus tuollainen, että lapsesi olisi valinnut sinut, mutta se ei pidä paikkansa. Nuo pirteet tulevat siitä, että näet itse omia piirteitäsi ja biologinen lapsesi tottakai suurella todennäköisyydellä perii ainakin jotain näistä piirteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:40"]Minun lapseni kertoili 3-4 vuotiaana juttuja isoveljestään ja heidän leikeistään. (Lapseni on esikoinen ja isoveljellä sellainen nimi jota tuskin tuon ikäisenä on kuullut mistään) Kuvaili bussimatkan veljensä luokse ja veljen kodin. Lisäksi hän tiesi keskimmäistä oottaessani, että sieltä tulee sisko jota hänellä on ollut kova ikävä, koska ovat nähneet viimeksi keijumaassa. Vielä siskon syntymän jälkeen usein kertoi keijumaasta, jossa olivat yhdessä ja kertoi miten molemmat itkivät kun veljen piti tulla tänne ensin ja joutui jättämään siskon sinne. Kertoi muutenkin keijumaasta, miten siellä on kaikki vauvat ja vanhukset. Kun mummo kuoli, poika ikävöi kovasti, mutta lohduttautui aina ajatuksella, että näkee mummon sitten keijumaassa kun itsekin on vanha ja kuolee. Itse olen varma että olen entisessä elämässäni ollut australialainen, niin moni asia lapsuudestani saakka viittaa siihen. [/quote]
Veljensä kuvitteluun voisi ainakin äkkiseltään ajatella syyksi sen, että lapsesi on kaivannut isoveljeä, joka olisi iso ja vahva ja näin suojelisi pikkuveljeään. Sisaruksien kuvitteleminen ei ole tavatonta, vaan muistan omastakin lapsuudesta sellaisia ikätovereita, jotka kertoilivat omaavansa isosisaruksen ja näistä sisaruksista kerrottiin kaikkia hienoja juttuja. Lopulta kävi ilmi, että nämä olivatkin perheensä ainoita lapsia. Tätä esiintyi vielä jopa alakoulussa.
Sisaruksen arvaaminen on 50-50, eli jos lapsesi on onnistunut arvaamaan kahdesta juuri sen oikean, en pitäisi tätä vielä ennustustaitona.
Pieni lapsi on myös vielä hammentynyt sellaisista asioista, kuin että mistä lapset tulevat ja mihin kuolleet menevät. "Keijumaa" voi olla lapsen tapa selittää asia itselleen turvallisella tavalla. Keijut kun ovat lasten saduissa hyviä ja keijumaat kuvailtu saduissa kauniiksi paikoiksi, joissa on hyvä asua. Mikäs sen parempi paikka kuvitella elämän pääte- ja alkupisteeksi.
Miten kukaan ei muista olleensa enne jokin loinen, ötökkä takia vaikka käärme? Onko ihmiset aina ihmisiä ja elukat elukoita?
"Eli nyt siis periaatteessa sanot, että myös narkkareiden, alkoholistien ja insestiharjoittajien lapset ovat itse valinneet nämä vanhemmikseen?"
Minä uskon tähän. Uskon ns. sielujen sopimuksiin, joita tehdään siellä "paikassa" missä kaikki sielut ovat yhdessä -näihin sopimuksiin kuuluvat esim. lasten ja vanhempien väliset sopimukset eivätkä ne kaikki välttämättä toteudu juuri tässä inkarnaatiossa -eivätkä sielut sopimusta tehdessään välttämättä tiedä, millaista elämää tulevat elämään kun ottavat fyysisen muodon.
Kaikella on tarkoituksensa. Kaikkien tarkoitus ja halu ei ole elää täällä täydellisen onnellista elämää. Tänne tullaan oppimaan ja opettamaan, erilaisten kokemusten kautta. Lapsen saapuminen narkkariperheeseen on oppitunti ennenkaikkea narkkarivanhemmille. Olen käsityksessä, että erityisesti moni vanhempi ja kokeneempi sielu nimenomaan valitsee tulla vaikeiden ihmisten elämään, opettamaan.
Mielestäni tämä kertomus selittää aika hyvin auki maailmankatsomukseni ja tämän uudelleensyntymisen: http://slowrobot.com/i/47144
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:03"]
"Eli nyt siis periaatteessa sanot, että myös narkkareiden, alkoholistien ja insestiharjoittajien lapset ovat itse valinneet nämä vanhemmikseen?"
Minä uskon tähän. Uskon ns. sielujen sopimuksiin, joita tehdään siellä "paikassa" missä kaikki sielut ovat yhdessä -näihin sopimuksiin kuuluvat esim. lasten ja vanhempien väliset sopimukset eivätkä ne kaikki välttämättä toteudu juuri tässä inkarnaatiossa -eivätkä sielut sopimusta tehdessään välttämättä tiedä, millaista elämää tulevat elämään kun ottavat fyysisen muodon.
Kaikella on tarkoituksensa. Kaikkien tarkoitus ja halu ei ole elää täällä täydellisen onnellista elämää. Tänne tullaan oppimaan ja opettamaan, erilaisten kokemusten kautta. Lapsen saapuminen narkkariperheeseen on oppitunti ennenkaikkea narkkarivanhemmille. Olen käsityksessä, että erityisesti moni vanhempi ja kokeneempi sielu nimenomaan valitsee tulla vaikeiden ihmisten elämään, opettamaan.
Mielestäni tämä kertomus selittää aika hyvin auki maailmankatsomukseni ja tämän uudelleensyntymisen: http://slowrobot.com/i/47144
[/quote]
Nyt menee kyllä jutut jo sille tasolle, että kannattaisi hieman harjoittaa pientä itsetutkiskelua.
Jos lapsi on kokenut seksuaalista hyväksykäyttöä sekä pahoinpitelyä vanhempiensa toimesta, niin sinäkö menet hänelle selittämään, että tämä lapsi on itse vanhempansa valinnut?
Mutta provohan tämä taitaa olla, joten jätän sanomatta sen enempää.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:02"]
Miten kukaan ei muista olleensa enne jokin loinen, ötökkä takia vaikka käärme? Onko ihmiset aina ihmisiä ja elukat elukoita?
[/quote]
Ja kukaan ei muista olleensa se insesti-iskä/muu paha olento.
Esim Eerikako itse halusi syntyä omaan perheeseensä ja kokea sen kohtalon, minkä koki, että "opettaisi" vanhempiaan (jotka eivät todennäköisesti oppineet yhtään mitään, sairaita olivat)??
Alue: Aihe vapaa
Siis onko kaikki tässä ketjussa kirjoittavat provoja...? Vai onko tämä jonkin toimittajan tekemä avaus, johon hän käy itse kirjoittamassa kommentteja...? Vähän kuin piilokamerassa olisi :D