Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liika mukavuudenhalu bilettämisineen on se syy, miksi lapsia ei haluta
30.09.2021 |
Eihän Suomen hallitus voi olla yksin vastuussa siitä, että syntyvyys on alentunut. Kyllähän se on tietyssä iässä olevien kansalaisten asia, haluaako lapsia vaiko ei. Nykyiset lapsilisät ovat aivan riittävä kannuste edelleen syntyvyyden kohottamiseen, mutta liika mukavuudenhalu bilettämisineen on se syy, miksi lapsia ei haluta. Siitä se johtuu. Onhan hallituksen naisministereistä jo muutamat näyttäneet hyvää esimerkkiä lapsilukumäärän lisääntymiseksi, mutteivät hekään mahdottomiin pysty.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää, ahmed perheineen tehtailee lapsia ja lopulta tämäkin on hiekka-aavikko täynnä sotaisia tyhjäntoimittajia.
Tämä. Saas kattoo miten sitten pärjäävät kun kantiksia ei täällä enää ole ylläpitämässä, että opettaako Siperia
No suomimiehethän ne ovat etupäässä asioita siihen jamaan maassamme järjestäneet, ettei naiset voi lapsia Suomessa suomalaisten kanssa tehdä. Ei vakinaistetaan nuoria naisia, ei anneta heille lainaa, avioehto pitää olla koska mies ei halua elättää eikä auttaa. Harvalla naisella on oikeasti varaa yli yhteen lapseen suomimiehen kanssa ja lapsikin siitä kärsii. Ihan miesten ansiota, että vihaamanne ah me dit lisääntyvät täällä reippaammin. Turhaan kitisette, että se on vain kaikkien suomalaisten (lapsettomien) naisten syy. Vika on vähintään yhtä paljon suomimiesten.
Mitä tarkoitat suomalaisella suomimiehellä? Olen saanut lapsen miehen kanssa, joka on juridisesti suomalainen eli adoptoitu ulkomailta, käykö se vai saako mielestäsi valkoiset supisuomalaiset vain tehdä lapsia keskenään?
Saa. Suomeen adoptoidut ovat tiettävästi kasvaneet kiinni suomalaiseen kulttuuriin, saaneet suomalaisen kasvatuksen ja arvot, ovat kuin suomalaisia, mutta vain hieman erinäköisiä muista supisuomalaisista poiketen, mutta yhtälailla suomalaisia. Nyt puhutaan m a.ah.anmuutta.jista.
Lol, korjaan, että valkoisten supisuomalaisten siis ei tarvitse saada tehdä lapsia vain ja ainoastaan toistensa kanssa :D Ulkonäkö ei kerro kuinka "suomalainen" ihminen on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90% ihmisistä ei halua bilettää. Outoja mietteitä sinulla.
Kyllä nyt lisääntymisikäisistä pikkuisen isompi prosentti haluaa bilettää.
Ite myönnän että tässä 33 vuotiaana biletän ja matkustelen. Syy tähän on tosin etten ole löytänyt kumppania jonka kanssa haluaisin lapsia. Joten ei syy ole se ettäkö mielummin bilettäisin, sanotaan niin että biletän mielummin kuin hankin lapsia sellaisen kumppanin kanssa joka ei oikeasti kiinnosta.
Itse sanoisin että suuri syy lapsettomuuteen on kumppanin löytämisen haaste varsinkin kun kaikki naiset karkaa kasvukeskuksiin ja miehet jää maakuntiin. Politiikalla tätä voisi tehokkaimmin torjua ajamalla Keskustalle tyypillistä politiikkaa, eli pidetään maakunnatkin elinvoimaisena. Tämä ei tietenkään tarkoita että joka pientä kylää pitäisi tekohengittää, mutta ainakin kuntien keskustat ja varsinkin maakuntien pääkaupungit pitäisi pitää elinvoimaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää, ahmed perheineen tehtailee lapsia ja lopulta tämäkin on hiekka-aavikko täynnä sotaisia tyhjäntoimittajia.
Tämä. Saas kattoo miten sitten pärjäävät kun kantiksia ei täällä enää ole ylläpitämässä, että opettaako Siperia
No suomimiehethän ne ovat etupäässä asioita siihen jamaan maassamme järjestäneet, ettei naiset voi lapsia Suomessa suomalaisten kanssa tehdä. Ei vakinaistetaan nuoria naisia, ei anneta heille lainaa, avioehto pitää olla koska mies ei halua elättää eikä auttaa. Harvalla naisella on oikeasti varaa yli yhteen lapseen suomimiehen kanssa ja lapsikin siitä kärsii. Ihan miesten ansiota, että vihaamanne ah me dit lisääntyvät täällä reippaammin. Turhaan kitisette, että se on vain kaikkien suomalaisten (lapsettomien) naisten syy. Vika on vähintään yhtä paljon suomimiesten.
Tällä palstalla olen oppinut, että kaikki on aina ja iankaikkisesti meidän miesten vika. Eli se on juuri näin kuten sanoit!
Siis mitä, itse en ainakaan jaksa enää bilettää, lapset ovat hyvä tekosyy sen välttämiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, miehillä on helppo jatkaa omaa elämää vaikka perheeseen syntyy lapsi. Moni heistä vaan bilettää vaikka pitäisi olla kotona.
Näin sen kuuluu ollakin.
Äiti on kuitenkin äiti.
N41
En biletä, en vain pidä lapsista. Voin siittää vaikka kolme tusinaa, mutta hoitamisen ja kasvattamisen tehköön joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen synnyttää lapsen, ja mies hoitaa siitä eteenpäin lapsen ja kodin, niin sitten voin suostua. Minua ei kiinnosta lastenhoito eikä kotityöt. Olen nainen.
Sillä uhkun femivoimaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilisin enemmän että ollaan valmiita hyväksymään huonoja puolia kumppanissa vähemmän kuin ennen. Erotilastot on jo pitkään olleet karua luettavaa.
Miksi pitäisi hyväksyä huono kumppani?
Kuka on käskenyt hyväksymään huonoa kumppania? Kyse on siitä, että meissä jokaisessa on omat heikkoudet, valuvikamme, miksikä niitä nyt haluaa sanoa. Nykyään ei haluta sietää pienissäkään määrin niitä, vaan tavoitellaan täydellisyyttä kumppanilta. Sellaistahan ei tietysti ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lapsia.
En ole koskaan ollut edes humalassa ja baarissakin varmaan 10krt elämäni aikana. Ei oo mun juttu, kuten ei oo lapsetkaan.
N30
Mulla on yksi rakkaudesta yli 30-vuotiaana tehty lapsi, mutta ymmärrän kyllä myös lapsettomien pointteja.
Toista lasta en uskalla yrittää seuraavista yhteiskuntaan liittyvistä syistä. Myös henk. koht. syitä on, mutta en niitä luetteloi sen enempää.
1. Hallituksen perhevapaauudistus. Vaikka valinnanvapaus säilyisikin, 3 vuotta lasta kotona hoitavia pidetään esim. työelämässä laiskoina tai muuten omituisina.
On paine palata työelämään kun lapsi on 1,5v. Itse imetin lasta reilun vuoden ikäiseksi jonka jälkeen kun imetyshormonit poistuivat kehostani, mielialani vaihtuivat todella nopeasti, olin masentunut, itkuinen, luulin sekoavani. Univelkaa oli. En olisi jaksanut mitenkään työelämässä ja noin pientä lasta päivähoitoon viemisen tuskassa.
Eli imetystä ei tueta yhteiskunnassa eikä äitiyttä naisen kehossa tapahtuvina ilmiöinä ymmärretä. Ajatellaan, ettei raskaus ole sairaus eikä äitiys muuta naisen elämää mitenkään.
Mainitsemasi kansanedustajat ovat erittäin hyväpalkkaisia joilla on mahdollisuus palkata lastenhoitoapua ja imettää eduskunnassa.
Omalle työpaikalleni lasta ei voisi tuoda mukaan. On paljon ammatteja, joissa ei tehdä toimistotöitä ja joissa ei voi vähän väliä olla imettämässä tai pumppaamassa maitoa pois rinnoista. Palkka ei todellakaan riitä henkilökohtaisiin avustajiin ja lastenhoitajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2. Riittämättömät päivähoitopalvelut.
Itselläni on vuorotyö ja lähin vuoropäiväkoti on useamman mutkan takana, joten jouduimme tekemään ratkaisun jossa lapsi meni lähelle päiväkotiin ja toinen vanhempi hoitaa lähes kokonaan viemiset ja tuomiset. Itse lähden usein töihin aamuviideltä tai tulen töistä yhdeltä yöllä. Mikäli toinen vanhempi poistuisi kuvioista ( esim. Onnettomuuden seurauksena ), joutuisin keksimään itselleni uuden koulutuksen ja ammatin. Siinä rytäkässä menisi luottotiedot.
Mielestäni yhteiskunnan tulisi varmistaa hoitopaikkojen riittävä saatavuus. Ei riitä, että isossa kaupungissa on 1 vuoropäiväkoti koska työmatkoista tulee aivan kohtuuttomia. Olen jo nyt 12 tuntia työpäivisin poissa kotoa ja väsynyt.
Mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua tilanteeseen jossa vanhemmuus estää mieleisen työpaikan pitämisen!
Ja huom: Myöskään yksityisiä vuoropäiväkoteja ei ole kohtuullisten matkojen päässä kotoani. Asun Vantaalla.
Aivan työpaikkani lähellä Helsingissä on vuoropäiväkoti, mutta sinne emme vantaalaisina saa hoitopaikkaa.
Pitäisi olla systeemi, jossa hoitopaikan voisi saada myös siitä kaupungista jossa lapsen vanhempi on töissä. Aika moni Helsingin naapurikaupungeista käy siellä töissä. Itselläni ei ole ajokorttia ja suosin julkisia muutenkin, ja en todellakaan voi lähteä pikkulapsen kanssa neljältä aamuyöllä bussilla kohti päiväkotia.
Olen ottanut näistä yhteyttä suoraan asioista päättäviin, ja vastaus oli että voi voi kun emme pysty edes oman kaupungin asukkaille tarjoamaan hoitopaikkoja.
Eli: Yhteiskunnan niin kauan turha valittaa ettei lapsia synny, kun he pitävät keinotekoisesti työttömyyttä yllä:
Päiväkotityöntekijöille houkuttelevan hyvä palkka ja perustakaa joka ikiseen lähiöön vuoropäiväkodit niin johan alkaa duunarit lisääntyä!
Nykyään myös voi käydä niin, että sisarukset eivät pääse samaan päiväkotiin, joten ennen työvuoroa ja sen jälkeen pitäisi siis kiertää useampi tuntien matka ympäriinsä, EI KIITOS!
Ja koululaisille myös riittävät iltapäiväkerhot ja kesälomille hoitopaikat myös!
3. Riittämättömät mielenterveyspalvelut
Jos saa masennuksen joka heikentää työkykyä eli sitä kautta lapsen elatusvelvollisuuden täyttämistä ja lapsen hoitokykyä, mielenterveyspalvelujen piiriin pääseminen on liian hidasta, vaikeaa ja kallista.
Meidän töissä ei myöskään terapiassa käyntiä voi suorittaa työajalla, joten 1-2 kertaa viikossa käynti vuorotyön ohessa lapsiperhearkea pyörittäessä osoittautui mulle liian raskaaksi. Odotin yli 10v että pääsisin terapiaan, ja kyllä, pikkulapsiperhearki esti sen. Oli kaikille todella tärkeää, että pääsisin käymään terapiassa. Niin niin.
Lastensuojelulla ei heidän omien sanojensa mukaan ole oikein muuta tarjota kuin huostaanotto, ja jos tilanne ei sitä vaadi niin kiitos ja näkemiin.
Aina mennään pylly edellä puuhun ja asioita aletaan " korjaamaan " vasta, kun tilanne on jo liian paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4. Yhteiskunnan negatiivinen asenne lapsia kohtaan.
Jos pieni lapsi viattomana esim. Moikkaa vierasta julkisella paikalla, tämä ei tervehdi takaisin suurimmassa osaksi tapauksissa. Yritä siinä sitten kasvattaa, että on kohteliasta tervehtiä ja vastata tervehdyksiin. Jos lapsi itkee yksin julkisella paikalla esim. eksyttyään, aikuiset saattavat vain kävellä ohi.
Julki-imettämisestä tehdään hirveä numero vaikka itse en ainakaan ole nähnyt kertaakaan imettävän naisen rintoja missään. Koko oman vauvan vauvuuden aikana jouduin imettämään ehkä max 5 kertaa jossain kauppakeskuksen penkillä enkä huomannut, että kukaan olisi kiinnittänyt asiaan huomiota. Suurin osa ihmisistä tuijottaa vain puhelintaan ja mulla oli imetyspaita joka yhdessä vauvan pään kanssa peitti kaiken.
Yhtä hyvin voisi tehdä numeron aikuisesta, joka kävelee ohi smoothieta pillillä imien ja ryystäen, mutta ei siitä tehdä, koska julki-imettämisessa ei ole kyse muusta kuin lapsivihasta ja naisvihasta.
5. Äärimmäisen huonot palvelut synnytyssairaalassa.
Siellä kohdeltiin kuin poikivaa lehmää tai huonoa naista joka on tullut raskaaksi. Hoitaja tuli omine lupineen nipistämään nännistä yms.
He tekivät virheen synnytykseni aikana joka lähes maksoi minun ja vauvan hengen ja tätä peittääkseen eivät kertoneet mikä infektio mulla on. Sain tietää vasta kun lähdin ja luin papereista. Kaikkea muutakin karseaa tapahtui siellä, en jaksa kerrata.
Yleisellä tasolla todettakoon, että tiedonkulun puutteet ja ylikuormittuneiden hoitajien uupumus kaatui elämänsä haavoittuvaisimmassa hetkessä olevan asiakkaan päälle.
Tämäkin on yhteiskunnan ongelma: Maksakaa niille hoitajille enemmän ja ottakaa niitä hoitajia vuoroon riittävästi niin ettei potilasturvallisuus vaarannu! Kun tämä hoidettu, voitte alkaa valittaa ettei kansalaiset lisäänny.
Kuka hullu lähtee laittamaan oman henkensä ja vauvansa hengen vaaraan jonnekin synnytyssairaalan liukuhihnalle?!
En minä toiste ainakaan! Älkääkä ainakaan menkö pyhinä synnyttämään sillä henkilökunta jää lomille ja tuuraajat vaihtelevat jatkuvasti kun olette siellä avuttomina.
Veronmaksajana haluan hyvän kokemuksen kun elämä alkaa ja kun se loppuu esim. läheisen kuollessa. Molemmissa päissä ihminen on haavoittuva ja tuki riittämätöntä.
6. Yksin pärjäämistä ja puurtamista ihannoiva kulttuurimme.
Kun menet jonnekin leikkipuistoon tai kerhoon lapsesi kanssa ja tervehdit siellä olevia, et saa vastausta. Ollaan niin sisäänpäin kääntyneitä omista asioista huolta pitäviä ujoja suomalaisia, että olet joukossakin yksin. Kaikki istuvat tuijottamassa puhelimiaan. Tämän reilun kolmen vuoden aikana tasan yksi äiti on itse aloittanut keskustelun mun kanssa. Muuten itse aloitin yritykset kommunikoida.
Surkuhupaisin kerta oli, kun lapseni kanssa vauvana yhtä aikaa ollut lapsi tuli vastaan ja muistin hänen nimensä vuosien takaa ja aloin jutella. Vanhemmat näyttivät kauhistuneilta ja vaivaantuneilta. Lakkasin jossain vaiheessa tervehtimästä kun mitään vastakaikua ei tullut.
Koko ajan sellainen kylmä olo, ja ainoa tapa olla äitejä yhdessä tuntuu olevan muiden arvostelu ja omien ylivertaisten tapojen esille tuominen neuvovaan sävyyn. Olen sivukorvalla kuunnellut ja myös lueskellut palstoilta.
Ei sellaisessa viihdy. Eli vanhemmuus elämäntapana ei ole kovin houkuttelevaa.
Omien vanhojen ystävien kanssa yhteydenpito myös aika tyrehtynyttä kun heillä ei ole lapsia ja ne joilla on, niin koko ajan joku nuha jollain tai päiväuniaika menee ristiin, ja tapaamisia pitää sopia kalenterin kanssa. Ei ole sitä kulttuuria, että voisi soittaa ja kysyä ehtiikö nähdä nyt. Sitten tuli vielä pandemia joka lopetti loputkin kontaktit.
Siinä tuli muutama syy. Ollaan täällä pandemian aikana naureskeltu, että jos suurin ahdistus on joku yökerhon aukioloajan rajoitus niin asiat on hyvin. Ei ole pieneen mieleenkään ehtinyt tässä selviytymistaistelussa kaivata bilettämään. Bilettäminen tarkoittaa valvomista ja itse kaipaan nukkumista. Näin oli jo ennen lasta vuorotyön takia.
Lapsia en ole tehnyt vaikka niitä haluaisin, koska sopivaa miestä, joka myöskin haluaisi lapsia, ei ole tullut vastaan. Ja nyt ei ole kyse siitä, ettei sopivia miehiä ylipäätään löytyisi suhteeseen, vaan siitä, etteivät miehet halua luopua niistä harrastuksista, matkustuksista, ravintolailloista ja vapaudesta lapsiperhe-elämän vuoksi. En minäkään näistä halua kokonaan luopua, mutta ymmärrän kyllä että lapsiperhe-elämä vaatii tuollaisten menojen huolellista sopimista ennalta, jotta molemmat pääsevät menoihin yhdessä tai yksin.
Mutta ei, mistään ei mies halua joustaa itse.
Ja nyt ei siis ole kyse mistään ikiteineistä tai alkkiksista, vaan ihan keskituloisista, älykkäistä, vakityössä olevista 30-40-vuotiaista miehistä pk-seudulla. Ja ei, en muuta maakuntiin, sillä töitä ei löydy, yritetty on sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilisin enemmän että ollaan valmiita hyväksymään huonoja puolia kumppanissa vähemmän kuin ennen. Erotilastot on jo pitkään olleet karua luettavaa.
Miksi pitäisi hyväksyä huono kumppani?
Kuka on käskenyt hyväksymään huonoa kumppania? Kyse on siitä, että meissä jokaisessa on omat heikkoudet, valuvikamme, miksikä niitä nyt haluaa sanoa. Nykyään ei haluta sietää pienissäkään määrin niitä, vaan tavoitellaan täydellisyyttä kumppanilta. Sellaistahan ei tietysti ole olemassakaan.
Tuskin kukaan normijärkinen etsii (yleis)täydellistä, vaan täydellistä kumppania itselleen, ja näin sen pitäisi ollakin, jotta ei tarvitsisi erota, karata, kriiseillä ja koheltaa konfliktista toiseen rikkinäisenä pahoinvoivana.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä, itse en ainakaan jaksa enää bilettää, lapset ovat hyvä tekosyy sen välttämiselle.
Voi vätys, kun ei aikuisen ihmisen tarvitse selitellä tekemisiään/tekemättä jättämisiään yhtään kenellekään, varsinkaan vapaassa "sivistyneessä" länsimaassa. Eipä siis tarvitse 'keksiä'/ kertoa tekosyitä/aitojakaan syitä.
Alue: Aihe vapaa
Saa. Suomeen adoptoidut ovat tiettävästi kasvaneet kiinni suomalaiseen kulttuuriin, saaneet suomalaisen kasvatuksen ja arvot, ovat kuin suomalaisia, mutta vain hieman erinäköisiä muista supisuomalaisista poiketen, mutta yhtälailla suomalaisia. Nyt puhutaan m a.ah.anmuutta.jista.