noloin tilanne missä on alkanut naurattaa?

Surullista, olen unohtanut aikuisena tapahtuvat repeilyt tai yksityiskohdat niistä :( en oo pariin vuoteen nauranukkaan kyllä. Lapsena mentiin kaverin kanssa kirjastoon. Ihan käsittämättömät pitkät hepulit siellä teinien osastolla heppakirjojen kanssa... Sen jälkeen käytiin siellä lähinnä siksi että sen hepulikohtauksen uusiminen oli niin helppoa ja hauskaa. Ei kyllä ole parempaa fiilistä kuin kunnon pitkän hepulin jälkeinen tila. Kirjaston täti tuli sen ekan hepulikerran aikana kuiskaamaan että olkaapas hiljaa tms ja sen muistelu viritti hepulin aina kun käytiin kirjastossa sen jälkeen. Harmi, että elämä on aikuisena paljon enemmän perseestä. Ja housuun pissaamisen estäminen käy oikeesti työstä, mahaan sattuu ja on vaikea hengittää jne, hepulissa

muita paikkoja hautajaiset, luonnollisesti. Hissi, kyllä. Ja no yliopiston luennollakin naurattanut kun kyseessä ollut joku outo luennoitsija tai vakava aihe tietenkin. Lukiossa repesin täydellisesti kun esitelmän pitäjä sanoi aleksis kives kun piti sanoa kivi. Sitä häpesin kun tiesin että esitelmän pitäjä oli ihan paniikissa muutenkin ja sitten joku nauraa sille. Jouduin kerran jälki istuntoon kun nauroin uskonnon opettajan paniikille kun pojat oli piilottaneet sen salkun jonnekin... 

Hautajaisissa tuli joku sketsi mieleen ja oli tosi tipalla etten alkanut höröttää.

Hautajaisissa myös veljeni kanssa, kun vainajan ikäloppu veli aikansa röhittyään tokaisi kovaan ääneen "Piru kun on yskä".

Kun työkaveri kertoi tyttönsä onnettomuudesta. Se vaan kuvaili sen niin hyvin, ja minä sitte mielessäni kuvittelin sen ja se oli menoo sitte. Hävetti ihan sikana :-(

Ollessani ala-asteella kuoli koulukaverini hamsteri siten, että Se istui häkin pohjalla ja puri hampaat tiukasti häkin kaltereiden ympärille. Kaveri pyysi minua auttamaan rakkaan hamsterinsa irroittamisessa. Siinä kun koetettiin tuloksetta vääntää krampissa olevaa pientä hamsterin ruumista irti kaltereista kaverin itkiessä lohduttomasti, alkoi minua huvittaa koko tilanne niin paljon, että repesin hysteeriseen nauruun, jota en saanut millään loppumaan.

Veroviraston jonossa. Ystävän kanssa saatiin hysteriahepulit. Ei auttanut vaikka käytiin vuorotellen katselemassa viraston seinillä riippuvaa taidetta.

Täällä on pari vastannut hautajaiset, niin myös mulla. Siinä on vaan se juttu, että mua naurattaa hautajaisissa AINA. Jopa oman mummini hautajaisissa. Hautajaiset ovat mielestäni aivan kamala asia eikä niissä ole mitään hauskaa mutta silti mua naurattaa. En tajua mikä mun ongelma on.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 17:39"]Saan syöpähoitona suuren määrän kortisonia, joka turvottaa minua törkeästi ja heikentää jalkani keitetyksi makaroniksi.

Lähdin kävelylle metsään. Ehdin kävellä ehkä kymmenen metriä kävelytieltä, kun kompastuin ja putosin polvilleni. En pääse ylös kortisonin heikentämillä jaloilla, joten konttasin läheisen pienen puun luokse ja yritin kiskoa itseäni ylös tarraamalla oksiin. Käteni ovat ihan yhtä heikot, joten pysyin polvillani maassa. Minua nauratti niin paljon, että kipuaminen oli vielä hankalampaa. Yritin nousta maasta puolen tunnin ajan.

Lähellä oli kaksi jalkakäytävää, mutta kukaan ei mennyt kyseisen metsän ohi sillä hetkellä.

Soitin lähellä asuvalle ystävälleni, joka pyöräili vartin kuluttua paikalle. Minua nauratti niin paljon, että jouduimme odottamaan rauhoittumistan. Hän hilasi minut kainaloista ylös.

Lämpöä oli pari astetta, mutta onneksi aurinko paistoi. Lähitaloista nähtiin varmasti kiipeämisyritykseni, mutta minua pidettiin takuuvarmasti holtittomana juoppona. Olen absolutisti. :D
[/quote] olet ihanan positiivinen <3 Toivon että voitat taistelun ja jäät ilahduttamaan meitä muita vielä pitkäksi ajaksi. Kaikkea hyvää sinulle <3

Kaveri kaatui pyörällä irtohiekkaan kurvissa ja minä ajoin itse siihen samaan läjään. Pyörät oli ihan solmussa ja mun perse sen kaverin naamalla. Kusin vielä housuihini siinä rytäkässä. Kaveri itki ja minä nauroin.

Yleensäkin kaikki rypemiset naurattaa vaikka sattuis kuinka.

Kummipojan kastetilaisuudessa repeilin jostain syystä koko ajan. Tilaisuus oli vielä isossa kirkossa ja pappi oli kovin mahtipontinen, se siinä varmaan alkoikin naurattaa kun itse en ole uskovainen. Kaikissa valokuvissakin näytän siltä kuin itkisin kun yritin kovasti pidättää naurua mutta kyyneleet vaan valui silmistä. Luojan kiitos en ollut sylikummi, olisin varmaan pudottanut vauvan hepulissani!

Rippikoulun aikaan oli meillä rippikoululaisilla oli yhtenä tehtävänä avustaa kirkon sunnuntaisessa jumalanpalveluksessa. Reippaina tyttöinä minä ja kaverini lupauduimme menemään lukemaan otteita raamatusta koko seurakunnan eteen puhujanpömpeliin.

Olen erityisen nauruherkkä, joten jännittävä tilanne ja kavereiden virnuilu kirkon penkissä aiheuttivat minulle hepulin, siinä sitten nauraa pärskähdin suoraan mikrofoniin. Kyllähän se hävetti. Taisi hävettää kaveriakin puolestani.

Muutama myös mainitsi hissit. Se on aina yhtä hauskaa (ainakin minusta) olla samassa hississä hipihiljaa tuntemattoman kanssa!

Olin juuri alkanut seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. No heti suhteen alussa tulin raskaaksi ja pakkohan asiasta oli kertoa hänen vanhemmilleenkin. Jotka ovat kumpikin opettajia, hänen isänsä opettaa biologiaa lukiossa. On opettanut myös omia lapsiaan.
-
Koko tilanne oli todella koominen. Poikaystävä kertoi kierrellen ja kaarrellen että no näin kävi. Itse pidättelin naurua jo tässä vaiheessa. Kaikki ottivat asian hyvin, mutta kun hänen äitinsä kysyi että mitä ehkäisyä käytettiin ja miten tässä näin kävi niin poikaystäväni selitti: no tota, sillei aina vaa ajauduttiin tekemään juttuja ja sit ei enää jaksanu välittää et onko juttuja mukana ja sit tehtiin vaa sillei ja nii. Hänen äitinsä katsahti nuorempaa poikaansa ja sanoi: No jos sinä et nukkuis isäs tunneilla nii ei tapahu tämmösiä yllätyksiä niinku nyt veljelles. Meinasin tukehtua tässä vaiheessa ja oli pakko lähteä vessaan, varmana kuului kun tirskuin siellä :D
Tästä nolosta tilanteesta huolimatta olen ollut aina hyvissä väleissä puolisoni vanhempien kanssa ja olen voinut puhua heille kaikesta. Ilman hänen äitiään en olisi selvinnyt keskeytyneestä keskenmenosta järjissäni.

Pari talvea sit kävelin erään hienomman, keski-ikäisen pariskunnan perässä Turun Humalistonkatua poispäin rautatieasemalta. Miehellä oli käsissään matkalaukut, jostain rännistä oli tippunut lumiselle kadulle sulavettä, joka oli jäätynyt jalkakäytävälle ja mies sit asteli siihen ja jäi laukkuineen steppaamaan siihen epätoivoiseen tanssiin, kunnes lopulta hävisi taiston mätkähtäen häntäluulleen laukkuinensa. ´Meinasin kuolla nauruun, vaik tuntui et ei ollut soveliasta, kun olisi oikeasti voinut käydä huonostikin.

Työhaastattelussa hysteerinen nauru joka ei loppunut. En saanut paikkaa, miksiköhän en

Paappani hautajaisissa tuli naurettua hetkenaikaa siskoni kanssa oli niin hauska sanonta siskolla :)

Viimeksi häpesin nauruani rutosti sairaalan iltapäivystyksessä, kun jonotimme vuoroamme miehen kanssa lääkäriin. Pienessä odotustilassa oli monia kipeän oloisia ihmisiä ja siinä lähellä verhon takana makoili vanhuksia odottamassa jatkohoitoa. Joku vanhus siinä verhon takana kuorsasi ankarasti mistään metelistä välittämättä.. Minua nauratti tilanne hysteerisesti...aina kun yritin ajatella muuta asiaa, niin verhon takaa kuului entistä ankarampi kuorsaus. Nolo siinä nauraa/pidätellä naurua!

Väsyneenä ei tarvi olla paljokaan ku repeän nauruun. Viimeksi nauroin vedet silmissä ku katoin yhtä ihan asiallista youtube kanavaa.

Yritin jatkaa pokkana mutta nauruksihan se meni.