noloin tilanne missä on alkanut naurattaa?

Kaverin häissä, kirkossa. Kaverin isomummo halusi vihkimisen jälkeen muistaa tuoretta avioparia laululla. Laulu oli hyyyyyyyvin pitkä, harras ja uskonnollinen. Ja lähemmäs satavuotiaan mummon ääni... No, sellaista vanhaa varistahan se muistutti.

Häpeän vieläkin.

2

Todella pitkä sotilas tuli keräämään rahaa sotaveteraaneille,poika löi vaan täysiä päänsä isäni jumppatankoon. Nauroin ihan älyttömästi enkä saanut sanaa suustani.

Lisää!

Hautajaisissa kukkia laskiessa. Siis aivan kamala tilanne. Ja uskoin, että oli jotain hysteriaa mutta SILTI

2

Olin lukiossa ja yhden tytön oli tarkoitus laulaa yleisön edessä. Sitä kuitenkin jännitti kamalasti ja ääni särkyi heti alussa. Se kuulosti niin hassulta että alkoi naurattaa, vaikka oikeasti en olis halunnu nauraa kun toista nolotti niin paljon. Moni muukin nauro, ja se tyttö oli ihan punaisena siellä lavalla. Hävetti kyllä nauraa vaikka en todellakaan ollut ainut...

Olin lukiossa ja yhden tytön oli tarkoitus laulaa yleisön edessä. Sitä kuitenkin jännitti kamalasti ja ääni särkyi heti alussa. Se kuulosti niin hassulta että alkoi naurattaa, vaikka oikeasti en olis halunnu nauraa kun toista nolotti niin paljon. Moni muukin nauro, ja se tyttö oli ihan punaisena siellä lavalla. Hävetti kyllä nauraa vaikka en todellakaan ollut ainut...

Mä luin radiossa uutisia (harjoittelijatyyppisesti) ja sanoin yhden sanan väärin. Sana ei muuttunut mitenkään hauskaksi, mut joku tuossa virheessä laukaisi valtavan naurukohtauksen. Pärskin uutiset läpi välillä hörähdellen ja ääni väristen. Aiheet olivat tietysti vakavia, sotaa jne.

Ja lähetyksen jälkeen istuin varmaan puoli tuntia hekottamassa niin, että se välillä muistutti jo enemmän itkua.

:)

kopsis strepsils liittyy apseen

Mitään tarkkoja tilanteita en muista, mutta miulle sattuu tosi usein sitä että meinaan repeillä ihan oudoissa paikoissa, esim. bussissa, kun mieleen tulee joku olevinaan hauska juttu. Hautajaisissa en muista nauraneeni, mutta en olekaan kovin monissa hautajaisissa käynyt. Miulla on vielä varmaan maailman surkein pokerinaama, repeän heti jos pitäis pysyä vakavana :D

Ei minunkaan olisi ollut ihan välttämätöntä nauraa silloin kun appiukko putosi katolta.

Mulla näitä on PALJON..
Esitelmien pito luokan edessä yläasteella, nauratti han älyttömästi ja tuli pärskien vedeltyä läpi. Kaverin kanssa pidettäessä vielä pahempi.. Saatiin helkkarinmoisia naurukohtauksia kesken kaiken. Jännitys joteski laukas noita.

Muutama vuosi sitte matkustin exän kanssa ratikassa ja sisään astu joku juoppo.. Jostain syystä sen kännikalan näkeminen alko naurattaa ihan älyttömästi ja ku ties miten noloo se on repesin vaa lisää:D Exän kans oltiin tulossa vielä tyyliin toisilta treffeiltä ni ei tunnettu viel nii hyvin et se piti varmaa mua hulluna. Jätkä meinaan rupes esittää et se ei tunne mua, sen ilme silloin naurattaa nyt eniten ku tota muisteleex)

Hississä tullu myös hihiteltyä silloi tällöin jos paljon ihmisiä. Myös kaupan kassalla, bussissa tai jos joku kertoo ns. kamalaa juttua jolle on tosi noloa nauraa.

onneks iän mukana helpottanu vähän nauramiset:)

Sori viestin 55 putki, ei onnistu luurilla jaottelu.

Bussissa nauratti, kun joku mummeli selitti, että matkustajien kännykät aiheuttavat säteilyllään kuskien huonon ajotaidon. Ei niinkään nolo tilanne minulle, mutta yritin olla nauramatta, etten nolaisi mummoparkaa.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:27"][quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 17:18"]Ollessani ala-asteella kuoli koulukaverini hamsteri siten, että Se istui häkin pohjalla ja puri hampaat tiukasti häkin kaltereiden ympärille. Kaveri pyysi minua auttamaan rakkaan hamsterinsa irroittamisessa. Siinä kun koetettiin tuloksetta vääntää krampissa olevaa pientä hamsterin ruumista irti kaltereista kaverin itkiessä lohduttomasti, alkoi minua huvittaa koko tilanne niin paljon, että repesin hysteeriseen nauruun, jota en saanut millään loppumaan.
[/quote]

Ihan OT, mutta minulla oli 10-veenä samanlainen tilanne. Kaveri soitti klo.4 aamuyöstä itkien, että hamsun pää on jäänyt kaltereiden väliin ja se tukehtuu. Hyppäsin sängystä, juoksin vajaan kahden kilometrin matkan keskellä yötä kaverin luokse ja löysin jostain kaverin kaapista pihdit, joilla sain väännettyä kalterit auki. Kaveri oli silloin jotain 8v, eikä paniikiltaan saanut tehtyä mtn, kun sormilla venytettyä kalteria vähän enemmän auki. Oli pimeä syksyinen ilta, ja äiti odotti ulkona, kun tulin takaisin :D Uskon, että mietti minne lähdin neljältä aamuyöstä, kun normaalisti nukun todella sikeästi, eikä minua saanut kirveelläkään sängystä aamuisin ennen seitsemää ylös. Nukuin normaalisti klo.21-7 niin sikeästi, etten olisi herännyt edes pommin räjähtämiseen vieressä. Ei pienintäkään muistikuvaa missä kaverin vanhemmat olivat tuolloin, tuskin poissakaan kotoa, kun oli normaali arkiyö.

t. teini
[/quote]
Hah, just joo. Että 8-vuotiaana noin vain lähdit neljältä aamuyöllä ryntäilemään kahden kilometrin päähän ja yritit pelastaa kaverisi hamsterin.
Jotenkin epäuskottavaa. ;)
[/quote]

Mitäs mun ois pitäny tehdä siinä tilanteessa? :) Sanoo puhelimeen jtn tyyliin "voi voi, minä nukun nyt", sulkea se ja kääntää kylkeä? Ollaan yhä parhaita kavereita tuon tytön kanssa.

Olin pappani hautajaisissa, kun minut ja serkkuni pyydettiin lukemaan adresseja. Emme saaneet kaikkien adressien allekirjoituksista selvää, ja kun serkkuni kertoi koko hautajaisväen edessä yhden adressin olevan "Tarja Haloselta ja perheeltään", aloimme pärskiä naurua pidätellen. Emme saaneet naurunpärskähdyksiä loppumaan, ja pastori kiirehti auttamaan meitä pulassa sanoen: "Itse työssä joskus adressia ääneen lukiessani sanoin kortin olevan Virtasten perseeltä" ja kaikki repesivät nauramaan. Kiitos ymmärtäväiselle pastorille.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 20:57"]Hautajaiset ja hissit on vaikeita paikkoja. Hississä selviän hyvin yksin, mutta erään ystävän kanssa on kamala seisoa hissin kyydissä, jos mukana on muitakin ihmisiä. Kaikki seisovat hiljaa vieri vieressä ja sitten minä vilkaisen kaveria ja näen että häntä naurattaa....ja repeän itse nauruun! Hävettää kamalasti enkä halua kenenkään luulevan että nauran heille.
[/quote]
Minulla aivan sama hissien suhteen! Jos hississä on joku muu lisäkseni rupeaa takuulla naurattamaan, ja hävettää että ihmiset luulevat minun nauravan heille! :D

Yläasteen äikäntunnilla pitämääni puheeseen olin nasevuuden ja kuulijoiden mielenkiinnon lisäämiseksi lisännyt pari vitsiä ja muuta hauskaa sanankäännettä. Vakuuttavuutta tietysti lisäsi se, kun itse purskahdin nauruun ennen yhtä vitsiä ja kyyneleitä pyyhkien sain lopulta lauseeni loppuun.