noloin tilanne missä on alkanut naurattaa?
Varmaan ollut tämmöinenkin ketju joskus, mutta kaipaan vähän piristystä päivään. Eli millaisissa tilanteissa olette alkanut nauramaan, vaikka ei ehkä olisi soveliasta tai muuten vaan hävetti?
-
Itse aloin hihittämään tätini hautajaisissa, siellä kappelissa, kun serkkuni kännykkä oli jäänyt päälle ja sieltä alkoi kuulua candy crush sagan musiikkia (ilmeisesti taskussa mennyt peli päälle). Siis tosi hauskaa joo, mutta se tilanne vaan oli jotenkin koominen.
Kommentit (77)
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 17:18"]Ollessani ala-asteella kuoli koulukaverini hamsteri siten, että Se istui häkin pohjalla ja puri hampaat tiukasti häkin kaltereiden ympärille. Kaveri pyysi minua auttamaan rakkaan hamsterinsa irroittamisessa. Siinä kun koetettiin tuloksetta vääntää krampissa olevaa pientä hamsterin ruumista irti kaltereista kaverin itkiessä lohduttomasti, alkoi minua huvittaa koko tilanne niin paljon, että repesin hysteeriseen nauruun, jota en saanut millään loppumaan.
[/quote]
Ihan OT, mutta minulla oli 10-veenä samanlainen tilanne. Kaveri soitti klo.4 aamuyöstä itkien, että hamsun pää on jäänyt kaltereiden väliin ja se tukehtuu. Hyppäsin sängystä, juoksin vajaan kahden kilometrin matkan keskellä yötä kaverin luokse ja löysin jostain kaverin kaapista pihdit, joilla sain väännettyä kalterit auki. Kaveri oli silloin jotain 8v, eikä paniikiltaan saanut tehtyä mtn, kun sormilla venytettyä kalteria vähän enemmän auki. Oli pimeä syksyinen ilta, ja äiti odotti ulkona, kun tulin takaisin :D Uskon, että mietti minne lähdin neljältä aamuyöstä, kun normaalisti nukun todella sikeästi, eikä minua saanut kirveelläkään sängystä aamuisin ennen seitsemää ylös. Nukuin normaalisti klo.21-7 niin sikeästi, etten olisi herännyt edes pommin räjähtämiseen vieressä. Ei pienintäkään muistikuvaa missä kaverin vanhemmat olivat tuolloin, tuskin poissakaan kotoa, kun oli normaali arkiyö.
Itselle noloin tilanne, missä olen alkanut nauramaan on se, kun pikkuveli liukastui juostessaan laiturilta veteen. En huomannut tämän iskeneen päänsä laiturin reunaan. Oli lähellä hukkua. Aloin ihmetellä, miksi pikkuveli viipyy pinnan alla niin pitkään ja sukelsin perään, koska sattui olemaan päässä uimalasit. Pikkuveli ei näyttänyt olevan tajuissaan ja vedin tämän pintaan, sit siihen tulikin jo rantavalvoja, joka otti tilanteen haltuun ja sain siirtyä sivummalle. Pikkuveli kiidätettiin sairaalaan ambulanssilla, ja päähän tuli monta tikkiä. Oli auennut pahasti :/ Ei naurattanut enää.
t. teini
Olin hostellissa sellaisessa huoneessa missä nukkui muitakin ihmisiä ja viestittelin yöllä kaverin kanssa. Oli joku tosi hauska juttu vissiin ja repesin ääneen. Pari tyyppiä sitten heräsi siihen ja pyytelin kovasti anteeksi huonolla englannilla.....
Olin hostellissa sellaisessa huoneessa missä nukkui muitakin ihmisiä. Viestittelin yöllä kaverini kanssa ja oli vissiin tosi hauska juttu kun repesin ääneen. Pari tyyppiä sitten heräsi siihen ja pyytelin kovasti anteeksi huonolla englannilla....
Olin hostellissa sellaisessa huoneessa missä nukkui muitakin ihmisiä. Viestittelin yöllä kaverini kanssa ja oli vissiin tosi hauska juttu kun repesin ääneen. Pari tyyppiä sitten heräsi siihen ja pyytelin kovasti anteeksi huonolla englannilla....
Lukiossa kun piti äikäntunneilla lukea jotakin tekstejä itsekseen. Luokassa hiirenhiljaista ja sitten repeän jollekin hauskalle jutulle siinä tekstissä. Vieressä istuva kaveri, jolla on yhtä outo huumorintaju, alkaa hytkyä omituisesti. No eihän siitä mitään sitten tule, kumpikin hytkyy siinä naama punaisena yrittäen estää ääneen nauramista. Opettaja katsoo oudosti meihin, mikä vain pahentaa tilannetta. Tunnelma on liian painostava, ja pian minä ja kaveri tyrskimme hysteerisinä emmekä pysty millään lopettamaan. Onneksi välkkä koittaa pian ja pääsemme hoippumaan hiessäpäin pois.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:02"]
Mua alkaa välillä naurattaa kun kävelen jossain yksin, ihan ilman syytä. Sitten jos joku tulee vastaan niin yritän naamioida sen yskäksi tai jotain. Ei ehkä aina ihan onnistu...
[/quote]
Kännykkä korvalle, niin hullukin näyttää viisaalta:))
oltiin vaihdossa ja isäntä perheeni rukoili ennen ruokaa. kaverini oli kutsuttu illalliselle myös ja olin häntä tästä tavasta infonnut. kun isäntä perhe alkoikin laulaa rukousta, kaverini repesi täydellisesti. isäntä perheen äiti oli puristanu sen rystyset ruttuun ja mä potkin pöydän alla sitä. repesin myös itse. hävetti helvetisti samalla.
"Mummot istuu ringissä jossain kirkossa ja sit sinne tulee joku tyyppi joka kysyy niiltä että oottekste valmiita kuolemaan ja sit ne mummot sanoo että ei olla ja sit se tyyppi sanoo että okei tän jälkeen te ootte" näin eräs luokkakaverini kuvaili kirkon tarjoamia palveluja vanhuksille uskonnon tunnilla. Itkin ja nauroin samanaikaisesti tunnin loppuun asti.
Oltiin hihitelty kaikelle typerälle kaverin kanssa koko päivä, oltiin kai väsyneitä. Noustiin sitten junaan ja istuuduttiin ensimmäisille vapaille penkeille. Meitä vastapäätä istui tosi isokokoinen mummo syöden paninia. Hänellä oli pitkät harvat mursuviikset joihin ruoka tarttui hänen syödessään samalla meitä tuimasti tuijottaen. Meitä rupesi aivan kauheasti naurattamaan mut koitettiin pitää naama peruslukemilla. Lopulta kuitenkin päätettiin vaihtaa paikkaa, ei haluttu loukata naisen tunteita. :/
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:27"][quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 17:18"]Ollessani ala-asteella kuoli koulukaverini hamsteri siten, että Se istui häkin pohjalla ja puri hampaat tiukasti häkin kaltereiden ympärille. Kaveri pyysi minua auttamaan rakkaan hamsterinsa irroittamisessa. Siinä kun koetettiin tuloksetta vääntää krampissa olevaa pientä hamsterin ruumista irti kaltereista kaverin itkiessä lohduttomasti, alkoi minua huvittaa koko tilanne niin paljon, että repesin hysteeriseen nauruun, jota en saanut millään loppumaan.
[/quote]
Ihan OT, mutta minulla oli 10-veenä samanlainen tilanne. Kaveri soitti klo.4 aamuyöstä itkien, että hamsun pää on jäänyt kaltereiden väliin ja se tukehtuu. Hyppäsin sängystä, juoksin vajaan kahden kilometrin matkan keskellä yötä kaverin luokse ja löysin jostain kaverin kaapista pihdit, joilla sain väännettyä kalterit auki. Kaveri oli silloin jotain 8v, eikä paniikiltaan saanut tehtyä mtn, kun sormilla venytettyä kalteria vähän enemmän auki. Oli pimeä syksyinen ilta, ja äiti odotti ulkona, kun tulin takaisin :D Uskon, että mietti minne lähdin neljältä aamuyöstä, kun normaalisti nukun todella sikeästi, eikä minua saanut kirveelläkään sängystä aamuisin ennen seitsemää ylös. Nukuin normaalisti klo.21-7 niin sikeästi, etten olisi herännyt edes pommin räjähtämiseen vieressä. Ei pienintäkään muistikuvaa missä kaverin vanhemmat olivat tuolloin, tuskin poissakaan kotoa, kun oli normaali arkiyö.
t. teini
[/quote]
Hah, just joo. Että 8-vuotiaana noin vain lähdit neljältä aamuyöllä ryntäilemään kahden kilometrin päähän ja yritit pelastaa kaverisi hamsterin.
Jotenkin epäuskottavaa. ;)
Työkkärin penkil ku olin tapaamas mun työkkärin tätii. Sitä ennen olin valvonu pari yötä ni pää iha sekasin. Naurahtelin oudosti välil .
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 19:13"]Työkkärin penkil ku olin tapaamas mun työkkärin tätii. Sitä ennen olin valvonu pari yötä ni pää iha sekasin. Naurahtelin oudosti välil .
[/quote]
ja sit toine et joskus kadul kävelles tullu joku hauska juttu mielee ni nauranu ja kävelly samaa aikaa. Tosi noloa.
Olin vienyt koirani eläinlääkärin päivystykseen kohtutulehdusepäilyn vuoksi (joka sitten osoittautui oikeaksi). Koiran kohtu piti ultrata, ja se laitettiin selin makuulle hoitopöydälle, ajeltiin karvat masun päältä, laitettiin geeliä ja ultrattiin. Koko tämän toimituksen ajan koirani oli aivan hädissään, vikisi ja vinkui - ja minä nauroin. Siis taisin olla paniikissa tms, mutta se koirani hätä sai mut jostain syystä nauramaan! :( siinä tilanteessa ei oikeasti ollut mitään hauskaa, reagoin vain jostain syystä nauramalla. Koira selvisi kuitenkin. :)
Hautajaiset ja hissit on vaikeita paikkoja. Hississä selviän hyvin yksin, mutta erään ystävän kanssa on kamala seisoa hissin kyydissä, jos mukana on muitakin ihmisiä. Kaikki seisovat hiljaa vieri vieressä ja sitten minä vilkaisen kaveria ja näen että häntä naurattaa....ja repeän itse nauruun! Hävettää kamalasti enkä halua kenenkään luulevan että nauran heille.
Kerran lähdin töistä iltapäivällä ja ostin lähtiessäni kokispullon firman automaatista. Siinä sitten tepastelin kävelytiellä ja hörpin kolaa, kun meinasin vahingossa kävellä pyöräilevän pikkutytön päälle. Lisäksi päästin säikähdyksissäni kovan röyhtäyksen. Alkoi naurattaa ja nauroin seuraavat pari kilometriä se saamarin kolapullo kädessä. Vastaantulijoita oli paljon ja hävetti pahasti, mutta se vain nauratti lisää.