Elämä 1990-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Naapuri osti okt lähes kokonaan velaksi ja tuli työttömyys ja joutuivat myymään sen talon n. kolmasosalla maksamastaan hinnasta.

Oma mies sai fudut, oli pari vuotta työttömänä, mutta sai sitten paremman paikan.

Mulla oli NMT-puhelin, joka painoi kuin synti. Elisan edellinen nimi oli Radiolinja🤯. 

Lapset alkoivat opiskelut, oltiin rutiköyhiä. Asuivat soluasunnoissa, joihin saivat asumistukea. Lainaa eivät ottaneet, koska eivät bilettäneet yms turhaa tuhlausta harrastaneet. Meillä vanhemmilla ei ollut paljon mahd auttaa kuin satunnaisesti. Onneksi saivat kesätöitä ja säästivät.

Joku mainitsi nuo stereot. Meillä oli Pieoneerit jo 80-luvun alusta.

Ysärilaman Lieksa. Muistan kesän, jolloin oli kuuma kuin helvetissä. Ostin Oltermannista appelsiinimehujään ja katselin tyhjää kylän raittia. Edes Icellan terassilla ei ollut ketään. Vain arokierijät puuttuivat. 

Sonera, Radiolinja, ehkä Teliakin tuli. Käsiluureja alkoi tipahdella. Mulla oli ekana jokin citypuhelin joka toimi vain pk-seudulla vai muistanko väärin. Halpa pitää.

Kirjastoihin tuli tietokonepäätteitä. Pikkuhiljaa sitä tuli opeteltua käyttöä. Mitähän keskustelupalstoja silloin oli? Radio Helsingillä oli vilkas, Annalehden Ellit, Hevostalli..Voi kun muistais.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1990-luvun alussa elämä oli huoletonta. Ei ollut ihmisen elämää haittaavia matkapuhelimia. Pikku hiljaa kannettavat matkapuhelimet yleistyi ja vastakkainasettelu ihmisten välillä alkoi. 

tummia, homppeleita ja wokeja ei ollut vielä suomessa keksittykään, joten ei tarvittu vastakkainasettelua

Olikohan jo ysärin puolella se homojen ilmaiskaupunkilehti..

Kyllä sellainen valtakulttuurin haasto näyttänyt kuuluvan vähänkään järjestyneempään seks vähemmistömenoon mutta tuohan meni aivan pähkinöiksi woken myötä ja uusien käsitteiden puskettua valtavirtaan. Muistan sen hetken kun kuulin sateenkaariseksuaalisuuksista ja tuli heti huono olo, sitä tajusi että nyt on astuttu uuteen kuvitelmille perustuvaan aikaan.

Silloin kaikki vähemmistöpiirit olivat suht pieniä ja hissukseen. Tekisi mieli sanoa että olisivatpa vieläkin. Siis niin kuin luonnollisesti asettuisivat. Sitten joku toi bensakanisterin.

Jaoin ilmaisjakelulehtiä, että sain muutaman lisäkympin kuussa työttömyyskorvauksen päälle. Jakoalue oli vauras omakotitaloalue. Alueella vastaantulleet ihmiset katsoivat minua kuin halpaa makkaraa ja valittivat joskus turhasta. Ihmettelin, että oliko ne ilmaisjakelulehdet heille niin tärkeitä. 

Olen ihan hyvin koulutettu, mutta 90-luvun alkupuolella ja puolessavälissä ei vain ollut töitä ja tuella piti elää. 

Näin jälkikäteen on kummallista ajatella, että kun lähdettiin pakettimatkalle sinne Kreikkaan, niin todellakin oltiin viikko täysin eristyksissä, koska kännyköitä ei ollut. Suomesta oli raahattu mukaan muutama naistenlehti, mutta ne oli nopeasti luettu. Paikallinen radio toki kuului, mutta ei siitä mitään ymmärtänyt. Loma oli todellakin pelkkää auringossa makoilua ja perheen kanssa jutustelua. Tekisi nykyihmisellekin todella hyvää. 

Kukaan ei kysynyt saitko kesätöitä vaan mihin menet kesätöihin. Silloin vielä kylvettiin ostovoimaisen Markka-ajan hyvinvoinnissa. Muistan vielä markka-ajan kesätyön peruspalkan: 12 535 markkaa kuukaudessa.

Puhelinkortti

Aurinkoiset mukavan lämpimät kesät ja pirteät syksyt. Rauhallinen, rento tunnelma ja aktiviteetit tulivat mieleeni elävästi.

Sauli lauloi itsensä tangokuninkaaksi. Mutta sitten traaginen onnettomuus vei hänet.

"Mentävä mun on"...

Videokuvaa Helsingistä 20.11.1992, lähinnä ratikoita, metroja ja junia mutta näkyyhän tuossa muutakin katuvilinää. Itsellä oli tuossa vaiheessa kortti ja auto ollut jo ihan peräti ensimmäisen viikon :D