Huvittaa nuo opettajien ajatukset alanvaihdosta mukamasta työn kuormittavuuden takia
Muutama tunti päivässä opetusta ja järkky pitkät lomat ja ajattelevat työnsä olevan jotenkin raskasta :D :D
Lähes kaikki muut tekee töitä tuplasti sen mitä nuo opettajat. Muutenkin kevyt sisätyö joka ei rasita edes fyysisesti.
Kommentit (733)
Vierailija kirjoitti:
Opettajat käyttytyvät kuten uhmaikäiset lapset. Jatkuvaa ulinaa ja vinkumista. Opet hei, ymmärtäkää, että te kuulutte työnne ansiosta eliittiin kaikilla mittareilla mitattuna ja teidän elämänne on lähes paratiisimaista. Säälittäviä Vinku-Iiitoja olette.
Jos olet tuota mieltä niin miksi et itse opiskele ja ryhdy opettajaksi? Olet jäävi arvostelemaan, jos et ole tehnyt opettajan töitä. No ei ainakaan mulla ole mitään eliittiä eläminen. Palkka on keskitason alapäässä eli noin 3.000 euroa bruttona. Sillä ei kustanneta Helsingin lähiössä mitään eliittiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki opet voisi valtio kurssittaa priorisoimaan, rajaamaan ja hahmottamaan kokonaisuuksia.
Wau. Siis wau.
Otetaan vaikka tässä eräs aamupäivä: pidän tunteja ja huomaan, että luokan nurkassa yhtäkkiä käy kohina. Yksi opiskelija istuu lattialla ja itkee. Sydänsuruja joskin, mutta itkee kumminkin. Pari opiskelijaa on tullut lohduttamaan. Istun seuraan, ojennan nenäliinaa, kyselen vähän ja kuuntelen. Opetus keskeytyy siksi aikaa, mutta en voi jättää tilannetta näinkään.
Mutta ei! Väärin meni! Priorisoidaan, rajataan ja hahmoitetaan kokonaisuuksia! Ei tänne olla itkemään tultu, nyt opetellaan uusia taitoja! Olisiko kenties pitänyt korottaa ääntä ja paasata itkun ylitse? Ehkä, kenties. Menkööt psykologille (sitten jos ehkä kun pääsee, ehkä aikaisintana 2vko päästä?), itketkööt vapaa-ajallaan.
Okei, tilanne on ohitse ja jatkan. Toinen opiskelija yhtäkkiä viittilöi paniikissa. Hän ei ymmärrä! Mä en pysy perässä! Apua, auta! Tiesin opiskelijan tunnolliseksi ja helposti stressaantuvaksi. Kun äskeisen tilanteen takia vähän jouduin kirittämään, stressaantuva opiskelija stressaantui ja eikä enää kykene pysymään perässä, koska stressaa. Okei. Tilanne on nyt tämä. Istun viereen, puhun rauhallisesti ja kyselen, että missä kohdin hän tippui kärryltä. Näytän kohta kohdalta, kertaan ja mennään hitaasti, jotta opiskelija saa kierrokset alas. Opiskelija viimein rauhoittuu ja saa muut kiinni.
Ja tadaa! Väärin jälleen meni. Priorisoidaan, rajataan ja hahmoitetaan kokonaisuuksia! Älä sinä siellä vingu, vaan pyydä jälkikäteen erityisopetusta (erityisopettajalta, joka ei osaa asiaa opettaa.) Ironista on, että kyseisellä opiskelijalla olisi todella hyvät mahdollisuudet pärjätä, mutta kärsii todella pahasti ns huijarisyndroomasta. Ei siis usko laisinkaan osaamiseensa, heti kun ei ymmärrä jotain, niin hän panikoituu. Ja paniikissa ei ajatus enää toimi ollenkaan. Mutta priorisoimisen nimissä kaippa pitäis antaa tippua, ja ehkäpä sitten masentuneena lopettaa koulunkäynti.
Ja sitten taas opetus jatkuu. Tarkkailen, että miten sydänsuruinen jatkaa. Tarkkailen, mitä stressaaja jaksaa. Jahas, takarivissä taidetaan pelata, eikä keskitytä tehtäviin. No, ei tietenkään, koska tekeminen koko ajan keskeytyy ja pelistä on tullut kiinnostavampi. Menen takariviläisten tykö ja vihjaan vahvasti, että jospa jos laittaisitte pelit pois. Kuuluu huokauksia, ja peli laitetaan piiloon. Jokainen taatusti arvaa, että sama ralli jatkuu kun heti selkänsä kääntää. No, nämä kullanmussut ovat tulleet ihan itse opiskelemaan, ei kai näitä voi pakottaakkaan. Tiedän, että nää kaiffarit tulevat jättämään tehtävänpalautuksen viime tingassa ja aivan hutiloiden tehtynä, lopulta. Ikävää on, että ei nämä tyypit tyhmiä ole, mutta ei näillä kavereilla ole aina jaksamista odottaa. Niinhän ne aikuisetkin odotellessaan alkavat räpläämään puhelintaan, ei ne teinit sen ihmeellisempiä ole.
Ja paluu taas tiskin taakse. Tarkkailen nyt itkijän ja stressaajan lisäksi näitä takarivin pelaajia. Pitäisi taas saada koko konkkaronkka kyytiin mukaan ja saada porukka eteenpäin. Fiksuimmat ja säntillisimmät huokailevat, katselevat kelloa. Lyön opetukseen tahtia, itsekin vähän katselen kelloa. Ollaan jääty jälkeen tavoitteista, ja siitä tietää, että seuraavien tuntien suunnitelmat muuttuivat. Meillä on kurssilla tietty takaraja, mihin mennessä kaikki pitää olla kaikki tarvittava osaaminen kasassa. Tästä tulee jännää vielä, katsotaan mihin päästään.
Ja tadaa, taas väärin! Priorisoidaan, rajataan ja hahmoitetaan kokonaisuuksia! Näin tämä yksi viisas ihminen yksityissektorilta on sanonut. Pusketaan kokonaisuudet läpi, välittämättä mitä vastaan tulee. Mitä siitä, jos joku itkee. Mitä siitä, jos joku oikeastikin hyvä tyyppi pelästyy, stressaantuu ja ehkäpä lopettaa. Mitäpä siitä, jos jotkut vaan pelaavat amiksen läpi, tai siis no, pääsemättä kursseista läpi. Omatpahan ovat ongelmat, lol!
Vierailija kirjoitti:
-- Nämä eivät ole mitään yksittäisiä taitoja, vaan isoja kokonaisuuksia joiden varassa moni yritys pyörii taloudellisesti kannattavasti. Kuukauden pikakurssin voisi pitää vaikka ensi syksynä, kun opetustyö on vielä tauolla.
Ja yksi asia, mikä palkkaan vaikuttaa (ja joka myös nostaa stressitasoja ja suorituspaineita) on tulostavoite. Yleensä euronääräinen. Sitä ei voi humanisti ymmärtää, ennen kuin sen kokee, pitkäkestoisena päivästä päivään paineena. Toinen on kontaktit ja tahot, joiden kanssa olet tekemisissä. Siinä on kyse isoista kaupoista tai liikesuhteista tai kasvojen menetyksestä. Jopa kansainvälisestä politiikasta. Meidän kulmasta se on taas ”tosi rankkaa” Olisinpa opettaja, ne joutuu vaan esiintymään alaikäisille ja toisinaan niiden vanhemmille. Haluan vaihtaa alaa..
Sinun kuukautesi pikakurssisi osuu alkavan vuoden valmisteluun. Eli, oliko muita viisaita ehdotuksia?
Ja sinun euromääräinen tulostavoitteesi koskettaa myös ammatillista koulutusta. Ammatillisessa koulutuksessa yksi rahoituslähde perustuu siihen, että miten opiskelijat työllistyvät opintojen jälkeen, tai jatkavat eteenpäin. Työelämä aika hyvin antaa palautetta, jos valmistuttua opiskelijoilla ei ole riittäviä taitoja.
Ja ihan muista semmoinen pieni asia, että kuka on sinut on opettanut lukemaan ja kirjoittamaan. Etkai vain syljen niiden päälle, jotka ovat auttaneet sinut sinun Huippu Urasi alkuun. Etkai? Etkai sinä sentään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukaria? Onko murresana vai eikö kommentoija 14 ole oikeasti ope? Meillä sanotaan tukkari.
No jos on opettaja, niin alan osittain ymmärtää ongelmia. Jos menee 2h ”tukarin” valmisteluun, niin on työn tekotavassa vikaa.
Kouluttaako yliopisto käytännössä suorittavaa työtä tekevistä liian teoreettisesti ja tutkijan asenteella toimivia? Ei voi työelämässä (ainakaan opettajan ammatissa) tuolla tahdilla tehdä töitä. Aikaansaamisessa on ongelmia.Opettaja ei ole suorittavassa ammatissa. Ala on asiantuntija-ala, jossa pitää yhdistää koko ajan paljon tietoa ja osaamista kunkin oppilaan hyväksi. Opettajat ovat Suomessa nimenomaan asiantuntija-ammatissa, pedagogisesti vapaita suunnittelemaan ja toteuttamaan oman opetuksensa. Ala houkuttelee älykkäitä ja korkeasti koulutettuja yksilöitä, joka pystyvät ottamaan vastuuta, oppimaan nopeasti ja pitämään hyppysissä laajoja kokonaisuuksia, itseohjautuen ja vastuunsa tuntien.
Ne maat, joissa opettajat ”suorittavat”, ovat sitten siellä maakohtaisten vertailujen häntäpäässä. Lisäksi siellä on kalliit yksityiskoulut, joissa rikkaat maksavat maltaita saadakseen lapsille parhaan opetuksen asiantuntija-opettajilta. Opettajan työn ”pienetäminen” johtaa samaan kehitykseen myös meillä, jos alaa aletaan vähätellä eikä sinne enää hakeudu kuin tyypit, jotka vaativat ulkoista ohjausta. Esim. Ruotsissa jo tilanne, että opettajiksi lähtee lukemaan ne jotka ei muualle pääse. Sama on Suomessa edessä, nyt jo näkyy varhaiskasvatuksessa merkit että huipputyypit häipyy muualle.Varhaiskasvatuksen opiskelupaikat ei tahdo täyttyä ja koulutukseen sisällepäässeet yrittää siirtyä luokanopettajakoulutukseen. Joten aloittaneista ei valmistu läheskään kaikki. Valmistuneistakin osa vaihtaa toisiin tehtäviin.
Mitä mieltä vaka-väki olette siitä, tarvitaanko nyt näin usealla per ryhmä vakaopettajan pätevyys vai voiko osan korvata lastenhoitajilla? Ihan vilpittömästi kysyn kun itse olin hoitoalalla ja siellä tarvittaisin sekä lisää ammattilaisia että lisää myös niitä jotka eivät tee varsinaista hoitotyötä. Olin nuorena myös päiväkodissa töissä mutta se oli ihan eri maailma tuolloin. Silloin palkattiin ylimääräisiä työntekijöitä erityislapsille jne.
Olen amiksen maikka. Tunneilla ei pidetä pipoja, lippiksiä eikä huppuja. Ei mitään höpöttämistä, kaikki seuraavat.
Mikä ihme siinä on niin vaikeaa???
Ja ei rasita. Tunneilla on kivaa. Alalla olleena kaikki oppitunnit ja harjoitussuunnitelmat sekä valmiit kokeet on tikuilla. Ei niitä jatkuvasti tarvi keksiä uudelleen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettajilla näin: Oppitunnit on iltapäivällä kahteen tai kolmeen asti. Sen jälkeen alkaa tiimipalaveri, jossa suunnitellaan tulevaa päivää ja tulevia tapahtumia. Sen jälkeen wilmaviestit, puhelut vanhemmille jne. Kotiin viiden aikaan, illalla vielä kokeiden korjaus ja seuraavan päivän muut valmistelut. Joskus pitää myös tarkistaa koko luokan kirjoja tai vihkoja, ja pitää vanhempainvartteja. Pitää valmistaa mallitöitä askarteluun ja käsitöille. Lisäksi suuri työ on laittaa kaikille tuen tarpeessa oleville erityisoppilaille lomakkeet wilmaan.
Aineenopettajilla yläkoulussa ja lukiossa päivät kestää kolmeen tai puoli neljään, sen jälkeen wilmassa työt ja palaverit, kasvatuskeskustelut ja yhteydet vanhempiin. Jälki-istuntovalvonnat ym. Päivät venyy...
Suuri työ laittaa lomakkeet Wilmaan?
Esim. erityisen tuen lomake (päätös) laitetaan kerran Wilmaan. Ei ole sen kummempi kuin Windowsissa tiedoston tallennus.
HOJKS tehdään (voi tehdä vaikka Wordissa) ja tallennetaan Wilmaan (kts. vaativuus edeltä). HOJKS tarkistetaan pari kertaa vuodessa. Ei vaikeaa.
Vaikka erityisen ja tehostetun tuen oppilaita olisi puolet opetusryhmästä, niin ei tämä oikeasti ole mikään suuri työ.
Tiedätkö, miten paljon muilla aloilla pitää tallentaa eri järjestelmiin asioita?
Ei se paperin kirjoittaminen ole ongelma, vaan sen sisällön miettiminen. Millaiset tavoitteet ja miten niihin päästään? Millaista tukea uskaltaa luvata, niin että se oikeasti toteutuu. Pitää myös tuntea oppilas ja hänen ongelmansa. Välillä joudut kirjoittamaan papereita oppilaista, joita tapaat kerran viikossa. Joka paperi sitten käsitellään palaverissa, joiden sopiminen on yhtä tuskaa. Helposti menee aikaa 3-4 tuntia/oppilas kaksi kertaa vuodessa. Näitä voi luokalla olla nykyään lähes 10. Ja yllätys tästä ei makseta mitään vaan tehdään omalla ajalla.
Eivät opettajat ole mikään uniikki lumihiutale ja ainoa akateeminen ammattiryhmä, joka joutuu tekemään palkattomia ylitöitä. Tosin opettajia kaiketi harvemmin valvoitetaan tekemään työnatkoja ulkomaille niin, että matkustaminen tapahtuu omalla ajalla ja 11-12 tuntisiksi venyvistä työpäivistä saa normaalin palkan?
Opettajat saavat palkkaa myös loma-ajoilta, joita on se kolmisen kuukautta vuodessa. Voidaanhan noita lomia lyhentää ja laittaa nuo ylimääräiset suunnitelmat tehtäväksi esim viikko tai pari ennen lukukauden alkua ja tarkennetaan suunnitelmia syysloman ja talviloman aikaan.
Öhöm. Mistäs nämä tietosi repäsit? Siitäkö, että noina kuukausina ei ole oppilaita/opiskelijoita koulussa?
Voin kertoa, että itsellä työt jatkuivat juhannukselle asti ja tekemistä riitti. Ja elokuun alussa oli paluu takaisin ja lukuvuoteen valmistautumista. Ja, lomani aikana suunnittelin kurssieni "isoja linjoja". Tehtävät ja pienemmät yksityiskohdat tosiaan tarkentuvat aina kun pidettävät tunnit lähestyvät. Nytkin olen eräästä isosta kokonaisuudesta joutunut pitämään aika improvisoiden useamman kerran, kun meiltä haluttiin eräs tilaustyö. Eli näin amiksen puolella.
Kyllähän puoliso rutisi, että heinäkuussa päivitin omaa osaamistani ja suunnittelin seuraavaa vuotta. Yritin lähinnä jakaa työkuormaa edes vähän enemmän tasaisemmin pitkin vuotta. No, pidinkö sitten lomaa ja sainko irtauduttua riittävästi? No en pystynyt irtautumaan. Kikkelis kokkelis, mitäs otin pestin vastaan. Minua siis kysyttiin opettajaksi aikanaan.
Ehkä sun kannattaisi vaihtaa työpaikkaa päikseen tuon loma-ajaksi irtisanottavan opettajan kanssa, niin ei tarvitse tehdä lomilla töitä?
Jatkuvasti kirjoitellaan näistä että pitää vaihtaa alaa ja työpaikkaa kun ei jaksa.
Haluaisin tietää missä ammatissa ei tarvi tehdä mitään ja hyvä palkka juoksee
joka kuukausi tilille !?
Meillä ainakin koko perhe päivittelee, kun joudun tekemään kotona iltaisin töitä. Olen siis opettaja, enkä saa tehtyä töitäni päivän aikana. Toki sitten matkustan välillä kotiin ja yritän syödä välillä, mutta illalla vielä teen töitä. Vastailen sähköposteihin, suunnittelen yms. Insinöörimieheni ei moista tarvitse tehdä. Meillä ei siis ole töissä opettajille mitään työpisteitä, joten teen kotona paljon töitäni. Lisäksi ruokatauoilla ei juuri ehdi syömään eli syön kotona päästyäni sinne ja sitten pidän tauon ja jatkan työntekoa.
Teen työtä niin kuin olisin ammatinharjoittaja/yrittäjä eli työ silloin valmis, kun se on tehty eikä silloin, kun työaika on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti kirjoitellaan näistä että pitää vaihtaa alaa ja työpaikkaa kun ei jaksa.
Haluaisin tietää missä ammatissa ei tarvi tehdä mitään ja hyvä palkka juoksee
joka kuukausi tilille !?
No ei se opettajan palkka niin hyvä ole. On paljon paremmin palkattu töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tervemenoa sinne kouluun kokeilemaan opettajan hommaa. Ei käy kateeksi, kun pikku päivänsäteet haistattelevat, hajottavat paikkoja ja pahimmillaan käyvät kiinni. Onneksi en itse ole opettaja.
Olen kokeillut. Naurettavan helppoa esimerkiksi nykyiseen vastuulliseen projektityöhön verrattuna.
A-setä kirjoitti:
Ja ei rasita. Tunneilla on kivaa. Alalla olleena kaikki oppitunnit ja harjoitussuunnitelmat sekä valmiit kokeet on tikuilla. Ei niitä jatkuvasti tarvi keksiä uudelleen...
No ei ainakaan mulla ole, vaan haen jostain asemalta avaamalla tiedostoja/hakemistoja. Etisin sopivaa aineistoa ja aikaa palaa. Ei ole mitään valmiiina. Tämä toistuu useamman kerran viikon aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervemenoa sinne kouluun kokeilemaan opettajan hommaa. Ei käy kateeksi, kun pikku päivänsäteet haistattelevat, hajottavat paikkoja ja pahimmillaan käyvät kiinni. Onneksi en itse ole opettaja.
Olen kokeillut. Naurettavan helppoa esimerkiksi nykyiseen vastuulliseen projektityöhön verrattuna.
Oletkohan sitten tehnyt sitä opettajan työtä tosissasi vai vain vasemmalla kädellä huitaisemalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervemenoa sinne kouluun kokeilemaan opettajan hommaa. Ei käy kateeksi, kun pikku päivänsäteet haistattelevat, hajottavat paikkoja ja pahimmillaan käyvät kiinni. Onneksi en itse ole opettaja.
Olen kokeillut. Naurettavan helppoa esimerkiksi nykyiseen vastuulliseen projektityöhön verrattuna.
Oletkohan sitten tehnyt sitä opettajan työtä tosissasi vai vain vasemmalla kädellä huitaisemalla?
Tosissani. Palkka vaan oli niin surkea ettei sillä pystynyt rahoittamaan elämäntyyliäni joten kouluttauduin insinööriksi. Nyt on massipuoli kunnossa mutta työ on erittäin kuormittavaa.
Opettajan ammattiin hakeutuu väärän asenteen omaavia ihmisiä, siksi eivät pärjää työssään.
Mua kuormittaa lasten koulunkäynnissä useampikin asia.
Opettejat eivät viitsi käyttää wilmaa mihinkään tärkeään, kuten siihen että läksyt olisi laitettu sinne josta ne voisi tarkistaa.
Sen sijaan wilmaa käytetään ilmoittamiseen että lapsella ei ollut yhdellä tunnilla kynää koska se oli jäänyt kotiin.
Se että laitetaan 22.10 su iltana viesti wilmaan että seuraavana aamuna pitää olla sukset koulussa. Ei näin.
Vanhempainillat jotka ovat hassunhauskasti järkätty johonkin puuhatalolle jossa onkin lasten kouluasioiden sijasta tarkoitus ryhmäytyä lapsen koulukavereiden vanhempien kanssa pussihyppelyn merkeissä.
Ylipäätään se ettei keskitytä lapsiin ja heidän opettamiseensa, vaan epäolennaisuuksiin, sekä ylipäätään se että informoidaan helkkaristi kaikkea turhaa, mutta jätetään ne oikeasti tärkeät asiat kertomatta vanemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajat käyttytyvät kuten uhmaikäiset lapset. Jatkuvaa ulinaa ja vinkumista. Opet hei, ymmärtäkää, että te kuulutte työnne ansiosta eliittiin kaikilla mittareilla mitattuna ja teidän elämänne on lähes paratiisimaista. Säälittäviä Vinku-Iiitoja olette.
Jos olet tuota mieltä niin miksi et itse opiskele ja ryhdy opettajaksi? Olet jäävi arvostelemaan, jos et ole tehnyt opettajan töitä. No ei ainakaan mulla ole mitään eliittiä eläminen. Palkka on keskitason alapäässä eli noin 3.000 euroa bruttona. Sillä ei kustanneta Helsingin lähiössä mitään eliittiä.
En ryhdy opettajaksi, koska jonkun pitää tehdä tuottavaa työtä, jotta yhteiskunta pystyy maksamaan teidän palkat!
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammattiin hakeutuu väärän asenteen omaavia ihmisiä, siksi eivät pärjää työssään.
J. Leskinen: "Jotka osaa, tekee mitä vaan. Jotka ei, ryhtyy opettamaan"
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koko perhe päivittelee, kun joudun tekemään kotona iltaisin töitä. Olen siis opettaja, enkä saa tehtyä töitäni päivän aikana. Toki sitten matkustan välillä kotiin ja yritän syödä välillä, mutta illalla vielä teen töitä. Vastailen sähköposteihin, suunnittelen yms. Insinöörimieheni ei moista tarvitse tehdä. Meillä ei siis ole töissä opettajille mitään työpisteitä, joten teen kotona paljon töitäni. Lisäksi ruokatauoilla ei juuri ehdi syömään eli syön kotona päästyäni sinne ja sitten pidän tauon ja jatkan työntekoa.
Teen työtä niin kuin olisin ammatinharjoittaja/yrittäjä eli työ silloin valmis, kun se on tehty eikä silloin, kun työaika on ohi.
Insinöörimiehesi on niitä insinöörejä jotka eivät tienaa yli 100 k€ vuodessa.
Opettajat käyttytyvät kuten uhmaikäiset lapset. Jatkuvaa ulinaa ja vinkumista. Opet hei, ymmärtäkää, että te kuulutte työnne ansiosta eliittiin kaikilla mittareilla mitattuna ja teidän elämänne on lähes paratiisimaista. Säälittäviä Vinku-Iiitoja olette.