Huvittaa nuo opettajien ajatukset alanvaihdosta mukamasta työn kuormittavuuden takia

Mikä siinä voi huvittaa, että joku työ on niin kuormittavaa, ettei sitä meinaa jaksaa tehdä. Minusta tuo ei ole huvittavaa alkuunkaan.

Olen tehnyt ns. insinöörityötä sekä ollut nyt opettajana. Suo siellä, vetelä täällä. Opettajan työ on intensiivisempää ja raskaampaa siinä arjessa. Neljä-viisi tuntia opetusta vastaa hyvinkin 10 tunnin päivää toimistotyössä. Se näkyy myös siinä, että loman alussa olen aina ihan poikki vs. insinöörinä riitti lyhyemmätkin lomat palautumiseen. Työn kuormitus oli muutenkin yksisuuntaista, opettajana joudut repeämään joka suuntaan ja hetkeäkään et voi vetää henkeä silloin, kun on se työ päällä. Insinöörinä pystyi aina käymään vessassa, hakemaan kahvin tai käymään juoruilemassa viereisessä työhuoneessa... tai surffaamaan netissä, jos työ ei sillä hetkellä tuntunut luonnistuvan. Opettajana työ on pakkotahtista.

Mutta sitten se insinöörialan kääntöpuoli. Yleistä on ns. bore out. Työ on yksitoikkoista (olin useissa paikoissa eri tehtävissä), palkkapäivänä usein mietti, mitä on sen palkkansa eteen tehnyt (opettajana ei tarvi miettiä) ja silti taustalla oli jäytävä stressi siitä, tekeekö tarpeeksi, tajuaako tehtäväkenttänsä oikeasti jne. Lisäksi aina oli vähän huijausfiilis. Puhuttiin hienoja palavereissa, satoja selityksiä ja tärkeilyä. Elettiin yhteisessä kuplassa, jossa kaikki korosti tulosvastuuta ja kiirettä, vaikka oikeasti kiire ei ollut kenelläkään. Kukaan ei vaan kehdannut kiljaista, ettei keisarilla olekaan uusia vaatteita. Tämä kaikki johti siihen fiilikseen, että on koko ajan kaltevalla pinnalla ja se on pahempaa stressiä kuin se, että joutuu oikeasti tekemään töitä täysillä. Se syö sisältä jotain ja siihen  päälle jatkuvat yt-kierrokset -> ei jatkoon. Sääliksi käy entisiä kollegoita, jotka jatkaa tuota samaa.

Minä sanon, että opettajien taakkaa helpottaisi valtavasti seuraavat asiat:

- opettajilla olisi oikeus kieltäytyä hoitamasta oppilaan asioita kuten on kuraattorilla, psykologilla, sairaalakoululla, terapeuteilla jne. Nämä kaikki voivat sanoa, ettei ehdi/pysty, mutta sen normiopen pitää pystyä. Jos sairaalakoulussa on 6 paikkaa, he voivat vain ilmoittaa, ettei mahdu. Sen jälkeen sen tavisopen pitää sitä sairaalakoulusta paikkaa odottavaa pitää luokassa porukan jatkona. Jos pyytää kuraattorilta tukea, voi kuraattori kohautella hartioitaan ja sanoa, ettei ehdi. Opettajan on ehdittävä. Lastenkoti voi nostaa nuoren kanssa kädet pystyyn ja sanoa, etteivät pärjää, mutta sen tavallinen peruskoulun opettaja ei voi kieltäytyä ja se on vaan kyettävä. Kukaan ei kysy, millä resurssilla, millä ajalla. KAIKILLA muilla ammattilaisilla on oikeus väistää ja pohtia resurssiaan, mutta opettajalla sitä mahdollisuutta ei ole. Hän ei voi kieltäytyä oppilaan opettamisesta ja oppilaan tukemisesta.

- Jos nuori ei tule kouluun, hänet tulee jättää luokalleen, mikäli poissaolon syy ei ole terveydellinen. Ei mitään erityispalveluita kotiin. Ei erityispalveluita sille, että ei pysty siihen ja tähän. Tämmöiseen ei pitäisi lähteä lainkaan teinien kanssa. Terve teini sairastuttaa itsensä tuollaisella temppuilulla.

- Wilmaa tulisi käyttää vain niissä asioissa, joihin aidosti haluaa vanhempien huomion. Ei siis jatkuvia merkintöjä vaan siinä vaiheessa merkintä, kun oikeasti alkaa tulla ongelmia. Jatkuva kantelu pikkuasioista kotiin ei edusta mitään.

- Pienluokat takaisin.

Mua ei ihmetytä, että opettajat haluavat vaihtaa alaa. Mua ihmetyttää, että ne kaksi opettajaa, jotka ovat henkilökohtaisesti mulle kertoneet vaihtosuunnitelmistaan ovat haaveilleet sosiaalityön opinnoista. Kuusi vuotta yliopisto-opintoja, jonka jälkeen odottaa loputon stressi, lasten pahoinvointi ja työn arvostuksen puute.

Vierailija kirjoitti:

- opettajilla olisi oikeus kieltäytyä hoitamasta oppilaan asioita kuten on kuraattorilla, psykologilla, sairaalakoululla, terapeuteilla jne. Nämä kaikki voivat sanoa, ettei ehdi/pysty, mutta sen normiopen pitää pystyä. Jos sairaalakoulussa on 6 paikkaa, he voivat vain ilmoittaa, ettei mahdu. Sen jälkeen sen tavisopen pitää sitä sairaalakoulusta paikkaa odottavaa pitää luokassa porukan jatkona. Jos pyytää kuraattorilta tukea, voi kuraattori kohautella hartioitaan ja sanoa, ettei ehdi. Opettajan on ehdittävä. Lastenkoti voi nostaa nuoren kanssa kädet pystyyn ja sanoa, etteivät pärjää, mutta sen tavallinen peruskoulun opettaja ei voi kieltäytyä ja se on vaan kyettävä. Kukaan ei kysy, millä resurssilla, millä ajalla. KAIKILLA muilla ammattilaisilla on oikeus väistää ja pohtia resurssiaan, mutta opettajalla sitä mahdollisuutta ei ole. Hän ei voi kieltäytyä oppilaan opettamisesta ja oppilaan tukemisesta.

.

Tämä on valitettavasti totta ja kuormittaa kohtuuttomasti. Tosiaan kaikki muut voivat sanoa, että ei ole tilaa, eivät osaa auttaa, ei ole keinoja… mutta se ope joka on opiskellut esim kemiaa yliopistossa, sen on oltava se perälauta, joka pitää huolta nuoresta, josta sairaalakoulu sanoo, ettei pystytä auttamaan. Ei aineenopettajalla ole keinoja ja koulutusta auttaa psykoottista/aggressiivista/traumatisoitunutta/mutistista jne lasta, mutta opettaja on ainoa, joka ei voi sanoa, että täällä ei homma toimi, ei tänne. Koska perusopetukseen on kaikilla oikeus.

Se itse opettaminen on helppoa ja kivaa vaikkakin intensiivistä ja kuluttavaa työtä. Mutta se kaikki muu, mitä oppilaat ja muut vanhemmat eivät näe. Se on todella raskasta, ja vie myös paljon aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon, että opettajien taakkaa helpottaisi valtavasti seuraavat asiat:

- opettajilla olisi oikeus kieltäytyä hoitamasta oppilaan asioita kuten on kuraattorilla, psykologilla, sairaalakoululla, terapeuteilla jne. Nämä kaikki voivat sanoa, ettei ehdi/pysty, mutta sen normiopen pitää pystyä. Jos sairaalakoulussa on 6 paikkaa, he voivat vain ilmoittaa, ettei mahdu. Sen jälkeen sen tavisopen pitää sitä sairaalakoulusta paikkaa odottavaa pitää luokassa porukan jatkona. Jos pyytää kuraattorilta tukea, voi kuraattori kohautella hartioitaan ja sanoa, ettei ehdi. Opettajan on ehdittävä. Lastenkoti voi nostaa nuoren kanssa kädet pystyyn ja sanoa, etteivät pärjää, mutta sen tavallinen peruskoulun opettaja ei voi kieltäytyä ja se on vaan kyettävä. Kukaan ei kysy, millä resurssilla, millä ajalla. KAIKILLA muilla ammattilaisilla on oikeus väistää ja pohtia resurssiaan, mutta opettajalla sitä mahdollisuutta ei ole. Hän ei voi kieltäytyä oppilaan opettamisesta ja oppilaan tukemisesta.

- Jos nuori ei tule kouluun, hänet tulee jättää luokalleen, mikäli poissaolon syy ei ole terveydellinen. Ei mitään erityispalveluita kotiin. Ei erityispalveluita sille, että ei pysty siihen ja tähän. Tämmöiseen ei pitäisi lähteä lainkaan teinien kanssa. Terve teini sairastuttaa itsensä tuollaisella temppuilulla.

- Wilmaa tulisi käyttää vain niissä asioissa, joihin aidosti haluaa vanhempien huomion. Ei siis jatkuvia merkintöjä vaan siinä vaiheessa merkintä, kun oikeasti alkaa tulla ongelmia. Jatkuva kantelu pikkuasioista kotiin ei edusta mitään.

- Pienluokat takaisin.

Tarkoittaako tuo viimeinen vetoomus sitä, että kouluissa ei enää nykyään ole tarkkailu/erityisluokkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon, että opettajien taakkaa helpottaisi valtavasti seuraavat asiat:

- opettajilla olisi oikeus kieltäytyä hoitamasta oppilaan asioita kuten on kuraattorilla, psykologilla, sairaalakoululla, terapeuteilla jne. Nämä kaikki voivat sanoa, ettei ehdi/pysty, mutta sen normiopen pitää pystyä. Jos sairaalakoulussa on 6 paikkaa, he voivat vain ilmoittaa, ettei mahdu. Sen jälkeen sen tavisopen pitää sitä sairaalakoulusta paikkaa odottavaa pitää luokassa porukan jatkona. Jos pyytää kuraattorilta tukea, voi kuraattori kohautella hartioitaan ja sanoa, ettei ehdi. Opettajan on ehdittävä. Lastenkoti voi nostaa nuoren kanssa kädet pystyyn ja sanoa, etteivät pärjää, mutta sen tavallinen peruskoulun opettaja ei voi kieltäytyä ja se on vaan kyettävä. Kukaan ei kysy, millä resurssilla, millä ajalla. KAIKILLA muilla ammattilaisilla on oikeus väistää ja pohtia resurssiaan, mutta opettajalla sitä mahdollisuutta ei ole. Hän ei voi kieltäytyä oppilaan opettamisesta ja oppilaan tukemisesta.

- Jos nuori ei tule kouluun, hänet tulee jättää luokalleen, mikäli poissaolon syy ei ole terveydellinen. Ei mitään erityispalveluita kotiin. Ei erityispalveluita sille, että ei pysty siihen ja tähän. Tämmöiseen ei pitäisi lähteä lainkaan teinien kanssa. Terve teini sairastuttaa itsensä tuollaisella temppuilulla.

- Wilmaa tulisi käyttää vain niissä asioissa, joihin aidosti haluaa vanhempien huomion. Ei siis jatkuvia merkintöjä vaan siinä vaiheessa merkintä, kun oikeasti alkaa tulla ongelmia. Jatkuva kantelu pikkuasioista kotiin ei edusta mitään.

- Pienluokat takaisin.

Tarkoittaako tuo viimeinen vetoomus sitä, että kouluissa ei enää nykyään ole tarkkailu/erityisluokkia?

Eipä juuri ole ja lopuistakin pyritään pääsemään eroon.

Minä en tiedä yhtäkään alaa, jolla ei kukaan koskaan fundeeraisi alan vaihtoa. Itse olen toimittaja, ja jokainen toimittaja miettii samaa myös välillä, vaikka tykkäisikin yleensä työstään!

Opettajilla on varmasti stressiä ajoittain. On hankalia oppilaita, vanhempia, kollegoja ja esimiehiä. Kelläpä ei olisi hankalia asiakkaita, kollegoja ja esimiehiä?

Opetusvelvollisuus vaihtelee, mutta on reilut 20 h viikossa. Se ON vähän. Aloittava opettaja joutuu valmistelemaan tunteja aika lailla, mutta vähänkään pidempään alalla ollut aika vähän. Monet korjaavat kokeet tunneilla/välitunneilla.

Ja tosiaan lomaa on neljäsosa vuodesta, puolet enemmän kuin muissa ammateissa. Ei paha. Ok, liksa ei ole kummoinen.

En vaihtaisi, mutten nyt ihan kyllä allekirjoita opettajan työn erityistä raskauttakaan. Olen itse siis koulun johtokunnassa, ollut jo vuosia, ja perhepiirissä on opettajia, joten väitän jotakin asiasta ymmärtävänikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon, että opettajien taakkaa helpottaisi valtavasti seuraavat asiat:

- opettajilla olisi oikeus kieltäytyä hoitamasta oppilaan asioita kuten on kuraattorilla, psykologilla, sairaalakoululla, terapeuteilla jne. Nämä kaikki voivat sanoa, ettei ehdi/pysty, mutta sen normiopen pitää pystyä. Jos sairaalakoulussa on 6 paikkaa, he voivat vain ilmoittaa, ettei mahdu. Sen jälkeen sen tavisopen pitää sitä sairaalakoulusta paikkaa odottavaa pitää luokassa porukan jatkona. Jos pyytää kuraattorilta tukea, voi kuraattori kohautella hartioitaan ja sanoa, ettei ehdi. Opettajan on ehdittävä. Lastenkoti voi nostaa nuoren kanssa kädet pystyyn ja sanoa, etteivät pärjää, mutta sen tavallinen peruskoulun opettaja ei voi kieltäytyä ja se on vaan kyettävä. Kukaan ei kysy, millä resurssilla, millä ajalla. KAIKILLA muilla ammattilaisilla on oikeus väistää ja pohtia resurssiaan, mutta opettajalla sitä mahdollisuutta ei ole. Hän ei voi kieltäytyä oppilaan opettamisesta ja oppilaan tukemisesta.

- Jos nuori ei tule kouluun, hänet tulee jättää luokalleen, mikäli poissaolon syy ei ole terveydellinen. Ei mitään erityispalveluita kotiin. Ei erityispalveluita sille, että ei pysty siihen ja tähän. Tämmöiseen ei pitäisi lähteä lainkaan teinien kanssa. Terve teini sairastuttaa itsensä tuollaisella temppuilulla.

- Wilmaa tulisi käyttää vain niissä asioissa, joihin aidosti haluaa vanhempien huomion. Ei siis jatkuvia merkintöjä vaan siinä vaiheessa merkintä, kun oikeasti alkaa tulla ongelmia. Jatkuva kantelu pikkuasioista kotiin ei edusta mitään.

- Pienluokat takaisin.

Tarkoittaako tuo viimeinen vetoomus sitä, että kouluissa ei enää nykyään ole tarkkailu/erityisluokkia?

Eipä juuri ole ja lopuistakin pyritään pääsemään eroon.

Upeeta. 😕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokanopettajilla näin: Oppitunnit on iltapäivällä kahteen tai kolmeen asti. Sen jälkeen alkaa tiimipalaveri, jossa suunnitellaan tulevaa päivää ja tulevia tapahtumia. Sen jälkeen wilmaviestit, puhelut vanhemmille jne. Kotiin viiden aikaan, illalla vielä kokeiden korjaus ja seuraavan päivän muut valmistelut. Joskus pitää myös tarkistaa koko luokan kirjoja tai vihkoja, ja pitää vanhempainvartteja. Pitää valmistaa mallitöitä askarteluun ja käsitöille. Lisäksi suuri työ on laittaa kaikille tuen tarpeessa oleville erityisoppilaille lomakkeet wilmaan.

Aineenopettajilla yläkoulussa ja lukiossa päivät kestää kolmeen tai puoli neljään, sen jälkeen wilmassa työt ja palaverit, kasvatuskeskustelut ja yhteydet vanhempiin. Jälki-istuntovalvonnat ym. Päivät venyy...

Suuri työ laittaa lomakkeet Wilmaan?

Esim. erityisen tuen lomake (päätös) laitetaan kerran Wilmaan. Ei ole sen kummempi kuin Windowsissa tiedoston tallennus.

HOJKS tehdään (voi tehdä vaikka Wordissa) ja tallennetaan Wilmaan (kts. vaativuus edeltä). HOJKS tarkistetaan pari kertaa vuodessa. Ei vaikeaa.

Vaikka erityisen ja tehostetun tuen oppilaita olisi puolet opetusryhmästä, niin ei tämä oikeasti ole mikään suuri työ. 

Tiedätkö, miten paljon muilla aloilla pitää tallentaa eri järjestelmiin asioita? 

Ei se paperin kirjoittaminen ole ongelma, vaan sen sisällön miettiminen. Millaiset tavoitteet ja miten niihin päästään? Millaista tukea uskaltaa luvata, niin että se oikeasti toteutuu. Pitää myös tuntea oppilas ja hänen ongelmansa. Välillä joudut kirjoittamaan papereita oppilaista, joita tapaat kerran viikossa. Joka paperi sitten käsitellään palaverissa, joiden sopiminen on yhtä tuskaa. Helposti menee aikaa 3-4 tuntia/oppilas kaksi kertaa vuodessa. Näitä voi luokalla olla nykyään lähes 10. Ja yllätys tästä ei makseta mitään vaan tehdään omalla ajalla.

Eivät opettajat ole mikään uniikki lumihiutale ja ainoa akateeminen ammattiryhmä, joka joutuu tekemään palkattomia ylitöitä. Tosin opettajia kaiketi harvemmin valvoitetaan tekemään työnatkoja ulkomaille niin, että matkustaminen tapahtuu omalla ajalla ja 11-12 tuntisiksi venyvistä työpäivistä saa normaalin palkan?

Opettajat saavat palkkaa myös loma-ajoilta, joita on se kolmisen kuukautta vuodessa. Voidaanhan noita lomia lyhentää ja laittaa nuo ylimääräiset suunnitelmat tehtäväksi esim viikko tai pari ennen lukukauden alkua ja tarkennetaan suunnitelmia syysloman ja talviloman aikaan.

Öhöm. Mistäs nämä tietosi repäsit? Siitäkö, että noina kuukausina ei ole oppilaita/opiskelijoita koulussa?

Voin kertoa, että itsellä työt jatkuivat juhannukselle asti ja tekemistä riitti. Ja elokuun alussa oli paluu takaisin ja lukuvuoteen valmistautumista. Ja, lomani aikana suunnittelin kurssieni "isoja linjoja". Tehtävät ja pienemmät yksityiskohdat tosiaan tarkentuvat aina kun pidettävät tunnit lähestyvät. Nytkin olen eräästä isosta kokonaisuudesta joutunut pitämään aika improvisoiden useamman kerran, kun meiltä haluttiin eräs tilaustyö. Eli näin amiksen puolella. 

Kyllähän puoliso rutisi, että heinäkuussa päivitin omaa osaamistani ja suunnittelin seuraavaa vuotta. Yritin lähinnä jakaa työkuormaa edes vähän enemmän tasaisemmin pitkin vuotta. No, pidinkö sitten lomaa ja sainko irtauduttua riittävästi? No en pystynyt irtautumaan. Kikkelis kokkelis, mitäs otin pestin vastaan. Minua siis kysyttiin opettajaksi aikanaan. 

Ehkä sun kannattaisi vaihtaa työpaikkaa päikseen tuon loma-ajaksi irtisanottavan opettajan kanssa, niin ei tarvitse tehdä lomilla töitä?

Minut sanotaan aina irti, mutta teen silti puolet kesästä töitä, ihan vaan helpottaakseni maksettavaa lukuvuotta. Ettei tarvi niin monta yötä tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervemenoa sinne kouluun kokeilemaan opettajan hommaa. Ei käy kateeksi, kun pikku päivänsäteet haistattelevat, hajottavat paikkoja ja pahimmillaan käyvät kiinni. Onneksi en itse ole opettaja.

Väitän, että paljon rankempaa on esim. nuorisopsykiatrian puolella tai lastensuojelussa.

Ja minä väitän, että vankilassa on vielä rankempaa tulevaisuudessa, mutta nämä eivät ole realistinen vertailukohde, kun oletusarvo on kuitenkin kasvatustyössä ja koulussa erilaiset. Eli pysytäämpäs molemmat aiheessa.

Niin se ongelma on nyt toisen asteen maksuttomuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervemenoa sinne kouluun kokeilemaan opettajan hommaa. Ei käy kateeksi, kun pikku päivänsäteet haistattelevat, hajottavat paikkoja ja pahimmillaan käyvät kiinni. Onneksi en itse ole opettaja.

Väitän, että paljon rankempaa on esim. nuorisopsykiatrian puolella tai lastensuojelussa.

Joo, joo. Ne onkin ihan eri alue.

Koulussa pitäisi olla niitä normaaleja…. Ja kuinka paljon siellä sitä häiriökäyttäytymistä on… ne normaalit joutuu kärsimään siitä, kun kaikki integroidaan sinne sekaisin, eikä ole resursseja sillä yhdellä opella sen enempää kuin aiemminkaan. Ihan on yksi ope ja 30 tyyppiä, ja niistä se 1-10, jotka sekoittaa sen pakan. Vanhempana olisin itse todella huolissani enkä ilkkuisi opettajille.

Jää monen normaalioppilaan huoli ja oppiminen huomioimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervemenoa sinne kouluun kokeilemaan opettajan hommaa. Ei käy kateeksi, kun pikku päivänsäteet haistattelevat, hajottavat paikkoja ja pahimmillaan käyvät kiinni. Onneksi en itse ole opettaja.

Väitän, että paljon rankempaa on esim. nuorisopsykiatrian puolella tai lastensuojelussa.

Ja minä väitän, että vankilassa on vielä rankempaa tulevaisuudessa, mutta nämä eivät ole realistinen vertailukohde, kun oletusarvo on kuitenkin kasvatustyössä ja koulussa erilaiset. Eli pysytäämpäs molemmat aiheessa.

PysytääNpäs tosiaan.

Tässä puhuttiin työn vaativuudesta ja rankkuudesta, ei tavoitteista.

Kyllä nuorisopsykiatriassakin tähdätään muuten siihen, että asiakas toipuu ja jopa vahvistuu kokemastaan. Tähdätään siis ns. huipulle ihan siinä missä koulussakin. Ok, vankilassa vangeista iso osa on lähtökohtaisesti niin syrjäytyneitä ja moniongelmaisua, ettei heitä voi noiden kahden "asiakaskuntaan" verrata. Mutta aivan samaa huolta vankeinhoidossa tunnetaan - omalla tasollaan - asiakkaiden ongelmista, kuntoutumisesta ja paluusta siviiliin.

Ohis

Ei opettaja vaihda alaa kun muistaa pitkät lomat. 2kk kesäloma, syys, joulu ja hiihtoloma 👍

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedä yhtäkään alaa, jolla ei kukaan koskaan fundeeraisi alan vaihtoa. Itse olen toimittaja, ja jokainen toimittaja miettii samaa myös välillä, vaikka tykkäisikin yleensä työstään!

Opettajilla on varmasti stressiä ajoittain. On hankalia oppilaita, vanhempia, kollegoja ja esimiehiä. Kelläpä ei olisi hankalia asiakkaita, kollegoja ja esimiehiä?

Opetusvelvollisuus vaihtelee, mutta on reilut 20 h viikossa. Se ON vähän. Aloittava opettaja joutuu valmistelemaan tunteja aika lailla, mutta vähänkään pidempään alalla ollut aika vähän. Monet korjaavat kokeet tunneilla/välitunneilla.

Ja tosiaan lomaa on neljäsosa vuodesta, puolet enemmän kuin muissa ammateissa. Ei paha. Ok, liksa ei ole kummoinen.

En vaihtaisi, mutten nyt ihan kyllä allekirjoita opettajan työn erityistä raskauttakaan. Olen itse siis koulun johtokunnassa, ollut jo vuosia, ja perhepiirissä on opettajia, joten väitän jotakin asiasta ymmärtävänikin.

No näinhän se on. Opettajilla on kiistämättä omia työhön liittyviä haasteita, muttei sellaista alaa ole olemassakaan, jolla ei olisi.

Koko keskustelussa on unohtunut laaja kuva. Ei ole ollenkaan suhteutettu opettajien ongelmia muihin tai alanvaihdon harkintaintoa muihin. Mä väitän, ettei opettajan ammatti todella ole mikään next to hell, vaan melko mukava sisätyö runsaalla vapaa-ajalla ja hyvällä motivaatiolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei opettaja vaihda alaa kun muistaa pitkät lomat. 2kk kesäloma, syys, joulu ja hiihtoloma 👍

Meidän opetusalalla ei ole pitkää lomaa. Loma on meillä 1 kuukausi ja sekin pitää käyttää heinäkuussa. Muina aikoina et saa lomaa edes viikkoa, koska ei ole sijaisia. Et voi edes sairastaa, koska ei ole niitä sijaisia.

Vierailija kirjoitti:

No hahhah. Minäkin olen aloittanut aamukuudelta ja nyt vasta lopettelen tätä työntekoa tältä päivältä. Töitä olis kyllä vaikka kuinka vielä jäljellä. Juu eikä ollu kun kolme oppituntia.

Kuudelta tulin valmistelemaan tukaria ja päivän ekaa tuntia. Kahdeksalta pidin tukarin (ilman palkkaa, joten ei lasketa päivän tunteihin). Sit yksi oppitunti. Välissä kaksi tuntia aikaa tarkistaa yhen luokan ryhmätehtävät, suunnitella oppitunti, monistaa papereita ja järkätä oman valvontaluokan asioita. Klo 12-14 opetusta. Vikan tunnin jälkeen olis ollut valvonta, mutta unohdin sen Wilmaa täytellessä. Päätä olis laitettu vadille, jos jotain olis sattunu.

Kävin pikaisesti hakemassa Subin, kun en ollut ehtinyt syömään. Sitten kokeiden korjausta ja viestien kirjoitusta ja etäpalaverin valmistelua. Palaveri klo 18-19. Loppuaika huomisten tuntien valmistelua.

Jäi kesken valmistelut ja kokeet, mutta en jaksa enää. Laitan kellon soimaan viideltä. 

Ja tämäkö toistuu joka päivä?

Piirustamista, askartelua, lapset laitetaan tietokoneelle tai käytäville lukemaan sillä aikaa kun korjataan kokeet. Olen nähnyt tämän sivusta useasti, varsinkin perjantaisin.

Minusta tuossa ei ole mitään outoa tai kauhisteltavaa, että puolet opettajista on korona-aikana harkinnut alan vaihtoa.

Korona on ajanut ison osan opettajista etäopetukseen, joka on vaatinut heiltä uuden opettelua ja lisännyt huolta oppilaista. Tilanne on normalisoitumassa taas.

Ja kannattaa muistaa, että liki PUOLET KAIKISTA MUISTAKIN ON KORONA-AIKANA HARKINNUT ALANVAIHTOA. Miksipä siis ei opettajatkin, joille korona on merkinnyt isoa muutosta työkuvassa.

https://www.talouselama.fi/uutiset/lahes-puolet-tyossakayvista-suomalai…